29.12.2013

Vanhaa viedään

On se aika vuodesta, että kannattaa katsella hiukan taaksepäin, jotta muistaisi, mitä kaikkea pitää ensi vuonna juosta karkuun. Ei vaites, ajattelin vain piristää itseäni hoksauttamalla, että jotain on kuitenkin tehty. Käsityörintamallakin. Alla siis kuvasaldoa pian päättyvästä vuodesta langallisten harrastusteni osalta sekä jokunen poiminta langattomista. Ihan kaikista projekteista en jaksanut kuvia kaivella, mutta omat suosikkini ovat mukana. Niin, ja noita klikkaamalla ette pääse mihinkään - ne ovat vain kuvia.


Käsityövuosi on ollut jotensakin kummallinen. Työ- ja opiskelukiireet ovat vieneet naista kuin pässiä narussa ja kaikki muu on kärsinyt. Tuskin koskaan olen aloittanut niin paljon hätäisiä projekteja ainoana toiveenani saada neuloa. Tuskin koskaan - edellisestä johtuen - olen purkanut niin paljoa keskeneräisiä tekeleitä, kuin tänä vuonna. Valmista ei ole kovin paljoa tullut. Hetkittäin olen ollut hukkua ideoihin, mutta aikaa niiden testaamiseen tai jatkojalostukseen ei ole ollut. Samaan aikaan, kun olen turhautuneena miettinyt eläkkeelle jäämistä näistä käsityöbloggaajan hommista, lukijoiden määrä blogissani on kasvanut. Ihmettelin ristiriitaa aikani, kunnes tajusin katsoa Bloggerista, millä hakusanoilla tänne oikein tullaan. Siellä on semmoisia, kuten

  • viiksimies
  • Ikeaan töihin
  • harmaa blogi
  • en ole ihan terve

Ja minä olin paineissani siitä, että mikä se semmoinen käsityöblogi on, josta ei löydä viikkokausiin yhden yhtä valmista käsityöprojektia! No hätä, noita yllä mainittuja sisältöjä voin luvata myös tulevalle vuodelle. Käsitöistä en sano mitään, sillä tapaninpäivän jälkeen olen vain purkanut.

Haluan kiittää teitä kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivottaa samalla jo

Erinomaisen Hyvää Uutta Vuotta 2014!

24.12.2013

Ho Ho Ho

Vielä pitää treenata sitä yhtä biisiä. Lapsilla kauhea hätä, että jos ne vaikka laulaa pukille väärin. Ihan kuin hän nyt välittäisi. Oikein tai väärin, nuotissa tai nuotin vierestä, biisi kuin biisi - kyllä kelpaa. Sillä nyt se alkaa, se Joulu!


Iloa, riemua, lepoa ja lystinpitoa teille kaikille! Tai niin kuin Amerikan pukki sen sanoo: Ho Ho Ho!

22.12.2013

Vilinää, vilskettä

Toiset nukkuvat toisten ahkeroidessa. Niin se menee, vaikka rehellisyyden nimissä on kerrottava, että kuvan unikeko osallistui kiitettävällä aktiivisuudella aamuiseen piparinpaisto-operaatioon. Pari päivää leipomista, siivoamaista ja muuta mukavaa jouluhääräämista, ja sitten alkaa lepo.


Fiilikset ovat korkealla. Vuoden pimein hetki on ohitettu. Ja kuusi on siirretty huoneeseen, johon kissoilla ei ole keskenään asiaa. Tiedä vaikka saataisiin vielä se joulurauhakin. Oi, onnea.

16.12.2013

Pieni ja kiva

Vihdoinkin voin heittää vaaleanpunaisen mukinalustani huitsin nevadaan, sillä minulla on uusi ja parempi. Eikä muuten ole vaaleanpunainen, ei sinne päinkään.


Ohje aluseen löytyy Ravelryn kautta täältä. Langan vyötteen olen kadottanut jo aika päiviä sitten, mutta voisin vaikka vannoa, että Malabrigoa se on. Se edellinen kupinalusta löytyy täältä. Ajatella, että kestin hentoa vaaleanpunaista pitsiä lempipaikassani peräti puoli vuotta. Alan selvästikin pehmetä.

Sen verran olen ohjetta muokannut, että kierroksia ja lehden leveyttä on lisätty. Että ihan jetsulleen samanlainen se ei ole, kuin ohjeessa. 

14.12.2013

DIY kuusenkoristenauha

Kissat ovat viettäneet pikkujoulua oikein olan takaa. Viikon verran olohuoneen nurkassa kököttänyt muovikuusi alkaa olla niin huonossa hapessa, ettei siitä taida tulla enää kalua. Hyvä, jos selviää aattoon asti. Pennun riehuminen on inspiroinut isompaakin kissaa siinä määrin, että vanhan herran mieliin on palautunut joukko jo unohtuneita nuoruusvuosien kuusenkaatotapoja. Esimerkiksi hidastettu Matrix-tyylinen taisteluhyppy kuuseen onnistuu vallan mainiosti. Kissa ponnistaa korkealle ja kiitää ilmojen halki tassut ojossa kuin ninja, kunnes napsahtaa aika korkealle oksistoon. Siellä kissa esittelee hetken kynsiään, ennen kuin maan vetovoima imaiseen Rubens-muotoisen kotikollimme takaisin lattiatasolle. Se on käsittämätön esitys. Lienee sanomattakin selvää, että kuusi jää vaille kauneimpia koristeitani. Katithan tikahtuisivat riemuunsa.

Koska minulla on myös lapsia, en ole raaskinut viedä kuusta pois. Puussa on tuskin yhtään kohtaa, johon ninjat eivät yltäisi, mutta lapsiraukat haluaisivat silti jotain pientä kuusen oksille. Joulu ei kuulemma tule ilman. Täällä on sitten mietitty koristetta, joka olisi nopea eikä vaatisi näpräämistä ja jonka materiaalit löytyisivät kotoa ikään kuin ilmaiseksi. Koristetta, jonka perään ei tarvitsisi itkeä, sillä kovin pitkää elinaikaa sille ei voi luvata. Sen päivät ovat luetut alta aikayksikön.


Hirmuisen aivomyrskyn lopputuotteena syntyi koristenauha, joka täyttää kaikki yllämainitut kriteerit. Mikäli sinunkin taloudessasi asuu petoeläimiä ja olet samanlaisen tarpeessa, homma sujuu kutakuinkin seuraavasti:

1. Etsi käsiisi tarvittava määrä värillistä kartonkia, tyhjiä kahvipusseja, joulukukkien ympärillä olevia kimmeltäviä käärepapereita (niillä on joku hieno nimi, jota en nyt muista), tapetinpalasia, aikakauslehtien kansia tms. ja leikkaa niistä haluamasi muotoisia palasia. Minä emmin jonkin aikaa pisaramuodon ja salmiakin välillä, mutta päädyin sitten vain saksimaan vapaalla kädellä tyyliin "ne pirulaiset syövät tämän kumminkin".

2. Virittele ompelukone ja valitse siihen haluamasi värinen lanka. Ota palaset käden ulottuville ja polkaise kone käyntiin. Valitse suora ommel.

3. Homman jujuna on ommella paperin palasia perä perää nauhaksi. Ainoa ongelma, mihin todennäköisesti törmäät, on se, että jos valitsit kovin ohkaisia papereita, niiden terävät kulmat meinaavaat neulan alle syötettäessä karata syöttäjään. Ompele palaset siis leveämpi pää edellä ja/tai leikkaa niistä sellaisia, ettei kovin ohuita ja teräviä kulmia esiinny.

4. Suosittelen ripustamaan koristeen niin korkealle kuuseen, etteivät pedot sinne yllä. Mikäli tilanteesi on yhtä toivoton kuin meillä, kannattaa harkita vakavasti koristelun jättämistä aattoaamuun tai esimerkiksi  puolta minuuttia ennen jotakin tiettyä ratkaisevaa joulun h-hetkeä, jolloin haluaa kaiken olevan täydellisemmillään. Hyvällä tuurilla kateilla menee joku tovi, ennen kuin ne hoksaavat, että isäntäväki on taas järjestänyt kisuliineilleen kivaa jouluista piirileikkiä.

Niin ja ei, en ole edistynyt pikeeririntamalla, koska minulla ei ole ollut vielä aikaa siihen hommaan. Kärsivälisyyttä, ystävät rakkaat, kyllä tämä tästä.

1.12.2013

Voi sentään

Tuli mainittua täällä siitä pikeeristä peräti kaksi kertaa, joten lienee reilua kertoa, miten minulle kävi. Kuten kuvasta näkyy, niin ei ollenkaan hyvin. Ei tule Outista kondiittoria, ei sitten millään.


Käytin ohjeena Kinuskikissan sivuilta löytyvää pikeerin ohjetta. Tomusokerin määrä oli koristeluun tarkoitettu 1,5 dl. Vaikka olinkin ensikertalainen, olin alkuun toiveikkaalla mielellä. En tosin kovin kauaa. Ensinnäkin pikeeriä tuli naurettavan vähän. Tuijotin Kinuskikissan (ja muutamien muidenkin ohjesivujen vastaavia) kuvia ja ihmettelin, miten heillä on astiassa niin paljon enemmän (tai kuohkeampaa) tavaraa kuin minulla. Miten heidän pursotuspussinsa ovat miltei täynnä? Minulla pikeeriä tuli ehkä desi ja kun lusikoin sitä valtavan pursotuspussini pohjalle, tunsin itseni aika typeräksi. Kuvissa pikeeriä puristetaan ulos painelemalla pussia; minulla pikeeriä ei ollut puristeltavaksi asti. Ajattelin kuitenkin testata, sillä vaikka en puristelemaan pystynytkään, valuihan se pikeeri hiljokseen pussin nokasta ulos, kun oikein jaksoi odottaa. Ja minä jaksoin. Pettymykseksi touhu muuttui siinä vaiheessa, kun huomasin, ettei koristelujeni jälki ole odotusteni mukainen. Olen tehnyt parempaa jälkeä jopa niillä kaupan sokerikuorrutetuubeilla. Koko komeuden kruunuksi nelivuotiaani kävi vielä painelemassa pikkusormellaan osan koristeista littanaan sillä välin, kun olin hetkeksi jättänyt osaset koristeluineen jähmettymään pöydän kulmalle.Argh.

Jos joku teistä osaa tehdä sellaisia käsittämättömän hienoja pipareita tai piparitaloja, joissa on koristeet jetsulleen, niin sanokaa nyt vaikka adventin kunniaksi, että miten tästä edetään. Sillä eihän me nyt tähän lopeteta.

30.11.2013

Kuluttaja on todella, todella vihainen

Oli tarkoitus esitellä teille uusi pipo. Neuloin sen Kalastajan vaimon ohjeella ja ostin sitä varten oikein uutta, ohjeen mukaista lankaa. Näette pipon keskeneräisenä edellisen postauksen kuvassa. Kesken se jäikin, sillä viime viikolla minulle selvisi, millä keinoin tässä maailmassa angoraa tuotetaan. Jos joku ei ole vielä angora-uutisiin törmännyt, niin yksi linkki löytyy tästä. Uutisten jälkeen ei paljoa neulotuttanut.

Ja minä kun kuvittelin, että minulla on rauhallinen ja leppoisa harrastus.


Koska elokuvissa hyvä voittaa yleensä pahan, askartelin lohdutukseksi StarWars -lumitähtiä. On siellä DarthVader ja Imperiumin sotilaitakin, mutta tein ihan piruuttani kaksi Yodaa. Noin niin kuin balanssin vuoksi. Jokunen jediritarikaan ei olisi pahitteeksi, jotta maailma pelastuisi.

Minä taidan yrittää tänään sitä pikeeriä. Ja harkisten vakavasti kuusen tuomista sisälle.

Edit. Nordina vihjaisi kommenttiboksissa Rowanin tiedotteeseen liittyen ostamaani Angora Haze -lankaan ja sen sisältämään angoraan. Moni muukin kommentoija oli ehtinyt jo selvittää, että ko. langan sisältämä angora on kerätty menetelmin, jotka eivät vahingoita kaneja. Kiitos kommentoijille!


24.11.2013

Lunta!

Silloin, kun postaustahti venyy, näyttää myös kynnys bloggaamiseen nousevan. Tuntuu, ettei täällä tosiaankaan tapahdu mitään sellaista, jota kehtaisi eetteriin laittaa. Silloin taas, kun postattavaa asiaa on useammalle päivälle viikossa, tällaista häveliäisyyttä ei ilmene. Vaikka ehkä pitäisi.


 Mutta kun oikein puristelen, niin jotakin toki irtoaa:


  • Aamulla herätessä näytti ihan joululta.
  • Ihastuneet huokaukset vaihtuivat sadatteluun, kun tajusin, että sellainen tavara, joka pitäisi suojata talveksi pressun alle, on pressuttamatta. 
  • Pipareiden leipomisessa olen edennyt jo piparitaloon. Sain osaset paistettua eilen. Minulla on visio, johon muut perheenjäsenet eivät lämpene. Pikeerivinkkejä otetaan vastaan!
  • Muuten joulussa ei ole kehumista. Ei lahjan lahjaa, ei salaisia hyshys-asioita eikä kauheasti vielä koristeitakaan. Paitsi pari uutta kuusenkoristepöllöä, joita ei uskalla kuuseen laittaa. Miksikö?
  • Koska se Vimpelin Veto jää tänne, meidän kissaksi. Onnin murhanhimo on laantunut. 
  • Olen saanut neulomisesta vihdoin sairastelujen jälkeen kiinni. Tiedä sitten kauanko onnea kestää; hankimme taloon yksipyöräisen ja nyt jännätään, kenellä menee luita ensimmäisenä poikki. 
  • Purin keskeneräisiä neuleita ja virkkuita pois kuleksimasta. Kuvassa kaksi sellaista, jotka aion saatella loppuun asti. Ihan niin kuin olisin palannut entiseen, sillä puikoilla on vain harmaata. 
  • Jotenkin kiva fiilis. Se on kuulkaa hienoa, kun on terve. 


17.11.2013

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa

Vanhat tuttuni tietävät, ettemme me - minä ja marraskuu - tule kovin hyvin juttuun. Blogihiljaisuuden syy ei kuitenkaan riipu tällä kertaa vuodenajoista, vaan ihan jostain muusta. Tulin sanomaan moi, ei täällä hätää ja että ehkä tämä tästä. Se on vain tauti, joka kalvaa.


Kuvissa vanhoja tuttuja nurkkia marraskuun valossa. Tarkkasilmäinen huomannee, että jonkin verran on joulua mietitty. Ja on siinä pöydänkulmalla se kovan onnen neulekin. Noin niin kuin todisteena. Muuten täältä ovat neule-, puikko- ja lankakasat kadonneet piiloihin, on meinaan sen verran villi se Vimpelin Veto.

3.11.2013

Marraskuu

En muista, olenko koskaan aikaisemmin poiminut vielä marraskuussa pihalta kukkasia maljakkoon, mutta nyt on sekin sitten tehty.


Aloitin uuden neuleen, vaikka kaikki ennusmerkit ovat hanketta vastaan. Ajatella, etten löytänyt edes oikeita puikkoja. Tässä kaupungissa ei kuulemma kannata myydä puolikkaita puikkokokoja, jotka menevät yli viiden ja puolen millin. Täällä sitä sitten neulotaan nättiä mallia väärän tiheyden langalla, väärän kokoisilla puikoilla ja vieläpä ajatuksella muuttaa hiukan mallia. Jotta homma ei menisi liian helpoksi, vetäisin vielä paidan koonkin ns. hatusta. Odotan jatkoa mielenkiinnolla.

2.11.2013

Lysti

Saanko esitellä: Lysti.


Ikää enintään 10 viikkoa, uros. Meille hätäsijoitettu villikissan pentu, joka nyt viikon meillä asumisen jälkeen alkaa olla kesyä tavaraa. Kunhan saadaan korvapunkit hengiltä, luvassa on tiiviimpää yhteiseloa kollimme, Onnin, kanssa. Ehkä saamme seurata jopa kansallisen tason tassutaistelua Tyrnävän Tempausta edustavan Onnimme ja Vimpelin Vedon Lystin välillä. Tähän asti on vain muristu ja nuuhkittu.

Uusi kissa tarkoittanee sitä, että neulojan on pidettävä jonkin sortin kokoontumisajot siellä täällä ajelehtiville lankakerilleen. Tietenkin jos olisi ovela, pennulle voisi tarjoilla niitä pierunvärisiä kaappijemmoja.. Lystiiii!! Pus kii!

27.10.2013

Ihan passé

Ajelen leppoisasti jälkijunassa. Tuntuu, että kaikki muut ovat jo kuplansa neuloneet ja että minä vain etanoin. Todennäköisesti en ole pelkästään hidas vaan myös passé, sillä jouduin vielä teippaamaan lapasraukat seinään kuvauksen ajaksi. Sillä se, jos mikä, on todellakin sou lääst siison.


Malli: Kupla by Soile Pyhänniska
Langat: Tuo pierunvärinen kaappijemma on nimeltään Sirdar Eco Wool Dk ja ihanainen violetti taas kesällä Menitan loppuunmyynnistä napattu Ìstex Létt-Lopi. Kumpaakin meni se vajaa kerällinen.
Puikot: Joko 3,5 tai 3,75 - ota noista nyt selvää, kun ei niissä lue mitään.

Mutta itse lapaset, ne ovat todella hyvät. Ainoa miinus on se, että ne menevät sulostuttamaan miehen garderoobia ja meitsi on edelleen ilman vanttuita. Mies on muuten toivonut kynsikkäitä, kämmekkäitä (mitä ne ovat) - ei kukaan teistä olisi neulonut kalamiehelleen sellaisia, jotka olisi vielä käytössä hyväksi havaittu?

20.10.2013

KivaKivaJätteBra

Olen kuivatellut uutta neulettani nyt reilut parisen vuorokautta. Siihen sisältyy reippaan puoleinen pingoitus ensimmäisenä yönä ja sitä seuranneena päivänä. Tuloksena oli TOOOSI iso neule - se ulottui yhtään liioittelematta miltei polviin. Ja se venyi edelleen, koska se ei tuntunut kuivuvan ollenkaan. Seurasi silitysrautaa ja - kyllä, kymmenen minuutin sessio kuivausrummussa. Tunnustan ottaneeni rummun kanssa ison riskin, sillä sen jälkeen purkaminen ja lankojen mahdollinen uudelleen käyttö sellaisenaan tuskin olisi enää ollut kovin järkevää. Koetin olla Hellä Mietonen ja auoin koneen luukkua myötäänsä kurkistellen, ettei mopo niin sanotusti karkaisi siellä rummussa käsistä. Neule oli edelleen melko kostea (ja kuuma), mutta rohkea sovitus osoitti, että neuleen mitta oli aika jees. Minulle tuli ensimmäisen kerran sellainen fiilis, että tästä VOISI tulla hyvä. Mutta homma oli vielä kesken; seuraavaksi neule pääsi saunaan ja lepäsi siellä jälkilämmössä saunan jäähtyessä kiltisti tähän aamuun asti.

Ja voi, mikä minua siellä odotti! Edelleen paikka paikoin hieman kostea, mutta muuten unelman pehmeä kietoutumisnneule. Jos tästä ei tule lempivaatetta, niin ei sitten mistään. Vaatteen ainoa miinus on se, ettei tämä ihan normitakin alle mene. Mutta muuten minulla on semmoinen olo, että tämä taitaa olla parasta, mitä olen tehnyt herran aikaan.


Ohje: Vimpel (tai Garland-Sweater-Poncho) Picklesin sivuilta 
Puikot ohjeen mukaan
Langat: Cascade 220 Heathers, sävy 9491 (graystone) ja erinäinen joukko vajaita Noro Kureyon -keriä. Cascadea poltin 5 täyttä vyyhtiä ja kuudetta aloitin ihan pikkuisen. Kureyonin kulutus menee varmaan lähelle kolmea kerää.


Kyselin täälläkin välillä apuja ja kiitän kaikkia vastanneita. Hunajakenno tosiaan vetää aika tavalla kasaan ja aukeaa pingoitettaessa. Olisin ehkä välttänyt kuivausrummun, jos en olisi neulonut yhtään lisää kierroksia - ehkä en, sillä neule oli kosteana niin julmetun raskas, että se tuntui venyvän mittaa jo käsissä, kun sitä siirteli paikasta toiseen. Siitä olisi halutessaan venyttänyt vaikka pohjemittaisen. Toisaalta kuivausrumpu auttanee varmaan kennoa pysymään muodossaan; en usko, että se tuosta enää palautuu ja vetäytyy entiseen mittaansa. Eli näin jälkikäteen ajateltuna rumpu saattoi olla jopa hivenen hyödyksi.

Olen seurannut ohjetta aika lailla kirjaimellisesti ylös hartioihin asti. Ylhäällä olen tehnyt kokoasiaan liittyviä säätöjä eli kennojen koko ei mene aivan ohjeen kolmioiden mukaan. Kaula-aukko on tehty nurjilla silmukoilla ja siellä on vähennetty silmukoita joka toinen kierros raskaalla kädellä. Jos joku tarvitsee ohjetta hunajakennoon, nopea googlettaminen vei Novitan sivuille, josta löytyi helposti muokattava perusmalli.

Mulla on ensi viikko lomaa ja juhlan kunniaksi laitoin kuplivaa puikoille.

13.10.2013

Teknisiä ongelmia

Meitsi neuloo taas. Ja kompastui heti kiusalliseen ongelmaan. Löytyisiko ruudun sieltä päästä neulojaa, jolla olisi kokemusta hunajakennosta suurena pintana - vaikkapa juuri paidassa? Olisi meinaan kysymys. Hyvin pitkä sellainen.


Neulon Picklesin ohjeilla Vimpel-nimistä vaatetta. Sen tarkemmin en osaa nimetä ko. vaatekappaletta, sen verran outo se on. Vaihdoin ohjeen kolmiot kuvassa näkyvään pintakuvioon, jota nimitän hunajakennoksi. Picklesin lankoihin minulla ei ole paidan mittakaavassa varaa, joten päätin tehdä pohjan Cascade 220 -langalla ja kohopintakuvion Noro Kureyonilla, jota oli sopivasti omassa kaapissa. Cascaden tiheys vastaa aika hyvin ohjeen tiheyttä; ainoa säätöä tarvinnut kohta on kierrosluku. Ohjeen mukaan kymmeneen senttiin riittää 22 kierrosta, kun Cascadella siihen menee 25. Ajattelin selvitä matematiikasta neulomalla helmaan ja hihan mittaan tarvittavan määrän lisäkierroksia ja tehdä kuvio-osuuden ohjeen kierrosmäärillä. Ja sitten on neulottu. Vimpelissä on helmapuolella silmukkaa sen verran monta sataa, että harrastus on maistunut hetkittäin työltä.

Eilen huomasin, että neule on vihdoin edennyt olkapäiden tienoille. Olen mallaillut Vimpelin kokoa summittaisesti jo aiemmin, mutta eilisehtoona pudotin tekeleen ylleni ja kaskas, sehän oli peijooni kutistunut. Tuli olo, että mitä enemmän neulon, sitä pienemmäksi Vimpel kutistuu. Hihat, joiden pitäisi roikkua ranteessa, hulmuavat kyynärtaipeen alapuolella ja helma, jota haaveilin hyvinkin takapuolen alle, peittää hädin tuskin napasen. Leveyttä on sitten sen verran, että ruokapöydässä ei tarvitse kitsastella.

Se kysymys sitten? Raskashan tuo Vimpel valmiina varmasti on ja venyy. Ja toki se täytyy nyt pingottaakin melkoisella hartaudella. Mutta sanokaapas, johtuuko tuo lyhenemisen tunne tuosta pinnasta, hunajakennosta? Että onko sillä taipumus vetää työtä kovastikin kasaan ja pelastaako pingotus todellakin tilanteen? Kyselen sillä, että minulla on yläosassa mahdollista vielä lisätä kierroksia jonkin verran, mutta ei paljoa. Kannattaako se? Jos lisäilen liikaa ja Vimpel sitten pingotuksessa venyy kuin purukumi, niin minulla on Halloween-bileisiin ihan oma Muumilaakson Mörkö-puku. Eikä se kuulosta oikein hyvältä palkalta kohtuuullisen kovasta työstä. Joten olkaa ystävällisiä ja antakaa kokemuksenne valossa veikkauksia. Mitä tästä tulee: napapaita vai Mörkö-teltta?

11.10.2013

Taskuvarkaat ry suosittelee

Tulipa tehtyä juuri sellainen kassi, joista lehdissä nykyään varoitellaan. Ei yhtään vetoketjua, ei nepparia, ei nappia. Jos olisin taskuvaras, niin tuosta nappaaminen mahtaisi olla lasten leikkiä. Mutta koska en ole varas - enkä muuten ihan täysi tollokaan - niin tässä kassissa kanniskellaan pelkästään keskeneräisiä käsitöitä tai jotakin muuta sellaista, joista varkaat harvemmin innostuvat. Tiedä vaikka huomenissa kassiin sujahtaisi jokunen ostos Kädentaitomessuilta. Täällä meillä päin on viikonloppuna sellaiset.


Kassin malli on kuvassakin mainitusta Herkulliset huopatyöt -kirjasta, joka on Tammen kustantama vuodelta 2008. Rehellisesti sanottuna tuommoinen kassi ei paljon ohjekirjaa tarvitse. Kassille löytyy varmasti malleja jokaisen kaapista ja huopakuvioiden kanssa voi käyttää mielikuvitustaan. Kuviot on tikattu kiinni pohjakankaaseen siksakilla ja sen jälkeen kuvioiden päälle on tehty koristeompeleita. Minun kassini odottaa vielä silitysrautaa sekä muutamaa käsin ommeltavaa tikkiä. Muutama sävy kassissa harmittaa, mutta tällä mennään. Muita sävyjä minulla ei yksikertaisesti ollut ja uutta - niin noh, eikös minulla ollut se dieetti? Uutta ei osteta kuin hengen hädässä.

Edit. Mikähän siinä on, että aina kun väkerrän jotain ekstraa noihin kuviin, kuten nyt tuota tekstiä, niin väärin menee. HuopÄtyöt, niinpä niin. Ja juuri kun kehuin olevani en-aivan-tollokaan. Huokaus.

10.10.2013

Testimielellä

Alan palata pikkuhiljaa "elävien kirjoihin". Näillä hartioilla ei vielä virkata, tuskin neulotaankaan, mutta ompelukonetta uskalsin jo eilen vähän polkaista. Varovasti edetään.


Huopahommia olen aikonut jo vuosia. Mikähän minua on oikein estellyt? Ei tätä voi vaikeaksi nimittää eikä oikeastaan kovin vastenmieliseksikään. Huopaa vain pitäisi perustaa jostain lisää. Harmi, että armeijakaupan värivalikoima on niin rajoittunutta, mutta jotain sieltäkin sentäs. Tuo kuvan sininen pohja oli ennen armeijan komea, täyspitkä huopamantteli kokoa maailman suurin mies. Hinta 5 euroa. Siitä saa vaikka mitä, jos tässä kovin riehaantuu.

6.10.2013

Bad Head Day

Kurjuus, mikä päivä. Yläpää on sanonut sopimuksensa irti. Sitä huimaa ja heitättää heti, jos rohkenen lähteä yhtään liikkeelle. Kaikki pyörähdykset, kumartelut sun muut ovat ehdottomasti nou nou. Älkää säikähtäkö, se on vain se tension neck, joka kuulemma meillä "pitkänaamaisilla" (lue: hapannaamoilla) on kovin yleinen vaiva.


Alavireisen päiväni jossain vaiheessa huomasin, että tauluseinässä on pienen taulusen mentävä aukko. Ja on muuten edelleen - kunhan tokenen, siirrän tuon vessaan. Vierasvessaan. Sielläpä ihmetelkööt sitten ihan rauhassa.

Kirjontakehys Hemtex, lanka sun muut mitä sattuu ja teksti on varmaan taas Terese Sennerholtilta. Blogger ei suostu linkittämään, joten Terese jää nyt sitten linkittä, sori.

5.10.2013

Olkoot sitten

Täällä on nostettu kädet ylös. Universumilla ei ole tarjota minulle oikean kokoista, mallista ja hintaista varjostinkehikkoa. Virittelin sitten hiukan erästä väärän kokoista ja mallista, mutta passelin hintaista. Ennen -kuva löytyy täältä.


Kangas ja hapsuosasto purettu. Verhoiltu uudelleen kankaalla, josta tuli aurinko mieleen. Pyydän kiinnittämään huomiota erityisesti varjostimen alalaidan palleroihin: kyllä, se on sitä yhden euron hörselöhuivilankaa! Olisin ehostanut hieman lampun jalkaakin, mutta maalini leikkivät kuurupiilosta ja ihan niin reippaana en ole, että rupeaisin niitä haeskentelemaan. Joku toinen päivä, joku toinen hetki.

1.10.2013

Hankala dieetti

Sen jälkeen, kun päätin ryhtyä neulomaan ja virkkaamaan vanhoja jemmalankojani vähemmäksi, käsityöharrastukseni on ollut oudonlaista. Aiemmin on jo ollut puhetta siitä, miten jotakin lankaa pitäisi ostaa lisää, jotta siitä voi tehdä mitään järjellistä. Olemassa olevat kerät eivät riitä. Se taas on ristiriidassa alkuperäisen tavoitteen, vähentämisen, kanssa. Viime viikot minua on kiusannut väripolitiikka. Kun yritän katsella kaapeistani lankaa raidottaakseni tai muuten vain yhdistääkseni eri sävyjä toisiinsa, rumaa tulee. Olen koettanut valita sinnikkäästi lankoja jemmoistani, vaikka ne eivät ihan napakymppejä olisikaan. Se taas on melkoista nuotionsammutusta, jos mikä. Tuntuu typerältä tehdä isotöistä neuletta, josta tulee "ihan kivan" värinen. Joko värimakuni on muuttunut tai sitten olen parantunut jostain taudista, jonka taudinkuvaan on liittynyt pierunväristen lankojen hamstraaminen. En tiedä, kauanko kestän tätä.


Kuvissa viimeisin yritys poltella kaappilankoja. Tämä projekti täyttää molemmat yllä mainitut kohdat: ostin mustaa villalankaa, jotta voisin virkata joukon käsittämättömän värisiä jemmalankoja hyötykäyttöön. Kuten kuvasta näkyy, kissa on sensuroinut osan palasista kuvan ulkopuolelle. Viisas eläin.

29.9.2013

Oskarin arki

Rakas himalainen ja kaikki te muut, nyt on tunnustettava, ettei syyskuun The Projektistani tullut kukkaketotyynyä vaan se legendaarinen pannukakku. Hyi Outia, hyi.


Tietäisittepä, kuinka olen ommellut. Myönnän kyllä, että summanmutikassa, ilman kaavoja ja harsimisia, vähän "sinne päin", niin kuin meillä on tapana. Nyt ei kuitenkaan ole oikeastaan kyse hutiloinnista, sillä itse ompelu sujui yllättävän hyvin. Sain ommelluksi peräti kaksi tyynyä! Ensimmäisestä valmistuneesta tyynystä tuli vain niin kaamea, että piti oikein ihmetellä. Kangas oli kaunis, vanha, kukkakuosinen pöytäliina, jonka kanssa ei periaatteessa pitäisi mennä vikaan. Mutta kun tälläsin valmista tyynyä nojatuoliini, tunnelmat vaihtelivat sen verran vahvasti naurettavasta pelottavaan, että oli pakko ryhtyä suunnittelemaan toista versiota. Olohuoneeni nojatuolinurkkaus edusti tyyliltään Hyacinth Bucketin "The Lady of The House"-eleganssia. Enkä sanottavammin pyri sellaiseen loistokkuuteen.

Toisen version leikkasin ihanasta vihreästä retrokukkakankaasta pilven muotoon ja voi pojat, että siitä oli tulossa kiva. Tyynyn täyttövaiheessa vain käteni rapsahti kuluneesta kankaasta läpi, joten se siitä. Tekevälle sattuu.

Ja jos joku miettii postauksen otsikkoa, niin jelppaan hieman. Huomattuani, että tyynyprojektini venyy lokakuulle, tuli mieleen vanha sketsi, jossa ravintolassa tilattu ruoka-annos, Oskarin arki, ei meinaa valmistua sitten millään. Löytyy muuten täältä.

Minä menen nyt miettimään, miten välttää Hyacint-efekti jatkossa.

25.9.2013

Joko tai

Toiset riisuuntuvat. Pudottelevat vähänsäkin pois.


Ja toiset neulovat kuin riivattu, jotta olisi jotain päälle pantavaa. Sitä huomaa yhtäkkiä joutuneensa valtavien odotusten ja paineiden ristituleen omassa kotikolossaan. Pitäisi olla yhtä sun toista lämmikettä valmiina ja mieluiten heti.

Herra Pakkanen saapui kaupunkiin viime yönä. Täällä on tulijoissa hieman ruuhkaa, sillä Herra Flunssakin kolkuttelee ovella. Kuinkas muuten.

23.9.2013

TipTap

En halua säikäyttää ketään muistuttamalla eräästä j-alkuisesta sanasta, mutta katsokaa nyt itse: tällaisia on jo liikkeellä.


Ei vaites, vitsivitsi. Meidän neiti siinä vain esittelee muutaman vuoden takaista kirppislöytöä, joka on vihdoinkin kokonsa puolesta sopiva. Minulla on jo pitkään himottanut ommella tuommoisia takkeja, mutta rohkeus - se riivattu - puuttuu.

Niin, piti sanomani, että olen palannut. Työasiat hieman hölläävät ja tämä täti aikoo juhlistaa tapahtumaa neulomalla jokusen päivän. Jei.

21.9.2013

Runkoruusun talvettaminen

Tänne on luvattu ensi viikoksi tuulta, vettä, räntää, lunta ja mitä kaikkea. Se tarkoittaa, että on aika laittaa runkoruusu talviunille. En ole kokeillut samaa muilla kasveilla, mutta mikään ei estä teitä yrittämästä. Olen päätynyt tällaiseen extreme-talveutustapaan siitä syystä, että en omista viileää kuistia, vinttiä enkä autotallia. Ruusullani on ollut tasan kaksi vaihtoehtoa: siirto talveksi sisälle normihuoneilmaan tai kaivaminen maahan. Ensimmäinen vaihtoehto tarkoittaa miltei varmaa kuolemaa, joten olen valinnut jälkimmäisen. Tänään peittelin runkoruusuni ruukkuineen jo neljänsille talviunilleen. Ensimmäisen, kauhunsekaisen, kuoppauspostauksen löydät täältä.


 Mitä tarvitaan?
- Kukkapenkki, kasvimaa, perunavako.. mitä tahansa, missä on ruususi korkeuden ja leveyden verran vapaata multatilaa. Minä aloitin kukkapenkistä, sittemmin ruusuni on siirtynyt kasvatuslavaan, jossa kasvaa kesäisin perunaa.
- Kahdesta neljään keppiä.
- Lapio.
- Kesäkukista ja muista ruukkuistutuksista ylijäänyttä multaa, joka menisi muuten kompostiin (ei välttämätöntä).


Ja näin se homma etenee:
- Kaiva ruususi korkeuden ja leveyden mittainen kuoppa kukkapenkkiin (tai mihin ruususi sitten laitatkin). Omalla kohdallani tätä operaatiota edelsi perunannosto.
- Ota ruusu ruukkuineen esille ja mikäli siinä ei ole jo valmiiksi runkoa tukevia tukikeppejä, laita siihen sellaiset. Valitse niin pitkiä keppejä, että ne ulottuvat paikoillaan ollessaan rungosta selvästi latvuksen puolelle saakka. Näiden keppien merkitys avautuu sinulle keväällä, kun nostat ruususi maasta.
- Aseta ruusu hellästi pötkölleen kuoppaan. Lisää multaa ruusun rungon ja latvuksen päälle vähän kerrallaan, etteivät ne taitu mullan painosta. Lapioi multaa niin paljon, että ruususi on varmasti peittynyt.
- Aseta kevättä varten kaivuumerkit: keppi runkoruusun molempiin päihin.
- Lisää multaa niin, että penkkiisi muodostuu kumpare. Minä käytän tähän peittomultaan kesäkukkien ruukuista ja kasvusäkeistä jääneet multapaakut. Ruusun päälle kertyy kutakuinkin reilut 15 cm multaa.
- Informoi perhettäsi touhuistasi, jotta ruususi saa odotella kevättä rauhassa ilman ylenpalttista päällä hyppelyä.
- Sitten vain odotellaan, että tulee huhtikuu ja saa upottaa sormet multaan.

14.9.2013

Laiskana

Ensimmäinen joutilas päivä pitkään aikaan. Lyhyeksi jäänyttä aamullista siivousvimmaa lukuunottamatta olen vain laiskotellut. Olen miettinyt sitä kukkatyynyä. Rehellisesti sanottuna hieman tilkkutäkkiäkin. Niin ja sitä olen ihmetellyt, miten nopeasti ihminen taantuukaan neulojasta (tai virkkaajasta) sellaiseksi, että hädin tuskin muistaa koskaan mitään langalla tehneensä. Ja miten nopeasti voi paa tyhjentyä ideoista! Ne karkaavat kuin lehdet puista.


Ulkona on yhtä aikaa kesä ja syksy. Huomenna taidan viettää kukkasipulipäivää.

8.9.2013

Alive and kicking

Minulla mitään sanottavaa ole. Paitsi että semmoinen pari viikkoa vielä mennään tukka putkella ja sitten ehkä rupeaa asiaa löytymään taas tännekin asti. Toki olen koettanut ravistella itseäni välillä irti leipätyön teemoista vaikkapa kuvan kaltaisilla shokkiostoksilla. Puolustaudun sillä, että se oli euron kerä (otin peräti kaksi) ja että en aio tehdä siitä sellaista hörhelöhuiviä, vaikka se juuri sitä itseään onkin.


Alemmassa kuvassa käsityö, joka etenee tällä hetkellä parhaiten. Jesarista (Cascade 220) ja Noro Kureyonista pitäisi joskus tulla jotakin tällaista. Ei tosin ihan samanalaista, sillä en jaksanut innostua mallin kolmioista. Kokeilen korvata ne ensin hunajakennolla ja jos se menee äitiinsä, niin tiedä vaikka kirjoneuletta sitten.

Niin ja kukkatyynyynkin palaan varmaan vasta kuun lopussa. Tulossa on myös postaus runkoruusun talvettamisesta, koska sitä muistaakseni keväällä kysyttiin.

1.9.2013

Syyskuu

Ja nytkö pitäisi sitten ryhtyä ajattelemaan pipoja, lapasia ja sukkahousuja? Ulkovaloja, jänisverkkoa ja myyräsuojusta? Nytkö? Vaikka aurinko paistaa eikä kesämekostakaan ole tarvinnut luopua?


On meillä jo yksi nuhanenä ja kahdet uudet karvakengät. Villiviini punaisena ja laonneet kesäkurpitsan lehdet. Kurkiaura taivaalla kaartelemassa. Selviä syksyn merkkejä.

Me päätettiin himalaisen kanssa ommella kukkatyynyt, kun ei yhtenä keväänä ehditty. Niin että vastaisku on tulossa. Kovin on lohdullista ajatella, että sitten kun aurinko vaihtuu viistoon sateeseen, kotona on kukkaketo, jolle kallistaa päänsä. Nimeän kukkakedon täten syyskuun The Projektiksi. Pipot saavat odottaa.

30.8.2013

Ennakointia

Ei ole neulottu eikä virkattu, joten siltä rintamalta ei mitään uutta. Sen verran olen skarpannut, että sain vihdoinkin - puolentoista vuoden odotuksen jälkeen - väkerrettyä lapsen huoneen puuhun kaivatun, toisen linnunpöntön. Harmi vain, että metsät ovat hiljentyneet eikä asunnoilla ole juuri nyt kovaa kysyntää. Jäämme odottelemaan uutta kevättä.


Painostuksesta päätellen joutunen tekemään vielä kolmannen. Mutta kiirettähän ei ole. Tällä mallilla en kuitenkaan aio jatkaa, sillä tähän liittyi liikaa liimaa ja näpertelyä. Jos joku ei sellaisia kavahda, kaava mökin runkoon löytyy täältä.

24.8.2013

Koukku naulaan

Tuntuupa hyvälle. On nimittäin varsin vahva fiilis siitä, että yhden yhtä kukkaa ei tarvitse enää Puro-langasta virkata. Voin jäädä tästä asiasta eläkkeelle ihan rauhassa. Minä huovutan loput langat palloiksi. Vai onko joku huovuttanut lapasia Purosta? Langat saattaisivat riittää yhteen pariin.


Kuvissa tytär ja tyttären uusi kietsu. Menee kolmesti kaulan ympärille ja söi vähän yli kolme kerää Puroa. Koukku oli seiskan ja mallina edelleen se Omakoppa-blogin kukkanen. Niitä vain peräkkäin niin monta, kuin kukanenkin haluaa ja sitten kiinteitä reunaan. Kostutus, pingotus ja menoksi.

Nyt on jotenkin villi ja vapaa olo.

19.8.2013

Ja taas mennään

Töissä on oltu, töitä on tehty. Käsitöistä en voi valitettavasti sanoa samaa. Vieroitusoireita on sen verran, että jouduin tänä aamuna katselemaan matkaani jotain, jota voisi tehdä työmatkalla bussissa.


Ja niinhän siinä kävi, että taas mennään. Operaatio Polttelemme Puroja jatkuu. Eivätkä nämä ole edes omia Purojani; koululainen oli lomareissullaan eksynyt Puro-laarien ääreen ja lopun arvaattekin. Tämän täytyy olla jokin kirous: minut on tuomittu loppuelämäkseni virkkaamaan Puroa. Nyt on tulossa kietsua kaulan ympärille ja jos se on kiva, virkkaan samanmoisen itsellenikin.

11.8.2013

Antaa olla

Tuoli saa jäädä noin. Se pitsi, mitä virkkasin tuolin selkänojan aukon peitoksi, oli liikaa. Eli älkää odottako enempää. Loppupeleissä tuoli sai vain uuden verhoilun nuhjaantuneen tilalle. Itse kangas on napakkaa pellavaa ja siihen on upotettu kirpputorilta hankittu kirjopistotyö.


Mielessä olisi kaikenlaista projektinpoikasta, mutta olen ilmeisesti mennyt töihin paluusta niin sekaisin, että päätin aloittaa sukkaa. Järkyttävää, eikö? Vieläpä kirjoneuletta, jonka kaaviossa riittää huonosilmäiselle haastetta. Sukan ohella tikutan yksitoikkoista sileää paidan helmaa, jossa on yhdellä kierroksella silmukoita kuin pitsihuivissa. Itseni tuntien uskallan väittää, että ihan heti ei kannata valmista haaveilla.

Ja Puroakin vielä olisi. Jokohan nuo ilkeäisi ottaa koukulle?

10.8.2013

Ruukutuspöytä

Olen onnistunut lyömään itseni ällikällä. Oma valtakuntani terassin toisessa päädyssä on vihdoinkin siinä kunnossa, että siellä voi tehdä muutakin kuin kiljua hämähäkeille. En uskalla edes ajatella, montako vuotta vanha, täyspuinen tiskipöytä virui lukkien kerrostalona lohkeilevan, oranssin maalin alla.


Kaapin vanhat maalit on poistettu ja kaappi on hiottu, pohja- ja pintamaalattu. Joitakin nauloja ja ruuveja on uusittu ja pinnan peltitasoa hieman oiottu, mutta muuten kaappi oli hyvässä kunnossa. Siihen on jossain vaiheessa vaihdettu tuollaiset kultaiset vetimet ja vaikka aluksi mietinkin, että vaihdan ne pois, niin tuossapa ne nyt keikkuvat. Koetin tosin hillitä enintä blingblingiä maalaamalla nuppeihin vähän valkoista koristeeksi. Kaapissa on joskus ollut myös ulosvedettävä leivonta- ja/tai työskentelytaso, mutta se on kadonnut aikojen saatossa enkä ole onnistunut keksimään hyötykäyttöä sen jäljiltä kaapissa olevalle "reiälle". Myös kaapin sisukset on puunattu ja maalattu, jotta työkalujen, kalkkipussin, ruukkujen ja sen semmoisten olisi kivempi olla.


Koska maaleja jäi yli, katsoin parhaaksi maalata myös puisen sohvan, johon mies on jo aiemmin joutunut uusimaan sohvan kannen. Hurjimpina hetkinäni visioin rohkeampia värejä ja kaikenlaisia koristemaalauksia, mutta mietin sitä asiaa uudelleen keväällä. Katsotaan nyt ensin, miten maalit menevät talven yli ja mihin sohva loppupelissä sijoittuu.

Pöydällä oleva vihreä puulaatikko lähti mukaani ilmaiseksi erään puutarhan loppuunmyynnistä. Se on sen verran uusi hankinta, etten ole vielä päättänyt, mitä sen kanssa aion tehdä. Ensimmäinen ajatus oli kiinnittää siihen koukkuja työkaluille, mutta jätän tämänkin asian hautumaan talven yli. Pakkasella saattaa olla lystiä miettiä kaikkea sitä, mitä aikoo keväällä tehdä.


Jos jollakulla kiinostaa, niin projektissa käytetyt maalit olivat Otex-tartuntapohjamaali sekä ihan vain arkinen Miranol. Jälkimmäiseen päädyin siksi, että sen säänkestokyky sai kehuja. Maalin sävy on nimeltään Kinos.