29.3.2013

Koukku käy

Täällä on eletty seisokkitunnelmissa. Vaikka villatakkini on vihdoin edennyt helmaan asti, sillä on ollut pelkästään lamaannuttavia vaikutuksia. Muuten sileä helmaosa päättyy "aina oikein" - neulottuun reunukseen, joka sojottaa oudosti pystyyn enkä osaa päättää, puranko vaiko enkö. Ja muistaako joku perjantaipussini? Aika pian vauhtiin päästyäni huomasin keltaisen olevan aivan väärää sävyä ja eihän se sovi. Ei alkuunkaan. Vaikka minua on virkkauttanut vallan vimmatusti, koukku on pysynyt jäähyllä. Eiliseen asti.


Olen Soilelle kiitoksen velkaa. Hänen täydellistä keltaista uhkunut lankapostauksensa kohotti virkkausvimmani sellaisiin mittoihin, että jotain oli pakko tehdä. Päätin käydä läpi kaikki lankajemmani ja etsiä jokaisen puuvillakerän mitä talosta löytyy ja katsoa, mitä niistä saa aikaiseksi. Lankaa kertyi vaatimattomat kaksi korillista - vaikkakaan ei niitä sävyjä, mitä olisin eniten tarvinnut.

Nyt syntyy palleroisia. Pitää miettiä, teenkö niistä kuusikulmioita, kuten tuossa vanhassa lanmpunvarjostimessani vai tyytyisikö neliöihin, joita näkyy palleroisten alla olevassa Dottie Angel - kirjassa. Valintoja, valintoja.

Mukavaa pääsiäistä teille kaikille. Minut on luvattu viedä pilkille heti, kunhan tuuli laantuu.

Edit. Kommenttiboksissa ehdittiin jo kysyä tuosta heksislampusta. Kuusikulmion ohje löytyy esimerkiksi täältä ja puolikkaan heksiksen ohje esimerkiksi täältä. Minä olen tehnyt puolikkaat ihan omasta nupista, joten ohjetta ja minun versioitani ei kannata kovin vertailla. Paras vinkkini lanpunvarjostimien ja muiden verhoiluun virkkaamalla on sovitus; sovittakaa pitkin matkaa, niin huomaatte, minkälaista palaa työnne on vielä vailla ja mitä kokoa sen pitäisi olla.

23.3.2013

Talonvaltaus

Näin eilen kevään ensimmäisen mustavariksen. Vaikka kyseistä yksilöä kävikin hiukan sääliksi, oma mielenvire nousi heti vähintäänkin kymmenellä pykälällä. Jos kerran muuttolinnut alkavat palata, niin täällä on oltava valmista.

Nostin oman teepaketista askartelemani linnunpöntön hellästi alas seinältä, puhdistin sen ja tarkistin kunnon. Sitten kiinnitin talon takaisin oksanhaaraan lapsen huoneen seinälle. Ja kas kummaa, heti kohta siellä oli jo asukas! Mahtaa neljävuotias revetä, kun siellä onkin tänä keväänä Iso Pinkki.


Huomenna me virvomme kaikki tuoreiksi ja terveiksi.

20.3.2013

Huippu homma

Kun maas on hanki ja järki jäässä, niin postipoika pelastaa. Japanin paketit ovat aina tapauksia. Vaikka itse tavaransa tilanneena tietää, mitä paketissa on, niin joka kerta sitä on ihastuksesta soikeana. Vai osaako joku muka paketoida kauniimmin kuin japanilaiset? Jos olisin varoissani, ilahduttaisin itseäni usemmin Aasian herkuilla.


Postipoika toi leimasimia. Ajattelin kokeilla elämässäni vaihteeksi jotain uutta. Ja koska kuitenkin joku tykkää, niin kauppa löytyy täältä. Ja ei, tämä ei ole sellainen blogi, jolla olisi mitään kaupallisia yhteyksiä mihinkään. Japaniin varsinkaan.

16.3.2013

Aurinko armas

Sitä jotenkin näkee asiat toisin, kun niitä tarkastelee suorassa ja kirkkaassa auringon valossa.


Tulee huomanneeksi, että pölyä on oikeastaan aika tavalla. Ja että talven kuluessa on jotenkin onnistuttu täplittämään koko koti sanomalehtimusteen tahraamilla sormilla. Se, mikä joskus oli valkoista, on nyt harmaata. Eniten minua kuitenkin ihmetyttää valkoinen lampunvarjostin, jossa on aivan selviä kahvi- tai teeroiskeita. Lamppu on sentäs kaksi huonekerrosta alempana kuin kahvinkeitin ja vieläpä paikassa, johon ei mukin kanssa hortoilevakaan kovin helposti eksy. Tämän täytyy olla jokin harvinainen lahjakkuuden muoto.

Koska tänä viikonloppuna ei ole aikaa kauheasti värkätä, verhoilin kovan onnen varjostimen kankaalla suitsait sukkelaan. Verhoilussa ei tarvittu neulaa eikä lankaa, vaan vain kangasta, sakset ja ruiskaukset erikeeperiä varjostimen nurjalle puolelle, jonne kiinnitin kankaan käänteillä. Väriksi valitsin tyylikästä maitokahvia. Noin niin kuin vastaisuuden varalle.

15.3.2013

Pussilankaa

Perjantaipusseja on monenlaisia. Minulla on tällainen.


Olen metsästänyt tietyn vihreää puuvillalankaa kissojen ja koirien kanssa, mutta huonosti tärppää. Huomasin jostain, että mintunvihreän pitäisi olla peräti sesongin The Trendiväri, mutta ainakaan lankakaupoilla sitä ei huomaa. Löysin tänään Lankamaailmasta jotain, joka on hiukan "sinne päin" enkä tosiaankaan jättänyt sitä hyllyyn, koska seuraavista osumista ei ole mitään takeita. En, vaikka langassa on puolet akryyliä. Hittolainen, että näiden paksumpien puuvillojen kanssa pitää olla aina niin puutteessa.

Ja mitäkö näistä tehdään? No, virkataan tietysti, kunhan työlaukussa kuumottavat paperityöt on tehty.

9.3.2013

Ruma sana

Minulla oli nöttönen Novitan keltaista Hanko-lankaa. Neuloin sen pois kuleksimasta, päättelin ja kolusin kaapeille. Löytyi kahta eri rautalankaa; molemmat liian ohuita yksin, mutta yhdessä sopivia. Pujotin rautalangat putkilon sisälle, siistin putken päät ja ryhdyin taivutteluhommiin. Ja sepäs olikin hankalaa. Ei itse taivuttelu, vaan se, mitä taivuttelee.


"Love", "hope" ja "joy" ovat kannatettavia asioita kaikki, mutta hattaraa on tullut viime aikoina jo kylliksi. "Lempi", "lepo" tai "nuku" eivät iskeneet sen paremmin. Olin aika tuskissani. Jopa niin pinteessä, että päädyin kysymään mieheltäni, tuolta "pikku päivänsäteeltä", vinkkejä vaimon hätään. "My ass", hän sanoi ja porhalsi tiehensä. Siinäpä se! Koska rautalankaputkiloa voi väännellä mielin määrin jatkuvasti uusiin asentoihin, piti toki kokeilemani muutamaa muutakin rumaa sanaa.

Jos joku teistä haluaa seinällensä neulottua tekstiä, niin näin se homma etenee:
1. Tarvitset lankaa ja puikot (2 sukkapuikkoa). Minulla lankana oli Novitan Hankoa ja puikkoina 3,5 mm.
2. Neulo haluamasi mittainen neuletuubi. Helppo ohje löytyy esim. täältä (klik). Minun putkiloni on tehty viidellä silmukalla.
3. Kun putkilo on valmis, ota tarvittava mitta rautalankaa ja tunge se putkilon sisälle niin, että rautalankaa näkyy putkilon molemmista päistä hitusen yli. Käännä ylimenevä rautalanka putkilon päälle. Jos rautalanka näkyy/mielestäsi rumasti, piilottele se neuloksen sisään. Päättele putkilon langanpäät. HOX. Mitä jäykempi rautalanka, sitä helpommin valmis teksti pysyy muodossaan eikä ala lerputtamaan seinällä. Jos joudut käyttämään kahta tai kolmea ohuempaa rautalankaa yhdessä (kuten minä tein), tunge ne tuubiin yhtä aikaa.
4. Taivuttele haluamaasi muotoon.

Täällä on rymsteerattu ja tauluille sun muille pitäisi porata reikää seinään. Eiköhän se yksi ruma sanakin sinne mahdu. Kuvia, kunhan on valmista.

8.3.2013

Naistenpäivänä

Koko ajan sataa lunta. Kaunistahan se tuo silmän kantamattomiin ulottuva valkeus on, mutta hiukan jo kyllästyttää. Hyvin alkanut grillikausikin hyytyi alkuunsa; grillin päällä on jälleen kinos lunta ja lisää sataa. Hela tiden.

Näillä keleillä saa olla kevätihminen kovana, jotta usko tulevaan säilyisi.


Kuvissa vilahtaa eilen aloittamani putkineulos. Pidettiin esiteinien kanssa meillä discoa ja sen verran rupesivat jo Justin Bieberit sun muut surisemaan päässä, että oli pakko aloittaa jotain.

Ja hei, eikös tänään ole se päivä, kun meille naisille on luvassa vähintäänkin kukkia ja suklaata? Lumen lisäksi?

Edit. Laitoin sivupalkkiin kuvina jokusen askarteluni siltä varalta, jos joku kaipaa vastaaviin helposti löytyvää ohjetta. Kuvasta menee linkki vanhaan postaukseen, jossa ko. projektista on kerrottu. En ole laatinut aikoinani postauksia varsinaisesti "ohjemielellä", mutta olen ymmärtänyt, että hivenen tarkemmalle ohjeistukselle saattaisi olla tarvetta. Jospa muistaisin sen tulevien projektieni kohdalla.:)

4.3.2013

Silittämistä vaille valmis

Aluksi varoituksen sana kaikille minimalismin ja modernin ystäville: ehdottomasti vain omalla vastuulla. Luvassa mummolaromantiikkaa!


Sain liinani rungon valmiiksi iltasella ja ripustin sen yöksi ikkunaan "verhoksi". Minulla ei ole oikein kunnollista työskentelytilaa näin suurelle projektille, joten katsoin parhaaksi levittää liinani pystysuoraan lopputarkastusta varten. Kahvitahrat sun muut roiskeet näkyivät valoa vasten loistavasti ja kiinnitin pieniä virkattuja pitsiliinoja nuppineuloilla niiden päälle.

Aamulla ompelin pitsit kiinni ja nappasin teille muutaman kuvan. Ihan juhlakuntoon en liinaa jaksanut silittää, sillä se ruttaantuu kaappisäilytyksessä kuitenkin hiukan. Rullasin liinan nätisti kaappiin ja pöydälle nappaan sen ensi kertaa pääsiäiseksi. Silitysraudan kautta. Onhan se överi, mutta kevät- ja kesäliinaksi aivan passeli. Tykkään.


Tehtävä kissaihmisille: etsi alakuvista harmaa kissan häntä. Minä jään miettimään, aloittaisiko kevätsiivouksen vai vieläkö sitä ompelisi.

PS. Käykääpä kurkkaamassa Suppiksen blogia. Minä sain Suppikselta blogitunnustuksen jo viime kuussa, mutten ole saanut aikaiseksi laatia siihen vastiketta. Kiitän kauniisti ja usutan teidät vieraisille sinne.

3.3.2013

Palapeli

Täällä lomalainen, moi. Tunnelmat ovat vallan mainiot, vaikka liinaprojektini ei ole osoittautunutkaan aivan niin helpoksi, kuin mitä kuvittelin. Ajattelin, että sen kuin surauttelen liinoja yhteen ja kivaa syntyy, mutta sanotaanko vaikka, että nöyräksi on opittu.


Olen tekemässä erikokoisista, vanhoista pöytäliinoista yhtä isoa, ruokapöydän peittävää liinaa. Olen ratkonut rikkoutuneet pitsit, pienemmät reiät ja kahvitahrat peitän toisilla liinoilla. Ongelmana on saada liinoista kutakuinkin riittävän kokoinen suorakaide ilman, että parhaimpia liinoja tarvitsisi leikellä. Jos tätä vaatimusta ei olisi, liina olisi jo valmis, mutta noiden parin säästettävän liinan takia homma on mennyt melkoiseksi palapeliksi. Mutta jotenkin kauhean kivaa kuitenkin tämä tämmöinen.

Kuvissa etukäteiskuvia vielä keskeneräisestä työstä. Eiköhän tässä ole parin päivän sisällä valmista. Ja kunhan läväytän liinani pöydälle, niin varmasti on kevätfiilistä. Liina on pitseineen ja kukkasineen niin äitelä, että tiedä häntä, vaikka tulisi peräti kesä, mummola ja kukkatapetitkin kaupan päälle. Enkä laita vastaan ollenkaan, en.