30.6.2013

Hei, iskä,

otahan rillit mukaan, kun tulet seuraavan kerran vieraisille. Minä luulen, että tätä kaunotarta pitää hieman tutkailla.


Kohtalo päätti, että se on sitten jalkalamppu eikä pöytälamppu. Olkoon niin. Ainakin se on riittävän pramea tarpeisiini. Ja monesta veikkaa, että kun lakkaan hakemasta niitä lampunvarjostimia, niin löydän vielä sellaisenkin?

Edit. Sain Iloisesta Vyyhdistä Kiitä/Kehu/Hehkuta-tunnustuksen, kiitos siitä! Teemaan liittyen kiitän ja niiata niksautan Soilelle, sillä hän hoksautti ystävällisesti, että maailmassa on myös tämmöistä. Arvaatte varmaan, että olin pakotettu toimintaan.

29.6.2013

Sisusta tässä nyt sitten

Kesälomiani yhdistää yksi piirre. Mitään, mitä piti tehdä, ei tule tehtyä. Aikani kuluu joutavanpäiväisissä hassutuksissa.


Olen etsinyt koko kesäkuun lampunvarjostimia. Sellaisia vanhoja metallisia, jotka kiinnitetään pöytälamppuihin. Kattolamppujen kehikoita tulee vastaan pilvin pimein ja sitten sellaisia ihan pieniä, mutta yhtään asiallisen kokoista pöytälampun varjostinta en ole löytänyt. Olen kolunnut aika lailla alueen kirpputorit ja osto- ja myyntiliikkeet, huudellut netit ja nettikaupat, turhaan. Mietin jo ihan uutta, mutta verhoilijan taitoni ovat ruosteessa. Vanhan kehikon mukana saattaisi tulla bonuksena leuhkat päällisetkin. 

Eilen sitten löysin yhden, joka on hiukan liian pieni ja hiukan liian kapea. Joku oli ilmeisesti (tietysti) vielä istunut sen päälle, koska varjostin oli kumman mallinen. Ehkäpä sen takia kehikko maksoi vain 4 euroa. Koska se on ilmeisesti koko universumin ainoa ulottuvillani oleva varjostin, ostin sen. Mutta jotakin sille on tehtävä. Muutakin, kun väkivaltainen oikeaan muotoon vääntely; sen olen jo tehnyt.

Toinen kuurupiiloa kanssani leikkivä esine on vanha, täyspuinen, pieni pöytä, joka tulisi lapsen huoneeseen. Sekin on juuri niitä huonekaluja, joihin törmäät heti jokaisen osto- ja myyntiliikkeen eteisauluassa. Paitsi nyt, kun tarvitset sellaisen.

Saa vinkata vanhoja huonekaluja myyviä liikkeitä Oulun lähialueilta ja/tai asiallisia vanhojen tavaroiden nettikauppoja, josko sattuisi joukkoon vielä joku minullekin tuntematon firma. Olisin enemmän kuin kiitollinen. 

23.6.2013

Juhannuskukkia

Minkäköhänlaisia unia olisinkaan nähnyt, jos olisin nukkunut juhannusyöni tällaiset kukkaset tyynyni alla?

20.6.2013

Vaarallinen juhannus

Hitti vai huti? Kysymys on naurettava. Äkkiä ei tule mieleeni tämän suurempaa hutia. Sen sijaan mieleeni tulee kaikki se puhe ja toitotus, jossa kehotetaan rikkomaan omia rajojaan. Että ei saisi jämähtää ja että uutta pitäisi olla ja eteenpäin mennä ja silmät avoinna kuljeskella. Kyllä se on kuulkaa niin, että jos tähän ikään mennessä ei ole ehtinyt innostua vaaleanpunaisista virkatuista kupinalustoista, niin ei siinä mikään grannychic-abrakadabra auta. Tälle pikkuprojektille on helppo antaa nimi. Se on WTF ja se ei tällä kertaa ole lyhenne sanoista where´s the food vaan ihan jostain muusta.


Koko tämä onnettomuus on oikeastaan juhannuksen syytä. Jokin tiedostamaton perinnevaluvika minussa keksi, että juhannukseksi harjattiin ennen vanhaan lattiat oikein kontillaan ja puunattiin kaikki muutkin paikat. Aloitin siis suursiivouksen. Jopa niin hyvän, että olen onnistunut siivoamaan kaikenlaista hyödyllistä hukkapiiloon. Kuten nyt vaikka jämerän, puisen kupinalustani. Reuhattuani kaksi päivää hiki hatussa, ajattelin ansainneeni rauhallisen neulontahetken lempituolissani. Sen vieressä sijaitsee rymsteerauksen seurauksena kaappi, jonka pinta ei pidä kosteasta. Hoksasitte jo? Neulomishetki tarvitsee kupposen kuumaa, kupponen olisi kiva laskea kaapin päälle, mutta ei ole sitä alustaa... Siinä samassa osui silmiini juuri kootun lehtipinon päällimmäisenä MollieMakes-lehden numero 20, jossa oli mukana kaupankylkiäisenä vaaleanpunaista lankaa ja ohje virkattuihin kupinalustoihin. Siitä se sitten lähti.


No, minulla on kupinalunen (itseasiassa niitä on kaksi). Ja onneksi se on niin pieni, että se peittyy somasti kupin alle. Voin kahvitella kutakuinkin rauhassa ja suunnitella muita pöljyyksiä tuleville päiville. Siltä varalta, että uppoudun johonkin uuteen vaaleanpunaiseen hattaraan, toivotan teille kaikille jo

Erittäin Hyvää Juhannusta!

15.6.2013

Kell´ Onni on

Siis mitäkö mä teen? En mitään, näkeehän tuon. Mä relaan. Otan yhtä iisisti kuin tuo mun kaveri tuossa mun alla. Kuollut nautaeläin. Just sitä mäkin teen. Äläkä kato mua noin. Omia lankojasi nämä ovat. Pitäisit parempaa huolta niistä, ovat hiton solmussa. Mistä mä tiedän, mitä ne on puuhannu sillä aikaa, kun hait kahvia. Katoin just toiseen suuntaan. Mulla oli hännän pesu kesken.


Kuule.. nyt on ikävä tilanne. Nää sun langat on jotenki kummasti kiertyny mun ympärille, enkä löydä niistä pois. Ootko varma, että tää lammas on kuollu? Panee kovasti vastaan. Äläkä nyt sinä enää rupee, tää on vakava paikka. Ja ite oot nolo!

Edit. Aviomies teki jo kissalle diagnoosin. Sille iski neulemojo.

14.6.2013

Jotenkin kivaa

Lankapaketti on kuulemma jo postissa. Titityyssä on nopeaa väkeä. Mutta en minä enää jäniksen selässä ole, sillä paikallisesta löytyi haluamaani sukkalankaa ja jo sitä ennen, omaa lankakaappia kaivellessa, muistui mieleeni eräs ajatus viime talvelta. Ja sitä on nyt tutkittu kohta kahden tilkun verran. Pilvet roikkuvat, vettä sataa ja minulla neulotuttaa. Elämä on mallillaan.


Ja Soilelta varmistaisin, että mahtoi olla sinulla ohkaisempaa lankaa, kun jossakin neulemiitissä pistelit tulemaan tällaisia neliöitä? Minulla on Silk Gardenia tuo ristiosa ja tuo harmaa jotain sinne päin ja aika isolta näyttää. Jotenkin ajattelin nämä pienemmiksi, paljon pienemmiksi.

11.6.2013

Oppia ikä kaikki

Haeskeltuani pitkän kuivan kauden päättävää käsityöinspiraatiota törmäsin paikallisessa lankakaupassa pitsiin. Erehdyin utelemaan, josko putiikki olisi laajentamassa valikoimiaan, mutta ehei, sitä saa lankakauppias myydä nykyään lankana monenmoista. En ole yleensä sortunut "vartissa valmista" -tyyppisiin puolivalmisteisiin käsityörintamalla, mutta nyt huomasin paremman puutteessa kotiutuvani kahden pitsinauhakerän (millä nimellä näitä nyt nimittäsi?) kanssa. Ja lopputuote - se on puhdasta huijausta. Leveää pitsinauhaa virkataan yhteen, kunnes haluttu vaatekappale on saatu kursittua kokoon. Nopeaa ja helppoa, kyllä, mutta ehtaan tavaraan ja työläämpään valmistumiseen tottuneena jokin tässä haraa vastaan. En ole ollut mistään viime aikoina niin varma, kuin siitä, että tämä tämmöinen ei toistu. Vaikka sievä toppi siitä tuli, ei siinä mitään.


Malli: Pitsitoppi Suuri käsityö 4/2013. Tein topin ohjeen koolla 100 cm.
Lanka: Katia Guadalupe reilu "kerä" ja luonnonvalkoista puuvillaa pitsinauhan yhteenliittämiseen. Nauhaa jäi aika tavalla mahdollisia muita projekteja varten. Langan ostopaikka Somikki, Oulu.
Koukku. 3,5 mm.

En ole perustamassa mitään neulemaailman kokeilukeittiötä, vaikka olen ylittänyt mukavuusalueeni viikon sisään jo kahdesti. Päinvastoin, aion palata perusasioihin, sillä mojo on palailemassa ja kiinnostavia malleja pyörii mielessä jo useampikin. Sitä vain olen ihmetellyt, että miten se oikeasti voi mennä niin, että kun olet valmiina aloittamaan kahta - jopa kolmeakin - eri projektia ja omistat vaatekaapillisen lankaa, niin miten ihmeessä sieltä kaapista ei koskaan löydy yhteenkään suunnittelemaasi projektiin tiheytensä tai värinsä puolesta sopivaa tavaraa. Ymmärrän, että neulepuseron vaatima määrä tuottaa ongelmia, mutta että sukat. Ei jumankauta sukkiin sopivaa lankaa, kun kerrankin olisi sukkamojo! Joudun siis vielä (netti)kaupoillekin, vaikka olin ajatellut, että seuraavaksi joku lanka olisi saanut tulla kaapista ja puhua minulle. Ja odotella tässä nyt lankapakettia viikko tai jopa toista, hittolainen. Onneksi on niin kylmä, ettei mojo tarkene karata ulos. Minä palaan lukemaan sukkakirjaa ja kirskuttelemaan hampaitani.

9.6.2013

Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhuja

Otetaan kourallinen Bollywoodia ja sekoitetaan siihen hitunen Irene Usvasalo-tyyppistä 1980-luvun pörröefektiä. Annetaan hautua. Maustetaan hyppysellisellä tajunnan räjäyttävää Esa Saarista ja kas: meillähän on kaikkea muuta kuin harmaa härpäke.


Eksyin eilispäivänä Muhoksella lankakaupan maankaatoaleen ja ostin sellaista, mitä en yleensä osta. Kun halvalla sai ja niin päin pois, kyllä te tiedätte. Kotosalla sitten mietin, että mitä ihmettä voi tehdä intialaisesta sarisilkkilangasta ihminen, joka on galaksin verran kauempana puna-oranssi-aniliinista sarisilkistä kuin Mumbai Oulusta. No, kaulurin teki. 


Malli: A grey loop by Helen G (ilmainen ohje Ravelryn kautta). En ole neulonut ihan jetsulleen ohjeen mukaan, sillä tuommoinen sarilanka peittää tehokkaasti kaikki pintakuviot eikä siihen siksi kannata stuktuuria juuri tuhlata. Reikäpitsi sen sijaan toimii aika hyvin. Aloitin reilulla sadalla silmukalla.
Puikot: 6 mm
Lanka: Vyötteessä lukee vain, että intialainen sarisilkkilanka. Tavara on ylijäämäsilkkiä jostain sarikankaiden tuotantovaiheesta ja sen verran möykkyistä ja paikoitellen pörröistä, että se täyttää meikäläisen asteikolla efektilangan kriteerit. Lankaa meni yksi vyyhti. Härpäke kiertyy kaulan ympäri kaksi kertaa.

Enpä ihmettelisi, vaikka yllättäisin itseni vielä tanhuamastakin. Sellaiseksi on elämä täällä mennyt.

7.6.2013

Kannat kattoon

Toivottavasti istutte kaikki mukavasti, sillä nyt tulee yllätys. Se takki, johon tuli tehtyä puolivahingossa kantapäät olkapäihin, on nyt valmis. Ja se ei ole ollenkaan hullumpi. Hommassa meni vain niin kauan, että olen unohtanut tyystin, mille minun piti seuraavaksi ruveta.


En myöskään muista, paljonko tähän paloi lankaa. Vakavasti otettava arvaukseni on 6 vajaata vyyhtiä. Ehkä.


Malli: FlyAway Hoodie by Joji Locatelli (maksullinen ohje Ravelryssä). Sen verran on ohjetta muuteltu, että hihassa on mittaa ja ranteen rinkuloita enemmän kuin ohjeessa ja helmaa vastaavasti vähemmän. Napit laitoin alas asti ja jätin taskut pois. Viimeksi mainitusta en ole ihan varma, oliko päätös hyvä vaiko ei, mutta aika näyttänee. Niin ja sitten ne olkapäät: tein pöljyyttäni lyhennettyjen kierrosten käännökset kuten kantapäissä ja nyt olkapäät todellakin istuvat. 
Lanka: Pohjan Akka Tuulia Salmelan väripadoista sävyssä Vilja. Ostettu suoraan Tuulialta jo viime lokakuussa (kauan meni, joo).
Napit: Nappi-Kikka, Oulu
Puikot: Enimmäkseen 4,0 mm.

Ja nyt pitäisi sitten keksiä seuraava neule. Luvassa armotonta Ravelryn, Pinterestin ja muiden muistipaikkojen pläräystä. Minulla oli varmasti joku idea? Mihin se meni? 

5.6.2013

Ain laulain työtäs tee

Sammakoista ei saa oikeassa elämässä prinssiä edes kunnon kielisuudelmalla, mutta nätti virkattu takki tekee edwardia jokaiselle. Myös muovisille puutarhatyökaluille.


Työkalun takki virkkautuu nopeasti. Aloitat kolmella ketjusilmukalla, jotka yhdistät renkaaksi. Teet renkaaseen kuusi kiinteää silmukkaa ja seuraavilla kierroksilla teet joka toiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa, kunnes työkalun varren pään peittyy virkkaamaasi pikku pyörylään. Lopeta sitten silmukoiden lisääminen ja virkkaa normaalisti yksi kiinteä silmukka jokaiseen silmukkaan. Jatka näin, kunnes olet saavuttanut haluamasi mitan. Päättele. Ja jos olet kovin fiksuna, sovittelet tietysti takkia varteen pitkin matkaa. Se ikään kuin tuplaa onnistumisen mahdollisuudet.


Ja nyt kun he ovat tuossa noin touhukkaan näköisinä, niin eiköhän istuteta jotain vain silkasta istuttamisen ilosta.

4.6.2013

Kaupunkiviljelyä

Minulla ei ole kasvimaata. Mutta älkää luulkokaan, että antaisin sen lannistaa. Vaikka en ole tänä vuonna ehtinyt kesän vauhtiin alkuunkaan, niin jotain sentäs on jo tulollaan ja lisää ehtii.


Minä harrastan ensimmäkseen ruukkuviljelyä. Olen ostanut joskus hyvälaatuisen mansikka-amppelin, jota olen vuosien myötä jakanut niin, että sitä riittäisi useampaankin ruukkuun. Nyt ruukkuja on tosin vain kaksi ja molemmissa mansikka on komeassa kukassa. Niistä ei tietenkään riitä talven varalle, vaan ne ovat sellaisia lasten napostelumansikoita. Niiden lisäksi pihalla on runsaasti ahomansikkaa - ihan rikkaruohoksi asti. Olen käyttänyt sitä maanpeitekasvina, vaikka se sopiikin siihen hommaan huonosti. Isot mansikat viettävät talven kukkapenkissä ruukuissaan tai ilman. Myös yritit ovat enimmäkseen ruukuissa. Lopetin yrttien kasvatuksen jokin vuosi sitten tilan puutteen takia ja siirryin kokonaan kaupan ostoruukkuihin. Tuikkaan joka ikisen kaupasta ostetun ruukkusalaatin, -rucolan ja -yritin jämät ruukkuun tai kukkapenkkiin ja kerään satoa. Monivuotisiksi noista ovat asettuneet oregano ja minttu, jotka leviävät pihassa hanakasti. Iso herneruukku seisoo tukikeppeineen takapihan terassilla. Herneen istutin aika vasta, mutta kuten kuvasta näkyy, se on jo hyvässä vauhdissa.

Alakuvassa kukkii pikkiriikkinen kääpiöivä Pirjani. Vaikka hurja helle veikin omenankukat parissa päivässä, oksissa pullistelee jo mukavasti. Tämmöinen kääpiöivä omenpuu on pikkupihaan ihan must, se ei vie tilaa juuri ollenkaan, mutta tuottaa valtavasti iloa. Raparperiä tulee juuri nyt aivan valtavasti, vaikkei sekään pöpelikkö mitenkään kauhean suuri ole. Runsauden pulaa tullenee myös kesäkurpitsojen kanssa, sillä taimia on pieneen pihaani liikaa. Jos jollakulla lähellä asuvalla kiinnostaa Hyötykasviyhdistykseltä tilatut Tondo Chiaro di Nizza - kesäkurpitsat, niin pari-kolme taimea saattaisi tuosta joutaa uusiin koteihin. Osa kurpitsoista menee pieneen kasvatuslavaan, johon on istutettu myös jokunen peruna. Loput kurpitsoista ja ehkäpä jokunen peruna lisää päätyvät terassin puolelle istutussäkkeihin.
Istutussäkeissä asuvat myös kaikki tomaatintaimeni kirsikkatomaatteja lukuunottamatta. Alakuvassa säkkinäytettä. Ne ovat uuden uutukaiset ja saa nyt sitten nähdä, miten tuommoiset toimivat. Aiemmin minulla on tämäkin nurkkaus hoidettu suurilla ruukuilla, mutta nyt teki mieleni vaihtelua. Kasvatan tomaatit siis ilman kasvihuonetta. Kaikki kukkani ja kasvini kasvatan luomuna; ainoa potku tulee kanan- tai hevosenkakasta.


Niin ja sitten on tietysti eläimiä. Niitä ei syödä, saavat olla rauhassa. Tarjoan yleensä vettä ja linnuille kylpyjä. Kuvittelen, että pihalla ovat asiat silloin jees, jos eläimetkin viihtyvät. Terassista en tiedä. Tämä siiliyksilö tuli terassilla vastaan ja yritti paeta minua tomaattisäkkien väliin, muttei raukka mahtunut.

Tämmöisestä pienestä pihastakin saa jo aika paljon satoa. Ja on hyvää! Paljon parempaa kuin esimerkiksi hattara, joka ainakin nelivuotiaamme mielestä maistui Suomen Tivolissa villalangalta.