27.10.2013

Ihan passé

Ajelen leppoisasti jälkijunassa. Tuntuu, että kaikki muut ovat jo kuplansa neuloneet ja että minä vain etanoin. Todennäköisesti en ole pelkästään hidas vaan myös passé, sillä jouduin vielä teippaamaan lapasraukat seinään kuvauksen ajaksi. Sillä se, jos mikä, on todellakin sou lääst siison.


Malli: Kupla by Soile Pyhänniska
Langat: Tuo pierunvärinen kaappijemma on nimeltään Sirdar Eco Wool Dk ja ihanainen violetti taas kesällä Menitan loppuunmyynnistä napattu Ìstex Létt-Lopi. Kumpaakin meni se vajaa kerällinen.
Puikot: Joko 3,5 tai 3,75 - ota noista nyt selvää, kun ei niissä lue mitään.

Mutta itse lapaset, ne ovat todella hyvät. Ainoa miinus on se, että ne menevät sulostuttamaan miehen garderoobia ja meitsi on edelleen ilman vanttuita. Mies on muuten toivonut kynsikkäitä, kämmekkäitä (mitä ne ovat) - ei kukaan teistä olisi neulonut kalamiehelleen sellaisia, jotka olisi vielä käytössä hyväksi havaittu?

20.10.2013

KivaKivaJätteBra

Olen kuivatellut uutta neulettani nyt reilut parisen vuorokautta. Siihen sisältyy reippaan puoleinen pingoitus ensimmäisenä yönä ja sitä seuranneena päivänä. Tuloksena oli TOOOSI iso neule - se ulottui yhtään liioittelematta miltei polviin. Ja se venyi edelleen, koska se ei tuntunut kuivuvan ollenkaan. Seurasi silitysrautaa ja - kyllä, kymmenen minuutin sessio kuivausrummussa. Tunnustan ottaneeni rummun kanssa ison riskin, sillä sen jälkeen purkaminen ja lankojen mahdollinen uudelleen käyttö sellaisenaan tuskin olisi enää ollut kovin järkevää. Koetin olla Hellä Mietonen ja auoin koneen luukkua myötäänsä kurkistellen, ettei mopo niin sanotusti karkaisi siellä rummussa käsistä. Neule oli edelleen melko kostea (ja kuuma), mutta rohkea sovitus osoitti, että neuleen mitta oli aika jees. Minulle tuli ensimmäisen kerran sellainen fiilis, että tästä VOISI tulla hyvä. Mutta homma oli vielä kesken; seuraavaksi neule pääsi saunaan ja lepäsi siellä jälkilämmössä saunan jäähtyessä kiltisti tähän aamuun asti.

Ja voi, mikä minua siellä odotti! Edelleen paikka paikoin hieman kostea, mutta muuten unelman pehmeä kietoutumisnneule. Jos tästä ei tule lempivaatetta, niin ei sitten mistään. Vaatteen ainoa miinus on se, ettei tämä ihan normitakin alle mene. Mutta muuten minulla on semmoinen olo, että tämä taitaa olla parasta, mitä olen tehnyt herran aikaan.


Ohje: Vimpel (tai Garland-Sweater-Poncho) Picklesin sivuilta 
Puikot ohjeen mukaan
Langat: Cascade 220 Heathers, sävy 9491 (graystone) ja erinäinen joukko vajaita Noro Kureyon -keriä. Cascadea poltin 5 täyttä vyyhtiä ja kuudetta aloitin ihan pikkuisen. Kureyonin kulutus menee varmaan lähelle kolmea kerää.


Kyselin täälläkin välillä apuja ja kiitän kaikkia vastanneita. Hunajakenno tosiaan vetää aika tavalla kasaan ja aukeaa pingoitettaessa. Olisin ehkä välttänyt kuivausrummun, jos en olisi neulonut yhtään lisää kierroksia - ehkä en, sillä neule oli kosteana niin julmetun raskas, että se tuntui venyvän mittaa jo käsissä, kun sitä siirteli paikasta toiseen. Siitä olisi halutessaan venyttänyt vaikka pohjemittaisen. Toisaalta kuivausrumpu auttanee varmaan kennoa pysymään muodossaan; en usko, että se tuosta enää palautuu ja vetäytyy entiseen mittaansa. Eli näin jälkikäteen ajateltuna rumpu saattoi olla jopa hivenen hyödyksi.

Olen seurannut ohjetta aika lailla kirjaimellisesti ylös hartioihin asti. Ylhäällä olen tehnyt kokoasiaan liittyviä säätöjä eli kennojen koko ei mene aivan ohjeen kolmioiden mukaan. Kaula-aukko on tehty nurjilla silmukoilla ja siellä on vähennetty silmukoita joka toinen kierros raskaalla kädellä. Jos joku tarvitsee ohjetta hunajakennoon, nopea googlettaminen vei Novitan sivuille, josta löytyi helposti muokattava perusmalli.

Mulla on ensi viikko lomaa ja juhlan kunniaksi laitoin kuplivaa puikoille.

13.10.2013

Teknisiä ongelmia

Meitsi neuloo taas. Ja kompastui heti kiusalliseen ongelmaan. Löytyisiko ruudun sieltä päästä neulojaa, jolla olisi kokemusta hunajakennosta suurena pintana - vaikkapa juuri paidassa? Olisi meinaan kysymys. Hyvin pitkä sellainen.


Neulon Picklesin ohjeilla Vimpel-nimistä vaatetta. Sen tarkemmin en osaa nimetä ko. vaatekappaletta, sen verran outo se on. Vaihdoin ohjeen kolmiot kuvassa näkyvään pintakuvioon, jota nimitän hunajakennoksi. Picklesin lankoihin minulla ei ole paidan mittakaavassa varaa, joten päätin tehdä pohjan Cascade 220 -langalla ja kohopintakuvion Noro Kureyonilla, jota oli sopivasti omassa kaapissa. Cascaden tiheys vastaa aika hyvin ohjeen tiheyttä; ainoa säätöä tarvinnut kohta on kierrosluku. Ohjeen mukaan kymmeneen senttiin riittää 22 kierrosta, kun Cascadella siihen menee 25. Ajattelin selvitä matematiikasta neulomalla helmaan ja hihan mittaan tarvittavan määrän lisäkierroksia ja tehdä kuvio-osuuden ohjeen kierrosmäärillä. Ja sitten on neulottu. Vimpelissä on helmapuolella silmukkaa sen verran monta sataa, että harrastus on maistunut hetkittäin työltä.

Eilen huomasin, että neule on vihdoin edennyt olkapäiden tienoille. Olen mallaillut Vimpelin kokoa summittaisesti jo aiemmin, mutta eilisehtoona pudotin tekeleen ylleni ja kaskas, sehän oli peijooni kutistunut. Tuli olo, että mitä enemmän neulon, sitä pienemmäksi Vimpel kutistuu. Hihat, joiden pitäisi roikkua ranteessa, hulmuavat kyynärtaipeen alapuolella ja helma, jota haaveilin hyvinkin takapuolen alle, peittää hädin tuskin napasen. Leveyttä on sitten sen verran, että ruokapöydässä ei tarvitse kitsastella.

Se kysymys sitten? Raskashan tuo Vimpel valmiina varmasti on ja venyy. Ja toki se täytyy nyt pingottaakin melkoisella hartaudella. Mutta sanokaapas, johtuuko tuo lyhenemisen tunne tuosta pinnasta, hunajakennosta? Että onko sillä taipumus vetää työtä kovastikin kasaan ja pelastaako pingotus todellakin tilanteen? Kyselen sillä, että minulla on yläosassa mahdollista vielä lisätä kierroksia jonkin verran, mutta ei paljoa. Kannattaako se? Jos lisäilen liikaa ja Vimpel sitten pingotuksessa venyy kuin purukumi, niin minulla on Halloween-bileisiin ihan oma Muumilaakson Mörkö-puku. Eikä se kuulosta oikein hyvältä palkalta kohtuuullisen kovasta työstä. Joten olkaa ystävällisiä ja antakaa kokemuksenne valossa veikkauksia. Mitä tästä tulee: napapaita vai Mörkö-teltta?

11.10.2013

Taskuvarkaat ry suosittelee

Tulipa tehtyä juuri sellainen kassi, joista lehdissä nykyään varoitellaan. Ei yhtään vetoketjua, ei nepparia, ei nappia. Jos olisin taskuvaras, niin tuosta nappaaminen mahtaisi olla lasten leikkiä. Mutta koska en ole varas - enkä muuten ihan täysi tollokaan - niin tässä kassissa kanniskellaan pelkästään keskeneräisiä käsitöitä tai jotakin muuta sellaista, joista varkaat harvemmin innostuvat. Tiedä vaikka huomenissa kassiin sujahtaisi jokunen ostos Kädentaitomessuilta. Täällä meillä päin on viikonloppuna sellaiset.


Kassin malli on kuvassakin mainitusta Herkulliset huopatyöt -kirjasta, joka on Tammen kustantama vuodelta 2008. Rehellisesti sanottuna tuommoinen kassi ei paljon ohjekirjaa tarvitse. Kassille löytyy varmasti malleja jokaisen kaapista ja huopakuvioiden kanssa voi käyttää mielikuvitustaan. Kuviot on tikattu kiinni pohjakankaaseen siksakilla ja sen jälkeen kuvioiden päälle on tehty koristeompeleita. Minun kassini odottaa vielä silitysrautaa sekä muutamaa käsin ommeltavaa tikkiä. Muutama sävy kassissa harmittaa, mutta tällä mennään. Muita sävyjä minulla ei yksikertaisesti ollut ja uutta - niin noh, eikös minulla ollut se dieetti? Uutta ei osteta kuin hengen hädässä.

Edit. Mikähän siinä on, että aina kun väkerrän jotain ekstraa noihin kuviin, kuten nyt tuota tekstiä, niin väärin menee. HuopÄtyöt, niinpä niin. Ja juuri kun kehuin olevani en-aivan-tollokaan. Huokaus.

10.10.2013

Testimielellä

Alan palata pikkuhiljaa "elävien kirjoihin". Näillä hartioilla ei vielä virkata, tuskin neulotaankaan, mutta ompelukonetta uskalsin jo eilen vähän polkaista. Varovasti edetään.


Huopahommia olen aikonut jo vuosia. Mikähän minua on oikein estellyt? Ei tätä voi vaikeaksi nimittää eikä oikeastaan kovin vastenmieliseksikään. Huopaa vain pitäisi perustaa jostain lisää. Harmi, että armeijakaupan värivalikoima on niin rajoittunutta, mutta jotain sieltäkin sentäs. Tuo kuvan sininen pohja oli ennen armeijan komea, täyspitkä huopamantteli kokoa maailman suurin mies. Hinta 5 euroa. Siitä saa vaikka mitä, jos tässä kovin riehaantuu.

6.10.2013

Bad Head Day

Kurjuus, mikä päivä. Yläpää on sanonut sopimuksensa irti. Sitä huimaa ja heitättää heti, jos rohkenen lähteä yhtään liikkeelle. Kaikki pyörähdykset, kumartelut sun muut ovat ehdottomasti nou nou. Älkää säikähtäkö, se on vain se tension neck, joka kuulemma meillä "pitkänaamaisilla" (lue: hapannaamoilla) on kovin yleinen vaiva.


Alavireisen päiväni jossain vaiheessa huomasin, että tauluseinässä on pienen taulusen mentävä aukko. Ja on muuten edelleen - kunhan tokenen, siirrän tuon vessaan. Vierasvessaan. Sielläpä ihmetelkööt sitten ihan rauhassa.

Kirjontakehys Hemtex, lanka sun muut mitä sattuu ja teksti on varmaan taas Terese Sennerholtilta. Blogger ei suostu linkittämään, joten Terese jää nyt sitten linkittä, sori.

5.10.2013

Olkoot sitten

Täällä on nostettu kädet ylös. Universumilla ei ole tarjota minulle oikean kokoista, mallista ja hintaista varjostinkehikkoa. Virittelin sitten hiukan erästä väärän kokoista ja mallista, mutta passelin hintaista. Ennen -kuva löytyy täältä.


Kangas ja hapsuosasto purettu. Verhoiltu uudelleen kankaalla, josta tuli aurinko mieleen. Pyydän kiinnittämään huomiota erityisesti varjostimen alalaidan palleroihin: kyllä, se on sitä yhden euron hörselöhuivilankaa! Olisin ehostanut hieman lampun jalkaakin, mutta maalini leikkivät kuurupiilosta ja ihan niin reippaana en ole, että rupeaisin niitä haeskentelemaan. Joku toinen päivä, joku toinen hetki.

1.10.2013

Hankala dieetti

Sen jälkeen, kun päätin ryhtyä neulomaan ja virkkaamaan vanhoja jemmalankojani vähemmäksi, käsityöharrastukseni on ollut oudonlaista. Aiemmin on jo ollut puhetta siitä, miten jotakin lankaa pitäisi ostaa lisää, jotta siitä voi tehdä mitään järjellistä. Olemassa olevat kerät eivät riitä. Se taas on ristiriidassa alkuperäisen tavoitteen, vähentämisen, kanssa. Viime viikot minua on kiusannut väripolitiikka. Kun yritän katsella kaapeistani lankaa raidottaakseni tai muuten vain yhdistääkseni eri sävyjä toisiinsa, rumaa tulee. Olen koettanut valita sinnikkäästi lankoja jemmoistani, vaikka ne eivät ihan napakymppejä olisikaan. Se taas on melkoista nuotionsammutusta, jos mikä. Tuntuu typerältä tehdä isotöistä neuletta, josta tulee "ihan kivan" värinen. Joko värimakuni on muuttunut tai sitten olen parantunut jostain taudista, jonka taudinkuvaan on liittynyt pierunväristen lankojen hamstraaminen. En tiedä, kauanko kestän tätä.


Kuvissa viimeisin yritys poltella kaappilankoja. Tämä projekti täyttää molemmat yllä mainitut kohdat: ostin mustaa villalankaa, jotta voisin virkata joukon käsittämättömän värisiä jemmalankoja hyötykäyttöön. Kuten kuvasta näkyy, kissa on sensuroinut osan palasista kuvan ulkopuolelle. Viisas eläin.