1.12.2013

Voi sentään

Tuli mainittua täällä siitä pikeeristä peräti kaksi kertaa, joten lienee reilua kertoa, miten minulle kävi. Kuten kuvasta näkyy, niin ei ollenkaan hyvin. Ei tule Outista kondiittoria, ei sitten millään.


Käytin ohjeena Kinuskikissan sivuilta löytyvää pikeerin ohjetta. Tomusokerin määrä oli koristeluun tarkoitettu 1,5 dl. Vaikka olinkin ensikertalainen, olin alkuun toiveikkaalla mielellä. En tosin kovin kauaa. Ensinnäkin pikeeriä tuli naurettavan vähän. Tuijotin Kinuskikissan (ja muutamien muidenkin ohjesivujen vastaavia) kuvia ja ihmettelin, miten heillä on astiassa niin paljon enemmän (tai kuohkeampaa) tavaraa kuin minulla. Miten heidän pursotuspussinsa ovat miltei täynnä? Minulla pikeeriä tuli ehkä desi ja kun lusikoin sitä valtavan pursotuspussini pohjalle, tunsin itseni aika typeräksi. Kuvissa pikeeriä puristetaan ulos painelemalla pussia; minulla pikeeriä ei ollut puristeltavaksi asti. Ajattelin kuitenkin testata, sillä vaikka en puristelemaan pystynytkään, valuihan se pikeeri hiljokseen pussin nokasta ulos, kun oikein jaksoi odottaa. Ja minä jaksoin. Pettymykseksi touhu muuttui siinä vaiheessa, kun huomasin, ettei koristelujeni jälki ole odotusteni mukainen. Olen tehnyt parempaa jälkeä jopa niillä kaupan sokerikuorrutetuubeilla. Koko komeuden kruunuksi nelivuotiaani kävi vielä painelemassa pikkusormellaan osan koristeista littanaan sillä välin, kun olin hetkeksi jättänyt osaset koristeluineen jähmettymään pöydän kulmalle.Argh.

Jos joku teistä osaa tehdä sellaisia käsittämättömän hienoja pipareita tai piparitaloja, joissa on koristeet jetsulleen, niin sanokaa nyt vaikka adventin kunniaksi, että miten tästä edetään. Sillä eihän me nyt tähän lopeteta.

42 kommenttia:

  1. Piparitalo pitäisi kyllä tehdä, mutta se koristelupuoli on kyllä aina vähän niin ja näin. Nuot sinun kuorrutteesi kun ovat hienompia kuin minun ikinä…ja se sulan sokerin kanssa läärääminen, jep jep. Että vinkkejä otetaan vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä Kinuskikissan sivuilla oli semmoinenkin ohje, kuin piparkakkutalon kiinnityspikeeri. Että ei kuumaa hommaa ollenkaan. Mutta tiedä sitten, kauanko semmoinen kovettuu. Minä katselin eilen joulumessuilla toinen toistaan komeampia pipparitaloja ja ajattelin, että onhan se jo hitto, jos en eläessäni opi semmoisia koristeluita tekemään. Miten se voi olla niin vaikeata?

      Poista
  2. Ihan hienohan tuo on! Sen oikan pikeerin loytyminen on vaan valilla vaikeeta. Ma olen kayttanyt seuraavaa ohjetta (pipareiden kiinnityspikeeri sivun lopussa. http://ebetys.blogspot.com/2012/09/pipareiden-koristelu.html Taa on niita asioita joita makin haluan oppia kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo testiin pikkupipareiden kanssa ensi viikonloppuna!

      Poista
  3. Heh. Naurattaa kun näyttää niin tutulta! Minä ja leipominen ei sovita samaan keittiöön, joten vinkkejä ei ole antaa, mutta niitä kyllä kuulisin mielelläni. Tsempit treeneihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, höh. Ilmeisesti kodin hengettäret ja ruokabloggaajat eivät lue minun blogiani.. Tosin ymmärrän kyllä, miksi eivät!:D

      Poista
  4. Liityn joukkoon. Ei mullakaan koskaan onnistu. Ja pikeeri oli täysin vieras käsite. Mun kokemuksen mukaan parhaan lopputuloksen saa ihan tavallisella sokeri-valkuaiskuorrutteella. Varaan vaan riittävästi ranskanpastilleja. Ja annan lasten hoitaa koristelun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se meilläkin mennyt, mutta nyt minulla on tullut jokin piparihifistelyvaihe.:)

      Poista
  5. Jotenkin minä luulin olevani ainoa jolla ei onnistu, mutta täältähän löytyykin paljon vertaistukea tähän suureen ongelmaan :) Joka vuosi intoa piukassa alan koristelemaan pipareita ja sieluni silmin nään ne niiiiin kauniina, todellisuus on aina jotain ihan muuta. Nyt onneksi saan harjoitella koristelua ja muitakin leipomisjuttuja lasten kanssa, aina voi "syyttää" lapsia siitä ettei jälki olekaan oppikirjan mukaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketähän me "syytetään" sitten, kun lapset kasvavat? Teen varmaan samanlaisia iloisia ja kirjavia pipareita koko ikäni. Hyviltä ne maistuvat, se kait se on pääasia, mutta olisihan se mukava kokea hieman kehittyvänsä tässäkin jalossa taidossa.

      Poista
  6. Olen tehnyt viimeisenä 7 vuonna joka jouluna vähintään 5 piparkakkutaloa, viime vuonna niitä tuli 13 kpl. Kiinnitän palaset toisiinsa kuumalla sokerilla - se on ärsyttävää, mutta toimii mielestäni parhaiten. Tomusokerisörsseliin laitan munanvalkuaisen ja vähän limen tai sitruunan mehua, ja tomusokeria niin paljon että seos on melko kiinteää, mutta ei kovaa. Laitan seoksen paksuun pakastepussiin ja leikkaan yhteen kulmaan reiän, joka on halkaisijaltaan n. 2 mm. Hyvin toimii. Vuoden takaisen blogini päivityksessä nimeltä "Lucia" löytyy kuva koristelluista piparkakuista. Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin! Nyt kuulostaa tarpeeksi professionaalilta! Kiinnostaa vain, että minkäköhän kokoisella valkuaismäärällä sinä olet liikkeellä, jotta saat pakastepussillisen pikeeriä.... Että olikohan minulla tuossa jo joku tekninen ongelmakin taidollisten lisäksi.

      Poista
  7. Tuo pikeeri-sana on menny miulta kyllä ihan ohi - opinpa jälleen jotain, vaikken pursotella osaakkaan :D
    Täällä(kään) ei tomusokerit mene niinku pitäis. Valuu tai tulee kökköinä. Ei ensinkään kaunista jälkeä niinku leivontablogeissa ja kirjoissa. Joka vuosi lähden "sotaan" mielellä, että josko nyt ja ei ole kyllä vielä kertaakaan onnistunut. Tämän vuoden talokoitos on vielä edessä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ovat selvästi pikeeriä ymmärtämättömät massat liikkeellä.:) Minä taidan lähteä tutkimaan tuon Liljan blogia; hän kehui hanskaavansa tämän homman. Muita ei ole ilmaantunut, joten olemme Liljan käsissä!

      Poista
  8. Tämä maailma on mennyt kummalliseksi. En ole koskaan kuullutkaan pikeeristä. Tomusokerista sen verran, että kokonainen paketti tuntuu aina liukenevan yhteen nestepisaraan...
    Harjoitus muuten tekee mestarin, että enää pari sataa taloa, niin varmasti olet huipulla. Tai hoidossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari sataa taloa!? Hyvänen aika. Minä luin pikeeristä viime talvena jostain naisten lehdestä ja ihastuin oitis ajatukseen. Kuvittelin, että se on jokin ihmeaine, jolla "kaikki muut" tekevät niitä ihania piparkakkutalo- ja piparikoristeitaan. Että meillä vain on sellaisia liikuttavan lapsellisia ja kodikkaita pipareita. Ei se mennytkään niin. Nyt kun näitä kommentteja lukee, niin Liljaa lukuunottamatta porukka on yhtä pihalla kuin minä ja kaikkien muidenkin talojen sinne-päin-menneitä sokerikuorrutuksia peitellään ranskanpastilleilla. Nyt olisi kuule ruoka- ja leivontabloggareille sellainen markkinarako rautalanka-tasoiselle pikeeripostaukselle!

      Poista
  9. Kyllä meidänki piparikoristelut ovat niitä liikuttavan lapsellisia ja kodikkaita. Olemme tehneet vain muutaman piparkakkutalon. Osien liittämiseen sulatettu sokeri on parasta. Ja ranskanpastilleja tosiaan kuluu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin? Kylläpä meitä nyt riittää!:D

      Poista
  10. Anteeksi epätarkat ohjeeni. ;) voin tänään illalla tehdä sekoituksen ja laittaa tarkat ohjeet tänne sitten kun tiedän määrät! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet meille kyllä nyt kultaakin arvokkaampi; sen verran monta tumpeloa tänne on ilmoittautunut.:D Sulla kannattaisi varmaankin tehdä blogiisi semmoinen rautalankapostaus taitamattomille. Veikkaampa, että lukijoita olisi!

      Poista
  11. Oletko tekemässä jotain katunäkymä-juttua, fasadeja siis, piparkakkutaikinasta? Ei riitä kärsivällisyys täällä. Itse taikina, mummon reseptillä, jonka mukaan laitetaan vähän maustepippuriakin, on jo niin hyvää... OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan semmoinen oli ideana: jokunen "talo" sievästi riviin. Julkisivuosasto. Kuvittelin, että jos tuo pikeerihomma onnistuu, olisin voinut värjätä talot ja kaikkea sellaista. Innostus lopahti, kun sain samanlaista suttua aikaiseksi kuin aina ennenkin.

      Poista
    2. Hehhee: minä sain katsoa tuota valokuvaa aika kauan ennen kuin tajusin, luulin ensin, että siinä sellainen maalattu tms sermi. Ainakin briteissä ne takapihat eivät ole mitenkään kuvauksellisia. OP

      Poista
    3. Sinä olet liian kosmopoliitti tähän mun junttiblogiin.:D

      Poista
    4. Siis pointini olikin se, että niitä takapihoja ei kannata valokuvata tai tehdä piparkakkutaloihin, fasadit riittää. Minulle tuli mieleen tuosta sinun fasadi jutusta, siis sitten kun minulla välähti, että mikä se on, Amsterdam. Vois mennä kokeiluun ensi jouluna itselläkin. OP

      Poista
    5. Hyvä puoli fasadeissa on se, ettei tarvi paljoa sen kuuman sokerin kanssa lotrata. Kiinnittää vain pohjaan ja avot.

      Poista
  12. Sinulle Outi - ja teille kaikille muille - tiedoksi, olen nyt julkaissut ohjeet piparkakkujen koristelemiseen blogiini, ositteessa http://kiharoiden.blogspot.fi/2013/12/piparkakkujen-koristelun-abc.html . Kokeilkaa koristelemista ja kertokaa minulle miten pärjäsitte! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulun pelastava enkeli! Kiitos! Teen satsin pipapreita viimeistään viikonloppuna ja ohjeesi tulevat NIIN tarpeeseen. Ihan mahtava homma!

      Poista
  13. Piparitalo = mission impossible. Ne näyttää kuvissa hyvältä, mutta uskon vakaasti niiden kuvien olevan vahvasti muokattuja ja tekijän olevan vähintään Gandalf.
    Ps. Mun blogissa on jouluinen arvonta luukussa 2. Käykääs osallistumassa ;)

    VastaaPoista
  14. Mulla taas tuli niin paljon kuorrutetta kerralla, että riitti koko taloon D
    Ensimmäisen kerran kun tein, keräsin vinkit ylös ensi vuodeksi:
    http://onnellinenoliivi.blogspot.fi/2013/12/10-vinkkia-onnistuneeseen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Tuo postaukesi täytyy laittaa muistiin, jotta sinne löydetään myös tulevina vuosina.

      Poista
  15. Mulla on sellainen joulukirja, alotin sen viime vuonna. Laitoin sinne tällaista wannabemarttaa auttavat ohjeet, joita ei kuitenkaan vuoden tauon jälkeen muista. Yks ohje, jonka kokeilujen jälkeen mittasuhteiltaan päteväks havaitsin, oli juuri tuo "pikeerin" ohje (termi aivan uusi mulle). Aloin ihan etsimään kirjaa, että laittaisin sulle toisen uusavuttoman vinkkejä, mutta en löydä sitä nyt mistään, vaikka oon sen jo kerran esiin kaivanu! Että sori. Mutta näyttääpä sulla ohjeita täällä löytyvän :). Isot peukut ykspyöräselle (montako luuta jo? ja mahtuuks teillä sisällä oikeesti pyöräileen tollasella?) ja star wars -hiutaleille, sardiinin hienoja, sanois poikani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatuksesi oli kaunis, kiitos! Ja ei meillä mahdu. Lapsi kuljettaa pyörää mukanaan treeneissä, mutta yrittää se sellaisella kahden neliömetrin alueella täällä kotonakin ketkutella tuolla. Pyörä on tosiaan lapsen, me muut emme ole vielä uskaltautuneet liiemmin kokeilemaan, koska se on todella kiikkerä peli. Eli murtumia nolla!

      Poista
  16. Onkohan mulla jotenkin kiero käsitys piparkakkutalosta, tämä on mun mielestä just sellainen kun pitääkin. Sehän pysyy pystyssä ja on niin nätit ikkunatkin. Kuuset, lunta ja kivan malliset katot. Sellaiset lehtikuvissa näkyvät, tasaiset talot on ihan tylsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on hyvä asenne.:) Mulla vaan on nyt joku vimma tuon pikeerin kanssa, en tiedä mistä se on oikein ryöminyt päivän valoon. Liikaa naistenlehtiä, ehkä?

      Poista
  17. Elina Etelä-Koreasta19. tammikuuta 2014 klo 11.00

    Hei, hairahdin myös tänne vanhempien kirjoitustesi puolelle viihtymään ja tätä pikeeripulmaa on pakko kommentoida. Olen intohimoinen kotileipuri (sarjassamme enemmän intoa kuin taitoa...) ja pitihän täällä Koreassakin taistella piparkakkutaikina jouluksi. Vietimme nyt 2013 ensimmäistä jouluamme täällä ja 4-vuotias suunnitteli jo lokakuusta asti ilmoitusluontoisena asiana tekevänsä kahdelle päiväkodin opettajalleen piparitalot joululahjaksi. Ei poika siis kauas kaulimesta putoa.

    Olen viimeisinä muutamana jouluna tehnyt joululahjaksi piparitalon tai pari, tänä vuonna tehtailtiin sitten lasten kanssa useampi. Muinoin olen lutrannut sillä raivostuttavalla kuumalla sokerilla, mutta kun keksin kokeilla pikeeriä myös talon kappaleiden liimaamiseen eikä vain koristeluun, en ole siitä luopunut.

    Tuo Kinuskikissan pikeeriohje on ihan hyvä. Käytän sitä itsekin, mutta tomusokerin määrässä pitää aina sooloilla. Ohjeen mukaanhan pitää vatkata 1/4 dl valkuaista ja 1 dl sokeria ensin kolme minuuttia sähkövatkaimella. Mitä sen jälkeen tapahtuu, riippuu käyttötarkoituksesta. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen tyhjentänyt pursotuspussin takaisin kulhoon ja vatkata hurauttanut siihen lisää tomusokeria, että siitä tulee sopivan jäykkää. Yleensä pitää ensimmäisen seinän kohdalla kirota liian löysää pikeeriä, vaikka "se vaikutti ihan hyvältä tuolla kulhossa". Kokeilemalla, kantapään kautta, JOKA kerta. :D

    Onneksi kokeilupursotusten kohteeksi joutuneet pikkupiparit maistuvat aina silti ihan siltä miltä pitäisi. Pikeerillä piparitalonkappaleita liimatessa tarvitaan toki vähän hermoja. Ainakin itse asettelen aina kaikenlaisia kippoja ja kuppeja ja talouspaperia seinien tueksi kuivumisen ajaksi, touhailen jotain muuta ja palaan sitten jatkamaan liimailua, kun ensimmäiset kappaleet pysyvät jo pystyssä. Ei ehkä hätäisimmän puuhaa siis. Yllättävän nopeasti se silti kuivuu ja mielestäni se näyttää paljon kivemmalta kuin se ruskea sokeri. Ja maistuu paremmalta. Vesi-tomusokeri -kuorruutteella koristelu menee ihan mukavasti, mutta talon liimailu ei ole koskaan onnistunut. Minä olen pikeeriuskovainen.

    Määrän kanssa minulla on pääasiassa se ongelma, että pikeeriä tuntuu riittävän loputtomasti. Täällä kun leivontatarvikkeet ovat aika mansikkaisissa hinnoissa, ei vaivalla löydetystä tomusokerista tehtyä pikeeriä malttaisi heittää pois. Elämä on. Älä siis tee heti reilusti isommasta valkuaismäärästä (tuo neljäsosadesi näyttää aika säälittävältä määrältä), vaan mieluummin uusi erä tarvittaessa.

    Hyviä kokeiluja sitten viimeistään vajaan vuoden päästä. 80-vuotias mummoni, keittiöihmeiden keittiöihme, leipoo kuuluisia siirappileipiään ympäri vuoden. Voihan pikeeritreenit ottaa vaikka jo ystävänpäivä- tai pääsiäispipareihin, jos sellaisista tykkää. Onpa taas jotain odotettavaa ensi joulunakin. :D Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa olen suunnitellut pikeeritestauksia tuleville viikoille, saas nähdä, miten ehdin. Tämä kommenttisi tuli siis kreivin aikaan! Kiitos! Ja jos luet tämän vielä, niin siltä varalta ihan pako aprikoida, että montakohan Elinaa siellä Korean niemimaalla touhuaa, kun juuri olen lukenut lehdistä, miten eräskin Elina visiteerasi Pohjois-Korean puolella ja otti siellä mielenkiintoisia kuvia...;)

      Poista
  18. Elina Etelä-Koreasta19. tammikuuta 2014 klo 14.32

    :D Kovin montaa suomalaista kaimaa täältä tuskin löytyy, yhteenkään en ole vielä törmännyt. Täällä on aika vähän suomalaisia näin meikäläisittäin vakituisesti asumassa, mutta sekalaisesta opiskelijaporukasta varmaan löytyy joku kaima kyllä, kun on näin erikoinen ja harvinainen etunimi... Itse en kyllä tunnusta käyneeni Pohjoisen puolella eikä ole suunnitelmissakaan, pelkästä ostosreissustakin saa välillä niin paljon jännitystä elämään. :D Minä tulen kurkkaamaan, miten mahdollisten pikeeritestausten käy. Taisin jäädä harmaaseen koukkuun (vaikka puikoilla onkin nyt siis pinkki lanka, eehehe). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, minä ehdin jo säikähtää, että nyt siellä on joku julkkis lehdistä ja että pitääkö mulla ruveta nyt sitten panostamaan tähän jotenkin.. Huhhuh.:DDD Jos kuitenkin sitä pikeeriä yrittäisin, kun sain lisävinkkiä näinkin kaukaa.

      Poista
  19. Elina Etelä-Koreasta21. tammikuuta 2014 klo 13.38

    :D Vai että julkkis. Ei, ei toki, mutta varmastikin jonkinlainen nähtävyys, ihan jo länkkärinä, puhumattakaan tästä tuulipukuäitiydestä... ;) Mutta siis ottaa siellä nyt ihan rauhallisesti ja keskittää energiat vaikka siihen pikeeriin. :)

    VastaaPoista