29.7.2013

Jotenkin näin

En osaa kirjoittaa neule- tai virkkausohjeita eikä tapanani ole kirjoitella ylös muistiinpanoja käsityöprojektin eri vaiheista. Ruutupaita, jonka esittelin edellisessä postauksessa, on koottu "musta tuntuu" -tyylillä yrityksen ja erehdyksen kautta. Virkkaus on siitä kiitollinen laji, että jokusen ruudun purkaminen ei ole iso vaiva, sillä ne virkkaa hyvin nopsaan takaisin. Kannattaa siis rohkeasti kokeilla. Paras vinkkini lieneekin se, että pitkin työn etenemistä sitä kannattaa sovittaa. Jo muutamankin ruudun yhteen virkattua palasta kannattaa väännellä ylleen ja tutkia, miten se asettuisi parhaiten. Siitä saattaa syntyä suuriakin ahaa-elämyksiä.


Olen merkinnyt kuviin kappaleiden kiinnityskohdat vain olkasaumojen kohdalta. Se, miten ison kukin haluaa esim. hiha-aukosta, miten paljon kaula-aukkoon haluaa virkata kierroksia tai miten pitkää hihaa tai helmaa tarvitsee - jokainen päättää itse oman visionsa ja vartalonsa vaatimusten mukaan. Pusero aloitetaan selkäkappaleen isosta kukasta. Siitä tehdään niin iso, kuin oma selkä tarvitsee. Puolittamalla sen koko, saadaan pienemmän kukkaruutusen koko. Tällä pienemmällä pelataan kaikki loput tarvittavat palaset. Yksi kokonainen kukkaruutu virkataan aina oikealta puolelta työtä, mutta puseroon tarvittavat pienemmät ruudun osat virkataan kääntämällä työtä välillä myös nurjalle puolelle. Otin itse syliini yhden valmiin kukkaneliön ja sen avulla virkkasin tarvitsemani kolmiot ja muut osat.

Jos joku ei vielä tiedä, niin kukkaneliön ohje löytyy täältä ja myös täältä postauksen lopusta. Jälkimmäisen linkin kaikki kuvat ovat tutkimisen arvoisia, sillä niissä kukan kokoa ja muotoa on varioitu eri tarpeiden mukaan. Niistä vinkeistä saattaa olla hyötyä, jos oma kroppa on sellaista mallia, että ruudun kokoa joutuu kasvattamaan tai pienentämään suhteessa annettuun perusohjeeseen. Kannattaa huomata myös se, että neliöiden koko suurenee reippaastikin kostutuksen ja pingoituksen jälkeen. Nämä operaatiot kannattaa ehdottomasti tehdä, sillä silloin kukkakuvio aukenee ja vaatteesta tulee ilmavan pitsimäinen.

Sovitaanko, että jos näillä piirroksilla ei aukene, niin saa kysyä.

9 kommenttia:

  1. Kiitos ohjeesta! En ole yleensä niin villapaitaihmisiä, villatakkeja tulee pidettyä paljon enemmän... Mutta tällaisen ihanuuden voisin laittaa päälleni :)

    VastaaPoista
  2. virkattu lintu: Ole hyvä vain. Saathan tuosta villatakinkin hiukan virittelemällä.;)

    VastaaPoista
  3. Tuo on kyllä upea ja persoonallinen!

    VastaaPoista
  4. Kiitti!Jopa ymmärsinkin,kai :)
    En osannut tehdä siitä isosta palasta selkäni levyistä joten päädyin tyytymään pikkupalasiin.Kiva lanka niin luulen että kiva siitä tulee,hope so.
    Tuo kukkakuvio on niin ihku!Innostuin siitä vastikään nyt kesällä ja tein tyynyn ja liinan,kuvia blogissani jos kiinnostaa.

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia ohjeesta. Minä kaivoin lankakorista joku aika sitten 4 kerää Puroa tarkoituksena lahjoittaa se jonnekin pois, mutta nyt mietin sen sijaan, että jos kuitenkin ostaisin sitä lisää (jos jostakin sitä löytyy)...

    VastaaPoista
  6. Kodinhenki: Huonona tukkapäivänä se taatusti vie huomion muualle.:D

    Marika: Vasta pyörin siellä sinun blogissasi, mutta taisin hypähdellä sitten, kun en muista törmänneeni noihin kukkiin. Tulen uudestaan.;)

    Tanja: Hyvällä tuurilla sitä löytyy. Ja alekoreissahan ne nyt jo ovat. Jospa onnistaisi!

    VastaaPoista
  7. Vau! Lapsukainen tuolla alla on ihana metsän kukkaishenki ja sinä ihan kukkaisreggae, oi ihanaa! Aion ja haluan kokeilla kyllä näitä kukkia, tämä olis ihan just oikeaa virkkausta mulle, voisin päätyä ties mihin nilkkaa hipoviin takintapaisiin lopulta, semmoisista olen aivan hurjana haaveillut, kunhan siis ensin hallitsisin nuo kukat, täytyy istua äitin viereen, onneksi äiti osaa ohjeet, kyllä haluan kukkatakin syksyksi.
    Ja jep, kukkia aloin ajatella tänään ;-)

    VastaaPoista
  8. himalainen: Juuri tuo on se syy, miksi tykkään tämmöisestä virkkaamisesta. Sitä ei aina aloittaessaankaan tiedä, mitä tulee. Voi kokeilla ja mennä mielensä mukaan. Ei ole kuule hankala ollenkaan tämä kukka ja siellä Omakoppa-blogissa on kuvallinen ohje. Kylläpä me nyt sitten kukitaan koko syksy!

    VastaaPoista