26.12.2014

Happamia, sanoi kettu

Aamulla oli outo olo. Teki mieli neuloa sukat, mikä on harvinainen mieliteko minulle. Ehkäpä se kaikki oli Joulupukin syytä, sillä hän toi minulle peräti kaksi paria käsinneulottuja sukkia. Muistin, että semmoisiakin vaatekappaleita on; olen ollut ostosukkien varassa liian pitkään. Ja tietysti luterilainen työmoraali haistoi tilaisuutensa päästä huomauttelemaan siitä, miten ihminen, joka osaa neuloa, ei saa vaivaista sukkaparia aikaiseksi. Että pitää sukulaisten varassa olla. Isolla ihmisellä. Miten noloa.


Lanka löytyi nopeasti, mutta se oli vyyhdillä. Jostain syystä vyyhdin keriminen menee minulla aina sotkuksi, mutta tällä kertaa urakka osoittautui tavallistakin kiinalaisemmaksi. Aloittelin kerimistä kymmenen jälkeen ja valmista tuli jokusen tauon kanssa vähän ennen neljää. Muut käyvät tapanina tansseissa, mutta minä pidin lystiä painimalla tuntitolkulla yhden ainoan vyyhdin kanssa. Hermothan siinä menivät, mutta hillitsin itseni, koska lapset opettivat, ettei kirkuminen auta mitään.


Noh, nyt on lanka kerällä. Mutta ei huvita enää neuloa yhtään. Itse asiassa ärsyttää koko touhu ja mietin, josko vaihtaisin johonkin rauhallisempaan harrastukseen. Kuuluvat kehuvan hiihtämistä, pitäisiköhän kokeilla sitä?

Kuvissa meille jääneet metsäneläimet. Kangas siis Vallilan Pihajengi. Leikkaisin eläinhahmot kankaasta ja täytin vanulla. Eläinkuva on vain yhdellä puolella tyynyä, taustakangas on pellavaa. Vähän piti lasten kanssa keskustella, kuka minkäkin tyynyn ottaa, mutta hyvin kävi. Nyt minulla on oma kettu.

14 kommenttia:

  1. Hahaa, kutomista rauhallisempi harrastus...Oulun seudulla varmaankin hiihtäminen on rauhallista, kun ei siellä ole kuin yksi mäki.
    Ihanat tyynyt. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on tämä käsityöharrastus sen verran hard corea kaikkine ylä- jaalamäkineen, että pitää tällä iällä jo vähän ruveta miettimään, uskaltaako tätä jatkaa.

      Poista
  2. :)
    Minulla sama jutrtu noiden vyyhtien kanssa. Ne langat ovatkin siinä tosi kauniisti.
    Mutta vaikka kaikkien taiteen sääntöjen mukaan (?) aloitan puuhan, niin aina on joku kohta solmussa..
    Mukavaa Tapania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minen tajua, miten se voipi aina olla. Epäilen vahvasti, että vika on minussa itsessäni, mutta aloitan aina - kuten sinäkin sanot - tarkasti ja antaumuksella. Päätän, että nyt ei voi mikään mennä vikaan. Ja sitten löydän itseni kuitenkin äärimmäisestä solmuhelvetistä, joka tuhoaa vahvimmankin neulemojon. Siinä välissä täytyy jossain kohtaa olla virhe.

      Poista
  3. Tänään on ollut takkuavien sukkalankojen päivä selvästikkin. Minä päätin aamulla aloittaa sukat ja nyt illalla niistä on kärjet valmiina (siis kärjestä aloitettava malli). Mulla ei mennyt koko päivää, mutta lankani olikin valmiiksi kerällä se piti vain jakaa kahtia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voivoi, jonkinlainen sukkalankojen joulusyndrooma siis! Minäkin pääsin pitkin hampain neulomaan, mutta en tiedä, mitä neulontavauhdilleni on tapahtunut. Kaikki on niin h-i-d-a-s-t-a. Mutta ollaanpa sinnikkäitä!

      Poista
  4. Mikään ei kai kiristä pinnaa niin kuin sotkuinen vyyhti.

    Ihania elukoita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt hermostuttaa itse sukan neulonta. Päivän olen tikutellut ja vartta koossa vasta 10 senttiä. Kovasti hoen itselleni, että mihinpä tässä kiire, mutta se auttaa vain hetkittäin.

      Poista
  5. Olipa typerä vyyhti. Ne on joskus semmosia ketaleita. Kyllä ne sukat siitä tulee. joku kiva leffa pyörimään ja siinä se syntyy kuin sivussa itsekseen. Konvehtia välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konvehtia samalla.:D Sotkisin varmaan langat vielä suklaaseen. Tarttisin kipeästi sellaisen ns. aivottoman neuleohjeen telkkarikaveriksi. Jostain syystä mulla on työn alla nyt vain sellaisia hitaita kummajaisia, joiden kaavioita saa vahdata kaiken aikaa.

      Poista
  6. Kyllä siitä vielä sukat syntyy! Minä opetin eilen ystäväni neulomaan sukat. Jännityisellä odotan mikä niistä synttyy, nyt kun hän periaatteessa tietää miten ne tehdään. Lisäksi omat langat on vähintäänkin umpisolmussa. Aloitin tuon alimman kuvan säärystimen. http://haltiapolku.blogspot.fi/2014/12/olipas-p-ensin-aamulla-l-bussi-asemalta.html?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, sukat! Minusta sukkien neulominen on ylivoimaisen tylsää. Jotkut valittavat kantapäiden neulomisen vaikeutta, minusta se on paras kohta. Voisin neuloa pelkästään niitä.:) Mutta varret, hohhoijaa, ja se pitkä suora kantapäiden ja kärjen välissä, kuorsaus. yleensä saan valmiiksi yhden sukan ja taistelutahtoni on sen jälkeen lopussa. Pitäisi varmaan siirtyä paksumpiin sukkalankoihin, mutta jostain syystä tikuttelen kuitenkin aina 2,5 millisillä, kuten nytkin. Mutta kymmenen senttiä jo!

      Poista
    2. Minun sisko on ratkaissut tuon tylsyyden tekemällä lähinnä palmikko ja pitsineulesukkia joihin mulla menis hermo ihan heti. :D

      Poista
    3. Taitaa olla näissä neulonta-asioissakin makumieltymykset aika erilaisia.:D

      Poista