17.11.2013

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa

Vanhat tuttuni tietävät, ettemme me - minä ja marraskuu - tule kovin hyvin juttuun. Blogihiljaisuuden syy ei kuitenkaan riipu tällä kertaa vuodenajoista, vaan ihan jostain muusta. Tulin sanomaan moi, ei täällä hätää ja että ehkä tämä tästä. Se on vain tauti, joka kalvaa.


Kuvissa vanhoja tuttuja nurkkia marraskuun valossa. Tarkkasilmäinen huomannee, että jonkin verran on joulua mietitty. Ja on siinä pöydänkulmalla se kovan onnen neulekin. Noin niin kuin todisteena. Muuten täältä ovat neule-, puikko- ja lankakasat kadonneet piiloihin, on meinaan sen verran villi se Vimpelin Veto.

18 kommenttia:

  1. Huspois tauti Outia kalvamasta! Nyt kun tuon amarylliksen tuossa pöydän kulmalla näin, muistin mikä on unohtunut. En ole istuttanut, saatikka sitten ostanut yhtään amarylliksen sipulia. Miten tästä nyt joulu ollenkaan tulee, kun ei ole sipulia jota vahdata. Ehtisköhän vielä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehtii kait sitä vielä. Stockmannilla katselin lauantaina komeita sipuleita ja mietin, noinkohan nuo minun viime vuotiseni vielä tekisivät nuppua... Saatan itsekin ostaa vielä toisen. Ostat valmiilla kukkavarrella, niin hyvä tulee!

      Poista
  2. Yritähän siellä toipua ja piristyä! Marraskuustakin voi yllättäen myös nauttia! Onpas teillä kivan näköistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä ainakin kunto nousee, kun saa ravata myötäänsä lääkärissä. Huomenna taas. Marraskuu on ollut tähän asti tosi kiltti tai sitten se, etten reagoi siihen, johtuu näistä mun sairauksista.,)

      Poista
  3. Vai sellaista siellä. Ei täälläkään ihmeempiä...kun yritin saada yhden valmiin villatakin kaulusta asettumaan taisin kuulla sellaisen napakan napsauksen - aivan kuin lanka olisi katkennut - ja ei kun kauluri, kaulus, nappilistat ja saumat purkuun. Ja uudestaan. Eri tavalla.
    Tarkkamuistinen muistaa myös yhden lasinalusen...
    Mikä marraskuun valo? Ei kai sellaista ole.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kyllä, pastelliunelma (lasinalunen) on edelleen toimessa, kummempaa en ole jaksanut katsella.:) Sitä marraskuunn valoa minäkin olen ihmetellyt. En tiennyt sellaisen olemassaolosta mitään, mutta nyt kun on saanut maata pedissä kyllästymiseen asti ja ottaa muutenkin vauhdit hitaammalla temmolla, niin olen huomannut, että marraskuussa valo on jotenkin aivan erityisen värinen. En osaa kuvailla sitä vielä, suhteemme on sen verran orastavalla mallilla. Mutta luulen, että tykkään siitä.

      Poista
  4. Voimmia sinne! ihana tuo amaryllis, niin ajaton kukka vaikka moni sen jouluun mieltääkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain! Mun viimevuotiset amaryllikset ovat olleet sen verran huonolla hoidolla koko kesän ja syksyn, että saapa nähdä, saanko niistä enää kalua. Kuvan kukka on kaupasta vasta ostettu.

      Poista
  5. Eilen mietinkin että mitä Lystille kuului, onko ollut nimensä veroinen? Berrta lähettää kissamaisia terveisiä, se pääsi eilen vahingossa välikatolle ja voi pojat kun sillä oli lystiä villojen seassa...

    Marraskuun valo, mitenhän sen sitten määrittelisi, noh eilen ainakin hetken näkyi aurinko. Että on se kuitenkin olemassa.

    Koitahan parantua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välikatolle? On mahtanut olla siivoa!:D Lystillä menee ihan ookoo. Kaikki lois- ja korvapunkki- ja muut ällötyskuurit on kärsitty eikä Onninkaan kanssa tarvitse enää koko aikaa tapella. Onnin mielentilasta en ole ihan varma; se näyttää sille, ettei oikein halua olla pennun kanssa, mutta ei oikein osaa olla enää ilmankaan. Pihalta tulleena Lystillä on nälkä kirjaimellisesti koko ajan ja aika äänekäskin se on. Ja ärsyttävän kiinnostunut mun rukista.

      Poista
  6. Minä tiedän kuinka äänekäs kissa voi olla. Brittivuokraemäntäni kissa oli hoidossa, kun emäntä oli matkoilla. Voi taivas, se valitus kuului pitkälle pihakadulle asti. Ja Suomeen soittaessa moni kysyi, että onko tuo se kissa.Kun kuulosti lähietäisyydeltä ohi lentävältä ohjukselta. Mutta, mutta Lysti on pieni orpo (?) ja lyhykäiseen elämäänsä on jo mahtunut paljon enemmän kokemuksia kuin monella muulla kissalla kaikkiin yhdeksään elämään yhteensä. Kyllä se kuule Onninkin puolelta rakkaudeksi pian muuttuu - sellaista se on alussa. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että olet oikeassa tuossa kissojen keskinäisessä viihtyvyydessä. Nyt kun tuo pölypallon kokoinen ja näköinen kissa on ollut meillä jokusen viikon, niin siihen alkaa kovin tottua. Raaskiiko tuosta enää luopuakaan?

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Hei vain ja kiva kun löysit! Täällä on ollut vaihteeksi aika rauhallista, mutta tokkopa se tällaisena pysyy.;)

      Poista
  8. Hei, on pitänyt kommentoida tuota tapettia jo varmaan vuoden verran ja nyt vihdoin saan aikaiseksi. Se oli nimittäin niin ihana kun sen ekan kerran täällä näin, että meillä meni makkarisuunnitelmat uusiks ja tapetti pääsi seinälle joka oli jo kahteen kertaan pohjamaalattu ja pintamaalattu. Valkoisen päälle piti vielä tietty laittaa musta pohjamaali eli tapetin alla on muutama turha työtunti. Ei oo kyl harmittanu yhtään kun aamulla ensimmäisenä saa sitä ihastella. Kiitos siis kun olet esitellyt tuon mahtavan tapetin! Muutenkin sulla on ihana blogi ja loistavat jutut!


    Salla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, että on kiva kuulla, että on voinut olla avuksi! Tapettien päättäminen on niin vihoviimeistä puuhaa, kun niitä on kaikkia ihania. Eikä niitä viitsi myötäänsä vaihdella. joten pitäisi kertalaakista osua oikeaan. Minäkin olen edelleen tyytyväinen!

      Poista
  9. ihana blogi ja kivan näköistä ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi vain ja kiitoksia! Kiva, kun löysit tänne.:)

      Poista