23.2.2013

Oi, tätä latteutta

Käsityörintamalla vallitsee harmaa ilmavirtaus. Olen vetelä kuin nollakeli. Leipätyöni on imaissut minut niin, että tunnen miltei syrjäytyneeni blogista, blogeista, neuleista ja kaikesta siitä, mikä tavallisesti tuo minulle valtavasti iloa. Lienee päivän selvää, että tähän on saatava muutos.

Aloitin kirjastosta kasalla uusia käsityö- ja inspiraatiokirjoja. Jatkoin kaupan lehtihyllylle. Tänään kurvasin heti aamusta kirpputorille (miltei kahden kuukauden tauon jälkeen, huh!) siltä varalta, jos vaikka natsaisi. Nyt voin hyvällä syyllä istua tovin rauhassa ja miettiä, mille alkaisi. Sillä jollekkin tässä on alettava. Muuten lähtee järki.


Päivän kirpputorisaalis jäi oudonlaiseksi. Pyöreä perhostaulu pääsi jo seinälle asti, sillä sain kun sainkin sen avattua ja taiteiltua ulos tekstin "Matkamuisto Rhodokselta". Pitää vielä hiukan makustella, maalaisinko kehykset. Ja mitä ihmettä tehdä shabby chic - tyyliselle kynttelikölle? Saatikka kirkkaanpunaiselle, tikatulle, perinteistä kiinalaista tyyliä edustavalle Vintage-jakulle, joka yksinkertaisesti tarttui minuun kiinni, vaikka kuinka yritin ravistella itseäni siitä irti.

Ja kumpaa kannattaa illalla - Karimia vai Sikiön Veliä? Siinäpä vasta pulma.

9 kommenttia:

  1. Leipätyössä ihan pahinta on,
    kun se imaisee voimat.
    Samoista aatoksista ja fiiliksistä
    yritän parhaimpani
    mukaan päästä nyt juuri irti.
    Lupaavalta näyttää sinulla siellä.
    Minä voisin ruuvata yhden koukun kattoon
    ja siirtää sen kynttelikön...
    Siitä se lähtee.

    VastaaPoista
  2. Kynttelikkö ja perhostaulu näyttää molemmat ihanilta. Jos et keksi, mitä niillä teet, kärrää ne meille!

    VastaaPoista
  3. Aikaslailla samoissa fiiliksissä mennään. Jostain pitäisi virtaa saada.

    Kovasti soisin että iihhana Karim voittaisi, uh!

    VastaaPoista
  4. kurkin blogiasi jo uudemman kerran, hauskasti kirjoitat ja ihanat kuvat saavat hymyilemään :)

    VastaaPoista
  5. Rva Pioni: Olen osaksi itse "syyllinen" kiireen tuntuun, sillä olen innostunut päivittämään osaamistani ja niihin asoihin on hukkunut helposti ns. vapaa-aikakin. Eihän siinä mitään, mukavaa ja kiinnostavaa on ollut, mutta ehkäpä ihmisellä pitäisi kuitenkin olla muutakin. Joten kurinpalautus luvassa!

    Jutta: Hyvä tietää, että koti on jo katsottuna, jos eivät osaa asettua tänne!

    Soile: Karim on kyllä iihhana. Jotenkin se Sikiön "huonouskin" on alkanut purra, en tajunnut sitä aluksi ollenkaan. Tässä tilassa tosin kaikki naurattaa, että sikäli on tietysti ihan sama, miten käy.;)

    Liilapöllö: Kiitoksia! Mukava, että olet viihtynyt, vaikka blogissa on vallinnut hienoinen laskuvire työ- ja opiskelukiireiden takia. Mutta jospa se tästä taas lähtisi kevään myötä nousuun!

    VastaaPoista
  6. Olisi kiva nähdä tuo kynttelikkö kokonaan. Sitähän voi maalata, irrottaa ruusu tai ruusuja, lisätä jotain muuta tilalle, prismoja..helmiä..höyheniä...ehkä paras olisikin sellainen, jota muutella vuodenaikojen ja mielialojen mukaan..
    T:Päivi

    VastaaPoista
  7. Päivi: Maalaamista olen miettinyt. Vihreää lehtiin ja sitä rataa. Kiitos vinkkiesi, tutkiskelin kynttelikkö tarkemmin ja homasin, että osa kynttelikön osasista on todellakin irroitettavia, mutta ruusut eivät ole. Noihin ruusuihin oikeastaan ihastuinkin; niiden sävy on jotenkin vanha, puuterinen. Jos maalaushommiin ryhtyy, täytyy miettiä sävymaailma tarkasti, jotta pysyisi ruusujen kanssa samoissa tunnelmissa. Kynttelikkö on pieni, korkeus ehkä noin 20 senttiä, leveys hitusen enemmän.

    VastaaPoista
  8. Työn ohessa kaikki lisäkoulutusprojektit kyllä vie voimat. Ja kirjoituksetkin tulossa... -Nyt kyllä hummailet ennen sitä urakkaa!

    Mä sain lisäkoulutuspakettini valmiiksi, ja nyt olen nauttinut normaalista elämästä. Tosin pätkätyöläisellä on jo alkanut stressi kevään työnhausta...

    solveig

    VastaaPoista
  9. Solveig: Tuo kannustaa, kiitos. Normaali elämä kuulostaa hyvältä.:) Minulla on tässä päällä kaksikin koulutuspakettia normityön päälle, joten ei ihme, että välillä hiukan surraa eikä ehdi näihin harrastehommiin ollenkaan. Mutta kirjoittajia mulla on tälle keväälle tosi vähän eli heistä ei ole juurikaan lisätyötä. Ja mulla on jo vähän lomafiilis; viikko vielä ja sitten alkaa!

    VastaaPoista