30.4.2013

Huhtikuun viimeinen

Emmille pikkukuva taistelevista siileistä. Puutarhaihmisille ennen ja jälkeen kuvat runkoruusustani, joka on jälleen nostettu talviunilta mullan alta. Ennen kuvassa ruusu on vielä pötköllään kasvatuslavassa; hitunen ruukkua näkyy, koska olin kuvan ottohetkellä jo kaivellut maata kasvin päältä vähemmäksi. Jälkeen kuvassa suihkunraikas ja parturoitu ruusuni uudella mullalla ja kanankakalla ravittuna. Tästä se taas lähtee.


On minulla jotain uutta käsityöihmisillekin, mutta teidän on hyvä istua tukevasti, ennen kuin kerron: olen neulonut. Väkisin ja pakotettuna, mutta silti. Ja peijakas, aion jatkaa.

PS. Pujoliiviin kaunis kiitos: paketti perillä! Ja että ihan viiksiteippiä olitte laittaneet!
PS. Oliko huomenna se vappu? Lystiä kaikille!

18 kommenttia:

  1. Siis miten teillä on jo noin keväistä ja kukatkin kukkii?? Ei meillä vaan :)

    VastaaPoista
  2. Jutta: Teidän piha on ihan eri suuntaan ja taitaa siinä olla kasvillisuuttakin enemmän auringon edessä, vai mitä? Mulla on lämmin piha talon tiiliseinän takia. Älä lannistu, kyllä ne sieltä nousevat kunhan kelit tästä paranoo.:)

    VastaaPoista
  3. Oi, vinkkejä runkoruusun talvetuksesta otetaan vastaan. Tuo kasvilava näyttää fiksulta idealta!

    VastaaPoista
  4. Inka: Suosittelen testaamaan ehdottomasti; oma ruusuni on ollut mullan alla nyt jo neljä tai kolme talvea - pitäisi tarkistaa täältä blogista - ja hyvin on mennyt. Kuten kuvasta näkyy, lehdet ja mahdolliset kukat jäävät talven aikana multiin, mutta varsin vihreänä se sieltä muuten nousee. Tästä voisi tehdä vaikkapa syksyllä oman postauksen; yritän muistaa. Kasvilava on miehen tekemä. Talvetin ruusun ennen kukkapenkissä, nyt se oli lavassa eka talveaan.

    VastaaPoista
  5. oi siilet <3

    siis apua, pitääkö joitain kasveja haudata maahan talveksi? tämä kaikki on minulle ihan täyttä mysteeriä ja vaikuttaa kovin monimutkaiselta. ehkäpä pidättäydyn joissain helpoissa lajeissa (onko sellaisia siis tällaiselle tollolle?).

    p.s. hortensia on mennyttä. kerron lisää myöhemmin.

    VastaaPoista
  6. Emmi: Mikä sun hortensialle tuli? Ja ei, ei sun tarvi haudata maahan mitään. Mulla on vain semmoinen äitienpäiväksi saatu runkoruusu, jonka keksin yksi syksy talvettaa hautaamalla se kukkapenkkiin. Että jos sulla ei ole vastaavaa kasvia, niin unohda koko juttu.:D

    VastaaPoista
  7. Kiitos Outi, mä yritän muistaa syksymmällä kysyä :)

    VastaaPoista
  8. Inka: Vähän kait jännää! Pitääköhän laittaa ihan ylös kalenteriin?:D

    VastaaPoista
  9. huih, vähän jo säikähdin. pitää välttää tuollaisia haudattavia, vaikka varmasti on kaunis ja kaiken hoidon väärti.

    the hortensian surullinen tarina blogissani.

    VastaaPoista
  10. emmi: Kävin kylässä sinulla. Olipas se kurja sattuma, että hortensiassasi oli sellainen vaiva ja vika. Yök kaikki ötökät!

    VastaaPoista
  11. Oi siilit <3 Onko maailmassa paljon söpömpiä otuksia. Varsinki ihanat pikkuiset vauvasiilit. Ainoa todellinen vika täällä napapiirin tuntumassa asumisessa on siilittömyys ;D

    VastaaPoista
  12. Ihanan keväiset kuvat! Vierailin tänään puutarhakaupassa ja mukaan tarttui kirsikka- ja luumupuut. Saa nähdä, saanko pidettyä ne hengissä :)

    VastaaPoista
  13. Tess: Miten minä en ole koskaan ajatellut, että asuisit pohjoisempana? Jotenkin olen ajatellut sinua hivenen eteläisempänä, mutta kuitenkin Pohjanmaan tyttöinä. Hölmö minä. Mutta kyllä, siilet ovat ihan huippuja!

    Pioni: Puita!! Voi sitä onnen päivää, jos minäkin vielä joskus näkisin semmoisen hetken, että voisin jotain tuommoista hankkia puutarhakaupasta pihalleni. Tälle ei mahdu ja taitavat tulla pian muutkin rivitaloasujan rajat vastaan. Sinä olet varsinainen onnen myyrä! Googletat hyvin istutus- ja hoito-ohjeet, niin kyllä puut pärjäävät.

    VastaaPoista
  14. Vautsi, tuota hautaamista on kyllä kokeiltava, jos tänä vuonna satun hankkimaan jonkun rungollisen pikkupuun. Syksyn postausta aiheesta odottelen minäkin :)

    VastaaPoista
  15. Kääk, nyt on pakko muistaa! Sulla onkin aika iso haudattava tuossa sun avatar-kuvassa.;)

    VastaaPoista
  16. Upeasti talvehtinut sinulla tuo ruusu! Pitää muistaa äidille näyttää tämä postaus. Hän kun aina hautoo äitienpäiväruusujaan maakellarin viileydessä. Monta kesää ovat jo menneet sillä tavoin, vuosi vuodelta vain isompina kesäisin kukoistavat.

    Nyt mulla ajatus rullaa... Voe mahoton, sanois Salovaara. Mitenkähän menestyisi haudattuna laventeli? Entä oliivi? Eikös ne oo monivuotisia? Tosin tämä suomen ilmanala nyt tappaa mitä hyvänsä, joten voi olla että on tuohoontuomittuja ideoita.

    VastaaPoista
  17. Ai niin ja tältä anonyymiltä unohtui nimi.

    Siis terveisin, Ritutiinaa.

    PS. Oon kovasti pyöritellyt mielessä ideaa omasta blogista, kun rohkenis ryhtyä postailemaan...

    VastaaPoista
  18. Ritutiinaa: Hei vain! Ja ihan ekaksi: perusta se blogi. Ei sua kukaan löydä, jos et linkittele blogiasi mihinkään vähään aikaan (niin että uskaltaa sitä). Rakentelet rauhassa ja kun katsot olevasi valmis, ilmoittele, niin tullaan sitten vasta kylään.;) Vaikka tämä aika outo harrastus onkin, niin oikeastaan pelkästään positiivisia seurauksia tästä on ollut. Äidillesi semmoisia terveisiä, että jos olisin maakellain omistaja, niin kyllä minäkin sinne kukkani veisin, mutta kun mulla on vain tämmöinen pikkupiha. Oliivin talvetan sisällä, laventelilla voisi hautaamista testata; se kuolee aina talvella sisätiloissa. Menisiköhän rosmariinikin niin?

    VastaaPoista