30.7.2014

Siililapaset

Virkkasin lapselle lapaset. Hyvät tuli.


 Ne soveltuvat erittäin hyvin kaikista rakkaimman, Nasun, kantamiseen.


Ohje lapasiin löytyi kivasta Koukkuleikki-kirjasta. Koska kirjasto huutelee sitä pian takaisin, päätin toimia nopeasti, vaikka täällä mitään lapasia tarvita. Siis nyt juuri, syksystä en sano vielä mitään.


Jos joku kaipaa lanka- ja muita tietoja, niin kuono on Dropsin Nepalia, vartalopolitiikka Novitan Puroa (sitä vain riittää) ja silmät Dropsin alpakkaa. Koukku 3,5, puikot ranteiden resorissa (tämä on oma innovaatio, ohje on puhtaasti virkkausohje) ehkä kolmoset. Puroa meni reilu kerä.

29.7.2014

Emman uusi takki

Auringonpaisteinen päivä siihen kului, mutta nyt se on valmis. Paitsi että takaosan kiinnitysmekanismi on vielä auki; tarranauha odottaa minua kaupassa ja Emman takki on kiinni tyylikkäästi nuppineuloilla.


Hameesta tuli rokokoo-henkinen: edestä ja takaa litteähkö, massa on kerätty kyljille hakemaan leveyttä. Huppu on irroitettava ja siksi takaa ylhäältä alas asti aukaistavissa.


Ei mennyt oikeastaan yhtään hullummin tämä projekti. Tiedä vaikka ompelen toistekin jotain.

28.7.2014

Hitaasti, mutta varmasti

Olen tarttunut rohkeasti työhön, josta minulla ei ole pienintäkään käsitystä. Elän harhassa, jossa työ tekijäänsä opettaa.


Pesin kirpputorilta löytämäni verhoilukankaan ja tein lakanakankaasta olemassa olevaan tuoliin kaavat. Metodini oli yksinkertainen: kiristin kankaan nuppineuloilla tuoliin, piirsin tekstiilitussilla kaavan rajaa kohtaan, jossa originaalissa verhoilussa oli saumanpaikka ja leikkasin kaavat irti. Näin jälkiviisaana voisi todeta, että olisi kannattanut ommella kaavoista koehuppu ja sovittaa, mutta kyllä te minut tiedätte: tietenkään en tehnyt niin. Sen sijaan join rohkaisuksi mojovat kahvit ja leikkasin reippaasti verhoilukankaan tekemieni kaavojen mukaan. Kofeiini kirkasti katsettani sen verran, että löysin reiän alun jo leikatusta etukappaleesta. Se taisi olla se hetki, kun menetin rohkeuteni ja päätin tarvita huilaustauon.

Tämä aamu alkoi sateella. Ukkosen jylyn tahdittamana tartuin ompelukseeni asenteella tuli, mitä tuli. Päivän päälle olen todennut, etten ole kaksinen kaavoittaja. Ompelutaitoni nykyisen tason toki tiesinkin jo. Olen siis säätänyt, mutta paskartelun puolelle ei ole tarvinnut sortua.


Kuvassa tuoli tämänhetkisessä tilassaan. Helmakaitale puuttuu kokonaan ja etu- ja takakappaleiden sivusaumoja ei ole ommeltu kiinni alas asti. Aion laittaa taakse tarrakiinnityksen. Kangas on lötköllään ongelmakohdista ja ongelmat ratkennevat muutamalla kaavamuutoksella, mutta siihen minulla ei ole juuri nyt virtaa. Sen sijaan suunnistan pihamaalle tarkistamaan ainokaiset kaksi liljanvarttani, jotka suunnittelevat komeaa kukintaa. Nimittäin juuri niihin aikoihin, kun te suosittelitte minulle liljoja pionipenkkini täydennykseksi, pihalleni iski liljakukko. Tai no, se iski tietysti jo keväällä, mutta minä huomasin sen jälkeensä jättämän toukka-armeijan vasta nyt. Se armeija on kohta lyöty, mutta naapurin puolella asuva ja minua huomattavasti joviaalimpi puutarhuri näyttää pitävän huolen siitä, ettei liljakukoista ole tällä alueella jatkossakaan puutetta. Pitää nyt miettiä lilja-asiatkin uusiksi.

20.7.2014

Oi Emma, Emma

Sen verran on helle pehmentänyt pääkoppaani, että aion ryhtyä hullunrohkeisiin puuhiin.


Minulla on ollut iät ja ajat Emma-tuoli, jonka verhoilukangas ei silmää hivele. Eilen iskin maakunnissa pyöriessäni paikallisella kirpputorilla silmäni sen verran leuhkaan kankaaseen, että pienen tuumailun jälkeen päätös oli selvä: siinä olisi Emmalleni uusi takki, kun vain uskaltautuisin hommiin. Olen aika täpinöissäni, mutta samalla pelottaa, koska en ole kovin kokenut verhoiluhommissa. Leikkaan varmaan ensin jostakin lakanasta kaavat ja katsotaan sitten, miten käy. Peukaloitahan tämän tuolin kanssa on jo pyöritelty tarpeeksi.

15.7.2014

Valkopesu

Olen ollut tänä kesänä laiska postamaan piha-asioista. Suunnittelemani hankkeet ovat edelleen toteutumatta eikä suvi ole muutenkaan sujunut viherosastolla aivan nappiin. Lumi ja pakkanen veivät kevään istutuksista osansa ja vaurioittivat ilmeisesti myös monivuotisia kasveja. Esimerkiksi valkovuokkomeri ei noussut toukokuussa ollenkaan, mikä hämmästyttää minua edelleen. Sitten sairastuin itse ja piha oli omillaan kolmisen viikkoa juuri silloin, kun olisi pitänyt kastella, suojata ja kitkeä.


Tällä hetkellä piha on aika tylsässä jamassa. Huomaan joka kesä, että pionien lopetettua kukintansa minulla ei ole mitään, mikä jatkaisi kukkaloistoa. Tuoksuherneet ja muut keväällä kylvetyt yksivuotiset kukkijat eivät taida ehtiä kukintavaiheeseen ollenkaan. Onneksi säistä selvinneet hyötykasvit jaksavat ilahduttaa ja sillä saralla satoa on luvassa.

Tämän kesän kummallisuuksiin lasken myös pioniongelmani, joka ei tunnu rajoittuvan pelkästään omalle pihalle. Jokusen kilometrin päässä minusta asuva Soile ehti jo postata aiheesta omassa blogissaan, mutta toistan kysymyksen varuilta myös täällä, josko saisimme Soilen kanssa haaviimme jonkun pioniasiantuntijan. Ongelma on lyhyesti se, että minulla on ollut jo useamman vuoden ajan kaksi, komeasti kukkivaa, vaalenapunaista Sarah Bernhardt -pionia, joiden kanssa ei ole ollut mitään pulmaa. Niillä on ollut kaverinaan samassa penkissä täysin valkoinen pioni, joka nimeä en tähän hätään muista. Pionien aloitellessa kukintaansa pari viikkoa sitten kaikki näytti normaalilta. Nuput olivat vaaleanpunaisia. Ensimmäiset kukatkin olivat sellaisia, kuin pitää - kuten yläkuva todistaa. Sen jälkeen joka ikinen kukka ja nuppu on ollut valkoinen, jopa niin, ettei juurikaan pysty erottamaan, onko kukka Bernhardtia vai sitä oikeasti valkoista lajiketta. Eihän tämä tietenkään maailman vakavin asia ole, mutta tekisi mieleni tietää, mistä ilmiö johtuu.

Eiliset ukkoskuurot ja raesade tekivät suurista pionin kukista nopeasti selvää ja jälki oli tänä aamuna aika murheellista. Seuraavaa ilotulitusta saa sitten odottaa taas kokonaisen vuoden. Jospa ensi vuonna saisin sekä vuokkoni että vaalenapunaiset pionini - ikävähän tässä tulee.


Blogini pitkäaikaiset lukijat saattavat muistaa, miten meuhkasin kääpiö-Pirjani ensimmäisistä omenoista jokunen vuosi sitten. Alakuvaan päätyi pionin terälehtien joukkoon vahingossa myös todiste siitä, että Pirja on edelleen vedossa. Pitäisi vain opetella leikkaamaan omenapuuta; puuni on erittäin satoisa, mutta kauniiksi sitä ei voi nimittää - paitsi kukinta-aikana.

13.7.2014

Uleåborg Breeze

Vietetty hellettä ja synttärihumua. Jossain raossa on ehditty aloittaa myös uusi neule.


Seuraava projekti vaatisi värikylläistä lankaa, ettei peräti Noroa. Äkkiä katsottuna vaikuttaa kuitenkin siltä, että Norot ovat hiukan passé, sillä suppea on tuttujen nettilankakauppojen valikoima ja tämän kaupungin kaupoissa ei myydä kerän kerää. Tässä käy vielä niin, että idea karkaa ennen kuin langat on hankittuna.

10.7.2014

Valintoja, valintoja..

Ilmeisesti kesän kuivin vaihe harrastepuolella on ohitettu, sillä tekisi mieleni kovasti neuloa jotain. Kauhean hankalaa vain tällaiselle veltostuneelle lomalaiselle päättää, mille ryhtyisi. Pari työtä olisi kesken, mutta mieli halajaa jotain uutta.


Viime päivät olen etsiskellyt mukavaa ohjetta BC Garnin Soft Silkille. Yleensä etenen ohje edellä, mutta nyt kävi niin, että hätäpäissäni ehdin aloittaa silkille uumoilemani mallin ihan toisella langalla. Soft silkin tiheys on 20 silmukkaa kymmenellä sentillä, mikä on sikäli pirullista, että valtaisan nettisurffailun jälkeen minua kuumottavat eniten kuvassa näkyvät WestKnitsin Banaue Breeze sekä ilmeisesti jo lähes tulkoon kaikkien ainakin kertaalleen neuloma Heidi Kirrmaierin Vitamin D. Molemmat suunniteltu hiukan eri tiheysluokan langalle. Kuvittelen, että molempien mallien vaativa laskeutuvuus saatetaan menettää, jos rupean pelleilemaan liiaksi. Ja tuota Westin mallia pitäisi vielä muutenkin muokata, sillä en tee yksinkertaisesti mitään noin lyhkäisellä paidalla, vaikka se muuten ihana hulmu olisikin.

Juuri nyt kadehdin hiukan niitä neulojia, jotka nauttivat upeiden huivien ja sukkien neulomisesta. Jostain alitajunnasta joku ääni huutelee, että etsi silkille joku huiviohje. Ja toinen ääni taas on sitä mieltä, että silkit kaappiin, sulla ei oo nainen villaisia sukkia. Niin että päätäppä sitten tässä.

Löytyisikö sieltä päästä ketään, joka olisi jo neulonut tuota bourettesilkkiä ja osaisi suositella, minkä tyyppistä mallia sillä kannattaa lähestyä?

7.7.2014

Siksak-ohje

Jos joku haluaa kokeilla edellisen postauksen käärmemekossa näkynyttä siksak-virkkausta, niin koetan hieman auttaa eteenpäin. Koko juttuhan lähti liikkeelle jo keväällä Pinterestissä, kun näin siellä tämän tyyppistä virkkausta eräässä kuvassa. Jossain vaiheessa onnistuin löytämään myös venäjänkieliset nettisivut, joilta tuo kaaviokuva on Pinterestiin napattu, mutta kadotin ne projektin kuluessa. Onnistuin kuitenkin tätä postausta varten kaivamaan esille yhden blogin, jossa homma näytetään kaavion ja kuvien kanssa eli neuvon teidät tänne. Kaavio löytyy lyhyellä sivun alas rullauksella.


Sitten näin lehtihyllyllä saksalaisen virkkauslehden, jonka kannessa komeili juurikin samalla siksakilla virkattu hihallinen tunika. Pläräsin lehteä ja yritin päästä tolkkuun käytetyn langan paksuudesta, mutta ainoa, mitä muistin kotona, oli se, että aloituskierroksen ketjusilmukoita saksalaistunikassa oli pitkälti yli kolme sataa. Niinpä tein reilusti yli kolme sataa ketjusilmukkaa mahdollisen puseron (?) helmaksi ja yhdistin renkaaksi. Siihen renkaaseen olisi mennyt kolme Outia (koko M), mutta kannattaa huomata, että kun virkkuu rupeaa hakemaan siksak-muotoaan muutaman kierroksen jälkeen, vaatteen leveyskin pienenee. Virkattuani noin kaksikymmentä senttiä korkeutta, huomasin, että leveyttä oli edelleen kahden tai puolen toista Outin verran puseroksi, mutta aika passelisti yhtä tuubikauluria varten ja jatkoin vielä vähän matkaa. Sitten rupesi ärsyttämään koko juttu, mutta jatkoin virkkaamista, kun muutakaan ei oikein ollut ja jotainhan sitä pitää tehdä, kun muuten ei osaa olla.

Itse vaatekappaleeseen minulla ei ole ohjetta. Leikkaisin jossain vaiheessa koko työn halki ja poistin leveyttä noin 15-20 senttiä eli silmukoita oli aluksi reilusti liikaa. Kun sitten täällä ruikutettuani päätin painaa projektini härkäpäisesti loppuun, katsoin mallia suosikkikotelomekostani, jonka avulla muotoilin hihansuut ja kaula-aukon seudun. Helmassa ja yläosassa siksak-muotoa on tylsennetty siten, etten tehnyt pylväspareja enää "terävään kulmaan", vaan nappasin kulmasta kiinni vain kiinteällä silmukalla (3 ks, 1 kiinteä silmukka, 3 ks) parin kierroksen ajan, jolloin kuvio alkoi tasoittua. Se ei erotu kuvissa, koska kyse on mekon yksivärisistä tummanharmaista osista.

Suosittelen kiinnostuneita tutustumaan tuohon postauksen alussa annettuun linkkiin. Jos jollekulle ei homma meinaa sen avulla aueta, niin askartelin vielä hellepäivän kunniaksi oikein kuvasarjan. Toivottovasti tekstit näkyvät sinne asti.


Tässä vaiheessa ei vielä näytä kummoiselta. Varsinaisen siksakin vääntö alkaa vasta neljänneltä kierrokselta eli alakuvassa tuolta beigeltä langalta.


Koko homman idea on se, että neljännestä kierroksesta lähtien siksakin sivujen (ei yläkulmat) pylväsryhmiä virkatessa, lanka koukkaistaan - ei edellisen kierroksen ketjusilmukoista, vaan kierros alempaa - samalla kohdalla olevasta pylväsryhmästä. Siinä Pinterestin kuvassa tämä kohta on merkitty punaisilla nuolilla. Tämän jälkeen homma on loppuun asti sitä samaa.


Sen verran vielä hoksautan, että niin Pinterestin linkin ohjeessa, saksalaisen lehden tunikassa kuin omassa valmiissa mekossanikin yhdellä värillä on virkattu kaksi kierrosta. Tuossa ylhäällä olevassa ohjeessa käytin joka kierroksella eri väriä, jotta kuvien perusteella ohjetta yrittävät saisivat jotain tolkkua. Ja tarvitseeko joku avainta noihin käyttämiini virkkauslyhenteisiin? Jos, niin kuvissa taitaa olla ks= ketjusilmukka ja p=pylväs.

Itse virkkausmalli on helppo. Säätöä tarvittaneen, jos päätyy tekemään jotain, jossa pitää miettiä kokoa. Minulla ei ole haisuakaan, monellako ketjusilmukalla pitäisi kulloinkin aloittaa.

Edit. Ensin antamani linkki Pinterestiin ei auennut. Löysin kaavion venäläisestä blogista, johon menevä linkki on vaihdettu aiemmin annetun tilalle. Jospa se nyt toimisi.

6.7.2014

Kyykäärmemekko

En tee hihoja, kun en ole varma, tuleeko tälle pitoa. Jos ne joskus tarvitsen, niin konstikos tuo on ne virkata. Tummanharmaina, kiitos, kuten tuo yläosa.


Enkä kostuta, pingota enkä tee mitään muutakaan sellaista, mitä normaalisti tekisin, vaikka sillä tavalla vaate muuttuisikin minimekosta asiavaatteeksi. Tulisi leveyttä, tiedä vaikka pituuttakin. Jääkööt sekin odottelemaan syksyä, sillä en aio tarvita enimmäkseen alpakasta virkattua tunikamekkosta ihan vähään aikaan.


Sen sijaan uskaltaudun kuvauttamaan itseni reikäisessa pitsivaatteessa ja asettelemaan tuotoksen sitten vaatekaappiin odottelemaan viileämpiä päiviä. Tulevaisuus näyttänee, onko minulla ja tällä vaatekappaleella yhteistä tulevaisuutta.


Malli on siis omasta päästä (tottakait, koska outohan siitä tuli) ja virkattu jos sun minkälaisesta langasta. Suurin osa - eli valkoiset ja harmaat - ovat Dropsin alpakkaa. Matkan varrella oli kaikenlaista pulmaa, johon saatan palata kuvion mallipiirustuksen kera, jos vain suinkin innostun. Mutta nyt taidan nauttia lasillisen viiniä.

Edit. Jonkinlaista tutoriaalia tarjolla täällä.