28.7.2014

Hitaasti, mutta varmasti

Olen tarttunut rohkeasti työhön, josta minulla ei ole pienintäkään käsitystä. Elän harhassa, jossa työ tekijäänsä opettaa.


Pesin kirpputorilta löytämäni verhoilukankaan ja tein lakanakankaasta olemassa olevaan tuoliin kaavat. Metodini oli yksinkertainen: kiristin kankaan nuppineuloilla tuoliin, piirsin tekstiilitussilla kaavan rajaa kohtaan, jossa originaalissa verhoilussa oli saumanpaikka ja leikkasin kaavat irti. Näin jälkiviisaana voisi todeta, että olisi kannattanut ommella kaavoista koehuppu ja sovittaa, mutta kyllä te minut tiedätte: tietenkään en tehnyt niin. Sen sijaan join rohkaisuksi mojovat kahvit ja leikkasin reippaasti verhoilukankaan tekemieni kaavojen mukaan. Kofeiini kirkasti katsettani sen verran, että löysin reiän alun jo leikatusta etukappaleesta. Se taisi olla se hetki, kun menetin rohkeuteni ja päätin tarvita huilaustauon.

Tämä aamu alkoi sateella. Ukkosen jylyn tahdittamana tartuin ompelukseeni asenteella tuli, mitä tuli. Päivän päälle olen todennut, etten ole kaksinen kaavoittaja. Ompelutaitoni nykyisen tason toki tiesinkin jo. Olen siis säätänyt, mutta paskartelun puolelle ei ole tarvinnut sortua.


Kuvassa tuoli tämänhetkisessä tilassaan. Helmakaitale puuttuu kokonaan ja etu- ja takakappaleiden sivusaumoja ei ole ommeltu kiinni alas asti. Aion laittaa taakse tarrakiinnityksen. Kangas on lötköllään ongelmakohdista ja ongelmat ratkennevat muutamalla kaavamuutoksella, mutta siihen minulla ei ole juuri nyt virtaa. Sen sijaan suunnistan pihamaalle tarkistamaan ainokaiset kaksi liljanvarttani, jotka suunnittelevat komeaa kukintaa. Nimittäin juuri niihin aikoihin, kun te suosittelitte minulle liljoja pionipenkkini täydennykseksi, pihalleni iski liljakukko. Tai no, se iski tietysti jo keväällä, mutta minä huomasin sen jälkeensä jättämän toukka-armeijan vasta nyt. Se armeija on kohta lyöty, mutta naapurin puolella asuva ja minua huomattavasti joviaalimpi puutarhuri näyttää pitävän huolen siitä, ettei liljakukoista ole tällä alueella jatkossakaan puutetta. Pitää nyt miettiä lilja-asiatkin uusiksi.

12 kommenttia:

  1. Ihana neulatyyny! Tsemppiä verhoiluhommin ja liljaongelmiin!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. No on se. Siksi pelottaa vietävästi, että munaan tämän homman jotenkin.

      Poista
  3. Älä lannistu, älä Emman äläkä liljojen kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei lannistuta. Ainakaan vielä.;) Ei muuta kin tuolin kimppuun.

      Poista
  4. Minä niin tunnistan itseni sun tekstistä - ensin juodaan ne kahvit ja sitten suoraan asiaan. Sanoisin, että savun hälvettyä tarkistamme kytkennät on meikäläisen tyyli. Tsemppiä - hyvä siitä tulee! t. Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savun hävennyttyä tarkistamme kytkennät? Eipä voisi juuri paremmin sanoa - me taidetaan olla hengenheimolaisia tai muuta mahdollista sukua!

      Poista
  5. hihih, hyvin sanottu Leenalta :D mutta samoilla metodeilla mennään kyllä monesti täälläkin. Sinut näin virtuaalisti tuntevana uskon hyvään lopputulokseen! Kangas on kyllä mainio tuon malliseen tuoliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos luottamuksesta, huppu on kiinnitysmekanismia vaille valmis. Pari asiaa hieman kränää, mutta ensikertalaiselle aika hyvä tuli. Ja kangas on tosiaan bueno tuohon tarkoitukseen. Toivottavasti se kestää meidän isot kollimme hyvin.

      Poista
  6. Tuosta tuolista tulee niiiiin hieno! Lähetän täältä kovasti tsemppiä! nimim. eilen raivopäänä 4 tuntia ommellut

    VastaaPoista