8.3.2015

MOT

Sitä aina joskus luulee, että jos käyttäisi vähät vapaa-aikansa johonkin muuhun kuin lankojen kanssa värkkäämiseen, asiat olisivat toisin. Nurkat kiiltelisivät puhtauttaan ja sisustus olisi tiptop. Lapset olisivat pestyjä, puunattuja ja kammattuja ja ruuaksi olisi joskus jotakin muuta kuin jauhelihaa tai kanasuikaleita. Niin sitä luulee.

Nyt kun olen elänyt todellista käsityölamaannusta jokusen viikon, tiedän asioiden todellisen laidan. Mikään ei ole muuttunut. Paitsi että joudettuani katsomaan Falunin MM-hiihtoja osaan jokusen huippuhiihtäjän nimeltä. Koska olen ihan selkeästi ns. huono äiti myös silloin, kun en neulo, lienee sama palata entisten harrastusten ääreen.


Harrastustauon venähdettyä turhan pitkäksi, on syytä aloittaa varovasti. Ettei tule enempää venähdyksiä. Motivaatiopuoli nostatetaan ajankohtaisella aiheella; tässä tapauksessa puutarhakauden vääjäämättömällä lähestymisellä. Minulla on täällä jo paikoin vihreää pinnassa ja lumikellot kukkivat. Se tarkoittanee kohtaamisia myös legendaarisen ja jo edesmenneen Myyrä N. Ketaleen sukukunnan kanssa. Koska taisin tehdä myyristä viime keväänä pihamaallani ns. rauhoitetun lajin enkä harjoita siksi tänä vuonna ns. kannansäätelyä, tyydytin verenhimoiset haluni litistämällä yhden jyrsijän kirjanmerkiksi. Se on tosin rotta.


Malli: Flat rat, suunnittelija Susan Glinert Stevens. Ravelryssä (klik), ilmaisohje (klik).
Lanka: Dropsin alpakkaa. Määrästä en sano mitään, vähän kuitenkin.
Puikot: 2,5 mm.
Muutoksia ohjeeseen: Tällä rotalla on rotan häntä. Huomasin juuri, ettei sitä kuvissa näy, mutta ohjeen mukainen häntä oli minusta naurettava ruipelo. Minä tein häntäni icordilla; ketjusilmukkanauha häntänä on ilmiselvä loukkaus rottia kohtaan.

Ja myyrille tiedoksi, että vaikka minä en jaksakaan enää myyriä pihamaallani piinata, niin joskus - paino sanalla joskus - saattaa kuitenkin käydä niin, että pihalle livahtaa kissa tahi pari. Ja ne, kuten kuvastakin näkyy, eivät ole luvanneet mitään.

24 kommenttia:

  1. Sietämättömän hieno katuliiska!!! Menee työnalle - kiitti ohjelinkistä ... ;o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on vaan semmoinen pulma, että kissojen mielestä rottis on hurjan houkuttelevan näköinen kirjan välissä. Pitää nostaa kirja kissojen ulottumattomiin.:)

      Poista
  2. Ihana!
    Littana rotta kirjan välissä on kyllä tämmöisen harmaan ja sateisen päivän pelastus. Jos ei olisi kolmet sukanneulokset kesken alkaisin heti tekemään samanlaista. Tai ...nooo...voisin oikeastaan alkaa siltikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äkkiä tulee rotta. Sitten pääset taas sukkien ääreen!

      Poista
  3. Taitaa kuule käydä niin että Onni ja Lysti oppivat lukemaan ja käyttävät tuota kirjanmerkkinään :) sitä huono äiti fiilistä on täälläkin ilmassa. Aamupäivällä tuli se 9. vihje ja olen virkannut koko päivän. Jos nyt vähän yrittäisin ja käyttäisin kissaa pihalla. Se itkee tuolla ja raapii ovea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, miltäs se näyttääpi nyt yhdeksännen jälkeen? Huonona äitinä laitoin mielihyvällä merkille, että nyt kun lomalla on juostu lasten kanssa vähän joka paikassa, niin ainakin isompi tytöistä jo tykkäsi, että "pitäisi saada olla välillä rauhassakin". Ilmoitin, että jatketaan aktiviteetteja sitten kesälomalla. Saavat olla mun puolesta ihan rauhassa pari-kolme kuukautta.:D

      Poista
  4. Joskus jotain Disney-elokuvaa kaverin kanssa katsellessani mulle tokaistiin, että "Sä Veera se kyllä riemastut aina jos joku liiskataan!" (Ketään ei kylläkään saa liiskata kuoliaaksi, se ei ole kivaa, mutta pieni elävä liiskaus on aina viihdyttävää.) Siispä pidänkin kovasti tästä liiskarotasta! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Pieni elävä liiskahdus on aina viihdyttävää". En tiedä, onko tuo jo hieman pelottavaa. :DDD

      Poista
    2. Paino sanalla elävä, jos joku liiskahtaa kuoliaaksi niin mä lopetan kyllä katsomisen siihen. Tää sun rottahan on elävä edelleen, vaikka onkin liiskana, eikö niin??????+++ :---)

      Poista
    3. Juu, hengissä on. Hengittävää ja eloisan lämmintä alpakkaa koko otus. ;)

      Poista
  5. Ihana!!! ehdottomasti meni neulottavien listalle. Näyttäisi todella vakuuttavalta 3000 sivuisen Britti kirjallisuuden anthologian välissä. Kiitos vinkistä! (meillä onneksi naapurien kissat pitää myyräkannan ja hiirikannan kurissa. viimeaikoina on hälyttävän usein ollut kissoja puuplaanin vieressä. Siellä taitaa taas olla jonkun jursijän pesä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen lukenut viimeaikoina fantasian ohella keskiaikaan sijoittuvaa kirjallisuutta. Harmittaa, etten hoksannut tehdä mustaa rottaa. Se olisi ollut tyylikäs näky jonkin rutto-osion merkkinä.

      Poista
  6. Minä inhoan jyrsijöitä! Vaikka rotat ovat hirveän älykkäitä, jyrsijöiden tuottamasta proteinista on kehitetty syöpälääke jne.
    Mutta tiedätkös, sen ruton taisi aiheuttaa ns vieraslaji, jotenkin se meni niin, ettei ilmasto-olosuhteet uusimmman tutkimuksen mukaan natsaa siihen, että tämä eurooppalaisen jyrsijän kanta olisikaan ollut niin massiivinen kuin on oletettu. Siitä oli ihan vasta jossain. Sen sijaan se aiheuttaja rotta olisikin tullut Aasiasta, tai jotain sinne päin. En muista tarkkaan, kun ei ole mun alaa varsinaisesti.
    Täällä paneudutaan byrokratian kritiikkiiin kuuntelemalla Knallia ja sateenvarjoa. Muuhun ei juuri kykene, 100% niska-hartia-käsijumi nääs, joka säteilee selkään ja kyynerpäähän.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan lukeneeni jostain, että uudet tutkimustulokset haastaisivat perinteisen näkemyksen. Mutta en muista minäkään sen tarkemmin; jotenkin se liittyi ketjuun yersinia pestis - kirppu - jyrsijä. Minä olen tehnyt jonkin verran tuttavuutta kesyrottien kanssa enkä minä inhoa muitakaan jyrsijöitä. Mutta en minä niitä ihan pihallani haluaisi katsella. Kirjan välissä on hyvä!

      Poista
  7. Aivan mahtava! Pari muutakin kirjanmerkkimallia odottaa varastossa, tässä jonain päivänä vielä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rotta valmistuu sukkelammin kuin arvaatkaan!

      Poista
  8. Vastaukset
    1. En tiedä, tuleeko tänne kohta joku Rotta ry meuhkaamaan, mutta ketään ei ole satutettu, ei ole.

      Poista
  9. Aivan super-ihana rotta sulla liiskana kirjan välissä! Mulla kulki viime talven rotta päässä. Tai no, ei ihan rotta oikeasti. Ostin nimittäin pari vuotta sitten Tampereen kädentaitomessuilta tummanharmaata raakasilkkilankaa (sellaista paksua ja pörröistä Sarisilkkiä) vyyhdiillisen. Reissussa mukana ollut Kalakukkoneuloja totesi vyyhdin nähtyään, että aivan kuin rotta! Mun rotta päätyi pipoon paksuksi resoriksi =o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rottahattu kuulostaa hyvälle! Ja tykkään muuten tuosta termistä "kalakukkoneuloja" kovasti.

      Poista
  10. Ei varmaan saisi nauraa toisen huonolle äitiydelle, mutta silti nauratti. Varmaan vain siksi, että ajatus on liiankin tuttu. Mäkään en ole yhtään parempi äiti vaikken tekisi omiani, pikemminkin päin vastoin. Ja oman ajan tarve on vakio. Jos sitä ei käytä neulomiseen, pitää päästä lenkille, jumppaan tai pianon ääreen. Että jaksaa olla äiti taas vähän aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mulle voi ja saa nauraa, naurattaa tämä homma välillä itseäkin. Ja tuo on niin totta, että jos ei pidä huolta omasta päästään tekemällä itselle tärkeitä juttuja, niin ei saa pidettyä senkään vertaa huolta muistakaan. Mukavaa tietysti se, jos löytää vekaroiden/muun perheen kanssa jotain yhteistä mielekästä. Innostuisivatkohan nuo vaikka virkkaamaan?

      Poista