31.7.2013

Kolmas

Todennäköisesti olette yhtä kyllästyneitä Puroon kuin minäkin, mutta tätä nyt riittää. Kun ihminen ostaa keriä tarkoituksenaan virkata takki, on selvää, että takin muuttuessa puseroksi keriä jää aika tavalla yli. Tähän Puro Kolmoseenkaan ei mennyt lankaa kuin kaksi vaivaista kerää, joten piinani (piinanne?) jatkuu. Minulla on tosin vanhemman tyttäreni kanssa visio, johon loput kerät saataneen käytettyä.

Kolmas Puroseni on nelivuotiaan tunikamekko. Virkataan sitä samaa kukkaa, jota tässä on tahkottu jo jokusen postauksen ajan. Tunikan yläosa syntyy, kun kukka aloitetaan reippaasti isommalla silmukkamäärällä ja kukan keskelle jää pään mentävä aukko.


Sitten virkataan kaksi muuta kukkaa, mutta tehdäänkin niistä tutun neliön sijasta viisikulmioita ja virkataan yläosan reunoihin kiinni etu- ja takakappaleiksi. Tässä vaiheessa on toki tutkittu hiha-aukkoasiat kuntoon.


Sitten virkataan reunoihin kiinteitä silmukoita, jos siltä tuntuu. Minulla tuntui. Tuohon reunuksen virkkaukseen se kaksi Puro-kerää ei enää riittänyt, vaan jouduin kolmannelle kerälle. Tätä ennen olin kostuttanut ja pingottanut mekon. Painoin reunat kevyesti raudalla.

Malli: Omasta päästä. Rakennettu tämän kukkaohjeen ympärille.
Lanka: Novita Puro, 2 kerää ja risat. 
Koukku: 7,0 mm.

Tarkoituksenani oli virkata mekkoseen pitkät hihat, mutta lapsi oli satavarma siitä, ettei hän niitä halua. Hän oli myös aivan vakuuttunut siitä, ettei halua tänä aamuna tulla valokuvatuksi. Höpsis-Model (lue TopModel)  -leikki ei voisi häntä vähempää kiinnostaa. Mekko on kuitenkin kokeiltu ja hyväksi havaittu. Neiti näyttää mekossaan kuulemma sateenkaarelta, mikä on minusta aika osuvasti sanottu.

Vaikka täällä koukku käy edelleen ja muutakin touhua olisi pian näyteltäväksi asti, Harmaa Täti alkaa pikkuhiljaa siirtyä lomamoodista työvaihteelle. Eli ihan näin tiheään en pääse teitä moikkaamaan kuin mitä nyt lomalla olen tehnyt. Meininki käsitöiden suhteen olisi kyllä hyvä; pitää muistaa laittaa jokusia ideoita ylös syksyä varten, ettei tarvitse sitten taas täällä kysellä, että mille minulla pitikään ruveta.

29.7.2013

Jotenkin näin

En osaa kirjoittaa neule- tai virkkausohjeita eikä tapanani ole kirjoitella ylös muistiinpanoja käsityöprojektin eri vaiheista. Ruutupaita, jonka esittelin edellisessä postauksessa, on koottu "musta tuntuu" -tyylillä yrityksen ja erehdyksen kautta. Virkkaus on siitä kiitollinen laji, että jokusen ruudun purkaminen ei ole iso vaiva, sillä ne virkkaa hyvin nopsaan takaisin. Kannattaa siis rohkeasti kokeilla. Paras vinkkini lieneekin se, että pitkin työn etenemistä sitä kannattaa sovittaa. Jo muutamankin ruudun yhteen virkattua palasta kannattaa väännellä ylleen ja tutkia, miten se asettuisi parhaiten. Siitä saattaa syntyä suuriakin ahaa-elämyksiä.


Olen merkinnyt kuviin kappaleiden kiinnityskohdat vain olkasaumojen kohdalta. Se, miten ison kukin haluaa esim. hiha-aukosta, miten paljon kaula-aukkoon haluaa virkata kierroksia tai miten pitkää hihaa tai helmaa tarvitsee - jokainen päättää itse oman visionsa ja vartalonsa vaatimusten mukaan. Pusero aloitetaan selkäkappaleen isosta kukasta. Siitä tehdään niin iso, kuin oma selkä tarvitsee. Puolittamalla sen koko, saadaan pienemmän kukkaruutusen koko. Tällä pienemmällä pelataan kaikki loput tarvittavat palaset. Yksi kokonainen kukkaruutu virkataan aina oikealta puolelta työtä, mutta puseroon tarvittavat pienemmät ruudun osat virkataan kääntämällä työtä välillä myös nurjalle puolelle. Otin itse syliini yhden valmiin kukkaneliön ja sen avulla virkkasin tarvitsemani kolmiot ja muut osat.

Jos joku ei vielä tiedä, niin kukkaneliön ohje löytyy täältä ja myös täältä postauksen lopusta. Jälkimmäisen linkin kaikki kuvat ovat tutkimisen arvoisia, sillä niissä kukan kokoa ja muotoa on varioitu eri tarpeiden mukaan. Niistä vinkeistä saattaa olla hyötyä, jos oma kroppa on sellaista mallia, että ruudun kokoa joutuu kasvattamaan tai pienentämään suhteessa annettuun perusohjeeseen. Kannattaa huomata myös se, että neliöiden koko suurenee reippaastikin kostutuksen ja pingoituksen jälkeen. Nämä operaatiot kannattaa ehdottomasti tehdä, sillä silloin kukkakuvio aukenee ja vaatteesta tulee ilmavan pitsimäinen.

Sovitaanko, että jos näillä piirroksilla ei aukene, niin saa kysyä.

28.7.2013

Seuraava Puro, olkaa hyvät

Arvatkaapa, olinko eilen Qstockissa katsomassa JukkaPoikaa? Arvatkaapa, onko minulla uusi reggae-pusero? Arvatkaapa, jäikö Puroa yli? Jep, jep ja jep.


Malli: Kukan malli on Siiran Virpiltä täältä. Puseron inspiraatio samalta naiselta täältä. Aloitin takkia, tuli paita. Teki mieli kokeilla, josko se pusero onnistuisi näinkin.
Lanka: No sitä Novitan Puroa. Menekki kuta kuinkin 6 kerää. Enemmistö keristä Lehtoa, kuten tyttären takissakin.
Koukku: Peräti seiska.


Puseron selkäkappale on osin samanlainen kuin lapsen takissa täällä. Iso kukka ja sen alla kaksi pientä kukkaa. Etuosaa on sitten hivenen säädetty, jotta sain ruudut nousemaan vinoon salmiakkikuvioon. Jos innostun, saatan vaikka piirtää tuon etukappaleen ja hihan yläosan selkokielelle tänne blogiin, jos joku on kiinnostunut.


Puseron työnimenä oli Marraskuu. Sitten kun on oikein pimeää, kylmää ja ankeaa, tiedätte, mihin paitaan minä aion pukeutua. Jos tuo ei piristä, niin ei sitten mikään.

26.7.2013

Satonäkymiä

Vauvauutisia! Eksoottinen kesäkurpitsani on keskittynyt tähän asti pelkästään mököttämiseen, mutta tarkemmassa kurpitsapenkin syynissä löytyi tänään useampikin pikkuinen kurpitsan alku. Suurin pallo (Tondo Chiaro di Nizza) on hyvinkin jo mukin kokoinen! Nyt pitäisi vain saada selville, minkä kokoisena tuollaiset Tondot ovat korjuukypsiä ja parhaita syötäviksi. Tomaatit sen sijaan eivät saa uutta vaihdetta pykälään. Ne ovat jököttäneet saman näköisinä ja -kokoisina kesäkuun lopusta lähtien. Mikään ei näytä nostavan punaa niiden poskille. Jännittävimmät paikat löytyvät kuitenkin omenapuun suunnalta, sillä siellä on tulossa niin hirmuinen sato, että puu parka meinaa katketa sen alle. Joudun ehkä virittelemään jonkinlaisen tukirakennelman kovimmilla olevien oksien avuksi. Vähän niin kuin lypsylehmillä on ne utareliivit. Ideoita? Kenelläkään?


Käsityönurkkauksessa kasvaa ja pulskistuu kummallinen virkattu pusero. Kummallisen siksi, että oikeastaan minulla oli tarkoitus virkata itselleni takki. Jossain vaiheessa koukku kuitenkin halusi kokeilla, mitä tapahtuu, jos palaset kiinnittäisikin toisiinsa hieman eri tavalla. Puseron takaosa on samanlainen kuin aiemmin lapselle virkkaamassani takissa, mutta etukappaleeseen neliöt vääntyivät salmiakeiksi. Pusero on hioja vaille valmis. Lanka on Sitä Vaivalla Hankittua Puroa, jota omistan nyt tietenkin liikaa, koska ison takin sijasta virkkaankin vaivaista puseroa. Jestas sentään. Minulla menevät aina nämä hommat niin putkeen, niin putkeen. Jos ikinä perustan uuden käsityöblogin, laitan sille nimeksi Tollon töissä.


24.7.2013

Jos pötköttelisi taas vähäsen

On se kumma, että joka kerta kun pikkasen heilautan tassuani ja saalistan laumalle kunnon ruokaa, niin jo riittää hulabaloota. Lintu huutaa, lapset itkevät ja kirkuvat ja juoksevat ja säntäilevät - ja sitten tulee emäntä. Ai jestas, että siitä naisesta lähtee ääntä. Jo siinä kuolee lintukin sydänkohtaukseen, jos ei ole jo muuten hengetönnä. Sapettaa tämä kaikki. Jos kissa nappaa kiinni terveen, lentävän pääskysen ilmasta, niin minusta se on kelpo suoritus. Mutta täällä tartutaan niskavilloihin, moititaan ja viedään arestiin lukkojen taakse. Ja sitten tutkitaan siivekästä ja leperrellään tai etsitään lepikoista, jos se on päässyt siinä meuhkauksessa karkuun ja pahastikin loukkaantumaan.


Pääskynen ilmeisesti selvisi - muutamaa höyhentä köyhempänä. Minulle luennoitiin eläintieteestä. Että mitä saa kissa napata ja mitä ei. Että pitää olla kiltisti, jos aikoo olla jatkossa parvekkeella. Ja että en kuulemma ole niin nälkiintynyt, että tarvitsisi itse lisämuonaa pyytää. Kissan viikset! Eihän tässä mistään nälästä ole kysymys, vaan urheilusta. Ja nyt kun ilmeisesti olen elämäni kunnossa, aion jatkaa treeniä. Parvekkeelta napattu ohi lentävä pääskynen on tämän kesän kirkas kärkitulos, mutta kelejä riittää vielä uusiin yrityksiin. Josko nappaisi seuraavaksi harakan? Siinä mahtaisi tulla jo emännällekin joku ennätys. Vaikkapa meuhkausennätys.

Emännästä puheenollen: se lähti maalikauppaan ja täällä on vihdoinkin rauhallista.

22.7.2013

007

Semmoiseksi on viimeisten vapaana pyörivien Puro-kerien jahti täällä mennyt, että lomalaisen oli laitettava aamuksi kello soimaan, jotta ehtisi ajoissa kauppaan. Ensimmäisenä, itse asiassa. Ennen ketään muuta, jotta voisi rynnistää siihen viimeiseen tiedossa olevaan paikkaan, josta Puroa vielä varmasti saa. Olo oli kuin salaisella agentilla, joka suorittaa Erittäin Tärkeää Tehtävää yhteiseksi hyväksi. Sillä enhän minä toki vain itselleni; on sitä langan puutetta muillakin.

Koko kaupunki tuntui vielä nukkuvan, vaikka kello lähenteli jo puolta kymmentä. Liikkeellä olin vain minä, uskollinen ratsuni ja koko ajan voimistuva tuuli. Tunnelma oli odottavan toiveikas ja saatoinpa hivenen vihellelläkin siinä polkiessani. Minulla oli aikaa, sillä ajattelin kaupan aukeavan kymmeneltä. Onneksi tajusin olevani myöhässä vasta, kun olin jo perillä. Kauppa oli auennut yhdeksältä ja sisällä oli väkeä aika tavalla. Ehdin jo soimata huolimattomuuttani, mutta onneksi Puro-hyllyissä oli unelias tunnelma. Yksi nopea ja tehokas isku ja minulla oli pussissani 16 kerää Novitan Puroa. Mielessäni käväisi, että jos joku olisi pari viikkoa sitten kertonut, että joudun vielä tällaisille ostoksille, niin olisin nauranut itseni kipeäksi ja pitänyt kertojaa täyskahjona. Mutta nyt ei naurattanut; taivas lupasi sadetta ja minun piti ehtiä kotiin ennen kuin Puroni huovuttavat itse itsensä.


Sen verran olin tyytyväinen ostoksiini, että piti vielä auringonkukkiakin. Ja koska minun Puro-kiintiöni alkaa vihdoinkin täyttyä, voin antaa lopuksi agenttivinkin paikallisille: Oulun Menitaan jäi vielä mukavasti joitakin sävyjä 20 % alella. Niin ja hei, tänään meitsi virkkaa.

20.7.2013

Taikurin takki

Takki on valmis. Tytär näyttää takissaan siltä, kuin olisi osa metsän väkeä.


Malli: Puro-ILO-takki Omakoppa-blogista (täällä) by Virpi Siira
Lanka: Novita Puro, useita eri sävyjä
Langan menekki: Ostin 7 kerää Lehtoa, loput langat olivat mitä-sattuu-jämäPuroja kaappien ja purnukoiden pohjilta. Menekki ehkä noin 11 kerää.
Koukku oli vitosen.

Takin ohje on helposti muokattavissa mihin tahansa kokoon. Aloitin selän isosta kukasta ja tein siitä niin ison, kuin mitä lapsen selkä vaati. Pienempien kukkien koko löytyi puolittamalla selän iso kukka. Takki on lopuksi virkattu ympäri kiinteillä silmukoilla lukuun ottamatta etukappaleiden reunoja, joissa kiinteitä on usempikin kierros. Hihat on raidotettu pylväillä.


Takissa on oikeastaan vain yksi vika. Sen jälkeen kun se on valmistunut, olen juossut uusien Puro-kerien perässä. Minulla on koossa vasta seitsemän. Tosi kumma tapa tyhjentää lankoja kaapistaan tämä.

16.7.2013

Kaappien kätköistä

Olen harrastanut syvällistä perehtymistä lankajemmoihini ja tuumaillut projekteja, jotka polttaisivat kätköjeni ei-niin-kivoja lankoja vähemmäksi.


Löytyi Novitan Puroa, joka on jo poistunut valikoimista, mutta jota saanee vielä alekoreista ja poistohyllyistä. Ainakin minä sain. Eikö ole kummallista, että päästäkseni eroon jo omistamistani Puroista, minun piti ostaa sitä lisää? Alehinnalla, onneksi. Ja vain jokunen kerä.


Halusin kokeilla, josko keräni riittäisivät tähän. Nopea testaus osoitti, että ne eivät riitä. Eivät edes ostettujen kerien jälkeen. Olisi pitänyt ostaa vielä lisää, enkä oikein lämmennyt ajatukselle. Tytär tuli onneksi apuun. Hän ei neuleista perusta eikä sellaisia juurikaan pidä, mutta takki oli hänestäkin komea. Nyt sitten testataan, riittävätkö keräni koululaisen kokoon. Sitten kun lapset loppuvat, vaatetetaan kissa. Pääasia, että Purot saavat kyytiä.

Kuvissa valmiina takin selkäkappale.

14.7.2013

Hirveen raskasta

Kaksi päivää vietetty lapsen synttärikekkereitä ja kyllä kuulkaa ramasee mukavasti. On pitänyt puskea kaikki vieraat ja keimailla, tarjota vasenta korvallista ja sitten oikeaa rapsuteltavaksi. Raskasta olla edukseen koko ajan. Ja sitten on tietysi se jääkaappi. Meikäläisellä on semmoinen tapa, että kun jääkaappi aukaistaan, niin meitsi on heti siinä. Varsinkin jos emäntä aukaisee sen kaapin. Se on heikko eikä voi vastustaa meikäläisen katsetta. Ette kuulkaa usko, montako kertaa se nainen on aukaissut jääkaapin tämän viikonlopun aikana! Niin että ei se ole ihme, jos vähän tekee mieli kissallakin jo oikaista.


Tämä on muuten emännän tuoli. Tässä se mieluiten istuu eikä raaski luopua mokomasta romusta, vaikka toinen käsinoja natisee pahasti ja päälliskangas rikkoontui, kun meikäläinen vähän testaili vauhteja. Emäntä paikkasi reiät kiltisti ja kiinnitti niiden päälle virkattuja pitsiliinoja. Osti kuulemma lisäaikaa tuolille. Kunhan se nainen tuosta loittonee, saatan kokeilla, miten hyvin kynsi tarttuu tuommoiseen liinaan. Näyttää kyllä pahasti siltä, ettei se loittone, vaan lähenee. Se on pyörinyt tuossa jo tovin virkkuukoukkunsa kanssa eikä kuulemma halua elämässään juuri nyt mitään muuta kuin virkata. Ja istua tähän tuoliin. Kun sillä on tuo uusi jalkarahikin. Mutta arvatkaapa mitä: meitsi makaa tässä. Mä olin tässä ekana ja löytäjä saa pitää.


11.7.2013

Taas yksi

Pitäisi kehitellä jo jotain muutakin, mihin voisi käyttää vanhoja astioita, mutta toisaalta nämä ovat niin käteviä. Tämä on nyt jo kolmas rakennelmani. Kaikki ovat jatkuvassa käytössä koru-, hiuslenkki- ja nappitarjottimina. Tyttäretkin tarvitsisivat pian varmaan omansa.

Osa kuvan astioista vilahti jo postaus pari aiemmin täällä. Kaikki kuvan astiat on kerätty kirpputoreilta. Ne ovat maksaneet korkeintaan euron kappale ja ovat enemmän tai vähemmän vauroituneita, mutta ehjiä.


Ylintä kuppia ei kannata liimata kiinni. Tarjotin on monikäyttöisempi, jos kupin voi joskus ottaa pois ja laittaa esille jotain enemmän tilaa vievää.


Jos mielit kokeilla tarjottimen tekoa etkä ole aiemmin törmännyt ohjeisiin, sellaiset löytyvät esimerkiksi tuosta sivupalkista. Klikkaat vain vasemmalla näkyvää sinisävyisen kerrosvadin kuvaa. Ohje siirtynee joskus yläpalkin DIY-osioon, josta muuten jo löytyy yksi tarjotin: siinä tarjotinosa on tehty pitsiliinasta.

Täällä pidetään viikonloppuna kalaasit. Ohjelmani sinne asti on selvä: puunausta ja paakelsien tekoa.

9.7.2013

Lentoon!

Keijunsiivet ovat valmiit. Taisi tulla tarpeeksi vaaleanpunaiset, huhhuh.


Siivet on virkattu HenkkaMaukan vanhoihin, jo rikki menneisiin siipiin. Virkkasin silmämääräisesti kappaleet, jotka jäivät noin pari senttiä kauttaaltaan pienemmiksi kuin se siiven osa, johon virkattu osa oli tarkoitus kiinnittää. Itse kiinnittäminen kävi helposti: nappasin pätkän lankaa ja kiersin sitä virkatun kappaleen ja metallisen kehikon ympärille (kuvissa saattaa näkyä vilauksia kiinnityslankaa koristenauhojen lomasta, kts. myös edellinen postaus). Päälle jokunen koriste ja nauhaa. Ei ole iso homma tämä tämmöinen.


Jos minun pitäisi tehdä toiset, voisin käyttää valmista kangasta tai vaikka vanhoja pitsiliinoja. Voisi tulla aika päheät. Jos joku innostuu kokeilemaan, niin postatkaa ja vinkatkaa, olisi kiva käydä katsomassa.

8.7.2013

Iski idealla

Taas se virkkaa. Mitähän tuostakin tulee. Jotain ympyrää se selvästi on.


Viiden pisteen vihje. Edellisen postauksen kuvassa oli jotain, joka muistuttaa tuota vaaleaa, muovitettua metallireunaa. Jep, hoksasit oikein. Nehän ovat..


.. keijunsiivet! 


6.7.2013

Jotain tarttis nyt keksiä

Olen pitänyt kirpputorilla myyntipöytää pari viikkoa ja kotiinhan sellainen tietää arkeologisia hätäkaivauksia. Olen siivonnut jopa vaatehuoneeni, mikä jo yksin olisi fanfaarien paikka. Löytyi kaikenlaista.


Koska en raaskinut viedä ihan kaikkea jemmoistani myyntiin, tavaralle pitäisi kait keksiä sitten jotakin käyttöä. Nappasin kuviin muutaman, joista aion aloittaa. Olkoot tämä vaikka jokin sellainen "piilosta parrasvaloihin" - haaste itselleni.

Ja vaikka kuvat ovat jälleen silkkaa romantiikkaa, niin puikoilla on tiukkaa harmaata.

2.7.2013

OutiMobiili

Kivalta se näyttää. Ja kevyeltä. Mutta ei se sitä ollut, ehei. Meinaisin nyrjäyttää nuppilihakseni miettiessäni, miten hiivatissa suojat saa kiinni fillariin niin, etteivät virkkaukset takerru kettinkeihin, pinnoihin ja mihinkään. Siinä vaiheessa, kun vihdoin keksin, olin toiminnan naisena ehtinyt jo purkaa, leikata ja ommella koneella ja tehdä vaikka mitä, jotta saisin suojan asettumaan säällisesti. Alussa se oli liian iso ja nyt se saisi olla kaiken pienentelyn jälkeen himpun verran isompi. Ensi kerralla olen viisaampi.


Malli: Skirt Guards by Just Do (Ravelryssä täällä). Periaatteessa tuommoisen virkkaisi ilman ohjettakin, mutta ajattelin päästä helpolla (toisin kävi). Itse ohje on selkeä, mutta olisi kannattanut hieman mittailla omaa fillaria ennen työhön ryhtymistä. Ohjeessa kukkia tulee 9. Jouduin poistamaan valmiista työstä kahden kukan verran leveyttä, jotta virkkuu ei sotkeutuisi kettinkeihin. Nyt jälkeenpäin ajateltuna pienennys saattoi olla turhaa työtä. Renkaan keskiosaan olisi voinut ehkä rypyttämällä kiinnittää enemmänkin verkkoa. Ensi kerralla otan verkon korkeudesta pois yhden tuommoisen pikkukukkarivin ja teen leveyden 8:lla isolla kukalla.  Se olisi varmaan aika bueno mun Monarkkiin.

Oikeastaan tämä oli aika hölmö projekti. Kun ei minulla ole hamosia eikä helmoja hulmuuteltaviksi, farkun lahjetta vain.

Edit. Niin, nämä olivat muuten niitä minun juhannuskukkiani.