29.9.2013

Oskarin arki

Rakas himalainen ja kaikki te muut, nyt on tunnustettava, ettei syyskuun The Projektistani tullut kukkaketotyynyä vaan se legendaarinen pannukakku. Hyi Outia, hyi.


Tietäisittepä, kuinka olen ommellut. Myönnän kyllä, että summanmutikassa, ilman kaavoja ja harsimisia, vähän "sinne päin", niin kuin meillä on tapana. Nyt ei kuitenkaan ole oikeastaan kyse hutiloinnista, sillä itse ompelu sujui yllättävän hyvin. Sain ommelluksi peräti kaksi tyynyä! Ensimmäisestä valmistuneesta tyynystä tuli vain niin kaamea, että piti oikein ihmetellä. Kangas oli kaunis, vanha, kukkakuosinen pöytäliina, jonka kanssa ei periaatteessa pitäisi mennä vikaan. Mutta kun tälläsin valmista tyynyä nojatuoliini, tunnelmat vaihtelivat sen verran vahvasti naurettavasta pelottavaan, että oli pakko ryhtyä suunnittelemaan toista versiota. Olohuoneeni nojatuolinurkkaus edusti tyyliltään Hyacinth Bucketin "The Lady of The House"-eleganssia. Enkä sanottavammin pyri sellaiseen loistokkuuteen.

Toisen version leikkasin ihanasta vihreästä retrokukkakankaasta pilven muotoon ja voi pojat, että siitä oli tulossa kiva. Tyynyn täyttövaiheessa vain käteni rapsahti kuluneesta kankaasta läpi, joten se siitä. Tekevälle sattuu.

Ja jos joku miettii postauksen otsikkoa, niin jelppaan hieman. Huomattuani, että tyynyprojektini venyy lokakuulle, tuli mieleen vanha sketsi, jossa ravintolassa tilattu ruoka-annos, Oskarin arki, ei meinaa valmistua sitten millään. Löytyy muuten täältä.

Minä menen nyt miettimään, miten välttää Hyacint-efekti jatkossa.

25.9.2013

Joko tai

Toiset riisuuntuvat. Pudottelevat vähänsäkin pois.


Ja toiset neulovat kuin riivattu, jotta olisi jotain päälle pantavaa. Sitä huomaa yhtäkkiä joutuneensa valtavien odotusten ja paineiden ristituleen omassa kotikolossaan. Pitäisi olla yhtä sun toista lämmikettä valmiina ja mieluiten heti.

Herra Pakkanen saapui kaupunkiin viime yönä. Täällä on tulijoissa hieman ruuhkaa, sillä Herra Flunssakin kolkuttelee ovella. Kuinkas muuten.

23.9.2013

TipTap

En halua säikäyttää ketään muistuttamalla eräästä j-alkuisesta sanasta, mutta katsokaa nyt itse: tällaisia on jo liikkeellä.


Ei vaites, vitsivitsi. Meidän neiti siinä vain esittelee muutaman vuoden takaista kirppislöytöä, joka on vihdoinkin kokonsa puolesta sopiva. Minulla on jo pitkään himottanut ommella tuommoisia takkeja, mutta rohkeus - se riivattu - puuttuu.

Niin, piti sanomani, että olen palannut. Työasiat hieman hölläävät ja tämä täti aikoo juhlistaa tapahtumaa neulomalla jokusen päivän. Jei.

21.9.2013

Runkoruusun talvettaminen

Tänne on luvattu ensi viikoksi tuulta, vettä, räntää, lunta ja mitä kaikkea. Se tarkoittaa, että on aika laittaa runkoruusu talviunille. En ole kokeillut samaa muilla kasveilla, mutta mikään ei estä teitä yrittämästä. Olen päätynyt tällaiseen extreme-talveutustapaan siitä syystä, että en omista viileää kuistia, vinttiä enkä autotallia. Ruusullani on ollut tasan kaksi vaihtoehtoa: siirto talveksi sisälle normihuoneilmaan tai kaivaminen maahan. Ensimmäinen vaihtoehto tarkoittaa miltei varmaa kuolemaa, joten olen valinnut jälkimmäisen. Tänään peittelin runkoruusuni ruukkuineen jo neljänsille talviunilleen. Ensimmäisen, kauhunsekaisen, kuoppauspostauksen löydät täältä.


 Mitä tarvitaan?
- Kukkapenkki, kasvimaa, perunavako.. mitä tahansa, missä on ruususi korkeuden ja leveyden verran vapaata multatilaa. Minä aloitin kukkapenkistä, sittemmin ruusuni on siirtynyt kasvatuslavaan, jossa kasvaa kesäisin perunaa.
- Kahdesta neljään keppiä.
- Lapio.
- Kesäkukista ja muista ruukkuistutuksista ylijäänyttä multaa, joka menisi muuten kompostiin (ei välttämätöntä).


Ja näin se homma etenee:
- Kaiva ruususi korkeuden ja leveyden mittainen kuoppa kukkapenkkiin (tai mihin ruususi sitten laitatkin). Omalla kohdallani tätä operaatiota edelsi perunannosto.
- Ota ruusu ruukkuineen esille ja mikäli siinä ei ole jo valmiiksi runkoa tukevia tukikeppejä, laita siihen sellaiset. Valitse niin pitkiä keppejä, että ne ulottuvat paikoillaan ollessaan rungosta selvästi latvuksen puolelle saakka. Näiden keppien merkitys avautuu sinulle keväällä, kun nostat ruususi maasta.
- Aseta ruusu hellästi pötkölleen kuoppaan. Lisää multaa ruusun rungon ja latvuksen päälle vähän kerrallaan, etteivät ne taitu mullan painosta. Lapioi multaa niin paljon, että ruususi on varmasti peittynyt.
- Aseta kevättä varten kaivuumerkit: keppi runkoruusun molempiin päihin.
- Lisää multaa niin, että penkkiisi muodostuu kumpare. Minä käytän tähän peittomultaan kesäkukkien ruukuista ja kasvusäkeistä jääneet multapaakut. Ruusun päälle kertyy kutakuinkin reilut 15 cm multaa.
- Informoi perhettäsi touhuistasi, jotta ruususi saa odotella kevättä rauhassa ilman ylenpalttista päällä hyppelyä.
- Sitten vain odotellaan, että tulee huhtikuu ja saa upottaa sormet multaan.

14.9.2013

Laiskana

Ensimmäinen joutilas päivä pitkään aikaan. Lyhyeksi jäänyttä aamullista siivousvimmaa lukuunottamatta olen vain laiskotellut. Olen miettinyt sitä kukkatyynyä. Rehellisesti sanottuna hieman tilkkutäkkiäkin. Niin ja sitä olen ihmetellyt, miten nopeasti ihminen taantuukaan neulojasta (tai virkkaajasta) sellaiseksi, että hädin tuskin muistaa koskaan mitään langalla tehneensä. Ja miten nopeasti voi paa tyhjentyä ideoista! Ne karkaavat kuin lehdet puista.


Ulkona on yhtä aikaa kesä ja syksy. Huomenna taidan viettää kukkasipulipäivää.

8.9.2013

Alive and kicking

Minulla mitään sanottavaa ole. Paitsi että semmoinen pari viikkoa vielä mennään tukka putkella ja sitten ehkä rupeaa asiaa löytymään taas tännekin asti. Toki olen koettanut ravistella itseäni välillä irti leipätyön teemoista vaikkapa kuvan kaltaisilla shokkiostoksilla. Puolustaudun sillä, että se oli euron kerä (otin peräti kaksi) ja että en aio tehdä siitä sellaista hörhelöhuiviä, vaikka se juuri sitä itseään onkin.


Alemmassa kuvassa käsityö, joka etenee tällä hetkellä parhaiten. Jesarista (Cascade 220) ja Noro Kureyonista pitäisi joskus tulla jotakin tällaista. Ei tosin ihan samanalaista, sillä en jaksanut innostua mallin kolmioista. Kokeilen korvata ne ensin hunajakennolla ja jos se menee äitiinsä, niin tiedä vaikka kirjoneuletta sitten.

Niin ja kukkatyynyynkin palaan varmaan vasta kuun lopussa. Tulossa on myös postaus runkoruusun talvettamisesta, koska sitä muistaakseni keväällä kysyttiin.

1.9.2013

Syyskuu

Ja nytkö pitäisi sitten ryhtyä ajattelemaan pipoja, lapasia ja sukkahousuja? Ulkovaloja, jänisverkkoa ja myyräsuojusta? Nytkö? Vaikka aurinko paistaa eikä kesämekostakaan ole tarvinnut luopua?


On meillä jo yksi nuhanenä ja kahdet uudet karvakengät. Villiviini punaisena ja laonneet kesäkurpitsan lehdet. Kurkiaura taivaalla kaartelemassa. Selviä syksyn merkkejä.

Me päätettiin himalaisen kanssa ommella kukkatyynyt, kun ei yhtenä keväänä ehditty. Niin että vastaisku on tulossa. Kovin on lohdullista ajatella, että sitten kun aurinko vaihtuu viistoon sateeseen, kotona on kukkaketo, jolle kallistaa päänsä. Nimeän kukkakedon täten syyskuun The Projektiksi. Pipot saavat odottaa.