29.12.2013

Vanhaa viedään

On se aika vuodesta, että kannattaa katsella hiukan taaksepäin, jotta muistaisi, mitä kaikkea pitää ensi vuonna juosta karkuun. Ei vaites, ajattelin vain piristää itseäni hoksauttamalla, että jotain on kuitenkin tehty. Käsityörintamallakin. Alla siis kuvasaldoa pian päättyvästä vuodesta langallisten harrastusteni osalta sekä jokunen poiminta langattomista. Ihan kaikista projekteista en jaksanut kuvia kaivella, mutta omat suosikkini ovat mukana. Niin, ja noita klikkaamalla ette pääse mihinkään - ne ovat vain kuvia.


Käsityövuosi on ollut jotensakin kummallinen. Työ- ja opiskelukiireet ovat vieneet naista kuin pässiä narussa ja kaikki muu on kärsinyt. Tuskin koskaan olen aloittanut niin paljon hätäisiä projekteja ainoana toiveenani saada neuloa. Tuskin koskaan - edellisestä johtuen - olen purkanut niin paljoa keskeneräisiä tekeleitä, kuin tänä vuonna. Valmista ei ole kovin paljoa tullut. Hetkittäin olen ollut hukkua ideoihin, mutta aikaa niiden testaamiseen tai jatkojalostukseen ei ole ollut. Samaan aikaan, kun olen turhautuneena miettinyt eläkkeelle jäämistä näistä käsityöbloggaajan hommista, lukijoiden määrä blogissani on kasvanut. Ihmettelin ristiriitaa aikani, kunnes tajusin katsoa Bloggerista, millä hakusanoilla tänne oikein tullaan. Siellä on semmoisia, kuten

  • viiksimies
  • Ikeaan töihin
  • harmaa blogi
  • en ole ihan terve

Ja minä olin paineissani siitä, että mikä se semmoinen käsityöblogi on, josta ei löydä viikkokausiin yhden yhtä valmista käsityöprojektia! No hätä, noita yllä mainittuja sisältöjä voin luvata myös tulevalle vuodelle. Käsitöistä en sano mitään, sillä tapaninpäivän jälkeen olen vain purkanut.

Haluan kiittää teitä kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivottaa samalla jo

Erinomaisen Hyvää Uutta Vuotta 2014!

24.12.2013

Ho Ho Ho

Vielä pitää treenata sitä yhtä biisiä. Lapsilla kauhea hätä, että jos ne vaikka laulaa pukille väärin. Ihan kuin hän nyt välittäisi. Oikein tai väärin, nuotissa tai nuotin vierestä, biisi kuin biisi - kyllä kelpaa. Sillä nyt se alkaa, se Joulu!


Iloa, riemua, lepoa ja lystinpitoa teille kaikille! Tai niin kuin Amerikan pukki sen sanoo: Ho Ho Ho!

22.12.2013

Vilinää, vilskettä

Toiset nukkuvat toisten ahkeroidessa. Niin se menee, vaikka rehellisyyden nimissä on kerrottava, että kuvan unikeko osallistui kiitettävällä aktiivisuudella aamuiseen piparinpaisto-operaatioon. Pari päivää leipomista, siivoamaista ja muuta mukavaa jouluhääräämista, ja sitten alkaa lepo.


Fiilikset ovat korkealla. Vuoden pimein hetki on ohitettu. Ja kuusi on siirretty huoneeseen, johon kissoilla ei ole keskenään asiaa. Tiedä vaikka saataisiin vielä se joulurauhakin. Oi, onnea.

16.12.2013

Pieni ja kiva

Vihdoinkin voin heittää vaaleanpunaisen mukinalustani huitsin nevadaan, sillä minulla on uusi ja parempi. Eikä muuten ole vaaleanpunainen, ei sinne päinkään.


Ohje aluseen löytyy Ravelryn kautta täältä. Langan vyötteen olen kadottanut jo aika päiviä sitten, mutta voisin vaikka vannoa, että Malabrigoa se on. Se edellinen kupinalusta löytyy täältä. Ajatella, että kestin hentoa vaaleanpunaista pitsiä lempipaikassani peräti puoli vuotta. Alan selvästikin pehmetä.

Sen verran olen ohjetta muokannut, että kierroksia ja lehden leveyttä on lisätty. Että ihan jetsulleen samanlainen se ei ole, kuin ohjeessa. 

14.12.2013

DIY kuusenkoristenauha

Kissat ovat viettäneet pikkujoulua oikein olan takaa. Viikon verran olohuoneen nurkassa kököttänyt muovikuusi alkaa olla niin huonossa hapessa, ettei siitä taida tulla enää kalua. Hyvä, jos selviää aattoon asti. Pennun riehuminen on inspiroinut isompaakin kissaa siinä määrin, että vanhan herran mieliin on palautunut joukko jo unohtuneita nuoruusvuosien kuusenkaatotapoja. Esimerkiksi hidastettu Matrix-tyylinen taisteluhyppy kuuseen onnistuu vallan mainiosti. Kissa ponnistaa korkealle ja kiitää ilmojen halki tassut ojossa kuin ninja, kunnes napsahtaa aika korkealle oksistoon. Siellä kissa esittelee hetken kynsiään, ennen kuin maan vetovoima imaiseen Rubens-muotoisen kotikollimme takaisin lattiatasolle. Se on käsittämätön esitys. Lienee sanomattakin selvää, että kuusi jää vaille kauneimpia koristeitani. Katithan tikahtuisivat riemuunsa.

Koska minulla on myös lapsia, en ole raaskinut viedä kuusta pois. Puussa on tuskin yhtään kohtaa, johon ninjat eivät yltäisi, mutta lapsiraukat haluaisivat silti jotain pientä kuusen oksille. Joulu ei kuulemma tule ilman. Täällä on sitten mietitty koristetta, joka olisi nopea eikä vaatisi näpräämistä ja jonka materiaalit löytyisivät kotoa ikään kuin ilmaiseksi. Koristetta, jonka perään ei tarvitsisi itkeä, sillä kovin pitkää elinaikaa sille ei voi luvata. Sen päivät ovat luetut alta aikayksikön.


Hirmuisen aivomyrskyn lopputuotteena syntyi koristenauha, joka täyttää kaikki yllämainitut kriteerit. Mikäli sinunkin taloudessasi asuu petoeläimiä ja olet samanlaisen tarpeessa, homma sujuu kutakuinkin seuraavasti:

1. Etsi käsiisi tarvittava määrä värillistä kartonkia, tyhjiä kahvipusseja, joulukukkien ympärillä olevia kimmeltäviä käärepapereita (niillä on joku hieno nimi, jota en nyt muista), tapetinpalasia, aikakauslehtien kansia tms. ja leikkaa niistä haluamasi muotoisia palasia. Minä emmin jonkin aikaa pisaramuodon ja salmiakin välillä, mutta päädyin sitten vain saksimaan vapaalla kädellä tyyliin "ne pirulaiset syövät tämän kumminkin".

2. Virittele ompelukone ja valitse siihen haluamasi värinen lanka. Ota palaset käden ulottuville ja polkaise kone käyntiin. Valitse suora ommel.

3. Homman jujuna on ommella paperin palasia perä perää nauhaksi. Ainoa ongelma, mihin todennäköisesti törmäät, on se, että jos valitsit kovin ohkaisia papereita, niiden terävät kulmat meinaavaat neulan alle syötettäessä karata syöttäjään. Ompele palaset siis leveämpi pää edellä ja/tai leikkaa niistä sellaisia, ettei kovin ohuita ja teräviä kulmia esiinny.

4. Suosittelen ripustamaan koristeen niin korkealle kuuseen, etteivät pedot sinne yllä. Mikäli tilanteesi on yhtä toivoton kuin meillä, kannattaa harkita vakavasti koristelun jättämistä aattoaamuun tai esimerkiksi  puolta minuuttia ennen jotakin tiettyä ratkaisevaa joulun h-hetkeä, jolloin haluaa kaiken olevan täydellisemmillään. Hyvällä tuurilla kateilla menee joku tovi, ennen kuin ne hoksaavat, että isäntäväki on taas järjestänyt kisuliineilleen kivaa jouluista piirileikkiä.

Niin ja ei, en ole edistynyt pikeeririntamalla, koska minulla ei ole ollut vielä aikaa siihen hommaan. Kärsivälisyyttä, ystävät rakkaat, kyllä tämä tästä.

1.12.2013

Voi sentään

Tuli mainittua täällä siitä pikeeristä peräti kaksi kertaa, joten lienee reilua kertoa, miten minulle kävi. Kuten kuvasta näkyy, niin ei ollenkaan hyvin. Ei tule Outista kondiittoria, ei sitten millään.


Käytin ohjeena Kinuskikissan sivuilta löytyvää pikeerin ohjetta. Tomusokerin määrä oli koristeluun tarkoitettu 1,5 dl. Vaikka olinkin ensikertalainen, olin alkuun toiveikkaalla mielellä. En tosin kovin kauaa. Ensinnäkin pikeeriä tuli naurettavan vähän. Tuijotin Kinuskikissan (ja muutamien muidenkin ohjesivujen vastaavia) kuvia ja ihmettelin, miten heillä on astiassa niin paljon enemmän (tai kuohkeampaa) tavaraa kuin minulla. Miten heidän pursotuspussinsa ovat miltei täynnä? Minulla pikeeriä tuli ehkä desi ja kun lusikoin sitä valtavan pursotuspussini pohjalle, tunsin itseni aika typeräksi. Kuvissa pikeeriä puristetaan ulos painelemalla pussia; minulla pikeeriä ei ollut puristeltavaksi asti. Ajattelin kuitenkin testata, sillä vaikka en puristelemaan pystynytkään, valuihan se pikeeri hiljokseen pussin nokasta ulos, kun oikein jaksoi odottaa. Ja minä jaksoin. Pettymykseksi touhu muuttui siinä vaiheessa, kun huomasin, ettei koristelujeni jälki ole odotusteni mukainen. Olen tehnyt parempaa jälkeä jopa niillä kaupan sokerikuorrutetuubeilla. Koko komeuden kruunuksi nelivuotiaani kävi vielä painelemassa pikkusormellaan osan koristeista littanaan sillä välin, kun olin hetkeksi jättänyt osaset koristeluineen jähmettymään pöydän kulmalle.Argh.

Jos joku teistä osaa tehdä sellaisia käsittämättömän hienoja pipareita tai piparitaloja, joissa on koristeet jetsulleen, niin sanokaa nyt vaikka adventin kunniaksi, että miten tästä edetään. Sillä eihän me nyt tähän lopeteta.