4.3.2013

Silittämistä vaille valmis

Aluksi varoituksen sana kaikille minimalismin ja modernin ystäville: ehdottomasti vain omalla vastuulla. Luvassa mummolaromantiikkaa!


Sain liinani rungon valmiiksi iltasella ja ripustin sen yöksi ikkunaan "verhoksi". Minulla ei ole oikein kunnollista työskentelytilaa näin suurelle projektille, joten katsoin parhaaksi levittää liinani pystysuoraan lopputarkastusta varten. Kahvitahrat sun muut roiskeet näkyivät valoa vasten loistavasti ja kiinnitin pieniä virkattuja pitsiliinoja nuppineuloilla niiden päälle.

Aamulla ompelin pitsit kiinni ja nappasin teille muutaman kuvan. Ihan juhlakuntoon en liinaa jaksanut silittää, sillä se ruttaantuu kaappisäilytyksessä kuitenkin hiukan. Rullasin liinan nätisti kaappiin ja pöydälle nappaan sen ensi kertaa pääsiäiseksi. Silitysraudan kautta. Onhan se överi, mutta kevät- ja kesäliinaksi aivan passeli. Tykkään.


Tehtävä kissaihmisille: etsi alakuvista harmaa kissan häntä. Minä jään miettimään, aloittaisiko kevätsiivouksen vai vieläkö sitä ompelisi.

PS. Käykääpä kurkkaamassa Suppiksen blogia. Minä sain Suppikselta blogitunnustuksen jo viime kuussa, mutten ole saanut aikaiseksi laatia siihen vastiketta. Kiitän kauniisti ja usutan teidät vieraisille sinne.

33 kommenttia:

  1. UPEA tuli! :D Kylla kelpaa paasiaispoytaan!

    VastaaPoista
  2. Oi, siitähän tuli ihanan näköinen! Mä haluun kans!

    Sä et koskaan tainnut näyttää sitä verhoa in action?

    VastaaPoista
  3. Ina: Kiitos!

    Emmanuelle: Ei, en näyttänyt. Tuossa nuo kolme rinnakkaista lähikuvaa on otettu silloin, kun liina oli ikkunassa, mutta sellaista kokokuvaa en ottanut.

    Stella: Aika kukikas.:D Mulla on monta kertaa kesällä tehnyt mieli tämmöistä.. Tiedäthän, pioneita maljakkoon ja kaikkea äitelää, mutta en ole saanut tehtyä. No, nyt on, millä mällätä.

    VastaaPoista
  4. Sartsa: Kiitos. Joskus täytyy olla karkkia romantiikan nälkäänkin.

    Neulisti: Överit tosiaan, mutta syytän kevättä. Se saa tekemään hassuja talven jälkeen.

    VastaaPoista
  5. Oi, siitä tuli tosi hieno! Upeaa että kauniit liinat saivat uuden elämän.

    VastaaPoista
  6. Toi ON hieno. Ja tosiaan tulee mummola mieleen. Tai äitini tapa pistää liinan päälle liina, ja sitten vielä pikkuliina. OP

    VastaaPoista
  7. virkattu lintu: Kiitos. Ja kun on jo valmiiksi "paikkailtu" liina, on helppo paikkailla jatkossa lisää..

    OP: Äitisi tapaa pitää joskus testata.;)

    VastaaPoista
  8. Ihana Överi!
    Hatunnosto valmiiksi tulleesta työstä!

    VastaaPoista
  9. Rva Pioni: Kiitos. Nyt ei puutu kuin se kesä ja pionikimppu pöydältä.;)

    norsis: Kiitos. On se keskimäärin reuhakkaampi esitys kuin nämä minun ankeat yksiväriset pellavaiseni yleensä. Että nyt on sitten mahis revitellä, jos sille päälle sattuu.

    VastaaPoista
  10. Oi! Ihana!! Sulla on täällä aina niin ihania juttuja! :)

    Ja kas kas, syyllinen siis löytyi ;) Olin uskomattoman yllättynyt, kun kirjauduin sisään ja näin kävijäkäyrän singahtaneen taivaisiin :D Mietin, mitä ihmettä tässä nyt on tapahtunut, mutta nyt syykin selvisi :)

    VastaaPoista
  11. Niin mummola ja silti nuorekas ja kepeä. Ottaisin tuollaisen omaankin pääsiäispöytääni milloin vain. Uurastus kannatti!

    VastaaPoista
  12. suppis: Ole hyvä vain.;) Monet kaipaavat uusia blogeja luettavaksi, tiedä vaikka jollakin sun blogisi kanssa tärppäisi. Enkä ehtinyt niitä kahdeksaa juttua nyt ollenkaan miettiä, anteeksi siitä.

    Fasu: Kiitos! Kyllä sitä keväällä voi hieman pitseilläkkin, eikö?

    Paint it black: Kiitos!

    VastaaPoista
  13. Onpa ihana pöytäliina, tosi kaunis!

    Anu

    VastaaPoista
  14. Minusta se on iihana. Juuri tuollaista "vastaiskua" vähän tarvitaankin kaiken minimalistisen buumin keskelle, ah :)

    VastaaPoista
  15. Anu: Kiitos, Anu! Kyllä sen kanssa kelpaa juhlia.:)

    Parolan Asema: Kiitos, "vastaisku" kuulostaa hyvälle, tuota kannattaisi kehitellä pidemmällekin. Vanhassa vara parempi.:D

    VastaaPoista
  16. Tuo on niin ihana ettei mittään! Iiihhana kertakaikkiaan.

    Minä sitä Onnin häntää näe...

    VastaaPoista
  17. Soile: Onnin häntä on tuossa sumeassa kuvassa, jossa näkyy pöytäliinan kulma. Huvitti vain niin kovasti, että joka paikkaan se pitää hänelläkin häntänsä vääntää. Muuten hyvä häntä kyllä... Mummolaromantiikan ystäviä ttuntuu olevan liikkeellä. Se kevät..;)

    VastaaPoista
  18. Valloittava liina, joutuu ehkä kopioimaan idean :D Meillä on niin iso ruokapöytä että vaikka kaappi pursuilee liinoja niin tarpeeksi isoja ei ole yhtäkään nättiä...

    VastaaPoista
  19. Emma: Anna mennä vaan, aika samasta havainnosta täälläkin lähdettiin. Kirjottuja pikkuliinoja oli kertynyt aika tavalla ja tuntui hölmöltä hillota niitä kaapissa. Ja pöytämme on tosiaan kahdeksan hengen, joten ihan pienellä liinalla sitä ei peitellä. Minä tavoittelin kesäistä ilmettä ja mummolafiilistä; mutta saahan tuommoisesta modernimmankin lisäämällä uutta kangasta tai vaikka mustavalkoista joukkoon. Tsemppiä ompeluun!

    VastaaPoista
  20. onpa vaan hieno! mie kuulun niihin, jotka ei osaa käyttää pöytäliinaa saati kapeaa kaitaliinaa, mutta noin hienoa kehtaisin kyllä piettää. aika överi ja siksi ihana :)

    VastaaPoista
  21. Upea liina!! :) Ihanan persoonallinen ja omanlainen. Ei yhtään liian överi tai mitään muutakaan.

    VastaaPoista
  22. emmi: Minä olen myös aika huono pöytäliinaihminen, mutta jotkut tilanteet vaativat hieman kangasta pöytään. Harvoin kuin pöytäliinailee, niin pikkuöverit tekevät vain hyvää.;)

    Eea: Kiitos!

    VastaaPoista
  23. Heti alkuun tunnusta, että aiemmin kertoessasi liinaprojekstista en uskonut, että lopputulos miellyttäisi silmääni. Mutta valmiin työn nähdessäni! Aivan mielettämän hieno. Laittaisin omallekin pöydälleni enemmän kuin mielelläni.

    VastaaPoista
  24. Pirunpaskan Rinsessa: Mummola-asiat ovat vähän sellaisia henkimaailman asioita; joskus menee yli ja syntynyt väkerrys jää vähälle käytölle, joskus homma toimii. Tarkoitan sitä, etten aina itsekkään tiedä, mitä tulee tehtyä. Tykkään vanhasta tavarasta ja vanhasta estetiikasta, joka on moderniin makuun usein "liikaa". Toisaalta en oikein kestä koriste-esineitä, röyhelöitä enkä ylenpalttista söpöyttä; ehkä se balanssi syntyy siitä. Usein menee metsään, joskus onnistuu.;)

    VastaaPoista
  25. Upea liina ja kissan hännän minä löysin tuolta liinan ja lasikaapin alta :)

    VastaaPoista
  26. Anne-Mari: Haa, sinä olet tarkkasilmäinen! Muut eivät tainneet löytää lainkaan.:)

    VastaaPoista
  27. Vie aivan sanattomaksi. Kertakaikkisen upea!

    VastaaPoista
  28. Laura: Kiitos! Nyt ei puutu kuin ne kesäiset päivät ja pionikimppu maljakosta.:)

    VastaaPoista