26.5.2013

Varjossa +26

Lupasin palata, kunhan villatakkini on valmis. Ehkä tätä voi nimittää hienoiseksi varaslähdöksi, sillä päättelemistä ja höyryttelyä piisaa. Mutta tässä nyt ehdi mitään höyryttelemään. Kelit ovat tälle tädille just jetsulleen ja aika kuluu ihan jossain muualla kuin villakasan alla istuskellessa.


Sitä minä vaan mietin, että mihinköhän asti tämä kesä aikookaan vielä ehtiä, kun tässä on jo pari viikkoa vedetty puhtaalla pikakelauksella. Ensin kevät oli kolme viikkoa myöhässä ja nyt tuntuu ulos katsoessa, että juhannus on kohta herttainen. Lomaan on viikko aikaa ja ehdin kunnolla kasvieni kimppuun vasta sitten. Mutta siellä on miltei jo valmista. Satoakin kerätty jo useampaan piirakkaan. Kokeilemisen arvoinen raparperipiirakka löytyy muuten täältä. Tosin minä en ihan noin vähällä raparperillä ja mintulla pärjää, vaan tupsauttelen täytettä tolkulla kädellä.

16.5.2013

Snap, Crackle and Pop

Jos nyt seisoisi lehtipuun alla tai menisi metsään ja olisi ihan hiljaa, niin kuulisi, kuinka tuhannet ja taas tuhannet silmut poksahtelevat auki kuin shamppanjapullon korkit. Poks! Puilla on bileet.


Täällä on vihdoin lämmintä ja olen onnesta soikeana. Ja vaikka nyt tarkenee, niin minulla on kohta uusi villatakki. Siihen asti: moi!

15.5.2013

Homma hanskassa

Sitä luulisi, että edes omalla pihalla asiat sujuisivat siten, kuin olet ne parhaaksi ajatellut. Että kun uhraat aikaasi, varojasi ja voimiasi, niin pikkupuutarhasi kiittäisi sinua viheriöimällä juuri siellä, minne olet vihreää istuttanut. Kokeneemmat puutarhurit tietävät, että ei se niin mene. Tämmöinen kovapäisempi tarhuri huomaa nämäkin asiat hitaammin. Alan kallistua ajatukseen, että olen pihamaallani pelkästään haitolla. Siellä touhuavat minua paljon suuremmat voimat. Kohta minut varmaan talutetaan aurinkotuoliini istuskelemaan tyyliin "Tule pois sieltä, Outi. Siellä on peli kesken".


Haluatteko perusteluja? Kasvit, jotka olen diagnosoinut virallisesti kuolleiksi, ovat erittäin hengissä. Kasvit, joiden piti olla hengissä, eivät voisi olla enemmän kuolleita. Kasvit, joita olen varmasti istuttanut, ovat kadonneet mystisesti - aivan kuin pihallani olisi musta aukko. Ja sitten on sellaisia kasveja, kuten vaikkapa sinivuokot, jotka jököttävät vuosikausia paikoillaan parina poloisena mättäänä ja nyt yht´äkkiä niitä onkin pitkin pihaa. Löysin juuri yhden keskeltä oregano- ja minttupenkkiäni pihan toiselta puolen. Toinen heiluttelee iloisesti naapurin puolelta ja omenapuun alle on pesiytynyt varsinainen yhdyskunta. Eipä silti, en minä valita. Onhan tämä näin paljon mielenkiintoisempaa. Mutta kyllä minulla kävi mielessä, että en siis hanskaa tätäkään asiaa. Että saattaisin tarvita minäkin sellaisen tyynyn, jonka sarkasmia hyvin ymmärtävä ystäväni osti itselleen Lontoosta. Siinä lukee jotakin sellaista kuin "the Queen of fucking everything".

Huomenna taidan ostaa lisää multaa ja kukkia. Ja aurinkotuoliin pehmustetta, jos vaikka siirtävät minut kaukalosta vaihtopenkille.

11.5.2013

Mitäpä sitä kiertelemään

Häpeä tietysti tunnustaa, mutta olen pöljä. Siis todella tonttu. Oikea torvi, tampio ja valopää. Siitä huolimatta, että luin ohjeen useamman kerran ja vahtasin Ravelrystä muiden projektikuvia peräti zoomattuna, niin tein kaiken juuri päinvastoin kuin piti. Argh! Minkälainen älykääpiö huomaa neuloneensa todella oudon näköisen olkapään, mutta jatkaa silti? Neuloo hihan alas asti, silittelee mielestään hyvin onnistunutta ranneketta (se ei sojota, kuten takin helmassa vastaava pinta tekee ennen viimeistelyjä) eikä missään vaiheessa tajua, ettei sitä olkapäätä voi tuommoiseksi jättää? On niin onnessaan, kun neulominen taas kulkee ja aloittaa pokalla toisenkin hihan. Ja tekee siellä saman virheen.

Joji Locatellin FlyAway-huppari neulotaan ilman saumoja. Hiha-aukoilta kerätään tietty määrä silmukoita ja ennen kuin hihaa ryhdytään posottamaan suoraan pyörönä alas asti, olkapäähän tehdään hieman muotoiluja á la wrap and turn. Neulojat tietävät, mitä tarkoitan - olisivatko ne suomeksi vaikka niitä "lyhennettyjä kierroksia"? Minä tein ne väärinpäin. Minun wrappini eivät etene huomaamattomasti olkapäältä alas kohti kainaloa, vaan nousevat terhakasti ylöspäin. Minä - maailman ehkä onnettomin sukanneuloja - olen tehnyt kantapääkavennukset olkapäihin. Ja tiedättekö, mikä tässä on hulluinta? Kantapäät istuvat olkapäille hemmetin hyvin. Ja nyt huomaan miettiväni, voisinko jättää ne noin. Selvä merkki menetetystä järjestä sekin.


Lapsi kysyi eilen, olenko pian viisisataavuotias. Taisin hieman närkästyä, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että kyllä, alan olla aika vanha.

9.5.2013

Sadepäivien varalle

On niitä tietysti sellaisiakin puuhia, joihin voi tarttua mielentilasta ja kiireen tunteesta huolimatta. Joihin ei mene kuin se kuuluisa tulenpalava minuutti. Sitä laittaa vain tietokoneen ja tulostimen päälle, painelee jokusia näppäimiä ja huutelee lapsille, että kivaa on tulossa. Kylmän sadepäivän marinoimat lapset hoitavat loput.


Ilmaiseksi tulostettavat sorminuket löytyvät täältä. Lapsellisten kannattaa kurkistaa myös mr. Printablesin sivut. Itse ihastuin kovasti julisteisteiden joukosta löytyvään kuukarttaan.

8.5.2013

Still alive

Jos tällä blogilla on vielä joku lukija, niin ajattelin vain ilmoittaa hänelle mitä kohteliaimmin, että lomaan ei ole enää pitkä aika ja ehkä sitten taas irtoaa. Minulla on jopa yksi idea. Oikein säikähdin, kun se tässä eräänä päivänä humpsahti päähäni. Varoittamatta. Että sellaistakin voi vielä sattua näin kuivan kauden jälkeen. Kirjoitin idean äkkiä ylös, miltei hengen hädässä, ettei se poloinen vain ehtisi kadota kovin kauas. Nyt pitäisi napata vielä toinen, niin teettäisin niillä poikasia.


Täällä mitään hätää ole. Vähän tautia, paljon töitä ja yksi aika kipakka uhmaikäinen. Ja onneksi sokeria pohjalla: pärjäsin hyvin viiksikilpailussa. Washi-teipistä on todellakin moneksi.