29.9.2013

Oskarin arki

Rakas himalainen ja kaikki te muut, nyt on tunnustettava, ettei syyskuun The Projektistani tullut kukkaketotyynyä vaan se legendaarinen pannukakku. Hyi Outia, hyi.


Tietäisittepä, kuinka olen ommellut. Myönnän kyllä, että summanmutikassa, ilman kaavoja ja harsimisia, vähän "sinne päin", niin kuin meillä on tapana. Nyt ei kuitenkaan ole oikeastaan kyse hutiloinnista, sillä itse ompelu sujui yllättävän hyvin. Sain ommelluksi peräti kaksi tyynyä! Ensimmäisestä valmistuneesta tyynystä tuli vain niin kaamea, että piti oikein ihmetellä. Kangas oli kaunis, vanha, kukkakuosinen pöytäliina, jonka kanssa ei periaatteessa pitäisi mennä vikaan. Mutta kun tälläsin valmista tyynyä nojatuoliini, tunnelmat vaihtelivat sen verran vahvasti naurettavasta pelottavaan, että oli pakko ryhtyä suunnittelemaan toista versiota. Olohuoneeni nojatuolinurkkaus edusti tyyliltään Hyacinth Bucketin "The Lady of The House"-eleganssia. Enkä sanottavammin pyri sellaiseen loistokkuuteen.

Toisen version leikkasin ihanasta vihreästä retrokukkakankaasta pilven muotoon ja voi pojat, että siitä oli tulossa kiva. Tyynyn täyttövaiheessa vain käteni rapsahti kuluneesta kankaasta läpi, joten se siitä. Tekevälle sattuu.

Ja jos joku miettii postauksen otsikkoa, niin jelppaan hieman. Huomattuani, että tyynyprojektini venyy lokakuulle, tuli mieleen vanha sketsi, jossa ravintolassa tilattu ruoka-annos, Oskarin arki, ei meinaa valmistua sitten millään. Löytyy muuten täältä.

Minä menen nyt miettimään, miten välttää Hyacint-efekti jatkossa.

7 kommenttia:

  1. Tekevälle sattuu... Niin tiedän miten ketuttaa kun täyttövaiheessa rapsahtaa käsi kankaasta, että.... Mutta kohti uusia tuulia ja uutta kuukautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, harmitti. Tullut hillottua kangasta kauan, mutta en tiedä, mitä se sitten olisi kestänyt. Uutta kangasta kehiin, riittähän noita.;)

      Poista
  2. Se lausutaan Buckée...Minua vanhempi ystäväni sanoi, että jokaisessa meissä asuu pieni Hyacinth. Olet siis löytänyt sisäisen Hyacinthisi. Onneksi olkoon. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kyllä, "a room for a pony" olisi kovasti tarpeen.:D Kiitos onnitteluista!

      Poista
  3. Maasta se pienikin ponnistaa! Ei kun uutta ompelemaan! Tuttua on tuo...

    VastaaPoista
  4. Aina ei vaan mene niin kuin meinaa. Hyacint on niin paras! Että se emäntä osaa säätää :D Candlelight supper...

    VastaaPoista
  5. Hei vaan hei. Tässä jälkijättöisesti lueskelin taaksepäin kirjoitteluitasi ja täytyy ihan piipahtaa kiittämään että sait allekirjoittaneen hymyämään. Tässä hedarissa ja väsymyksessä siihen todellakin tarvittiin That Bucket Woman ja loistokas nurkkaus with a room for a pillow. Hyasintista puheen ollen, eilen kehystin hänen kuvansa kultaisiin kehyksiin eteisen Biedermayer- lipaston päälle, heti kynttilälamppujen viekkuun. Katsotaan sitä pörheää rouvashenkilöä aina Poikalapsen kanssa iltapalalla, tulee jotenkin kohentunut olo aina siitä.
    Eikä mulla sit enää ihmeempiä paitsi että aikoinaan rätityskoulussa sanottiin että koristetyynyihin ommellaan aina vuori puuvillakankaasta ettei se hauraampi päällikangas sano soronoo kun joutuu pingottumaan.

    Hyvää loppusyksyä.

    VastaaPoista