8.1.2014

Onni täällä, moi

Onneksi se yksi keräsi lankansa, pussinsa ja puikkonsa ja lähti töihin. Se on loma-aikoina vaarallinen. Se levittäytyy nojatuolille ja sohvalle niin, ettei kissa tiedä, mihin karvansa asettaisi. Se pörrää ja liikehtii epämääräisesti ja aiheuttaa jääkaapin ohi kävellessään turhia hälytyksiä. Levoton ihminen. Pahimmillaan se on silloin, kun se saa ns. idean. Ne eivät yleensä ole kovin kaksisia. Otetaan nyt vaikka tämä pyramidi, minkä se raukka näki uudessa OK - omin käsin -kirjassa. Sillä mitään ohjeen mukaista vaneria ollut, mutta onneksi järkeä sen verran, ettei lähtenyt sitä heti ostaamaankaan. Pahvia sillä oli. Ei tietenkään niin paljoa, mitä nelisivuinen kirjan pyramidi tarvitsisi, mutta kolmisivuiseen se riitti. Ajatteli testata, mitä sen kullanmuruset sanoisivat omasta pikkupyramidista. Yritin kyllä sanoa, että siitä mitään hyvää tule, mutta se ei osaa lukea huulilta. Ja yritin minä vielä sitäkin, ettei me olla kullanmuruja. Ainakaan tuo toinen. Se on pelkästään rasittava.


Se pyllisteli aikansa lattialla sen pahvin kanssa ja ilmeisesti kaikki ei mennyt ihan niin kuin piti, koska siitä lähti melkoisen pahaa ääntä. Jonkinlaisen kolmion se sai kuitenkin koottua ja odotti sitten selvästi meiltä - minulta ja siltä oravalta, jota täällä muut kissaksi nimittävät - jotakin. Me mitään tehty. Aikansa tuijotettuaan se nakkasi kolmioon pari kissannappulaa, jotka orava kävi nappaamassa suuhunsa. Mutta ei edes se orava ole niin tyhmä, että olisi sinne kolmioon jäänyt. Ehei. Mietittyään hetken se nainen kantoi kolmion pahvikeräykseen ja ylisti mennessään itseään siitä, ettei sentäs ollut ostanut sitä vaneria.

Nyt se käy onneksi taas töissä ja on iltasella niin väsynyt, ettei siitä ole juurikaan haittaa. Voidaan kaikki maata rauhassa. Ei yhden yhtä inspiraatiota mailla halmeilla, mikä onni!

38 kommenttia:

  1. Voi kissoja! On se niin rankkaa kun menee elama sekaisin lomien takia ja kaiken maailman lankojen ja inspiraatioiden. On ne tyot vaan hyva idea! Nih! (Voin vaan kuvitella kuinka meikalaisen koiraa jurppii kun olen ollut kotona nyt nelja vuotta kaiken maailman inspisten, lankojen, kankaiden, vauvan ja muuttolaatikoitten(parikin kertaa) kanssa. )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan sitten jo tottunut ja kehitellyt omat selviytymiskeinonsa.:)

      Poista
  2. Heh, tää on niin tuttua juttua. Vähän niin kuin eräs mosaiikkitarjotin... Tuota Lysti-liito-kissa-orava näyttää ei-ihan täyspäiseltä tuossa kuvassa. Näyttää vielä kieltäkin sinulle. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei-ihan-täyspäisyys johtuu siitä, että kissa ei ole ihan täyspäinen. Se näyttää kuvassa ihan itseltään. Herraan on ollut täällä totuttelemista.

      Poista
  3. :D

    Tsemppiä Onni, kyllä se orava vielä kissaksi muuttuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä! Tuolla samalla ajatuksella se nainenkin koettaa lohduttautua, mutta kovin hitaasti viisastuu tämä kissanpoika. Huoh.

      Poista
  4. No voi sua ja sun kattejas... Mukavaa loppuviikkoa! Joko saitte lunta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lunta rupesi juuri satamaan, joten toiveita on! Mukavaa loppuviikkoa myös sinne!

      Poista
  5. Tässäpä taas oikein päiväni PIRISTE!!! Hersyvän hauskaa sanailua ja nuo katit osaa kyllä ottaa rennosti....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaavat kyllä. Ovat rennosti aina juurikin siinä tuolissa, mihin minä olin ajatellut parkkeerata.

      Poista
  6. :-D Jaksamista vaan sinne omistajalle ideattomaan kauteen! Onneksi koko ajan ei tarvitse olla ideoita. Hyvää vuoden alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Ei täällä aivan kuivaa ole, sillä joululomalla ideaa pukkasi sen verran paljon, että niissä riittää hetkeksi tekemistä.

      Poista
  7. Hih..onneksi lähti töihin...se häiritsijä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta. Kissoilla rauha maassa.

      Poista
  8. IHANA! :D :D :D
    Kissat ovat ihania! Osaatkos sinä Onni näyttää sille naiselle miten ovi avataan? Meidän Mörri osaa, ja jos ei tapahtu heti, se ottaa kädestä kiinni ja ohjaa oven kahvalle. Mörri ei vielä ole joutunut pahasti inspiraatioiden kohteeksi, koska viihtyy enimmäkseen ulkona hiirestämässä, mutta imuria se vihaa kuin ruttoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei aukene Onnilla suljettu ovi - onneksi. Se tästä vielä puuttuisi! Jestas sitä teidän Mörriä, aivan itsekö se sen keksi?

      Poista
    2. Joskus menin kysymään siltä, että mistä ovi aukeaa, kissahan siitä kiipeämään ovea vasten ja maukumaan. Taito on siitä sitten kasvanut ja nyt se jo osaa näyttää että "tosta kahvasta - pöhlö".

      Poista
    3. Melkein pelottavaa!:D Nyt toivon todella, etteivät nämä meidän pojat ole yhtä fiksuja.

      Poista
  9. Mitäs aineita Lysti on nappaillut?

    Meillä on näitä first world cat problems: ruoassa on liian isoja paakkuja= ei voi syödä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lysti ei paljon aineita tarvi, se käy vielä pentuenergialla ja siinä on kylliksi. Minä NIIN odotan, että saan leikkuuttaa kissan ruunaksi ja että se hiukan vanhenisi (siis viisastuisi). Kyllä siitä kelpo kissa tulee, kunhan oppii elämästä hiukan enemmän. Vai on tullut Bertalle niitä ongelmia! Kissat osaavat olla kyllä kranttuja. Mitä se sitten söisi mieluiten? Moussea?;)

      Poista
    2. Juu, ei kissanminttutarjoilua enää Lystille tuossa kunnossa. OP

      Poista
  10. Voi miten tuttua. Tosin meillä se on pikku koirus, joka varmaan pystyy täysillä eläytyyn teidän Onnnin tuntemuksiin :) Tämä on niin mieluinen tämä sun blogis - jatka samaan malliin! toivoopi "se sama" Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä taitavat olla arkisia eläinperheen juttuja. Noita karvaturreja kun katselee tarpeeksi pitkään, niistä tulee niin tuttuja, että kuvittelee tietävänsä jo niiden ajatuksetkin. Vaikka tähän Onni sanoisi nyt, että pah,

      Poista
  11. :D Ylimmäinen kuva houkuttaa kovasti rapsuttamaan kissaa mahasta. Sillai nopeasti. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kovin pitkään ei kannata. Onni on ex-kulkukissa eikä ole oikein koskaan ollut mikään "sylikissa". Joten ihan nopeasti vain!;)

      Poista
  12. No jopas te kissat osaattekin, huhhuh! Onneksi (???) olen allerginen, enkä voi ottaa kaltaistanne ilopilleriä huusholliin arvostelemaan luovuuspuuskiani...;D Myötätuntoni on kyllä pelkästään emäntänne puolella, hihhih!

    VastaaPoista
  13. Täällä on sama ongelma. Ihmiset sai idean neuloa ja ommella ja eihän sitä pieni koira tiennyt enää mihin voi istua että joku ei a) tökkää puikolla tai b) astu hännälle heiluessaan kankaiden kanssa. Valtasin siis sohvan, joka sekin taisi olla yhden ihmisen paikka. Onneksi tuo yksi ihminen lähtee tikkuineen tänään taas Kalajoelle torstaihin saakka.
    -Blogikoira Nelli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat niin kummallisia ne ihmiset! Onneksi niiltä saa kuitenkin ruokaa..;)

      Poista
    2. Ruokaa saa, mutta ei tarpeeksi. Joulunakin oli pöydällinen ruokaa, mutta en saanut itse valita paljonko syön sitä. Selittivät, että minulla tulee muka maha kipeäksi ja että koska en osaa itse puukolla leikata (osaisin jos olis peukalot!) niin en saa itse mennä kinkun kyljestä haukkaamaan. Omituista porukkaa.

      Poista
  14. Orava :D :D Melko osuvasti kyllä sanottu! Meillä pitkäkarvainen kulkee usein nimellä vesirotta, ei nimittäin pysy turkki harjauksen jälkeen ojennuksessa montaakaan sekuntia. Taitaa kyllä olla noiden orava-merkkisten kissankarvapallojen pysyvä ominaisuus semmoinen tietynlainen pöhlöys, valitettavasti... Meidän typykkä on jo viisivuotias, eikä tolkkua näy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tänään jollekin selitin, että kyllä se rauhoittuu, kun tulee vuosi ikää lisää. Keskustelukumppani, joka oli juuri kertonut kissansa pöljyyksistä, sanoi, että "mut kun se meidän kissakin on jo 9". Niinpä niin. Pöhelöä ja rakastettavaa porukkaa he.

      Poista