31.12.2014

2015


Huivi on valmis. Aion kuitenkin uhrata vielä jokusen ajatuksen nypyköille, ennen kuin siirryn seuraavaan neuleeseen. Päättelin huivin neulomalla yhdelle reunalle nypykkärivin ja nyt se tietysti kiusaa minua kovasti. Olisi pitänyt tehdä ihan pikkiriikkisiä nypyköitä, mutta tavoilleni uskollisena taisin hieman liioitella.


Oikeastaan tulin huutelemaan hyvän vuoden toivotuksia uudelle, pian käynnistyvälle vuodelle 2015. Olkoot kätenne ehtiväiset ja taitavat ja tursutkoon ideoita ovista ja ikkunoista! Nähdään taas ensi vuonna, jahka saan nypykkäni järjestykseen.

Onnellista uutta vuotta 2015 teille kaikille!

29.12.2014

Alkaa olla pulkassa

Muutama havainto kuluneelta käsityövuodelta:

En ole valtaisan tuottelias käsityön harrastaja. Varsinkin neuleiden vähyys tuotosteni joukossa hämmästyttää, sillä käytännössä neulon (tai virkkaan) jotain lähes päivittäin lukuunottamatta hektisimpia työkausia. Kun kävin läpi vuoden mittaan kertyneitä kuviani, huomasin niissä monta projektia, jotka eivät tulleet koskaan valmiiksi. Olen nopea tyttö purkamaan ja antamaan lopetuspäätöksiä projekteille, jos ja kun ne eivät natsaa. Ilmeisesti aloitan töitä aika impulsiivisesti enkä harkitse kylliksi mallin tai materiaalin sopivuutta. Sitten kyllästyn, laitan pillit pussiin ja totean tehneeni ns. turhaa työtä.

Alla olevassa kuvassa näkyy niitä langallisia projekteja, jotka selvisivät maaliinsa asti. Pari kirjontataulua on lisäksi alemmassa kuvakollaasissa mahtumisongelmien vuoksi. Kuvista näkyy selvästi, miten salakavalasti violetti/pinkki-akselilla liikkuvat sävyt ovat hivuttautuneet elämääni.


Kuluneen vuoden ehkäpä kovin juttu minulle oli se, että ompelukoneeni alkoi vihdoinkin puhua samaa kieltä kanssani. Toivon totisesti, että tältä osin myötätuuli jatkuisi. 


Lanka- ja kangaskauppiaille minusta ei ole ollut juurikaan iloa. Kotona oleva varastoni on vähintäänkin kohtuullinen ja sinne pitäisi saada jonkinlainen kuri ja järjestys palautettua. Todennäköisesti uusi käsityövuosi käynnistyy massiivisella järjestelyurakalla. Vielä kun keksisi, miten järjestelisi pyöröpuikkonsa; siinä laatikossa, missä ne sijaitsevat, on helvetti valloillaan.

Täällä sataa lunta. Jälleen on yksi lapsi sairaana eikä oma kuntonikaan ole kaksinen. Se tarkoittaa, että kaikesta tästä sisätiloissa möllöttämisestä on seurauksena pian uusi, valmis neule. En ole ihan tyytyväinen sen olemukseen, mutta tällä kertaa en pura.

26.12.2014

Happamia, sanoi kettu

Aamulla oli outo olo. Teki mieli neuloa sukat, mikä on harvinainen mieliteko minulle. Ehkäpä se kaikki oli Joulupukin syytä, sillä hän toi minulle peräti kaksi paria käsinneulottuja sukkia. Muistin, että semmoisiakin vaatekappaleita on; olen ollut ostosukkien varassa liian pitkään. Ja tietysti luterilainen työmoraali haistoi tilaisuutensa päästä huomauttelemaan siitä, miten ihminen, joka osaa neuloa, ei saa vaivaista sukkaparia aikaiseksi. Että pitää sukulaisten varassa olla. Isolla ihmisellä. Miten noloa.


Lanka löytyi nopeasti, mutta se oli vyyhdillä. Jostain syystä vyyhdin keriminen menee minulla aina sotkuksi, mutta tällä kertaa urakka osoittautui tavallistakin kiinalaisemmaksi. Aloittelin kerimistä kymmenen jälkeen ja valmista tuli jokusen tauon kanssa vähän ennen neljää. Muut käyvät tapanina tansseissa, mutta minä pidin lystiä painimalla tuntitolkulla yhden ainoan vyyhdin kanssa. Hermothan siinä menivät, mutta hillitsin itseni, koska lapset opettivat, ettei kirkuminen auta mitään.


Noh, nyt on lanka kerällä. Mutta ei huvita enää neuloa yhtään. Itse asiassa ärsyttää koko touhu ja mietin, josko vaihtaisin johonkin rauhallisempaan harrastukseen. Kuuluvat kehuvan hiihtämistä, pitäisiköhän kokeilla sitä?

Kuvissa meille jääneet metsäneläimet. Kangas siis Vallilan Pihajengi. Leikkaisin eläinhahmot kankaasta ja täytin vanulla. Eläinkuva on vain yhdellä puolella tyynyä, taustakangas on pellavaa. Vähän piti lasten kanssa keskustella, kuka minkäkin tyynyn ottaa, mutta hyvin kävi. Nyt minulla on oma kettu.

24.12.2014

Joulurauhaa!

Pehmoista ja leikkisää joulua kaikille! Ajatella, että saatiin lunta, pakkasta ja aurinkokin vielä.


Kuvan puputyyny on matkannut pikku-Inkerille. Kotiin jääneet ketunpojat saavat odotella vanujaan joulunpyhät, sillä minä aion keskittyä ihan muihin asioihin. Tiedä, vaikka laitan pipariksi.

16.12.2014

SurSur


Pikkupotilaan kanssa kotona. Muumeja, Oktonautteja ja muita lapsen suosikkeja urakalla. Siinä sivussa jokunen paperitähti, pari vuokaa saaristolaisleipää ja pitkään kytenyt ompelus alulle. Vaikka hitaasti se käyttää pikkuapulaisen kanssa. Vasta yksi lintu valmiina.

Kuusi on pystyssä, vaikka kissat ovat tehneet parhaansa. Kuvan epeli kiipeää latvaan saakka. Jos yritän ajatella oikein kiltisti, voisin kehua kissaa taitavaksi. Muovikuusen metalliseen varteen kun kynnet uppoavat huonosti ja oksat painuvat kissan painon alla liukumäeksi. Mutta jos katilla on hopeakoristetta alaleussa eikä sellaista löydy täältä muualta kuin kuusen latvasta, niin keissi on aika selvä. Olen minä sen verran Sherlokki.


Kuvan lintu ommeltu Vallilan kankaasta. Pupuja ja kettuja olisi vielä tulollaan, kunhan me päästään Huskvarnan kanssa kunnolla käyntiin. Laitan ne sitten kuuseen kissan kaveriksi, jos en muuta keksi.

14.12.2014

Pikeerimestari raunioilla

Tuli semmoinen olo, että nyt rakennetaan piparitalo. Ja kokeillaan tehdä pikeeriä. Edellisestä matsista kun oli kulunut riitävästi aikaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna ilmassa oli paljonkin erilaisia ennusmerkkejä siitä, että ehkä ei tänään, mutta tietenkään en välittänyt. Minä kun en ole taikauskoinen ihminen.


Taikinan kanssa ei ollut pulmaa, sillä olen jo vuosia tehnyt nämä katastrofitaloni kaupan taikinasta. Rakennuspiirustuksetkin oli - tein ne aamukahvin lomassa, mutta paistettuna osaset eivät enää mätsänneet ja ikkuna-aukotkin olivat kohonneet umpeen. Ihan normihommaa siis. Sitten seurasi Se Hetki.

Seurasin Liljan pikeeriohjeita aika uskollisesti. Kunnes tuli kaikenlaista hasardia, joihin en ollut osannut varautua. Kun esimerkiksi olin saanut pikeerini lapioitua pussiin kauhean sotkun ja manausten kera ja suuren hartaudensekaisen jännityksen vallassa pääsin vihdoin ruutaamaan seosta taloni julkisivun ikkunankarmiin, niin kas, pussihan vuoti. Se oli suuri pussi ja jykevää tekoa, mutta niin vain pikeeri tursusi iloisesti paitsi siitä tekemästäni 2,0 mm:n (tässä noudatin Liljan neuvoa täsmällisesti) rakosesta myös parista pienemmästä reiästä pussin saumasta. Seurasi aika tavalla sotkua, josta selvittiin työntämällä pikeeri pussin toiseen nurkkaan ja toivomalla parasta.

Ei siitä nättiä tullut. Koska pikeeriä riitti vielä senkin jälkeen kun koristelut olivat valmiit, kiinnitin sillä talon osasetkin paikalleen. Jatkossa taidan palata kuumaan sokeriin, vaikka en ole ihan varma voinko syyttää taloni romahtamisesta juuri pikeeriä. Kyllä se jonkun aikaa kesti. Itse asiassa niin pitkään, että olin juuri ehtinyt hakea kamerani. Ennen kuin ehdin laukaista, katto tuli alas. Minulla on nyt joulurauniot.

Älkää luulko, että olisin kauhean harmissani. Ehkä näin on tarkoitettu. Ehkä tämä on Outin jouluperinne. Tällä kertaa osasin kuitenkin tehdä hyvää pikeeriä. Sen kanssa ei ollut muuta ongelmaa, kuin kädenjälki. Seuraavaksi pitää treenata sitä.

7.12.2014

Karmea viuhahdus

Töissä on sellainen meno päällänsä, ettei tämä täti meinaa millään ehtiä harrasteiden pariin. Tästä onkin tulossa hyvää vauhtia jonkilainen vilauttelublogi, sillä taas on näytillä vain vilahdus tulevasta. Ei ole oikein rääpyä eikä mahdollisuutta saattaa projekteja eteenpäin, mutta uusien aloittaminen näyttää kuitenkin onnistuvan pelottavan helposti. Jahka joskus saan nämä kaikki keskentekoiset valmiiksi, niin luvassa on melkoinen vyöry postauksia.


Kuvassa mustavalkoinen huiviprojekti. Oikein kiva muuten, mutta tuo mallikuvio ei meinaa millään tarttua rauhattomaan päähäni ja hidasta, ah niin hidasta, on neulominen nenä kiinni ohjeen kuviossa. Mutta silmukka kerrallaan, niinhän se menee.

30.11.2014

Valonpilkahduksia

Ihan pakko kirjata ylös, että tänään on nähty aurinko. Ja jokunen sirpale sinistä taivasta. Ei sitä onnea montaa minuuttia kestänyt, mutta vakuutan, että siellä ne olivat tallessa ja hengissä ja vieläpä oikein hyvinvoivan näköisinä. 


Hetken valonpilkahduksen innoittamana nappasin kuvaan pienen palan Tanja Orsjoen Vallilalle suunnittelmaa Pihajengiä, josta tulee seuraava ompeluprojektini. Uusi neule on aloitettu ja virkattavaakin riittäisi, mutta niiden sijasta vilautan teille vanhaa virkattua sukkaa, joka kaikesta kaameudestaan huolimatta lienee yksi onnistuneimmista käsitöistäni. Se on nimittäin vain tämä sukka, ei mikään muu, joka lapsen on saatava joulukalenterikseen. Mikään kaupan härpäkekalenteri ei ole ainakaan vielä vetänyt vertoja sukalle, johon tonttu yön aikana pudottaa jotain pientä yllätystä. Ja eikös se ole niin, että tontulla alkavat työt jo ensi yönä?

Minä lähden leipomaan. Mukavaa ja rauhallista ensimmäistä adventtisunnuntaita teille kaikille! Tästä se joulu alkaa.

29.11.2014

Usva

Sain vihdoin ympyrätakkini valmiiksi.


Takkiin ei ole antaa suoraa ohjetta, vaikka löytyyhän näitä tämmöisten ohjeita, jos osaa hakea. Minä lähdin liikkeelle Swetry Dorotyn blogin lukuisia ympyrätakkeja selaamalla ja koska kyse ei ole kovinkaan vaikeasta mallista, posottelin aika pian idean selkiinnyttyä oman maun mukaan. Neuloin helmapuolelle lyhennettyjä kierroksia, koska halusin sinne yläosaa enemmän volyymia. Nuo kuvassa näkyvät selkäosan reikärivit muodostuvat silmukoiden lisäyskohtiin (langankierto joka toisella kierroksella). Aloitin kahdeksalla lisäyskohdalla, mutta helmapuolen lähestyessä lisäyskohdat supistuivat neljään. Koetin hakea tällä paremmin päälle puettavaa muotoa, mutta aika lailla ympyrä takkini on kaikista ponnisteluistani huolimatta. Eipä sillä, mukava hulmu tämä on. Saa nähdä, miten Novitan Usva-lanka käytössä kestää. Tähän lankaa meni 4 tai 5 kerää ja sitä jäi vielä muihinkin projekteihin.

Josko sitä seuraavaksi sitten sitä joulua? Olen leiponut pipareita pariin otteeseen ja ripustellut valosarjoja sisään ja ulos. Lasten mielestä se ei ole mitään, joten pitänee ryhdistäytyä.

Edit. Sähköpostiosoite on hiukan muuttunut. Se löytyy tuosta oikealta, jos jollakulla tulee asiaa tähän suuntaan. Ja anteeksi kaikki jouluihmiset tuo narsissi bannerissa, mutta tulee se vielä kevätkin joskus.

23.11.2014

Koska marraskuu

Poden marraskuuta eikä täältä ole juuri muuta raportoitavaa. Harmaa nojatuoli, harmaa neule, harmaa kissa ja Game of Thrones. Siinäpä ne kiireimmät.


Kyllä, Novitan Usvasta tulollaan oleva rinkulatakki on edelleen kesken. Kaikki muukin on kesken, mutta tulollaan kumminkin. Takin tarkka status juuri tällä hetellä on lohdullinen hihaa-vaille-valmis. Niiden muiden olotilasta ei kannata puhua juuri nyt.


Ainoat maaliinsa asti edenneet projektini liittyvät sisustukseen, kuten vaikkapa kuvassa näkyvät kaapin lasiovet, joiden takana olevat tavarakasat halusin somasti piiloon. Tämäkin aatos on kypsynyt päässä kuukausitolkulla ja mielessä on ollut kaikenlaista vaihtoehtoista oviverhoa ompelusta virkkaukseen. Mutta niin siinä sitten vain kävi, että yhteen ruutuun kiinnitin nättiä musta-valkoista paperia, toiseen vähemmän nättiä valkoista silkkipaperia ja loppuihin liitutaulumuovia ja hätäisesti lonkalta maalikynällä jotain tekstiä. Ja kaikki sinitarralla kiinni. Vaikka homma tulikin tehtyä vähän sinne päin, olen oikein tyytyväinen. Mennään tällä kevääseen ja sitten jotain muuta.

Aamukampani kertoo, että marraskuuta on jäljellä tasan seitsemän päivää. Enköhän minä siinä ajassa saa rinkulatakkini valmiiksi vaikka puolihorroksessa.

9.11.2014

Tyyliä kotiin

Jokusen viikon seinälläni viettänyt 1700-luvun daami kävi tänään muuttumisleikissä. Rouva oli makuuni turhan pönöttävä ja kaipasi ympärilleen tyylihuonekaluja, joita minulla ei valitettavasti ollut tarjota. Niiden sijaan järjestin hänelle tuoreita kukkia kelpo taloudenhoitajattaren tapaan ja se teki selvästi edwardia.


Koska rouva pönötti edelleen, kirjailin lisäksi hippusen rokkenrollia mausteeksi ja nyt me tullaan juttuun oikein hyvin.

Pahoittelen sameaa kuvaa. Täällä poloisilla pohjan mailla on ollut tänään pimeä päivä.

Edit. Jos joku on daamista enemmänkin kiinnostunut, niin hän on päätynyt seinälleni samoista Rijksmuseumin kokoelmista kuin vaikkapa hamoseni nainen jo ennen häntä. Ja ihan samoilla ohjein muutenkin.

2.11.2014

Väliloikan aika

Jokin hulluus taas. Piti välttämättä päästä nysväämään jotain oikein pientä. Koukku kokoa 1.75 mm.


Arvauksia otetaan vastaan. Lapset ovat sitä mieltä, että nyt on tulossa meidän kollipojille omat tossut. Arvaus on sikäli hyvä, että kissantassun kokoisista osista on todellakin kysymys. Mutta lapset eivät tienneet sitä, että homma on vielä pahasti vaiheessa ja paloja on virkattava paljon lisää.

Ja hei, meille tuli lunta ja ostin just pari päivää sitten alelaarista aimo läjän kukkasipuleita. Minkäköhänlaisen systeemin sitä keittäisi kokoon, että saisi ne vielä maahan?

1.11.2014

Böö!

Tänään noitia, mörköjä ja vaikka mitä. Järjestin kaameuksille pikkupurtavaa ja hieman rekvisiittaa.


Taidatte olla kaikki jo Halloween-kekkerinne järjestäneet, mutta laitetaan nyt edes itselle muistiin käyttökelpoisimmiksi osoittautuneet testaukset tulevien vuosien pippaloita varten. Juomia varten saadaan karmeita jääpaloja, kun jääpalamuottiin jäädytetään kaikkea inhotuksia mukaan. Minulla oli hämähäkkejä, joten tällä kertaa niitä. Juomapulloihin ja astioihin löytyy netistä asianmukaisia etikettejä, nämä kuvassa näkyvät on tulostettu täältä. Jätesäkeistä leikattuja hämähäkinseittejä kokeilin ensimmäistä kertaa ja ne ovat olleet suuri menestys jo nyt eli niitä myös jatkossa. Kuvallinen ohje niiden tekoon täällä. Myös omenasuihin olen törmännyt netissä, mutta linkkiä en enää tähän hätään muista. Niihin on viipaloitu omenaa huuliksi ja hampaina toimivat pienet vaahtokarkit.

Josko sitä sitten iltasella ehtisi neuloa vaikka jotain. Tai ommella. Merjalle ja muille, jotka ovat keittovillaa metsästäneet,voisin kertoa, että ilmeisesti keittovillaa löytyy Eurokankaista vain satunnaisesti. Sitä Nove-keittovillaa, josta ompelin harmaan tunikani, löytyi vielä torstaina täältä Oulusta, mutta kyse on yhdestä ainoasta pakasta ja pelkästään siitä tummanharmaasta, jota minäkin käytin. En kysynyt asiaa, mutta tuli fiilis, että pakka on ehkä sittenkin edellisten sensonkien jämiä. Sen sijaan muita villakankaita riitti joka lähtöön ja ostin tällä kertaa villaneulosta, josta aion tehdä toisen samantyyppisen tunikan. Toivottavasti olette kaikki villatunikasta innostuneet löytäneet jotain mieleistänne kangasta, jos ja kun sen keittovillan kanssa on tullut ns. vesiperä.


Tuohon yläkerran oviaukkoon tehtyyn verkkoon meni muuten puolitoista isoa jätesäkkiä. Verkko on leikattu kahdessa osassa ja osat kiinnitetty toisiinsa nitojalla. Ripustelin verkkoja muuallekin, koska niiden tekeminen oli niin helppo ja nopea homma ja lopputulos kuitenkin melkoisen vaikuttava.

26.10.2014

Sexy time all the time

Käytin syyslomani viimeiset hetket swantsien ompeluun ja hauskaa oli.


Paitsi että en kyllä tiennyt, että sääret voivat olla liian pitkät. Mutta ilmeisesti näin voi olla, sillä miesten L-koon norjalaisneuleesta tuli minulle polvihousut. Vai ovatko nämä ne high-waterit? En tiedä, johtuuko lyhyistä lahkeista vai norjalaiskuvioista vai mistä, mutta minun tekee kovasti mieli lisätä jotain punaisia tupsuja lahkeensuiden ulkosivuihin heilahtelemaan. Näissä on vähän semmoinen päivitetty tanhuasumeininki.


Ihan parhaat kotihousut, vaikka mies täällä pyöritteleekin silmiään. Haluaisikohan se omat? 

25.10.2014

Treffit Arnen ja Carlosin kanssa

Kummallinen opus se Arnen ja Carlosin uusin. Ensin katsoin, että njääh, ei oikein mitään. Ja sitten huomasin pistäväni puikoille kirjan ranteenlämmittimet ja kun ne olivat valmiit, kääntäväni ihan pokalla vielä yhden sivun eteenpäin ja jatkavani samoilla langoilla pipoa.


Ja kun kerta Arnen ja Carlosin kanssa rupesin, niin toki piti neuloa joukkoon myös yksi joulupallo. Kuka löytää?
Malli: Kynsikuviolliset ranteenlämmittimet ja pipo Arnen ja Carlosin juuri suomeksi ilmestyneestä kirjasta Norjalaisneuleiden uudet kuviot. Mulla on ollut viime aikoina kirjaston uutuushyllyllä hyvä flaksi.
Langat: Harmaat ovat Dropsin Karismaa ja sitä kului kämmekkäisiin ja pipoon yhteensä molempiin yksi kerä vaaleanharmaata ja yksi kerä tummanharmaata. Muut langat ovat mitä sattuu jämiä jämäkoristani.
Puikot ohjeen mukaan, tosin pienemmälläkin koolla olisi pärjätty.
Hox: Lankojeni tiheys heitti ohjeen suosituksesta reippaasti korkeussuunnassa, joten pipon ohje on uudelleenkirjoitettu latvapuolelta. Osa ohjeen kirjoneuleesta puuttuu kokonaan. Niin ja joulupallon ohjetta ei tuosta uudesta kirjasta sentäs löydä, niitä on pilvin pimein herrakaksikon ekassa kirjassa Joulupallot.

22.10.2014

Harmaata villaa

Gudrun Sjöden ilahdutti minua jokin aika sitten talvikatalogillaan ja siellä oli eräs tunika, jota rupesi tekemään mieli aivan vimmatusti. Ainoa este minun ja tunikan välissä oli hinta, joka ylitti kipurajani. Hetkisen asiaa makusteltuani laitoin Gudrunin katalogin syrjään ja siirryin jatkokehittelemään asiaa Eurokankaan puolelle.


Ja niinhän siinä kävi, että ommella päräytin pikku-Husqvarnallani Eurokankaan harmaasta keittovillasta passelin pituisen tunikan sillä samalla kaavalla, jolla tein jokin aika sitten nahkapuseron. Myyjän kanssa arvoimme villakankaan ominaisuuksia ja tulimme siihen tulokseen, ettei kangas purkaudu ja siksi helmaa, kaula-aukkoa ja hihansuita ei ole päärmätty mitenkään. Tästä tuli siis todellinen helppokaava.


Gudrunin tunikassa taisi löytyä kukkasta vain toisesta hihasta, minä sen sijaan olin tuhlailevalla päällä ja tuumasin, että parempi molempiin. Edellisessä postauksessa on piirrosmalli kukkaviritelmästäni, jos joku haluaa testata kuviota omissa projekteissaan. Siellä lehdissä oleva kaunis vihreä on tosin jo ehtinyt hihoistani kadota, sillä suoraan sanottuna se rupesi riipimään silmää.


Kuvaajana toiminut mies käski olemaan eläväisempi. Olisiko tämä nyt sitä? Ja siltä varalta, että joku haluaa samanlaisen paitulin, niin speksit tässä:

Kaava: Suuri Käsityö, 8/2014 (nahkapusero raglanhihoilla)
Kangas: Keittovillaa Eurokankaasta
Kirjotut kukat hihoissa: Katso tämän blogin edellinen postaus. Kirjonnassa käytetyt langat enimmäkseen Pirkkalankaa.
Vaikeusaste: Jos minä osasin, sinäkin osaat.
Inspiraatio: Gudrun Sjödenin talvimallisto. Mallina käyetty tunika löytyy, kun rullaat aivan sivun alas.

EDIT. Sen verran tuntuu tuolla kommenttilootassa olevan Eurokankaaseen lähtijöitä, että laitan vielä kankaan tarkemmat tiedot tähän, niin tiedätte kysyä. Eli kangas on NOVE-keittovillaa. Se pitää sisällään 85% villaa ja 15% polyamidia. Metrihinta oli 19,90 e.

20.10.2014

Wannabe Gudrun Sjöden

Syysloman kunniaksi päätin, että nyt on aika. Olen jo pitkään pyöritellyt mielessäni kirjontaa villalangoilla, mutta kynnys on osoittautunut kovin korkeaksi. Alla todiste ensimmäisestä yritelmästäni, joka tietysti olisi voinut mennä paremminkin, mutta noin niin kuin kylmiltään heitetyksi ihan kelpo suoritus. Minulle kelpaa.


Idea kukkaan on kirjastosta löytyneestä teoksesta (Onerva Lääperi, Kirjo mummolan malliin) ja sen eräästä villakangaspöytäliinasta 1900-luvun alusta. Piirsin kuvan perusteella itselleni mallin (kuvassa tuo taidokas tussivedos:)) ja annoin palaa. Laakapistot - lieneekö termi edes oikein? - pelottavat minua ja siksi kukkasen koristelussa on menty sieltä, missä aita on matalin. Lehdet tekisin jo nyt toisin, mutta en usko lähteväni noita enää vekslaamaan.

Sellaisen havainnon jo ehdin tehdä, että Pirkanmaan Kotityön Pirkkalanka on tässä hommassa kova sana. Paksummilla, alunperin neulomistarkoitukseen hankituilla langoilla ainakin tämmöisen noviisin työn jälki ei ole kovin kaunista katsottavaa, kun taas nuo Pirkalla pistellyt (ruoste ja voimakkain punainen) vaikuttavat kaikin puolin somemmilta. Pirkkalankaa on siis hankittava lisää, mikäli harrastus tästä kovin laajenee. Mutta tehdäänpä tämä ensin loppuun, siihen ei mene enää kauan!

19.10.2014

Touko-Pouko täällä. moi

Siis täällähän on touhuttu vaikka mitä, mutta jostain syystä hommat ovat menneet enimmäkseen pyrstölleen. Silleen tyylikkäästi.


Syytän Nastia päätään nostaneesta pipovillityksestä, jonka seurauksena Ravelrystä on ladattu parin viime päivän aikana myssyohje poikineen, mutta intomieli ei ainakaan tähän asti ole konkretisoitunut valmiina päähineinä. Kokemusta on kertynyt lähinnä eri lankalaatujen ominaisuuksista toistuvissa purkamis- ja uudelleen neulomistilanteissa. Argh. Olen siis pöljäillyt urakalla. Ja aina kun kässäpuolella itsetuntoni lerpahtaa, siirryn sisustuspuolelle. Niin myös nyt. Olen siis kävellyt ympäriinsä pikkukodissamme ja siirrellyt purnukoita paikasta toiseen. Tänä aamuna päätin tulostaa Rijksmuseumin kokoelmista jokusen taideteoksen seinällemme. Kuvassa näkyvän Maria Magdalenan katseen jälkeen tulostimesta loppui muste, kuinkas muuten.


Kaiken paskartelun keskellä keksin kaivata hieman piristystä ja sain päähäni, että pitäisiköhän pohjoisen tytöllä repäistä ja laskeutua miltei puoli Suomea alemmas Tampereen kädentaitomessuille marraskuussa. Ilmeisesti Tampereen messut ovat jonkinlainen Tapaus, joka pitää kokea.

Niin ja Arne ja Carlos ovat tuossa ihan vaan sen takia, kun sain herrojen uusimman napattua kirjastosta. Se pidemmälle en ole opuksen kanssa ehtinyt.

13.10.2014

Joko se pikkujoulua?

Ostin joku aika sitten malliltaan ookoo-jakun, vaikka väri olikin minulle äkkiseltään epätyypillinen. Sataprosenttista villaa on painava meriitti jo sinänsä ja jos ostoksen vielä voi kotiuttaa kolmen euron hintaan, asia on nähdäkseni aika selvä.


Jakku olisi kelvannut käyttööni sellaisenaankin ("Ennen" -kuva tuossa vasemassa alalaidassa yllä olevien kuvien joukossa), mutta jostain syystä nykyään tekee kauheasti mieli värkätä kirpputorilöytöjen kanssa. Niinpä poistin napit ja ompelin tilalle jostain joskus hankkimani huopahelmet, joista tuli puukon kanssa veistämällä ihan kelvolliset napinsijaiset. Sivelin kiinnityksen jälkeen huopanapit vielä kovetusaineella (Paverpol), jotta ne kestäisivät käytössä. Sitten leikkasin villakankaasta kyynärpäikkojen muotoiset kappaleet ja siksakkasin ne suurin piirtein kyynärpäiden kohdille onnistuen tässä toimessa kohtuullisen siedettävästi. Hetken tuumattuani totesin, että jotain puuttui.


Mietin kirjailuja, applikaatioita ja jos sun mitä ruusukkeita ja härpäkkeitä, mutta päädyin sitten tällaiseen Odd Molly -tyyppiseen ratkaisuun. Olisin halunnut nauhat huovutetun villapaidan helmaresorista ja olen aivan varma, että omistan sellaista kasapäin, mutta resorit ja paidanhelmat pysyivät visusti piilossa. Oranssit solmimisnauhat ovat kyllä huovutetusta paidasta, mutta jouduin tekemään niistä kaksinkertaiset eikä lopputulos ole niin sievä, kuin mitä resori olisi joustavana varmasti ollut. Toisaalta nauhat ovat helposti vaihdettavissa, mikäli parempaa materiaalia ilmaantuu. Ja onpahan ainakin ponteva rusetti!


Jouluako se sitten jo tekee vai miksi olen sortunut punaiseen? Voiko ihmisellä olla ruska?

5.10.2014

Odottava tunnelma

En ole kadonnut mihinkään, loukkasin vain kättäni sen verran, että on ollut pakko ottaa iisisti. Onneksi vaiva ei ole estänyt haaveilemasta eikä suunnittelemasta ja olen pinonnut niiden innoittamana yhtä sun toista odottelemaan parempia aikoja. Ja tietysti on kierretty kirpputoreja villavaatteiden toivossa.


Minulla on lähiaikoina luvassa niin lomaa kuin pakkolomaakin, joten käsi saisi ymmärtää ns. yskän ja toimeentua "pelikuntoon". Tässä on huilattu jo ihan tarpeiksi.

24.9.2014

Kukkaongelmia

Heräsin aamulla lumisateeseen. Kun se tosiasia kirkastui unisessa päässäni, tuli naiseen vauhtia. Pihani kukkaloisto oli vain varjo entisestään edellisen yön pakkasten jäljiltä, mutta sen, mitä pelastettavissa oli, päätin pelastaa. Ainakin lumelta, peijakas sentään.


Ruusun hautasin jo viikonloppuna. Laventelit samoin, vaikka ne eivät ole hommasta koskaan hengissä selvinneetkään. Dahlia saa vielä palella pihalla, vaikka kurjalta jo näyttääkin. Mutta senkin aion talvettaa, sen verran komea yksilö haltuuni on sattunut. Aion toimia sen kanssa tismalleen samoin, kuin viime syksynä. Katkon varret kompostiin ja kaivan mullasta kasvin mukulat esiin. Putsaan ja siivoan enimmät mullat mukuloista pois ja asettelen ne sievästi pahvipussiin. Sellaiseen, missä myydään kukkasipuleita ja jonka olen tätä tarkoitusta varten säästänyt. Sitten pussin suu kiinni ja pussi vierasvessan kylmälle laattalattialle perimmäiseen nurkkaan talviunille. Se on pimein ja viilein paikka, mitä minulta löytyy. Harmi, ettei se ole korkeampi, muuten änkeäisin sinne muitakin kasveja. Kuten vaikkapa pelargonit ja tulevan talven testiryhmän: verenpisaran ja valtavan keijunmekon. Ne pelastin tänään lumelta ja nyt mietin täällä pääni puhki, mihin kummaan ne voisin laittaa. Ei ole kellaria, ei vinttiä, ei kuistia. Ei autotallia. Jääkaappiin ei mahdu, vaikka joku hurja kuulemma siellä kasvejaan talvettaakin. Yksi kissa kuitenkin on, jonka mielestä multa kukkaruukuissa on uloskaivamista varten, joten kissanmentäviin paikkoihin ruukkuja ei voi sijoittaa ilman henkivartiokaartia (lue kaktuksia) niiden ympärillä. Joudun todennäköisesti yrittämään talvetusta ns. normaalissa sisätilassa jonkun kaapin päällä. Ei kenelläkään teistä olisi asiassa kokemusta? Mitä on odotettavissa? Pystyyn kuolleita kasveja jo ennen joulua? Jos jollakulla on jokin taika, jolla kasvien elämää voisi pitkän talven aikana helpottaa, niin olisipa ihana kuulla se.

22.9.2014

Älä tule paha takki

Löysin jokunen kuukausi sitten Swetry Doroty -nimiseen blogiin ja pidin kovasti. Erityisen ihastunut olen ympyrätakkeihin, joita ko. bloggaaja on neulonut useita (esim. yksi täällä). Sanomattakin oli selvää, että semmoinen on saatava tähänkin osoitteeseen. Mutta kun ihminen ei osaa puolaa ja vaikuttaa vahvasti siltä, että ei osaa Googlen kääntäjäkään, niin on jouduttu jonkin verran kokeilemaan. Nyt ollaan menossa tässä.


Arvuuttelin tätä Novitan Usva-langasta tulollaaan olevaa tekelettä jokunen postaus sitten. Koska projektin tässä vaiheessa vaikuttaa vahvasti siltä, että ollaan oikealla tiellä, uskallan näyttää teillekin. Tavoitteena on iso, reilusti peffan alle ulottuva hulmu. Sen verran Googlen käännöksestä on ollut apua, että olen ymmärtänyt Swetry Dorotyn neulovan ympyrän sijasta munan muotoista rinkulaa. En tiedä, millä hän sitä muotoa hakee, mutta minä olen tehnyt reippaasti lyhennettyjä kierroksia niin, että tuota alaosaa on neulottu enemmän kuin hartia/niska-linjaa. Tällä hetkellä homma ainakin vielä toimii ja pelittää.


Eilen muistin neuloneeni samantyyppisellä idealla joskus ympyräliivin. Pitää kaivaa se ohje esille, sillä siitä voi olla iloa, jahka etenen reunuskaitaleeseen asti. Mutta sen hetki ei ole ihan just kohta, tässä on hommaa vähäksi aikaa.

20.9.2014

Varttimekko

Rohkaisin mieleni ja tiedustelin varovasti Imperiumin sotilaita vastaan taistelevalta jediritariltani, josko hän haluaisi sovittaa uutta mekkoaan. Hän halusi, mutta hän ei halunnut keltaisia tennareita, vaan mudasta likaiset vihreät. Ja hän ei antanut kammata hiuksiaan eikä laittaa lettejä. Housuja hän ei halunnut missään tapauksessa, sillä jediritarit eivät pientä syyskuun tuulta kavahda. Onneksi mekko sentään on 100% merinovillaa. Ja niin, kengät vaihdettiin kyllä, mutta tietenkään emme päätyneet niihin, joita minä kovasti koetin tarjota. Mutta en valita, sain kuin sainkin nappaistua muutaman kuvan ennen kuin aurinko laski mailleen, vaikka lapsi oli suurimman osan ajasta maassa kontallaan kaivamassa hämähäkkejä ja muita hirveyksiä.


Saanko siis esitellä: miesten villapaita kokoa L, merinovillaa, merkkiä Sand. Ostettu kirpputorilta eurolla. Yllä olevassa kuvassa vasemmalla mallia "ennen" ja oikealla "jälkeen". Koska tytär ei ole tällä hetkellä rimpsujen perään, turhia hörselöitä ei tarvita ja vaate on erittäin basic.


Paita on viettänyt pari viikkoa ulkona tuultumassa kelissä kuin kelissä. Tänään leväytin sen ruokapöydälle ja nostin tyttären lempimekon sen päälle niin, että villapuseron kaula-aukko oli jetsulleen lempimekon kaula-aukon kanssa kohdillaan. Sitten otin kylmästi sakset ja ilman mitään kaavan tuherruksia leikkasin lempimekon mukaisesti villapaidasta osan irti. Vanha mekko toimi siis kaavana. Villamekon etu- ja takakappale olivat yhtä ja samaa palaa, sillä villapaidan hartiasaumasta osa jäi entisiin hommiinsa. Villamekon hihat on leikattu paidan hihoista niin, että se, mikä oli ennen aikuisen koossa ranteen resorina, on nyt lapsella kyynärtaipeen kohdalla. Mekon hiha on todella kivan näköinen, kun sitä pukkaa hieman ylemmäs, jolloin hihan pallomainen muoto korostuu. Mutta tytär ei puffihihoista perusta, vaan veti, kuten kuvista näkyy, hihat niin suoriksi, kuin pystyi ja kykeni. Villapaidan helma on helmana myös mekossa.


Ompeluhommat olivat vähänlaiset, sillä eihän tässä muuta työtä Husqvarnalle jäänyt, kuin sivusaumat ja hihojen istutus. Hihoissa on muuten jokunen vekki ihan ylhäällä puffi-efektin luomiseksi. Koska koko mekon leikkaamiseen ja ompeluun meni noin viisitoista minuuttia, se sai nimekseen Varttimekko. Sekä äiti-ihminen että jediritari ovat tyytyväisiä.

17.9.2014

Usvaa putkeen

Olin kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kirjaston hyllyssä minua odottivat kiltisti sekä Alana Dakosin Botanical Knits että Kim Hargreavesin Misty. Eiväthän ne enää mitään tuliteriä julkaisuja ole, mutta minulle ennen näkemättömiä livenä.


Kokonaan toinen asia on tietysti se, laitanko niistä mitään nyt hetikohta puikoille, sillä puikot on jo vallattu. Kokeilen yhtä juttua Novitan Usva-langasta, joka on pelottavan pehmeää höttöä, mutta ah ja voih tuota harmaan sävyä. Pakkohan se oli. Näytän tekelettä tarkemmin, kunhan pääsen selvyyteen siitä, tuleeko epämääräisestä mytystä se, mitä toivon. Ensimmäinen yritykseni Usvasta meni jo pieleen, sillä langasta oli ensin tulossa Katniss Cowl ja ilman ohjetta ja omilla säädöillä mennään edelleen. Täällä ollaan siis jännän äärellä.

14.9.2014

Hamonen

Hame oli ensin aavistuksen huopunut Zara-merkkinen hiaton neuletunika, joka tuntui ketjuliikkeen neuleeksi hyvälaatuiselta. Ihan varma en neuleen materiaalista voi olla, koska joku vaatteen edellisistä omistajista on leikannut kaikki asiaan liittyvät laput saumoista pois. Tunikan hinta kirpparilla, 2 e, oli mielestäni ihan kelpo hinta uudesta hameesta, sillä sellaisen aioin tunikasta tehdä. Vaatteen malli ja koko oli sellainen, ettei minun tarvinnut muuta kuin katkaista tunika kainaloiden alta kahtia ja ommella helmaosan ylälaitaan joustava resorikangas vyötärökaitaleeksi. Aluksi en aikonut muuta, mutta kun löysin hyllystäni jo aika päiviä sitten Claes Ohlssonilta hankitun A4-kokoisen kuvansiirtopaperinipun, ajattelin, että ehkäpä oli aika koettaa myös niitä.


Kuva on tulostettu Rijksmuseumin netissä olevista kokoelmista. Museon palvelu on loistava; sivustolle voi luoda oman tilin ja koota museon valtavista valikoimista itselleen mieluisia kuvakollaaseja ja/tai tutkia muiden jo keräämiä kokonaisuuksia. Kuvia voi ladata omalle koneelle ja käyttää niitä omiin tarkoituksiinsa - mikäli käyttötapa pysyy museon sivustolla antamien ehtojen sisällä. Tätä hametta varten etsin nimenomaan naisen muotokuvaa.


Kuva on siirretty mustesuihkutulostimella kuvansiirtopaperille, josta kuva on edelleen silitetty kiinni valkoiselle lakanakankaalle. Tunikasta ei jäänyt niin paljoa sileää neulepintaa jäljelle, että olisin voinut kokeilla tarttuvuutta neuleen pintaan. Siksi siis puuvillalle, josta leikkasin kuvan saumanvaroineen irti ja kiinnitin sen sitten perinteisesti käsin neulalla ja langalla neuleeseen. Teksti kuvan yläpuolella viittaa maalauksessa olevaan naiseen, Brechtje Overrijn van Schoterboschiin. Toivottavasti hän ei kovin järkyty, kun on päätynyt koristeeksi hameeni helmaan.

Sitten kävi Soile kylässä ja ehdotti Brechtjelle jotain reipasta konstrastia lisäpotkuksi, muttei minulla tietenkään ollut mitään sellaista, vaikka vierailun jälkeen jemmojani kaivelinkin. Joten hitunen pitsiä ja jokunen nappi saa nyt tähän hätään kelvata. Minulla tekisi mieli saada hameen pintaan vielä vuosiluku oikein isolla ja mieluusti sabluunalla painamalla, mutta tuo neulepinta epäilyttää ja siksi todennäköisesti jää tekemättä. Mutta ei se mitään, tuleehan noita uusia tilaisuuksia ja hamonen itse on ihan jees. Kotihametta minä tästä ajattelin, mutta vaikuttaa vahvasti siltä, että tämä neulehame pääsee vielä kylille hulmuamaan.


Helman nyppylävirkkaus ja kuvaa kehystävä tumma kohoreunus on tehty Dropsin alpakalla. En ole silittänyt helmaa suoraksi ja osa virkatuista nypyköistä sojottaa minne sattuu, mutta jotenkin minusta tuommoinen kotoinen kiharuus sopii tuohon helmaan. Eiköhän se höyryllä oikene, jos joskus pitää olla enemmän edukseen. Kirjontaan käytin ihan tavallista kirjontalankaa (muliini), koska alpakan karvainen olemus ei mielestäni olisi näyttänyt kirjonnassa tarpeeksi siistiltä.

Nyt pitäisi sitten enää oppia olemaan hameessa. Minulla kun on AINA farkut.


9.9.2014

Tulossa myöhemmin syksyllä

Kaiken sen pinkin jälkeen on hyvä palata perusasioiden ja -värien äärelle.


Tässä menee hetki, sillä joutunen kaupoille tämän projektin kanssa ja siinä asiassa olen jokseenkin hidas liikahtamaan. Mutta sanottakoon nyt vaikka, että täällä annetaan ketjuliikken neuleelle kyytiä.

Niin ja jos joku älähtää kuvien tekijänoikeuksista, niin menkääpä itse katsomaan, minkälaisia aarteita tarjoaa Rijksmuseum Hollanin maalta ei-kaupalliseen käyttöön. Yksi lempipaikkojani netissä.

7.9.2014

Voihan kauluri

Pieleenhän se meni, totta kai. Kuten kuvista näkyy, härpäke ei suojaa sitä, mitä pitää eli kaulaa. Vaikka muuten kiva mallinsa puolesta onkin.


Lapsi ihastui kovasti nopeaan sotkukampaukseensa ja huolehti, pysyvätkö kukkaset varmasti juostessakin hiuksissa. Kaulurista hän totesi sitä samaa, mitä äidin neuleista aina: kutittaa - oli kutiamiselle sitten todellista syytä tai ei. Jos joskus yllätätte tämän neulojan kaivelemassa kauppojen kaiken maailman akryyliasusteita, niin nyt tiedätte myös syyn epätoivoiseen toimintaani. Vaikka ei sitä mieluista kaulaan pantavaa ole löytynyt kyllä sieltäkään.


Malli: Virkattu Drops Designin kauluri 24-14 (täällä).
Lanka: Austermann Step 6, Irish Rainbow Colours, sävy 626. Seuraavaan kauluriin valitsen langan muuten itse. Katsotaanpa sitten, kutittaako vaiko ei. Tämä Step 6 on sukkalankaa ja sikäli ehkä karkeaa kaulaan kiedottavaksi. Neiti saa tästä langasta jatkossa vain saapassukkia.
Koukku oli 4,00 mm.

Jos joku innostuu tuota Dropsin kauluria - tai paremminkin hartialämmikettä - virkkaamaan, niin voin antaa yhden vinkin. Ohjeessa työ tehdään tasona, mikä on minusta ihan turhan monimutkaista. Lisäksi jos tuon virkkaa täysin ohjeen mukaan, niin saumakohtaan tulee kahdeksan pylvään levyinen kiinteä väli kaiken pitsin joukkoon ja se näyttää todella tyhmältä, jos ei siihen nyt välttämättä halua värkätä esim. nappilistaa. Joten täti täällä suosittelee pyörövirkkausta. Muuten helppo ja kelpo ohje, joka muokkautuu iisisti myös aikuisen kokoon, kun lisää silmukoita.