24.9.2014

Kukkaongelmia

Heräsin aamulla lumisateeseen. Kun se tosiasia kirkastui unisessa päässäni, tuli naiseen vauhtia. Pihani kukkaloisto oli vain varjo entisestään edellisen yön pakkasten jäljiltä, mutta sen, mitä pelastettavissa oli, päätin pelastaa. Ainakin lumelta, peijakas sentään.


Ruusun hautasin jo viikonloppuna. Laventelit samoin, vaikka ne eivät ole hommasta koskaan hengissä selvinneetkään. Dahlia saa vielä palella pihalla, vaikka kurjalta jo näyttääkin. Mutta senkin aion talvettaa, sen verran komea yksilö haltuuni on sattunut. Aion toimia sen kanssa tismalleen samoin, kuin viime syksynä. Katkon varret kompostiin ja kaivan mullasta kasvin mukulat esiin. Putsaan ja siivoan enimmät mullat mukuloista pois ja asettelen ne sievästi pahvipussiin. Sellaiseen, missä myydään kukkasipuleita ja jonka olen tätä tarkoitusta varten säästänyt. Sitten pussin suu kiinni ja pussi vierasvessan kylmälle laattalattialle perimmäiseen nurkkaan talviunille. Se on pimein ja viilein paikka, mitä minulta löytyy. Harmi, ettei se ole korkeampi, muuten änkeäisin sinne muitakin kasveja. Kuten vaikkapa pelargonit ja tulevan talven testiryhmän: verenpisaran ja valtavan keijunmekon. Ne pelastin tänään lumelta ja nyt mietin täällä pääni puhki, mihin kummaan ne voisin laittaa. Ei ole kellaria, ei vinttiä, ei kuistia. Ei autotallia. Jääkaappiin ei mahdu, vaikka joku hurja kuulemma siellä kasvejaan talvettaakin. Yksi kissa kuitenkin on, jonka mielestä multa kukkaruukuissa on uloskaivamista varten, joten kissanmentäviin paikkoihin ruukkuja ei voi sijoittaa ilman henkivartiokaartia (lue kaktuksia) niiden ympärillä. Joudun todennäköisesti yrittämään talvetusta ns. normaalissa sisätilassa jonkun kaapin päällä. Ei kenelläkään teistä olisi asiassa kokemusta? Mitä on odotettavissa? Pystyyn kuolleita kasveja jo ennen joulua? Jos jollakulla on jokin taika, jolla kasvien elämää voisi pitkän talven aikana helpottaa, niin olisipa ihana kuulla se.

22.9.2014

Älä tule paha takki

Löysin jokunen kuukausi sitten Swetry Doroty -nimiseen blogiin ja pidin kovasti. Erityisen ihastunut olen ympyrätakkeihin, joita ko. bloggaaja on neulonut useita (esim. yksi täällä). Sanomattakin oli selvää, että semmoinen on saatava tähänkin osoitteeseen. Mutta kun ihminen ei osaa puolaa ja vaikuttaa vahvasti siltä, että ei osaa Googlen kääntäjäkään, niin on jouduttu jonkin verran kokeilemaan. Nyt ollaan menossa tässä.


Arvuuttelin tätä Novitan Usva-langasta tulollaaan olevaa tekelettä jokunen postaus sitten. Koska projektin tässä vaiheessa vaikuttaa vahvasti siltä, että ollaan oikealla tiellä, uskallan näyttää teillekin. Tavoitteena on iso, reilusti peffan alle ulottuva hulmu. Sen verran Googlen käännöksestä on ollut apua, että olen ymmärtänyt Swetry Dorotyn neulovan ympyrän sijasta munan muotoista rinkulaa. En tiedä, millä hän sitä muotoa hakee, mutta minä olen tehnyt reippaasti lyhennettyjä kierroksia niin, että tuota alaosaa on neulottu enemmän kuin hartia/niska-linjaa. Tällä hetkellä homma ainakin vielä toimii ja pelittää.


Eilen muistin neuloneeni samantyyppisellä idealla joskus ympyräliivin. Pitää kaivaa se ohje esille, sillä siitä voi olla iloa, jahka etenen reunuskaitaleeseen asti. Mutta sen hetki ei ole ihan just kohta, tässä on hommaa vähäksi aikaa.

20.9.2014

Varttimekko

Rohkaisin mieleni ja tiedustelin varovasti Imperiumin sotilaita vastaan taistelevalta jediritariltani, josko hän haluaisi sovittaa uutta mekkoaan. Hän halusi, mutta hän ei halunnut keltaisia tennareita, vaan mudasta likaiset vihreät. Ja hän ei antanut kammata hiuksiaan eikä laittaa lettejä. Housuja hän ei halunnut missään tapauksessa, sillä jediritarit eivät pientä syyskuun tuulta kavahda. Onneksi mekko sentään on 100% merinovillaa. Ja niin, kengät vaihdettiin kyllä, mutta tietenkään emme päätyneet niihin, joita minä kovasti koetin tarjota. Mutta en valita, sain kuin sainkin nappaistua muutaman kuvan ennen kuin aurinko laski mailleen, vaikka lapsi oli suurimman osan ajasta maassa kontallaan kaivamassa hämähäkkejä ja muita hirveyksiä.


Saanko siis esitellä: miesten villapaita kokoa L, merinovillaa, merkkiä Sand. Ostettu kirpputorilta eurolla. Yllä olevassa kuvassa vasemmalla mallia "ennen" ja oikealla "jälkeen". Koska tytär ei ole tällä hetkellä rimpsujen perään, turhia hörselöitä ei tarvita ja vaate on erittäin basic.


Paita on viettänyt pari viikkoa ulkona tuultumassa kelissä kuin kelissä. Tänään leväytin sen ruokapöydälle ja nostin tyttären lempimekon sen päälle niin, että villapuseron kaula-aukko oli jetsulleen lempimekon kaula-aukon kanssa kohdillaan. Sitten otin kylmästi sakset ja ilman mitään kaavan tuherruksia leikkasin lempimekon mukaisesti villapaidasta osan irti. Vanha mekko toimi siis kaavana. Villamekon etu- ja takakappale olivat yhtä ja samaa palaa, sillä villapaidan hartiasaumasta osa jäi entisiin hommiinsa. Villamekon hihat on leikattu paidan hihoista niin, että se, mikä oli ennen aikuisen koossa ranteen resorina, on nyt lapsella kyynärtaipeen kohdalla. Mekon hiha on todella kivan näköinen, kun sitä pukkaa hieman ylemmäs, jolloin hihan pallomainen muoto korostuu. Mutta tytär ei puffihihoista perusta, vaan veti, kuten kuvista näkyy, hihat niin suoriksi, kuin pystyi ja kykeni. Villapaidan helma on helmana myös mekossa.


Ompeluhommat olivat vähänlaiset, sillä eihän tässä muuta työtä Husqvarnalle jäänyt, kuin sivusaumat ja hihojen istutus. Hihoissa on muuten jokunen vekki ihan ylhäällä puffi-efektin luomiseksi. Koska koko mekon leikkaamiseen ja ompeluun meni noin viisitoista minuuttia, se sai nimekseen Varttimekko. Sekä äiti-ihminen että jediritari ovat tyytyväisiä.

17.9.2014

Usvaa putkeen

Olin kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kirjaston hyllyssä minua odottivat kiltisti sekä Alana Dakosin Botanical Knits että Kim Hargreavesin Misty. Eiväthän ne enää mitään tuliteriä julkaisuja ole, mutta minulle ennen näkemättömiä livenä.


Kokonaan toinen asia on tietysti se, laitanko niistä mitään nyt hetikohta puikoille, sillä puikot on jo vallattu. Kokeilen yhtä juttua Novitan Usva-langasta, joka on pelottavan pehmeää höttöä, mutta ah ja voih tuota harmaan sävyä. Pakkohan se oli. Näytän tekelettä tarkemmin, kunhan pääsen selvyyteen siitä, tuleeko epämääräisestä mytystä se, mitä toivon. Ensimmäinen yritykseni Usvasta meni jo pieleen, sillä langasta oli ensin tulossa Katniss Cowl ja ilman ohjetta ja omilla säädöillä mennään edelleen. Täällä ollaan siis jännän äärellä.

14.9.2014

Hamonen

Hame oli ensin aavistuksen huopunut Zara-merkkinen hiaton neuletunika, joka tuntui ketjuliikkeen neuleeksi hyvälaatuiselta. Ihan varma en neuleen materiaalista voi olla, koska joku vaatteen edellisistä omistajista on leikannut kaikki asiaan liittyvät laput saumoista pois. Tunikan hinta kirpparilla, 2 e, oli mielestäni ihan kelpo hinta uudesta hameesta, sillä sellaisen aioin tunikasta tehdä. Vaatteen malli ja koko oli sellainen, ettei minun tarvinnut muuta kuin katkaista tunika kainaloiden alta kahtia ja ommella helmaosan ylälaitaan joustava resorikangas vyötärökaitaleeksi. Aluksi en aikonut muuta, mutta kun löysin hyllystäni jo aika päiviä sitten Claes Ohlssonilta hankitun A4-kokoisen kuvansiirtopaperinipun, ajattelin, että ehkäpä oli aika koettaa myös niitä.


Kuva on tulostettu Rijksmuseumin netissä olevista kokoelmista. Museon palvelu on loistava; sivustolle voi luoda oman tilin ja koota museon valtavista valikoimista itselleen mieluisia kuvakollaaseja ja/tai tutkia muiden jo keräämiä kokonaisuuksia. Kuvia voi ladata omalle koneelle ja käyttää niitä omiin tarkoituksiinsa - mikäli käyttötapa pysyy museon sivustolla antamien ehtojen sisällä. Tätä hametta varten etsin nimenomaan naisen muotokuvaa.


Kuva on siirretty mustesuihkutulostimella kuvansiirtopaperille, josta kuva on edelleen silitetty kiinni valkoiselle lakanakankaalle. Tunikasta ei jäänyt niin paljoa sileää neulepintaa jäljelle, että olisin voinut kokeilla tarttuvuutta neuleen pintaan. Siksi siis puuvillalle, josta leikkasin kuvan saumanvaroineen irti ja kiinnitin sen sitten perinteisesti käsin neulalla ja langalla neuleeseen. Teksti kuvan yläpuolella viittaa maalauksessa olevaan naiseen, Brechtje Overrijn van Schoterboschiin. Toivottavasti hän ei kovin järkyty, kun on päätynyt koristeeksi hameeni helmaan.

Sitten kävi Soile kylässä ja ehdotti Brechtjelle jotain reipasta konstrastia lisäpotkuksi, muttei minulla tietenkään ollut mitään sellaista, vaikka vierailun jälkeen jemmojani kaivelinkin. Joten hitunen pitsiä ja jokunen nappi saa nyt tähän hätään kelvata. Minulla tekisi mieli saada hameen pintaan vielä vuosiluku oikein isolla ja mieluusti sabluunalla painamalla, mutta tuo neulepinta epäilyttää ja siksi todennäköisesti jää tekemättä. Mutta ei se mitään, tuleehan noita uusia tilaisuuksia ja hamonen itse on ihan jees. Kotihametta minä tästä ajattelin, mutta vaikuttaa vahvasti siltä, että tämä neulehame pääsee vielä kylille hulmuamaan.


Helman nyppylävirkkaus ja kuvaa kehystävä tumma kohoreunus on tehty Dropsin alpakalla. En ole silittänyt helmaa suoraksi ja osa virkatuista nypyköistä sojottaa minne sattuu, mutta jotenkin minusta tuommoinen kotoinen kiharuus sopii tuohon helmaan. Eiköhän se höyryllä oikene, jos joskus pitää olla enemmän edukseen. Kirjontaan käytin ihan tavallista kirjontalankaa (muliini), koska alpakan karvainen olemus ei mielestäni olisi näyttänyt kirjonnassa tarpeeksi siistiltä.

Nyt pitäisi sitten enää oppia olemaan hameessa. Minulla kun on AINA farkut.


9.9.2014

Tulossa myöhemmin syksyllä

Kaiken sen pinkin jälkeen on hyvä palata perusasioiden ja -värien äärelle.


Tässä menee hetki, sillä joutunen kaupoille tämän projektin kanssa ja siinä asiassa olen jokseenkin hidas liikahtamaan. Mutta sanottakoon nyt vaikka, että täällä annetaan ketjuliikken neuleelle kyytiä.

Niin ja jos joku älähtää kuvien tekijänoikeuksista, niin menkääpä itse katsomaan, minkälaisia aarteita tarjoaa Rijksmuseum Hollanin maalta ei-kaupalliseen käyttöön. Yksi lempipaikkojani netissä.

7.9.2014

Voihan kauluri

Pieleenhän se meni, totta kai. Kuten kuvista näkyy, härpäke ei suojaa sitä, mitä pitää eli kaulaa. Vaikka muuten kiva mallinsa puolesta onkin.


Lapsi ihastui kovasti nopeaan sotkukampaukseensa ja huolehti, pysyvätkö kukkaset varmasti juostessakin hiuksissa. Kaulurista hän totesi sitä samaa, mitä äidin neuleista aina: kutittaa - oli kutiamiselle sitten todellista syytä tai ei. Jos joskus yllätätte tämän neulojan kaivelemassa kauppojen kaiken maailman akryyliasusteita, niin nyt tiedätte myös syyn epätoivoiseen toimintaani. Vaikka ei sitä mieluista kaulaan pantavaa ole löytynyt kyllä sieltäkään.


Malli: Virkattu Drops Designin kauluri 24-14 (täällä).
Lanka: Austermann Step 6, Irish Rainbow Colours, sävy 626. Seuraavaan kauluriin valitsen langan muuten itse. Katsotaanpa sitten, kutittaako vaiko ei. Tämä Step 6 on sukkalankaa ja sikäli ehkä karkeaa kaulaan kiedottavaksi. Neiti saa tästä langasta jatkossa vain saapassukkia.
Koukku oli 4,00 mm.

Jos joku innostuu tuota Dropsin kauluria - tai paremminkin hartialämmikettä - virkkaamaan, niin voin antaa yhden vinkin. Ohjeessa työ tehdään tasona, mikä on minusta ihan turhan monimutkaista. Lisäksi jos tuon virkkaa täysin ohjeen mukaan, niin saumakohtaan tulee kahdeksan pylvään levyinen kiinteä väli kaiken pitsin joukkoon ja se näyttää todella tyhmältä, jos ei siihen nyt välttämättä halua värkätä esim. nappilistaa. Joten täti täällä suosittelee pyörövirkkausta. Muuten helppo ja kelpo ohje, joka muokkautuu iisisti myös aikuisen kokoon, kun lisää silmukoita.

6.9.2014

Ja sitten jotain ihan muuta

Alla olevasta kuvasta varmaan näkee, että se ei ole tulossa minulle. Että minä en valinnut lankaa enkä langan väriä.


Arvasitte oikein, lapselle se on. Vaikka kyseinen lapsi onkin mitä suurimmassa määrin äitinsä tytär, niin beige tai harmaa hän ei missään tapauksessa ole. Enkä ole muuten nyt minäkään, sillä minulla on punaiset kengät - pirskatti vieköön. Ja oikein ruseteilla!

Muutenkin pyyhkii hyvin, sillä perheemme syysvaatekatselmuksessa kävi ilmi, etteivät muut tässä taloudessa asuvat henkilöt kaipaa tai tarvitse lapasia, sukkia, pipoja tai muuta sen sellaista. Että rouva voi aivan vapaasti keskittyä vapaavalintaisiin - ja omiin - neulomuksiinsa heti, kunhan tämä kuvassa näkyvä kauluriasia on saatu hoidettua. Se voi tosin olla pitkällinen ja ikävä prosessi, sillä lapselle ei yleensä kelpaa kaulaan mikään. Äiti-ihmisten pistämättömiä kauluri- ja huivivinkkejä viisivuotiaalle nirsopetterille otetaan siis vastaan erittäin suurella kiitollisuudella.

Niin ja Blogger juonittelee taas siihen malliin, että en pääse kommentoimaan tämän blogin kautta. Jos homma ei ala hoitua pikaisesti, saatan villiintyä ja heittäytyä kommenttibokseissanne peräti anonyymiksi.

3.9.2014

Ei kiitos, ei tätä

Tikuteltuani pari iltaa kalanruotoneuletta kymppimillisillä, kuulin kerrankin järjen äänen. Ja mikä parasta, järki oli puhetuulella hyvissä ajoin ja minä puolestani otollisessa mielentilassa.


Ennen järkiintymistäni ajattelin tehdä itselleni ns. Kattniss Cowl -tyyppisen lämmikkeen. Googlen kuvahaulla löytyy vaikka minkälaista variaatiota alunperin valkokankaalla esiintyneestä vaatekappaleesta ja siihen löytyy netin syövereistä niin ilmaisia kuin maksullisia, virkattuja kuin neulottujakin, ohjeita. Minä ajattelin selvitä enimmäkseen omin päin, mutta lähdin kuitenkin liikkeelle kuvan mallista, johon minulla on saksankielinen ohje (Sabrina special, Ponchos & Co, lienee edelleen lehtihyllyissä). En ymmärtänyt ohjeista juuri mitään, mutta koskas semmoinen olisi haitannut. Ohje lähti tuosta rinnan päällä olevasta saumasta ylöspäin ja niin minäkin. Kalanruotoa muutamia kierroksia, joukkoon välillä kavenuksia ja nuo kaulan ympärille tulevat makkarat tein nurjilla ja makkaroiden välit oikealla. Ohjeessa makkaroihin käskettiin tunkea jotain pullean efektin saamiseksi, mutta niin pitkälle minä en ehtinyt, sillä juuri silloin se järki alkoi puhua.

Neule on nyt purettu ja täti täällä mietiskelee, mille rupeaisi seuraavaksi. Siitä täti on kuitenkin varmistunut, että se, mikä näyttää hyvältä valkokankaalla nuoren Hollywood-näyttelijättären yllä, ei välttämättä kuitenkaan ole se tädin oma juttu. Lopuksi voin tunnustaa, että seisoessani peilin edessä muhkea, harmaa makkarakasa kaulani ympärille kietoutuneena kuin anakonda, järki ei kuiskannut minulle, vaan se huusi. Isosti.