14.12.2014

Pikeerimestari raunioilla

Tuli semmoinen olo, että nyt rakennetaan piparitalo. Ja kokeillaan tehdä pikeeriä. Edellisestä matsista kun oli kulunut riitävästi aikaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna ilmassa oli paljonkin erilaisia ennusmerkkejä siitä, että ehkä ei tänään, mutta tietenkään en välittänyt. Minä kun en ole taikauskoinen ihminen.


Taikinan kanssa ei ollut pulmaa, sillä olen jo vuosia tehnyt nämä katastrofitaloni kaupan taikinasta. Rakennuspiirustuksetkin oli - tein ne aamukahvin lomassa, mutta paistettuna osaset eivät enää mätsänneet ja ikkuna-aukotkin olivat kohonneet umpeen. Ihan normihommaa siis. Sitten seurasi Se Hetki.

Seurasin Liljan pikeeriohjeita aika uskollisesti. Kunnes tuli kaikenlaista hasardia, joihin en ollut osannut varautua. Kun esimerkiksi olin saanut pikeerini lapioitua pussiin kauhean sotkun ja manausten kera ja suuren hartaudensekaisen jännityksen vallassa pääsin vihdoin ruutaamaan seosta taloni julkisivun ikkunankarmiin, niin kas, pussihan vuoti. Se oli suuri pussi ja jykevää tekoa, mutta niin vain pikeeri tursusi iloisesti paitsi siitä tekemästäni 2,0 mm:n (tässä noudatin Liljan neuvoa täsmällisesti) rakosesta myös parista pienemmästä reiästä pussin saumasta. Seurasi aika tavalla sotkua, josta selvittiin työntämällä pikeeri pussin toiseen nurkkaan ja toivomalla parasta.

Ei siitä nättiä tullut. Koska pikeeriä riitti vielä senkin jälkeen kun koristelut olivat valmiit, kiinnitin sillä talon osasetkin paikalleen. Jatkossa taidan palata kuumaan sokeriin, vaikka en ole ihan varma voinko syyttää taloni romahtamisesta juuri pikeeriä. Kyllä se jonkun aikaa kesti. Itse asiassa niin pitkään, että olin juuri ehtinyt hakea kamerani. Ennen kuin ehdin laukaista, katto tuli alas. Minulla on nyt joulurauniot.

Älkää luulko, että olisin kauhean harmissani. Ehkä näin on tarkoitettu. Ehkä tämä on Outin jouluperinne. Tällä kertaa osasin kuitenkin tehdä hyvää pikeeriä. Sen kanssa ei ollut muuta ongelmaa, kuin kädenjälki. Seuraavaksi pitää treenata sitä.

19 kommenttia:

  1. Joulurauniot! Paras ikinä. Täällä nauraa koko talo! Rappu siis.
    Mutta jos insinööri voi tehdä virheen kantavuuslaskelmissa niin äkkiäkös tuommoinen tapahtuu hartiapakkirakentajalle, vaikka rakentaisi piparkakkutaloa!
    Ihanaa joulunodotusta sinne! OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä vaikka jouluraunioista tulisi perinne. Sen verran hankalaa ollut aina katon pystyttäminen, että siitä olisi kiva laistaa. Jos erikoistuisi historiallisiin rauniokohteisiin jatkossa.

      Poista
    2. Jep, Tee seuraavalla kerralla Colosseum tai Ateenan Akropolis OP

      Poista
    3. Meillä oli joskus piparipyramidit. Ja raunioitahan nekin on.
      Kamelimuoteilla sai kätevät kulkuvälineet ja palmupuita muokkasin ilman kaavoja.
      t. M

      Poista
    4. Tänne kertyy hienoja ideoita ensi vuoden talohankkeisiin!

      Poista
  2. Nuoko on muka rauniot? Ei, vaan semmmoinen 1600-luvun talo vaikka Amsterdamista tai Tukholman vanhasta kaupungista!

    Ehkä tähän kohtaan sopisi päivittää se vanha sutkaus, jossa: "Kokki peittää virheensä majoneesilla, arkkitehti villiviinillä, kirurgi mullalla… ja leipuri pikeerillä" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmoista kaupunkitaloa pyrin kovasti rakentamaan, mutta katon peijakas ei ollut yhteistyökykyinen. Liian raskas lasti karamelleja?

      Poista
  3. Haha mutta tuo on varmasti parempi ilman kattoa. Ensinnäkin katon sai syötyä samantien ennen pölyyntymistä ja toisekseen nyt tuonne voi laittaa valot! Sehän suorastaan huutaa kynttilää sisälle loistamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla leikkaa! Tuo pitää vielä kokeilla. Vai voiko olla mahdollista, että katon romahduksen jälkeen seuraa vielä tulipalo?

      Poista
  4. Voi mahoton! Sun tart tee varmaan vähän käsitellä noita raunioita... Siis muuria vähän rosoiseksi. Meillä on muuten neljä taloa ja niiden ympärillä kolme legoukkopalomiestä vahtina. Ei siis tulipaloja täällä!

    VastaaPoista
  5. Neljä taloa? Sehän on jo kaupunki. Semmoinen tarvitseekin palokunnan.:D

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Eikös vain? Ei mene mulla tyylikkäästi tämmöiset hommat, vaikka kuinka yrittäisin olla niin kuin naistenlehdissä tai blogeissa ollaan.

      Poista
  7. Hih! Jouluraunio, mitäs vikaa siinä on! ;) rakennusopin professori sanoi minun ryhmälleni ensimmäisen opiskeluvuoden minitiiilimuuraustehtävän kritiikissä että "ihan kiva, jos tykkää raunioromantiikasta", mutta äänensävy oli selvästi halveksuva :D piparkakkutalojen tekeminen ei onneksi ole niin vakavaa ja siihen saattaa jopa sopia se raunioromantiikka. ;) ps jos pussi vuotaa tai esim reiästä tulee liian iso, pikeerin voi pursottaa toiseen pussiin ja kokeilla uudestaan. Käy pussi oli tarpeeksi vahva? Käytän itsr vahvoja pakastepusseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, Lilja, pikeeriguruni! Olen niin mielissäni, että kerrankin pikeeri oli asiallista ja hyvää. Tarpeeksi tarkkaa jälkeä en saanut; olisiko leikkaamani reikä ( se toinen, pussin toiseen kulmaan) ollut sittenkin liian iso. Sen ekan reiän tein huolella, mutta vuotopaniikin lomassa saattoi toinen mennä vähän niin ja näin. Jospa ehtisin testata vielä pikkupipareilla; yhdet talorauniot yhdelle joululle riittävät. Ja juu, pussi oli vahvaa tekoa, mutta kun puristin pikeeriä, niin saumasta vuoti. Pussin saumat eivät siis olleet kyllin napakat. Tästä se lähtee. Viime jouluna olin epätoivoinen, nyt näkyy jo toivonpilkahduksia.;) Kiitokset sinulle!

      Poista
  8. Ensi vuonna sitten tasakattomalli, niin ei katto romahda (ainakaan yksin). Kiitokset mainiosta blogista, juttujesi parissa viihtyy hyvin. Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasakattomalli? Toimisiko se? Tämä pitää laittaa hautumaan, jos vaikka 70-luvun arkkitehtuuria sitten.;)

      Poista
  9. Joulurauniot on ihan parasta! Piparkakkumökkejä ja taloja on jka paikassa, mutta kunnon rauniot on harvassa. Sinulla on hauskat jutut, täytyy liittyä lukijaksi että saa piristystä päiviin.

    VastaaPoista