30.8.2013

Ennakointia

Ei ole neulottu eikä virkattu, joten siltä rintamalta ei mitään uutta. Sen verran olen skarpannut, että sain vihdoinkin - puolentoista vuoden odotuksen jälkeen - väkerrettyä lapsen huoneen puuhun kaivatun, toisen linnunpöntön. Harmi vain, että metsät ovat hiljentyneet eikä asunnoilla ole juuri nyt kovaa kysyntää. Jäämme odottelemaan uutta kevättä.


Painostuksesta päätellen joutunen tekemään vielä kolmannen. Mutta kiirettähän ei ole. Tällä mallilla en kuitenkaan aio jatkaa, sillä tähän liittyi liikaa liimaa ja näpertelyä. Jos joku ei sellaisia kavahda, kaava mökin runkoon löytyy täältä.

24.8.2013

Koukku naulaan

Tuntuupa hyvälle. On nimittäin varsin vahva fiilis siitä, että yhden yhtä kukkaa ei tarvitse enää Puro-langasta virkata. Voin jäädä tästä asiasta eläkkeelle ihan rauhassa. Minä huovutan loput langat palloiksi. Vai onko joku huovuttanut lapasia Purosta? Langat saattaisivat riittää yhteen pariin.


Kuvissa tytär ja tyttären uusi kietsu. Menee kolmesti kaulan ympärille ja söi vähän yli kolme kerää Puroa. Koukku oli seiskan ja mallina edelleen se Omakoppa-blogin kukkanen. Niitä vain peräkkäin niin monta, kuin kukanenkin haluaa ja sitten kiinteitä reunaan. Kostutus, pingotus ja menoksi.

Nyt on jotenkin villi ja vapaa olo.

19.8.2013

Ja taas mennään

Töissä on oltu, töitä on tehty. Käsitöistä en voi valitettavasti sanoa samaa. Vieroitusoireita on sen verran, että jouduin tänä aamuna katselemaan matkaani jotain, jota voisi tehdä työmatkalla bussissa.


Ja niinhän siinä kävi, että taas mennään. Operaatio Polttelemme Puroja jatkuu. Eivätkä nämä ole edes omia Purojani; koululainen oli lomareissullaan eksynyt Puro-laarien ääreen ja lopun arvaattekin. Tämän täytyy olla jokin kirous: minut on tuomittu loppuelämäkseni virkkaamaan Puroa. Nyt on tulossa kietsua kaulan ympärille ja jos se on kiva, virkkaan samanmoisen itsellenikin.

11.8.2013

Antaa olla

Tuoli saa jäädä noin. Se pitsi, mitä virkkasin tuolin selkänojan aukon peitoksi, oli liikaa. Eli älkää odottako enempää. Loppupeleissä tuoli sai vain uuden verhoilun nuhjaantuneen tilalle. Itse kangas on napakkaa pellavaa ja siihen on upotettu kirpputorilta hankittu kirjopistotyö.


Mielessä olisi kaikenlaista projektinpoikasta, mutta olen ilmeisesti mennyt töihin paluusta niin sekaisin, että päätin aloittaa sukkaa. Järkyttävää, eikö? Vieläpä kirjoneuletta, jonka kaaviossa riittää huonosilmäiselle haastetta. Sukan ohella tikutan yksitoikkoista sileää paidan helmaa, jossa on yhdellä kierroksella silmukoita kuin pitsihuivissa. Itseni tuntien uskallan väittää, että ihan heti ei kannata valmista haaveilla.

Ja Puroakin vielä olisi. Jokohan nuo ilkeäisi ottaa koukulle?

10.8.2013

Ruukutuspöytä

Olen onnistunut lyömään itseni ällikällä. Oma valtakuntani terassin toisessa päädyssä on vihdoinkin siinä kunnossa, että siellä voi tehdä muutakin kuin kiljua hämähäkeille. En uskalla edes ajatella, montako vuotta vanha, täyspuinen tiskipöytä virui lukkien kerrostalona lohkeilevan, oranssin maalin alla.


Kaapin vanhat maalit on poistettu ja kaappi on hiottu, pohja- ja pintamaalattu. Joitakin nauloja ja ruuveja on uusittu ja pinnan peltitasoa hieman oiottu, mutta muuten kaappi oli hyvässä kunnossa. Siihen on jossain vaiheessa vaihdettu tuollaiset kultaiset vetimet ja vaikka aluksi mietinkin, että vaihdan ne pois, niin tuossapa ne nyt keikkuvat. Koetin tosin hillitä enintä blingblingiä maalaamalla nuppeihin vähän valkoista koristeeksi. Kaapissa on joskus ollut myös ulosvedettävä leivonta- ja/tai työskentelytaso, mutta se on kadonnut aikojen saatossa enkä ole onnistunut keksimään hyötykäyttöä sen jäljiltä kaapissa olevalle "reiälle". Myös kaapin sisukset on puunattu ja maalattu, jotta työkalujen, kalkkipussin, ruukkujen ja sen semmoisten olisi kivempi olla.


Koska maaleja jäi yli, katsoin parhaaksi maalata myös puisen sohvan, johon mies on jo aiemmin joutunut uusimaan sohvan kannen. Hurjimpina hetkinäni visioin rohkeampia värejä ja kaikenlaisia koristemaalauksia, mutta mietin sitä asiaa uudelleen keväällä. Katsotaan nyt ensin, miten maalit menevät talven yli ja mihin sohva loppupelissä sijoittuu.

Pöydällä oleva vihreä puulaatikko lähti mukaani ilmaiseksi erään puutarhan loppuunmyynnistä. Se on sen verran uusi hankinta, etten ole vielä päättänyt, mitä sen kanssa aion tehdä. Ensimmäinen ajatus oli kiinnittää siihen koukkuja työkaluille, mutta jätän tämänkin asian hautumaan talven yli. Pakkasella saattaa olla lystiä miettiä kaikkea sitä, mitä aikoo keväällä tehdä.


Jos jollakulla kiinostaa, niin projektissa käytetyt maalit olivat Otex-tartuntapohjamaali sekä ihan vain arkinen Miranol. Jälkimmäiseen päädyin siksi, että sen säänkestokyky sai kehuja. Maalin sävy on nimeltään Kinos.

4.8.2013

Pitsitaivas

Ostin elämäni ensimmäisen kokoon taittuvan sateenvarjon ja kylläpä se onkin heppoinen peli. Olen tähän asti harrastanut vain ja ainoastaan isoja ja kömpelöitä sateenvarjoja, jotka käyvät huonona päivänä vaikka kävelykepistä. Tässä iässä sellaisiakin päiviä voi tulla. Isoissa varjoissa ei edelleenkään ole mitään sen suurempaa vikaa; ajattelinpahan vain kerrankin olla moderni käytännön ihminen ja hankkia työlaukkuuni mahtuvan varjon. Kun kieltämättä semmoisessa perinteisessä herrasmiesvarjossa on kanteleminen.

Koska en edelleenkään ole järin ihastunut tuommoisen kokoontaittuvan varjon estetiikkaan, piti hieman tuunata. Onneksi muistin, että siinä siunatussa omakoppa-blogissa on tähänkin epäkohtaan tartuttu. Heti helpotti.


Varjo oli alunperin musta. Käytin kahta liinaa ja mahdollisimman edullista valkoista automaalia. Kuvissa kaksi ylintä ovat sateenvarjon alapuolelta otettuja ja alimmassa kuvassa pallolta näyttävä sateenvarjo kuivahtaa kotkansiipisaniaisten hellässä huomassa. Alin kuva on siis varjon päältä.

2.8.2013

Vaihteeksi mustaa

Palataanpa takaisin oikeaan päiväjärjestykseen. Kuvissa minulle hivenen tyypillisempää sävytystä, kuin mitä olette viime aikoina tottuneet täällä näkemään. Johan tämän blogin nimikin kertoo, ettei täällä normaalisti väreissä kylvetä.


Muistaako joku tämän? Purin taulun osiin ja kirjontatyöstä tuli osa tuolin verhoilua. Olisin halunnut koko istuinosan peittyvän noista kirjontatöistä, mutta en ole koko kesänä onnistunut löytämään mustapohjaisia, tietyn sävyisiä ja ennen kaikkea asiallisen hintaisia tauluja. Homma on vielä kesken, mutta ajattelin jo vilauttaa, mitä täällä oikein tehdään. Testauksen alla on, josko tuota tuolin selkänojan istuinmukavauutta voisi jotenkin parantaa. Virkkaustyö liittyy siihen.

Mutta nyt ei sada, joten tämä täti taitanee viettää viikonlopun ulkosalla maalaustöissä.