28.1.2014

Väliaikaraportti

Älkää säikähtäkö, tästä ei ole tulossa Mesa-blogi. Puolustaudun sillä, että en tee tällä hetkellä muita projekteja aktiivisesti - tämä paita on ainoani. Lisäksi voin lohduttaa kaikkia heitä, joilla Mesa-jutut tulevat jo korvista ulos: se on kohta valmis. Enää hihat ja pääsemme muihiin aiheisiin.

Haluaisin vastata myös heille, jotka päätyvät blogiini hakusanoilla "Miksi peppu on hanuri?", että ei, en todellakaan tiedä.


Mesa-asioista kiinnostuneille muutama huomio:
- Kolmas kerta todellakin toden sanoo. Tällä mennään viimeiseen silmukkaan asti.
- Jätän kauluksen pois. Suunnittelen kaula-aukkoon i-cordia, vaikkakin saattaa olla, ettei se ihan riitä. Kaula-aukko on makuuni nyt turhan höveli. Tätä vielä mietitään.
- Langat ja värit ovat pysyneet alkuperäisessä aika hyvin. Eli enimmäkseen eri sävyisiä harmaita höystettynä hippusella väriä. Harmaita olen muutellut sen verran, että aivan tumma harmaa osoittautui tällä combolla liian mustaksi ja jouduin kaupoille hakemaan laajunnusta sävyarsenaaliini yhden vaalean sävyn verran. Eli ihan kaappijemmoilla tämä projekti ei taittunut.
- Vartalo-osa on valmis ja enää puuttuvat hihat.
- Tunnelmat ovat varovaisen toiveikkaat.

25.1.2014

In ja Out

Jännää riittää sisällä ja ulkona. Mesa etenee ja luistimilla voi näemmä pysyä pystyssä vuosikymmenten luistelutauonkin jälkeen. Paino sanoilla "pysyä pystyssä". Luistelemisesta ei kannata kauheasti puhua.


Kuten tarkkasilmäisimmät huomaavat, aika pitkälti samoilla langoilla ja sävyillä rakentuu tämä kolmaskin yritys. Hain jokusen kerän vaaleaa harmaata lisää. Tällä hetkellä tuntuu, että helmaosa jää harmaaksi ja jos värejä tekee vielä mieli, niin laitan niitä sitten vaikka raitoina hihoihin. Huomaatteko, fiilis täällä on väjintäänkin toiveikas?

22.1.2014

Äsken oli niin ja nyt on näin

Tämä oli keskentekoinen Mesa. Nyt sitä ei enää ole.


Sen verran olen kaheli, että taidan aloittaa kolmannen kerran alusta.

19.1.2014

Se on hidas, tämä mun Mesa

Varsin voimallisen neulontaviikonlopun jäljiltä projektini on menossa vasta tässä. Se, mitä neuloin perjantaina ja vielä lauantainakin, joutui purkutuomion alle. Puseron kaulus kiusasi ja olin lähtenyt liikkeelle enemmän tunteella kuin järjellä. Lankesin vanhanaikaiseen: tiheys petti.


Kuvassa arkirealismia tältä aamupäivältä. Voisihan se tietysti olla hiukan värikkäämpi, mutta en minäkään ole, niin mitä sitä keskeneräistä paitaa syyttämään.

17.1.2014

Friday night, it`s gonna be allright

No vaan se Mojo tuli sitten jo eilisehtoona. Ei mitään luottamista. Tosin vikaa voi olla myös muutamassa mojottaressa (täällä ja täällä), jotka menivät ja esittelivät lankacombojaan Ravelryssä. Me nimittäin päätimme ryhtyä useammankin paikallisen neulojan kanssa neulomaan kimpassa yhtä pöytävuorta (Mesa (engl.), pöytävuori). Jotta homma ei olisi liian helppo, neulomme tietysti kukainenkin oman vuoremme.

Jos joku on ihan pihalla, niin kyse on Stephen Westin neulepaidasta nimeltään Enchanted Mesa, joka kuumottaa täällä naisia nyt siihen malliin, että hyvä jos eivät lumet sula.


Meikäläisen lopputulema illan hämärissä tehdystä lankakaappi-inventaariosta näkyy yllä. Enimmäkseen harmaalla mennään. Keräsin myös melko kasan kaiken maailman ihmenöttösiä ja korkattuja keriä kyytipojiksi sillä ajatuksella, että saisin polteltua ne tällä ohjeella pois. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole kovin kaksista ajatusta siitä, miten aion värien puolesta edetä, joten jännää riittää. Mesa on aloitettu ja kesken oleva virkkaustyö sekä kainaloissa asti tulossa oleva toinen villapaita saavat nyt odotella jonkun aikaa.

Eiköhän me neuloskella Mojon kanssa täällä tämä viikonloppu. Toivotan lystiä myös teille!

13.1.2014

Wanted

Täällä istutaan hartaana kuin kirkon penkissä ja toivotaan, että osuisi. Merkit ovat selvät: herra (neule)Mojo on liikkeellä ja jossain ihan lähellä. Siltä varalta, että hän osaa lukea, ilmoitan mitä nöyrimmin, että olen tavattavissa perjantaina klo 16 alkaen. Tai ehkä hiukan sen jälkeen, niin ehdin syödä, ennen kuin ruvetaan.


Meillä oli täällä lauantaina neulemiitti paikallisten neulojattarien kesken ja kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siellä tartutettiin neuloosia oikein urakalla ja minäkin taisin saada osani. Harmi vain, ettei neuloosi oikeuta sairauslomaan, Siksi, Mojoseni, siksi vasta perjantaina.

8.1.2014

Onni täällä, moi

Onneksi se yksi keräsi lankansa, pussinsa ja puikkonsa ja lähti töihin. Se on loma-aikoina vaarallinen. Se levittäytyy nojatuolille ja sohvalle niin, ettei kissa tiedä, mihin karvansa asettaisi. Se pörrää ja liikehtii epämääräisesti ja aiheuttaa jääkaapin ohi kävellessään turhia hälytyksiä. Levoton ihminen. Pahimmillaan se on silloin, kun se saa ns. idean. Ne eivät yleensä ole kovin kaksisia. Otetaan nyt vaikka tämä pyramidi, minkä se raukka näki uudessa OK - omin käsin -kirjassa. Sillä mitään ohjeen mukaista vaneria ollut, mutta onneksi järkeä sen verran, ettei lähtenyt sitä heti ostaamaankaan. Pahvia sillä oli. Ei tietenkään niin paljoa, mitä nelisivuinen kirjan pyramidi tarvitsisi, mutta kolmisivuiseen se riitti. Ajatteli testata, mitä sen kullanmuruset sanoisivat omasta pikkupyramidista. Yritin kyllä sanoa, että siitä mitään hyvää tule, mutta se ei osaa lukea huulilta. Ja yritin minä vielä sitäkin, ettei me olla kullanmuruja. Ainakaan tuo toinen. Se on pelkästään rasittava.


Se pyllisteli aikansa lattialla sen pahvin kanssa ja ilmeisesti kaikki ei mennyt ihan niin kuin piti, koska siitä lähti melkoisen pahaa ääntä. Jonkinlaisen kolmion se sai kuitenkin koottua ja odotti sitten selvästi meiltä - minulta ja siltä oravalta, jota täällä muut kissaksi nimittävät - jotakin. Me mitään tehty. Aikansa tuijotettuaan se nakkasi kolmioon pari kissannappulaa, jotka orava kävi nappaamassa suuhunsa. Mutta ei edes se orava ole niin tyhmä, että olisi sinne kolmioon jäänyt. Ehei. Mietittyään hetken se nainen kantoi kolmion pahvikeräykseen ja ylisti mennessään itseään siitä, ettei sentäs ollut ostanut sitä vaneria.

Nyt se käy onneksi taas töissä ja on iltasella niin väsynyt, ettei siitä ole juurikaan haittaa. Voidaan kaikki maata rauhassa. Ei yhden yhtä inspiraatiota mailla halmeilla, mikä onni!

5.1.2014

Tuolin parempi selkänoja

Jos on jo virkannut pöllön ja neulonutkin yhden, niin toki sellainen on myös ommeltava. Tämän kertainen pöllö tuli tiukkaan tarpeeseen, sillä Ikean Urban-tuolin selkämyksessä oleva reikä ei tuntunut lapsen pieneen selkään mukavalta.


Idea ei ole omani, sillä minulla on Pinterestissä jemmassa kuva, jossa on huomattavasti tyylikkäämpi toteutus samasta aiheesta. Valitettavasti kuva aukenee espanjankielisille sivuille, joista en ihan äkkiä ohjetta löytänyt. Siksi pöllö on toteutettu oman pään mukaan.

Käytin tuolia kaavana ja leikkasin vanhasta täkistä vuoren (tuolla kankaan alla on siis toinen, siivetön pöllö). Päällinen on ommeltu kirpputorilta löytyneestä hameesta, mikä selittää kuvissakin näkyvät pystysaumat. Niitä oli hameessa useampia. Siipien sisälle laitoin pehmikettä. Helma, eli toppauksen ja päälliskankaan yhdistäminen, on ompelematta, sillä haluan hieman tutkailla, miltä pöllö alkaa näyttää ja pitääkö sille vielä tehdä jotain lisähärpäkettä.

Siinäpä kelpaa nyt pöllön ja pupusen pohtia vaikkapa nukkekodin sisustusta. Näyttäisi olevan tarvetta hankintoihin sielläkin.

4.1.2014

Aikani kuluksi

Yrittää sataa lunta. Ja minä yritän virkata, vaikka äkkiseltään oudon näköistä on tulossa tästäkin. En ole järin suuri geometristen kuvioiden ystävä, siksi en ihan ymmärrä, miksi innostuin Vasarelysta.


Tässä projekissa on kyllä hyviä puolia. Keksin sotkea tuohon tylsään musta-valko-pieru (oh, sori, se olikin beige) väricomboon vanhoja kaappijemmoja. Sieltä nimittäin löytyy valkoista paljeteilla (bling!) sekä kahtakin eri pierusävyä vanhaa Novitan Cocosta (bling bling!) sekä ihan ihmeellistä kultaan taittavaa ruskeaa, jossa on jokunen efektipaukku (mitä minä olen oikein ajatellut?). Joten pataan vaan!

Näiden vanhojen lankakätköjeni myötä paljastunee todellinen luontoni. Musta-valko-beige; se olkoot toinen nimeni.

Edit. Niin, ohje Vasarelyyn löytyy Ravelryn kautta täältä. Ja ihan ilmaiseksi.

2.1.2014

Siivouspäivä

Tuntuu siltä, kuin kolmas marraskuu olisi pyörähtänyt tälle "talvikaudelle" käyntiin. Ei ole juuri villoja tarvittu. Mitäpä sitä neuloja sitten? Virkkaa paljettilankaa ja siivoaa. Sori Nuutti, minä vein joulun jo pois.


Sen verran horjahdin siivouksesta tuunauksen puolelle, että tapetoin lapsen vanhan Ikea-hyllyn taustan kukertavankirjavaksi eri värisillä jämäpaloilla. Minulla oli mielessä graafinen musta-valkoinen tapetti, mutta eikös vain lapselta löytynyt tähänkin asiaan mielipide. Ja kun kerran hänen huoneessaan oltiin, niin njet, ei mennyt tämä ihan niin kuin äitinsä suunnitteli. Auktoriteettini horjahtelee näemmä jo heti alkuvuodesta.

1.1.2014

Uusi vuosi, uudet hiukset

Jokaisessa perheessä, jossa on barbie -ja/tai my little pony -harrastajia, tiedetään, miltä nuken hiukset ja poninharjat näyttävät jokusen leikkituokion ja sekalaisen laatikkosäilytyksen jälkeen. Ei hyvältä, ei ollenkaan.


Mikäli hermoja vain riittää, lastenhuoneen pörröpäät saa kyllä järjestykseen. Vieläpä niin hyvin, ettei meinaa itsekään uskoa.


Homman ainoa vaikeus (ne hermot!) on heti operaation alussa: takut on kammattava auki. Napakka ote nuken päästä säästänee enimmältä karvanlähdöltä. Aloita selvittely latvoista ja etene ylöspäin. Mikäli käsissäsi on oikea takkupesä, kastele hiukset hanan alla ja koeta, auttaisiko se. Mikäli touhu ei vieläkään luonnista, ota hiusten hoitoaine apuun. Se pitää tietysti muistaa huuhdella pois.

Kun hiuskuontalo on selvitetty, laita vesikattila tulelle. Veden ei tarvitse olla aivan kiehuvaa, mutta kuumaa kyllä. Sitten vain barbieparasta napakka ote ja nuken pää hiusosaltaan veteen. Huljuttele raukkaa siellä hetki ja katso, että kaikki hiukset ovat varmasti vedessä. Painele enin vesi hiuksista pois ja oikaise nukke pötkölleen esim. keittiön tiskipöydälle hiukset pitkin pituuttaan, jos et halua käsitellä kuumia hiuksia käsissäsi. Hiukset on kammattava läpi. Tässä oikenevat viimeisetkin sinnikkäät takut, jos sellaisia jäi. Jos hiukset eivät vieläkään tunnu "selviltä", uita ne kuumassa uudelleen ja kampaa.


Tee barbielle sellainen kampaus, kuin haluat, HIUSTEN OLLESSA VIELÄ MÄRÄT. Hiukset kuivuvat siihen kuosiin, mihin ne jätät. Jos haluat kiharoita, voit käyttää esim. piipunrasseja papiljotteina. Myös leteillä saa hyvät kiharat. Sitten vain nuket kuivumaan seisaaltaan - vaikkapa erilaisiin astioihin - yön ajaksi. Kampaa aamulla hellästi kiharat auki.

EDIT. Pyydän anteeksi kaikilta alan naisilta horjuvuutta käyttämissäni käsitteissä. Minulle nämä kaikki ovat barbie-nukkeja, vaikka vain osa on Oikeita sellaisia. Joukossa on Bratzeja ja mitä-niitä-kaikkia-nyt-on, mutta eihän näistä ota erkkikään selvää. Saatikka Outi.