14.7.2013

Hirveen raskasta

Kaksi päivää vietetty lapsen synttärikekkereitä ja kyllä kuulkaa ramasee mukavasti. On pitänyt puskea kaikki vieraat ja keimailla, tarjota vasenta korvallista ja sitten oikeaa rapsuteltavaksi. Raskasta olla edukseen koko ajan. Ja sitten on tietysi se jääkaappi. Meikäläisellä on semmoinen tapa, että kun jääkaappi aukaistaan, niin meitsi on heti siinä. Varsinkin jos emäntä aukaisee sen kaapin. Se on heikko eikä voi vastustaa meikäläisen katsetta. Ette kuulkaa usko, montako kertaa se nainen on aukaissut jääkaapin tämän viikonlopun aikana! Niin että ei se ole ihme, jos vähän tekee mieli kissallakin jo oikaista.


Tämä on muuten emännän tuoli. Tässä se mieluiten istuu eikä raaski luopua mokomasta romusta, vaikka toinen käsinoja natisee pahasti ja päälliskangas rikkoontui, kun meikäläinen vähän testaili vauhteja. Emäntä paikkasi reiät kiltisti ja kiinnitti niiden päälle virkattuja pitsiliinoja. Osti kuulemma lisäaikaa tuolille. Kunhan se nainen tuosta loittonee, saatan kokeilla, miten hyvin kynsi tarttuu tuommoiseen liinaan. Näyttää kyllä pahasti siltä, ettei se loittone, vaan lähenee. Se on pyörinyt tuossa jo tovin virkkuukoukkunsa kanssa eikä kuulemma halua elämässään juuri nyt mitään muuta kuin virkata. Ja istua tähän tuoliin. Kun sillä on tuo uusi jalkarahikin. Mutta arvatkaapa mitä: meitsi makaa tässä. Mä olin tässä ekana ja löytäjä saa pitää.


17 kommenttia:

  1. Hahahahaha! I-H-A-N-A! Ja kuulostaa niin tutulta, ihan kuin meitin Fedja. Ei noita karvatassuja voi kuin rakastaa <3

    VastaaPoista
  2. Anna: Sulla siellä samanlainen? Kyllä ne ovat veitikoita. Tuossa se makaa mun tuolissa ja kääntelee makeasti kylkeään, joten piti se päänsä.

    VastaaPoista
  3. Miten tahtojen taistelussa kävi, kumpi sai tuolin omakseen?

    Onni, veikkaan, että emäntäsikin on aivan puhki. Eläkä teroita kynsiäsi siihen pitsiliinaan. Ei se auta, pitsiliinat ovat ehtymätön voimavara. Ja pahimmassa tapauksessa emäntä voisi ostaa sellaisen tuolin, johon sinä et pääsisi ollenkaan, koska se on uusi tai liian hiano.

    Minua on kauan mietityttänyt se, että jos kissa kuolaa ihan hirveästi ja puskee ovenkarmeja samalla aivan kuin merkatakseen niitä (ko. huone ei ole sen katin reviriiä vaan erään vähän vieraan ihmisen, minun), niin onko se katti vihainen vai tyytyväinen? Osaatko sinä onni vastata tähän?

    OP -koiraihminen.

    VastaaPoista
  4. Täältä löydät juttua minun omasta röyhkimyksestäni: http://elakepaiviaodotellessa.blogspot.fi/2012/09/oodi-fedjalle.html

    VastaaPoista
  5. Ihanaa!!!! Kyllä katilla on kissanpäivät!!!
    Opiksi meille neurootikoille!

    VastaaPoista
  6. No jo on jollakin kissan päivät...

    VastaaPoista
  7. Bertta täällä moi, tuolin valtaamisessa auttaa se että näyttää tooodella uupuneelta. Silloin ne ei raaski hätistää tiehensä. Tiukalle kiepille vaan ja tuhinaa peliin!

    Ja tuo mammaksi itseään tietuleerava tykkäsi kovasti niistä keijunsiivistä. Minusta niissä vosi olla hauska kokeilla kynsiä...

    VastaaPoista
  8. Eipä tuohon kyllä raaskisi mennä kun toinen noin autuaana pötköttää. Tuolin pitsiliinapaikkaus näyttää kivalta.

    VastaaPoista
  9. Meillä on aika samannäköinen kissa, lepsu ja kiltti kuin mikä. Sekin yrittää vallata minun käsityötuolini. Yleensä nostan jalkarahin tuolille yöksi, ettei kissa pääse siihen, mutta annas olla jos unohdan.. Nykyään kissa yrittää vallata paikan päiväsaikaankin, käynyt vähän röyhkeäksi! ;oD

    VastaaPoista
  10. Emännän on paras vain odottaa vuoroaan. Kyllä se joskus koittaa. Ehkä... :)

    VastaaPoista
  11. OP: Onni voitti matsin ja nukkui tuolissa. Tilanne meni hiukan noin, kuin tuo Soile tuossa kommentissaan kertoo.. Onni ei osaa sanoa tuohon kuola-asiaan, koska hän ei ruukaa kuolata, puskea vain. Todennäköisesti kyse on reviirijutuista; merkitään tavaraa tai ihmisitä "omaksi", mutta olisiko siellä leikkaamaton kissa, kun ei nämä leikatut mulla ole ruukaneet sen kuolan kanssa touhuta.

    Anna: Kiitos! Kävinkin yöllä jo nopeasti kurkkaamassa ja ihastelin loistavaa blogin nimeäsi.

    margsan: Kissanpäivät todella!:D

    Nonna: Tällaisilla kotikissoilla taitaa yleensä olla.;)

    Soile: Siivet on laitettu kissalta visusti piiloon! Bertalle terveisiä!

    luminen: Pitsiliina muuten toimii loistavasti. Niitä ei tuosta valkeasta verhoilukankaasta juuri erota, mutta hoitavat homman loistavasti. Niin että kissan sopii yritellä; pitsiliinat ei ihan heti multa lopu.

    Pirjo-Riitta: On se kumma, että pitää emännän tuoliin tulla. Minäkin olen hommannut tälle karvakorvalle jos sun mitä kissantormia ja pehmustetta, on lampaantaljaa ja sohvia ja tuoleja, mutta tuosta pitää käydä jatkuvasti kisaa. Peijakas! Terveisiä sille teidänkin "Onnillenne".

    VastaaPoista
  12. hetken luulin, että tuo on Bertta ja meinasin saada slaagin... tukevaa tekoa kuitenkin...

    VastaaPoista
  13. Eläimet ovat niin avoimen väsyneitä saamastaan huomiosta vieraiden käytyä. Niin meidän Maisakin.

    VastaaPoista
  14. Kirsikka: Oikeassa olit! Nyt tässä istuskellaan omassa tuolissa läppäri sylissä. Hähää!

    mokkakissa: Bertta on huomattavasti sutjakampi kisu, näin Soile ainakin väitti nähtyään Onnin livenä. Ja kyllä, Onni harrastaa syömistä, joten kyllä siinä kasvaa muukin jo kuin ego.

    Rva Pioni: On se mainiota porukkaa. Siis nuo nelijalkaiset!

    MINNA: Kissanpäiviäpä hyvinkin. Rennolta se vaikuttaa tuommoinen elämä.

    VastaaPoista
  15. onpahan mukavat oltavat katilla,parhaan paikan valinnut!

    VastaaPoista
  16. tupu hannele: Juu, kyllä ne ihan järkiotuksia ovat.;)

    VastaaPoista