26.3.2015

Oppia ikä kaikki

Esikoinen ilmoitti haluavansa ommella. Mikäpä siinä, hyvä ajatus, voin opettaa. Päätin kuitenkin istahtaa ensin itse "koulunpenkille" verestämään taitojani, sillä lasta kiinnosti nimenomaan trikoon ompelu ja minun maailmankuvassani "trikoo" tarkoittaa ompeluasioissa aika pitkälle samaa kuin "epäonnistumisen riski 100 %". Ensimmäisen oppitunnin aiheena oli pipo.


Siunattu internet. Minä todella opiskelin aihetta ja siinä opiskellessani löysin erittäin pätevät ohjeet siihen, miten teen ihan normitrikoopipoon kaavat. Tein kaavat koko pesueelle. Ompeluohjeiden osalta tuumasin, että kaksi saumaa on liikaa, jos kerta peruspipoa tehdään ja virittelin oman tyylini omella Sadunhohteinen -blogin kuvallisen tutoriaalin pohjalta. Siellä on muuten käytössä myös tuo Mallikelpoinen -blogin loistava kaavoitusohje. Sitten perehdyin kerrankin ompelukoneeni asetuksiin ja kaikkiin hienouksiin, ennen kuin aloin ommella. Kankaat valitsin sillä periaatteella, että jälkeenpäin ei itkeskellä eli ruminta ja halvinta, mitä kaapeista löytyy.

Ihan ensimmäinen trikoopiponi onnistui heti. Se on tuo vihreä-valko-raidallinen tuossa yläkuvassa. Hifistelin jo ompeluvaiheessa sivusaumaan upotetun koristenauhan verran. Näyttää muka joltain merkiltä (heh). Koska kaikki oli sujunut siihen asti kuin elokuvissa, päätin testata valmiissa pipossa vielä kiinnisilitettävää glitterkoristetta, jonka leikkasin irti (piparimuotti taas!) joskus jostain hankkimastani glitterliima-arkista. Ja arvatkaapa mitä? Kuopus, jonka mitoilla pipon ompelin, sanoi kerrankin ensireaktionaan, että "Hyvä!". Olin niin liekeissä, että ompelin vielä yhden pipon siipallekin, eikä mennyt pieleen sekään.


Humaltauneena valtavasta trikoo-flowstani keksin vielä illalla kokeilla applikointia yhteen pipoon. Kuvan kissa on vanhasta Henkka&Maukka -teepaidasta, enkä hoksannut kokemattomuuttani, että se on liian iso ja ehkäpä myös hivenen liian jäykkä pipoon asetettavaksi. Vaikka pipo näyttää hauskalta, se ei lähde laskeutumaan päälaelta samoin kuin päivällä aiemmin ompelemani. Kissa nousee liian ylös. Tuosta applikointijäljestäkin voidaan olla montaa mieltä, mutta puolustaudun sillä, etten ole mokomaa harrastanut ehkä viiteentoista vuoteen.

Ja kyllä, esikoinen ompeli illalla yhden pipon. Hänkin oli erittäin tyytyväinen.

16 kommenttia:

  1. Vau, hienoja pipoja, onnittelut :) Kiitos noista linkeistä, vaikuttivat tosi hyviltä. Ompeluhommat on suunnitteilla täälläkin, villapipot ei oikein enää houkuta tässä vaiheessa vuotta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole liikuttavaa, että pitää riehaantua pipoista? Noita ompelublogeja kun katsoo, niin ihan pyörryttää se taito siellä. Mutta koetan nyt hokea itselleni, että pienestä ne ovat muutkin lähteneet ja eiköhän tämä tästä, kun pohjaa mulla kuitenkin on. Jospa se ruoste sieltä irtoaisi..:D

      Poista
  2. Kupruilee! Trikoo osaa olla hankala ommeltava. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trikoo on tosiaan hankala epeli. Olen pelännyt sitä välillä enemmän kuin satiinia tai sifonkia, mikä on tietysti järjetöntä. Tämä pipo-ompelus oli hyvä kokemus. Kaksi ekaa pipoa ovat tosi jees, ei kupruile; ainakaan niin, että hoksaisin olla harmissani. Tuo applikoitu pipo on sitten toinen juttu. Lakiosan saumoissa kostautuu nopea ompelu (rentouduin jo liikaa ilmeisesti) ja applikointi veti jonkin verran ruttuun, vaikka siinäkin pelkäsin pahempaa. Ja niin olen hurja, että aion jatkaa! :D

      Poista
  3. Pipot on kivoja ommeltavia, valmistuvat nopsasti ja niissä voi käyttää kivoja kankaita. Niitä syntyy aina yli oman tarpeen, joten ovat olleet meillä hyviä kaverisynttäri lahjoja. Yhdenlaisen ohjeen väsäsin minäkin kerran, se löytyy täältä:

    http://sinisentalonsusan.blogspot.fi/2013/05/trikoopipon-ohje.html

    Ompelun iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä! Nyt voi tosiaan hankkia jotain kivoja kankaita ja tehdä sieviä pipoja kaiken tämän rohkaisemana. Ja hyvä vinkki tuo lahja-asia!

      Poista
  4. Olen kuin nuupatanut narsissi (joka on kuunnellut liikaa knalli ja sateenvarjo-kuunnelmia), eikä jasa mitään, mutta tahdon silti sanoa, että hienoja, nostan hattua (tai siis pipoa tässä tapauksessa). Pitäisi minunkin kaivaa ompelukone naftaliinista. Tuo ed. post. neule on myös hieno.Onnellinen hän, joka sen saa. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuupahtanut narsissi kuulostaa eteerisen kauniilta. Samanlaista nuupahdusta ollut ilmoilla täälläkin, tosin siinä mitään kaunista ollut. Jostain se on trikoon kanssa aloitettava; tänään tosin tein havainnon, että kaulaan kiedottava tuubihuivi olisi ollut vieläkin helpompi. Semmoinen tuli tosi sukkelaan. Vai pitäisikö röyhistellä kolmen pipon jälkeen jo rintaa, että kokemus puhui?:DDD

      Poista
  5. Pipotehdas! Hienoja, tuon kissapipon ottaisin vaikka itelleni. Voisko niitä ommella niin että käyttäisi suoraan sen vanhan trikoopaidan? Kohdistasi sen kuvan vaan ohimoon ja menoksi? Sitten ei tarttisi aplikoida ja vanhat paidat saisivat uuden elämän.

    Mun ompelukone on edelleen talviunilla, taitaa ihan horrostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voisi, jos olisi asiallisen kokoinen teeppari tms. muu paita. Mutta tämä oli pienen lapsen paituli, josta ei säällisiä kappaleita olisi saanut. Ja teki mieli testata se applikointi. En ole ennen käyttänyt liimaharsoja, vaan applikoinut suoraan vaan ihan kylmiltään niin, että kuva nuppineuloilla kiinni. Kyllä se harson kanssa helpompaa on, mutta jotain kränää oli koneen kanssa ja vissiin vähän ompelijankin kanssa.:) Mutta luulisin, että nyt osaan tehdä pipon ja saatanpa joskus applikoidakin jos on pakko.

      Poista
  6. Hienoja! Ja mitä onnistumisen elämyksiä, uskaltaisikohan sitä itekin joskus ompelemaan jotai joustavaa... iik!

    VastaaPoista
  7. Emma: Kurssit sielläkin pystyyn! :) Mutta arvaa mikä on rasittavaa? Surkea kangastilanne tämän kokoisessa kaupungissa. Just nyt ei Eurokankaan trikoovalikoima napannut, niin sitten ei ole juuri mitään muuta. Mieli tekisi ommella ja sitten pitäisi ruveta jotain nettitilauksia väsäämään. Höh. Ja monessa paikassa ei ole edes Eurokangasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa Löytöpalassa on kyllä ollut aika kivoja (lasten)trikoita. käypä kassomassa

      Poista
    2. Lähikunnissa on kuulemma kivoja putiikkeja, pitäisi tehdä joku ekskursio joskus, jos ompelukärpänen puraisee pahemmin ja joustavien kankaiden kanssa päästään sopuun. Löytöpalassa pitää pyörähtää, siellä on joskus vaikka mitä ja joskus käy huonompi tsägä.

      Poista
  8. Ihanaa! siitä se ompeluinnostus lähtee lapsellakin. Ja tuo raitapipo on suloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamalan jännää. Olen hankkinut vähän kankaita, ettei ihan pelkäksi harjotteluksi kaapin jämäkankailla jäisi. Lisänostetta, katos! Nyt täällä juuri mietin, että uskaltaisiko sitä jo trikoosta housut tai paidan?

      Poista