30.3.2014

Haastetta kerrakseen

Jostain syystä minua on lähestytty useammallakin eri haasteella. Huono huumorintajuni on totta kait laskenut heti, että vähentynyt postaustahti + lisääntynyt blogihuomio esmes haasteiden muodossa = haluavat, että pitäisin pääni kiinni, mutta koetan olla välittämättä matematiikasta juuri nyt. Yllätän sen sijaan itseni ja vastaan haasteisiin. Muistikuvani mukaan olen vastannut joskus tämäntyyppiseen kyselyyn, joten ns. vanhoille lukijoille ei ole luvassa mitään uutta. 

Ina ja snna k ovat haastaneet minut ns. blogigalluppiin. Aion sen verran sooloilla, että kuittaan haasteen parhaat-jo-blogissa-nähdyt-tai-muuten-merkitykselliset-kuvat osion toisella, Tiinalta saamallani, kuvahaasteella, jossa kysellään lempivärieni perään. Ne ovat lyhyesti: harmaat, mustat ja valkoiset. Ripaus ruskeaa, okraa ja veden värejä.




Milloin perustit blogisi?
Keväällä 2009. Olin äitiyslomalla ja minulla taisi olla joutilasta aikaa. Roikuin netissä, luin blogeja ja ajattelin, että saattaisihan tuotakin kokeilla.

Mistä blogin nimi tulee?
Olen paitsi harmaa myös arkinen.

Mikä on nimimerkkisi tarina?
Tässä melkein alkaa toivoa, että olisi jokin nimimerkki.. Kyllä minä olen Outi myös livenä. Vanhempieni mielestä se on ollut silloin aikoinaan ihan jees nimi.
Näytä jokin vanhoista bannereistasi.
No jos en nyt kuitenkaan. Vaikka kiva niitä on tehdä. Huomaan, että olen bannereiden suhteen aika rauhaton sielu, sillä taas tekisi uutta mieli.

Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään:
Valtaosa kommenteista saa hyvälle mielelle, mutta erityisen viehättynyt olen Mokkakissan kommentteihin. Hän tuntuu olevan sitä mieltä, ettei täällä ole ihan aina kaikki mutterit kohdillaan ja on tietysti aivan oikeassa.


Muutama kuva sinusta vuosien varrelta:
Ihan näin villiksi en aio heittäytyä.

Postaus, josta olet erityisen ylpeä?
Postaus, joka oli kuukauden suosituin?
Postaus, jonka haluat kaikkien näkevän?
Teen tätä blogia fiilis- ja harrastepohjalta, enkä voi sanoa olevani aina kovin ylpeä siitä, mitä kiireessä on kokoon tuherrettu. Suosituimmat teemat Bloggerin mukaan ovat a) ohjeita ja/tai b) hyviä linkkejä sisältävät postaukset. Eniten yhteydenottoja tulee liittyen joihinkin yksittäisiin käsitöihin tai niissä käytettyihin tekniikoihin.



Oletko tehnyt teemaviikkoa?
En ole ihan varma tästä, sillä minulla ei ole haisuakaan siitä, mikä on blogikontekstissa teemaviikko. 
Onko sinulla yhteistyökumppaneita?
Eipä ole, ei. 
Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa?
En ole. Taitaa tämä minun genreni olla semmoinen, ettei blogitapahtumia siinä mielessä, kuin mitä naistenlehdissä kerrotaan, ole edes olemassa. Toki me olemme täällä Oulun päässä kovia neulomaan porukalla, mutta ei sinne mitään blogia tarvita pääsylipuksi eikä näy sponsoreitakaan mailla halmeilla. Saa tulla kyllä.
Sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?
Lukijamääräsi tällä hetkellä?
Päivän sivukatselumääräsi tällä hetkellä?
Sivun alalaita näyttää Bloggerissa 313 lukijaa. Muista väylistä en ole kärryillä. En oikein tiedä, voiko noihin Bloggerin tilastoihin miten luottaa, sillä juuri kun kävin tätä postausta varten niitä syynäämässä, näytti blogini tilastointi alkavan jo vuodesta 2007, mikä on sikäli mielenkiintoista, ettei koko blogia vielä tuolloin ollut. Mutta jos Bloggeria uskotaan, niin katselukertoja on kuukaudessa semmoinen 10 000- 20 000 ja päivävauhti vaihtelee varmaankin aika lailla postaustahdin mukaan. En tiedä, olisiko jossain saatavilla Bloggeria asiallisempaa tilastointia.


Lukuluettelo
Blogi, jonka postauksia odotat eniten?
Blogi, joka on luettelon ensimmäinen tai viimeinen? 
Blogi, johon liityit lukijaksi viimeksi?
Seuraan blogeja valtavasti, mutta koska aika ei riitä kaikkeen eikä pääkään aina tahdo ottaa kaikkea vastaan, lukeminen on mennyt urakkaluontoiseksi. Seuraan blogeja Feedlyn kautta,  Bloggerissa en ole lukijana missään. Seikkailen blogeissa myös Pinterestin ja toisten blogien kautta silloin, kun on aikaa ja halua surffata oikein antaumuksella. Saatan lukea jotakin blogia kerralla useammankin kuukauden ajalta. Tänä aamuna kävin läpi esimerkiksi Puikkomaisteria, josta löytyy aina paljon linkkejä eteenpäin ja päädyin ties sun minne. Lukulistaltani löytyy enimmäkseen sisustusblogeja, käsityöblogeja ja sitten jotain ihan muuta. Pitäisi oikeastaan raivata hieman paikkoja tuolla Feedlyssä ja tehdä jotain lukulistaa vaikka tänne bloginkin puolelle.


Ja se kysytty suosikkini käsityöblogeista on edelleen aina yhtä inspiroiva Neulova Narttu. Ei se siitä näytä miksikään muuttuvan, vaikka vuodet vierivät ja uusia blogeja syntyy kuin sieniä sateella. Olen myös kovin ihastunut esimerkiksi Napit puuttuu -blogiin, jossa neulotaan vauhdin puolesta hana kaakossa ja aina hyvällä mielellä. Nykyään on niin valtavasti hyviä blogeja, ettei tahdo perässä pysyä!

Ajattelin olla haastamatta. Mutta jos jollakulla kovin polttelee, niin napatkaa pois vaan. Minä jään tänne puntaroimaan, joko voisin ihan oikeasti laittaa parvekkeen ja terassin kevätkuntoon vai vieläkö tässä pitää kärvistellä.

26.3.2014

Täti valittaa, sori.

Kahta en neulomishommissa siedä: sukkien pikareikiintymistä ja neuleen nyppyyntymistä. Sukka-asioista on väännetty kättä tässä blogissa monesti ennenkin ja väännetään jälleen, sillä nyt on murheen paikka. Joulukuussa 2010 neulotut Noroseni hapertuvat käsiin.


Raitasukkien kohdalla on kyse pienestä ihmeestä, sillä minun kokemukseni mukaan neulotut sukat kestävät reikiintymättä kahdesta neljään viikkoa. Tiedän, että osa teistä pyörittelee asialle silmiään, mutta niin se minulla menee. Neulon sukkia hyvin vähän, koska ne eivät yleensä kestä ja tuntuu hullulta käyttää vähäinen neuleaikansa jonkin sellaisen neulomiseen, josta ei pidempää iloa ole. Ja koska en omista villasukkia kuin yhden tai kaksi paria kerrallaan, valmis sukkapari joutuu heti kovaan käyttöön, mikä saattaa edesauttaa sukkaparkojen nopeaa kuolemaa. Ja ei, käsialani ei ole erityisen löyhä ja neulon sukkia ohuilla puikoilla tarkoitukseni enemmänkin peltityyppinen pinta kuin jalkoja hellivä pehmeys. Siitä, kävelenkö jotenkin oudosti tai olenko hc-sarjan kanta-astuja tai jotain, en osaa sanoa.

Poikkeuksia tietysti on, mistä päästään toiseen minua ärsyttävään asiaan. Saan aina joskus suureksi ilokseni lahjasukkia, joita suvun sukanneulojat tapaavat tehdä tavan markettilangoista. Novitan sukkalankoihin en saa reikää, en sitten millään ja se on käsittämätöntä ja valtaisien aplodien paikka. En voi kuitenkaan ryhtyä mannekiiniksi näillekään langoille, sillä niistä neulotut sukat ovat muutaman viikon käytön jälkeen ulkoasunsa puolesta sellaisia, että kyläpaikassa kenkien riisuminen alkaa nolottaa. Ja mikä pahinta, tämä ongelma ei jää sukkiin. Se se vasta ärsyttävää on, että isotöisen neuletakin kainalo-osat alkavat lyhyen käytön jälkeen näyttää entisen Itä-Saksan kuulantyöntäjättären kainaloilta. Vain sillä erolla, että takissa karva on takin päällä, kun ne siellä DDR:ssä olivat takin alla. Nyppylää ja huopunutta karvasuikulaa kehittyy myös kylkiin ja hihansuihin. Ja nyt en puhu markettilangoista.

Juu, omistan toki nypynpoistajan, mutta ärsyttää silti. Ja pelottaa. Olen jostain syystä innostunut viime aikoina neulomaan paitoja ja intoa tuntuisi vielä riittävän jatkossakin, mutta nyppylangat haluaisin kiertää kaukaa. Niin että mitäs sanotte, eiköhän tehdä vähän listaa kokemuksista: Mistä langasta neulomanne takit ja puserot ovat kestäneet hyvinä pidempääkin käyttöä. Siis että lanka ei ole noussut hankauskohdista nyppylälle - ainakaan paljoa, eikä se ole huopunut tai menettänyt kiusallisesti muotoaan. Minä voin aloittaa, sillä kovaa käyttöä tässä osoitteessa ovat kestäneet

1) islantilaiset Létt-Lopit (erityisesti Alafoss on loistava) sekä
2) Cascade 220.
3) Dropsin Nepalkin vaikuttaa ookoolta; olen yhden takin siitä tehnyt ja toiseen on langat odottamassa. Tosin se ensimmäinen takki ei ole ollut kovin massivisessa käytössä, joten kommentit ova tervetulleita.
4) Kokemukseni mukaan ykköstila menee Noro-langoille (Silk Garden, Lite, Kureyon ja sukkalangat), joita ei tunnu tappavan mikään.


Sukkien osalta olen jo saanutkin vienkkejä. Jos joku muukin niitä kaipaa, niin kurkistakaapa vaikka tämän vanhan postaukseni kommenttilootaan. Kuvassa pitkään levänneitä keskeneräisiä ja niiden alla takki, johon kuuluvat nykyään lisävausteena myös karvaiset "kainalot".

18.3.2014

Postipäivä

Tulppaanit suojattu. Siili herännyt. Tänne on luvattu lunta. Paljon.


Olen makustellut uutta, tummanpuhuvaa kirjaani. Sen verran rupesivat Virpin ympyrät kutkuttelemaan, että piti kaivella esiin alkutalvella kesken jääneet rannerengaskokeilut. Ympyröitä nekin, mutta eivät vielä ihan sellaisia, kuin haluaisin.

Kirjan alla vanha pöytäliina, josta on tulossa kaapin lasioviin suojaverhoa heti, kunhan ehdin. Täällä ovat asiat taas sillä mallilla, etteivät käsityöt ole prioriteettilistalla kovinkaan korkealla. Fiilikset ovat enemmänkin osastoa turvetta puske.

13.3.2014

Oksat kukkimaan

Kerrankin onnistuin! Ja heti, kun yhden kerran tärppää, niin katson tietysti olevani täysin pätevä jakamaan ohjeita myös muille.


Olen tähän saakka saanut kaikki sisälle tuomani kukkivien puiden ja pensaiden oksat vain kuivumaan pystyyn. Nyt kun kerrankin pääsen viettämään hanamia - vieläpä oikein kotosalla, niin laitetaan vinkit muistiin tulevia kertoja varten:
- Kannattaa ostaa/leikata oksia, joissa on jo valmiina silmuja ja nekin mieluusti pulskistumaan päin.
- Suihkutellaan tai upotetaan oksat kokonaan veteen. Käytin lämpimänhaaleaa vettä, koska luin netistä, että kirsikka on perso nimenomaan lämpimälle.
- Leikkasin oksien imupinnat viistoiksi vieläpä niin, että imupintaa on mahdollisimman paljon.
- Kuorin lyhyeltä matkaa kuorta varren alaosasta pois laajentaakseni edelleen imupintaa.
- Laitoin runsaaseen veteen JA muistin kerrankin vaihtaa vettä lähes päivittäin. Pikkusumuttelutkaan eivät ole pahitteeksi.
- Ristitään kädet, pidetään peukkuja ja/tai luetaan jokunen loitsu (vapaavalintainen osio). Odotellaan toiveikkaina.

Hanamista huolimatta tunnelmat ovat vähän huolestumiseen päin. Lupasivat lunta, pakkasta ja sen sellaista. Koetin nakella talven alta paljastuneita lehtiä ja multaa kasvieni suojaksi, mutten oikein tiedä miten käy. Raparperi, tulppaanit ja tarhakalliokielo ovat jo aika terhakkaassa nousuvauhdissa. Ihan näin jännäksi ei tarvitsisi mennä.

7.3.2014

Ihan päällikkö

Arvatkaapa, mitä kuvassa näkyy?


Siinä istuu kylmäverinen myyräntappaja, oikea myyrien kauhu. Ja minä kun luulin, että kahdeksan vuotta mamman lihapatojen äärellä sisäkissana laiskistuttaisi vanhan kulkukissan. Vielä mitä! Yksi iso loikka ja reipas tassun heilautus ja - Myyrä N. Kutale siirtyi autuaammille sipulikukkamaille. Olen ottanut turpaani Myyrien suvulta lukemattomia kertoja, mutta että yksi osuma tännekin. Outi vastaan Myyrät 1-9.

Sen verran olen pehmeää sorttia, että hiukan harmittaa Myyrän puolesta, mutta eiköhän siitä suvusta riitä uutta vastusta tähänkin osoitteeseen pikapuoliin. Minun biologinen aseeni on ladattu: se istuu nenä kiinni ikkunalasissa ja tuijottaa kukkapenkkiin.

6.3.2014

Flunssaa potiessa

TuulaJ jätti minulle haasteen ja ajattelin vaihteeksi vastata.


1. Lempivärini sisustuksessa.
Suosin luonnollista skaalaa. Mustan, harmaan ja valkoisen sävyt yhdistettynä ei-vaaleaan puuhun ovat kulkeneet aina mukanani. En tunnusta kuitenkaan pelkääväni väriä, sillä välillä tarvitaan sitäkin. Minulle taitaa väriä tärkeämpää olla tietty tunnelma. Liian aneemista ei saa olla.

2. Designesine tai huonekalu, joka ei ikinä tule meille
Olen oppinut James Bondilta, että koskaan ei kannata sanoa "ei koskaan". Olen periaatteessa kiinnostunut designista ja himoitsen tiettyjä vanhoja klassikoita, mutta varsinkin nykydesignin muotokieli ampuu usein kohdallani huti. Minä olen vanhan tavaran ystävä ja haluaisin asua kuin Rinkisen Katja. Sillä, onko vanha designia vai kitschiä, ei ole minulle mitään merkitystä.


3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä. 
Mieheillä mennään. Ja kyllä, huomaan itsekin, että näkemykseni hurmaavasta on jokseenkin outo. Kolmen kärki epämääräisessä järjestyksessä on legendaarinen Hercule Poirot (näyttelijä David Suchet), tohtori House (Hugh Laurie) ja moderni Sherlock Holmes (Benedict Cumberbatch). Ja toki vanhemmat lukijani muistavat, että olen aina ollut leetana Jane Austinin Ylpeys ja ennakoluulo - filmatisoinnin Herra Collinsiin (David Bamber).

4. Suosikkini leivonnassa. 
Clorian Ruoka ja Viini -lehden numerosta 8/2013 meillä on jäänyt päälle maailman helpoin kakku, joka kulkee Karhukakun nimellä. Se onnistuu lapseltakin eikä voi mennä vikaan. Kakkuvuoan leivitykseen käytetään ohjeen mukaan leivottaessa kookosta, joka on yksi suosikkini leivontahommissa. Tykkään myös leivonnaisista, joissa on omenaa tai sitruunaa/limeä jossain muodossa. Liian makeaa ei saa olla.

5. Viisi blogisuosikkia
Tätä ei pysty. Joka tilanteeseen ja tarpeeseen on oma ensiapu-blogipatteristo. Sellaisia ikuisia rakkauksia voisivat olla vaikkapa himalainen ja unhomieli (se entinen puhti), joiden maailma on yhtäaikaa kiehtova ja sopivalla tavalla viisto (sori himalainen ja isoinpapu tuosta viistosta). Sellaista Shine and Rise -osastoa molemmat.


Ja siitä toisesta haasteesta todettakoon, että aion postata vasta, kun minulla on jotain hyvää kerrottavaa. Vielä ei ole. Kerään voimia ja rohkeutta.

4.3.2014

Astetta heleämpi juttu

Ehdin muutaman päivän kestäneiden kevätkelien aikana inspiroitua sen verran, että oli ihan pakko kaivella puuvillalangat esille. Kävin jo kaupoillakin lempparisävyjen perässä. Nuo väriasiat ovatkin sitten kummallinen juttu: vaikka en pidä itseäni minään pastellisävyjen sydänystävänä, niin valoisan vuodenajan virkkuut pukkaavat aina olemaan jotenkin kummallisen hempeitä. Niitä saa sitten lopun vuotta ihmetellä.


Testiä menossa. Ajattelin kokeilla, josko tänä keväänä pieni olisikin suurta ja kokeilisin tuommoisia pikkupalleroisia. Yritin kukkaa palleron keskelle, mutta kyllä se kuvassa enemmän tähdeltä näyttää. Höh.

2.3.2014

Viikinki kaulalla

Aurinko paistaa suloisesti ja ulkona on ihan kevät. Päivään sopii loistavasti viimeisten villojen "ulosheitto". Aloitetaan kaulurista ja katsotaan pipo-osastoa myöhemmin.


Älkääkä kysykö, mitä nyt puolivuotias riiviömme kaulurista etsi. Luuli varmaan, että vihdoinkin tässä taloudessa on virkattu jotain todella tärkeää. Kuten nyt vaikka aina mukana kulkeva kissanmuonan kantopussi.

Malli: Viking Eternity Cowl (maksullinen ohje Ravelryssä täällä)
Lankana Cascade 220 Heathers, sävy 9564. Menekkiä riitti vajaa kaksi vyyhtiä. Virkkasin kaksinkertaisella langalla, mutta siitä huolimatta langankulutus hämmensi.
Koukkuna herra numero kahdeksan. Kutakuinkin.

Minä lähden nyt takaisin ulos. Sitten aion aloittaa hiihtoloma-aktiviteetit, kuten esimerkiksi kevätsiivouksen.