16.3.2013

Aurinko armas

Sitä jotenkin näkee asiat toisin, kun niitä tarkastelee suorassa ja kirkkaassa auringon valossa.


Tulee huomanneeksi, että pölyä on oikeastaan aika tavalla. Ja että talven kuluessa on jotenkin onnistuttu täplittämään koko koti sanomalehtimusteen tahraamilla sormilla. Se, mikä joskus oli valkoista, on nyt harmaata. Eniten minua kuitenkin ihmetyttää valkoinen lampunvarjostin, jossa on aivan selviä kahvi- tai teeroiskeita. Lamppu on sentäs kaksi huonekerrosta alempana kuin kahvinkeitin ja vieläpä paikassa, johon ei mukin kanssa hortoilevakaan kovin helposti eksy. Tämän täytyy olla jokin harvinainen lahjakkuuden muoto.

Koska tänä viikonloppuna ei ole aikaa kauheasti värkätä, verhoilin kovan onnen varjostimen kankaalla suitsait sukkelaan. Verhoilussa ei tarvittu neulaa eikä lankaa, vaan vain kangasta, sakset ja ruiskaukset erikeeperiä varjostimen nurjalle puolelle, jonne kiinnitin kankaan käänteillä. Väriksi valitsin tyylikästä maitokahvia. Noin niin kuin vastaisuuden varalle.

15 kommenttia:

  1. Oi kun on kaunis entraus!
    Vaikka tämä kevät ja kevätAURINKO on niin ihana asia se on niin armoton, meille kaikille!! Nim. juuri keittiön kaapit kiillotettu. Ikkunoista PUHUMATTAKAAN!

    VastaaPoista
  2. Nipsu: Ikkunat ovat aika kamalat. Siitä huolimatta valo pääsee sisälle ja paljastelee jos minkälaisia pölyjemmoja. Se alkaa olla reippaan siivouksen aika tässä huushollissa!

    VastaaPoista
  3. Piristävä muutos! Miulla oli sama homma meneillä, meni ihan puihin. Varjostin oli vekattu malli, ei riittäny tällä vekkaajalla hermo liimailuun tällä kertaa.

    VastaaPoista
  4. Hieno varjostin! Käy jotenkin samaan tyyliin sen mummola pöytäliinan kanssa. Meillä on sälekaihtimet ikkunoissa, toimivat hyvin mielenrauhoittajina lasien ollessa likaiset.

    VastaaPoista
  5. Nyt kaikki pölyhiukkaset tosiaan näkyy ja tahrat myös. Näkykööt. Aurinkoa on ihan pakko tankata ulkona aina kun se paistaa ja pilvisenä päivänä taas niitä pölyjä ei niin hyvin nää. Ei ainakaan jos istuu nenä kiinni kirjassa :0)

    VastaaPoista
  6. Niin ihana kuin se auringonpaiste onkin niin on se myös aika armoton. Meillä asuu joku mustasorminen mörkö, joka on käynyt jättämässä jälkensä aikalailla kaikkialle. Tarvittais myös pölyjen pyyhkimisestä innostunutta henkilöä tähän talouteen

    VastaaPoista
  7. Peppi: Minua ärsyttävät nämä modernit varjostimet aivan tolkuttomasti. Niitä ei saa osiin, kuten vanhoja kangasvarjostimia, vaan uudet kankaat on aina laitettava alkuperäisen päälle. Kiinnitin liimalla ihan naftisti niin, että kankaan saa vielä joskus irti. Tuossa alkuperäisessä varjostimessa on jotenkin kamalan likaisen keltainen se varjostimen sisäpuolen muovipinnoite) ja se hohtaa tunkkaista väriä läpi aina kun lampussa on valo päällä. Nytkin se kumottaa läpi, vaikka tuo kangas onkin paikoin aika tummaa. Olen etsinyt tuohon sopivaa vanhaa varjostinta kirpulta - tuloksetta. Että ei se täälläkään ihan putkeen mene..D

    suppis: Se näyttää kivalta, kun valo EI ole päällä. Tuossa ylemmässä viestissäni Pepille näkyy, mikä vika varjostimessa on edelleen.

    Fasu: Meiläkin on sälekaihtimia, mutta minä pidän ne reuhakkaasti auki ja annan paistaa. Ja sitten ihmettelen pölyn määrää.

    MINNA: On se ihana, kun aurinko paistaa. Ja onhan se kivempi siivotakkin, kun näkee, mitä siivoaa. Sitä vaan huomaa, minkälaisessa harhassa on tullut eleltyä koko talvi.

    Soile: Toisaalta tämmöinen päivänpaiste motivoi luutun heilutushommiin. Ongelma on sitten se, että kevät motivoi niin moneen muuhunkin puuhaan eikä siinä kisassa taas pölynpyyhintä välttämättä pärjää..

    Satu: Kiitos!

    VastaaPoista
  8. Kotitonttujen jälkiä löytyy täältäkin! Tuossa varjostimessa ei heidän jälkiään huomaa. Söpö.

    VastaaPoista
  9. Lissu: Ai ne ovat kotitontuuilta? No hyvä, minä luulin, että me ollaan oman perheen voimin ne tuhrittu. parempi näin.:D

    VastaaPoista
  10. Onpa hyvä idea päällystää vanha lamppu! Itsekin olen huomannut saman ilmiön tahrojen suhteen ja aika rivakoin ottein ilmeisesti lipitän kahvia kun on pitkin seiniä täpliä.

    VastaaPoista
  11. Tilda Inkeri: Nämä uudet varjostimet ovat siitä viheliäisiä, että niille ei oikeastaan voi tehdä muuta. Päällystäminen on helppoa ja menee harvoin pieleen. Olen joskus sivellyt koko varjostimen vedellä laimennetulla erikeeperillä, jolloin verhoilukangas istuu napakammin, mutta tämä viritys on todnäk väliaikainen ratkaisi, niin kiinnitin kankaan liimalla vain ylhäältä ja alhaalta. Kankaan voi siis vaihtaa tai jos löydän paremman varjostimen, tuosta verhoilukankaasta saa ainakin sieviä tilkkuja jos ei muuta. Kokeile sinäkin, ei ole kovin monimutkaista! Niin ja hei: tuommoisen varjostimen voisi varmaan myös maalata kangasväreillä uuden väriseksi?

    VastaaPoista
  12. Niin romanttinen! Miullakin on ollut jo pienen ikuisuuden suunnitelmissa ruman beigen lampun päällystys, mut se on jääny ku on muka niin työlästä. Tällanen sakset ja erikeepperi -versio ei tunnu kovin vaativalta, pitäis varmaan jo tarttua toimeen... :D

    VastaaPoista
  13. Emma: juu, ei ole työläs ollenkaan. Olet vain saumojen kanssa tarkkana; kun valo on päällä, valo näyttää kohdat joissa kangasta on kaksinkertaisena armottomasti. Että siististi otat.

    VastaaPoista