29.12.2012

2012

Vuosi raahautuu loppuaan kohti. Piristin iseäni muistuttamalla, että jotain on sentäs saatu aikaiseksi. Lisääkin olisi ollut, mutta kelvatkoon tämä kuvavirta esimerkeiksi vuoden aikana tässä blogissa esitellyistä valmiista projekteista. Ensimmäinen kollaasi kulkee työnimellä "langatta" ja alempi "langalla".


Mietin jo hetken sellaista uudenvuodenlupausta, että ryhtyisin yhdeksi niistä naisista, joilla on aina pöytäliina pöydässä (olen aina ihmetellyt ja salaa ihaillut heikäläisiä). Mutta juuri nyt tuntuu, että täällä kohisee sellainen minimalismin aalto, ettei paremmasta väliä. En taida siis luvata mitään, vaan jään jännityksellä odottamaan, lisääntyykö vai väheneekö tavarapaljous pöydillä. Mitään korkealentoisempaa en edes aio yrittää luvata, koska lupausteni toteutumisprosentti on jäänyt varsin alhaiseksi.

Kaiken varalta kiitän teitä kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivotan jo Hyvää Uutta Vuotta 2013! Olkoot se hyvä, lämmin ja hellä. Ja kait me neulotaan jotain ensi vuonnakin, vai?

28.12.2012

Jamaica!

Se on liian kookas. Liian Jamaica. Kun sovitan sitä, mies alkaa laulaa JukkaPoikaa.


Siitä piti tulla tällainen. Mutta se taitaakin mennä purkuun. Tämä on kyllä ollut onnettomin neulevuoteni aikoihin. Mutta ei se auta, uutta puikoille; kyllä se onni joskus kääntyy. Ja vuosikin vaihtuu ihan kohta, Luojan kiitos.

26.12.2012

Onnea uuteen kotiin

Minulle vinkattiin, että tämmöinen voisi olla kiva. Vinkatiin jo hyvän aikaa sitten, mutta parempi myöhään. Koska vinkkaaja on päässyt muuttamaan juuri joulun alla uuteen kotiin, ajattelin hetken olevan tarpeeksi kypsä. Eli hoi, Karjasilta, tämmöinen olisi tulossa kunhan ehdimme ja kykenemme. Suklaata on vielä jäljellä.


Joku saattaa muistaa, että vastaava pikkutaulunen on tekaistu täällä ennenkin ja oikein virkkausohjeen kanssa. Sen postauksen löydät täältä.

Oikein hyvää Tapania kaikille! Minä olen istunut päivän reporankana nojatuolissani, neulonut ja toiminut lapsille Spotify-tiskijukkana. Ja aion muuten jatkaa.

21.12.2012

Dagens

Päivän asuni, olkaa hyvä. Kuten huomaatte, joululoma on paikallaan.


Minä taidan sukeltaa nyt joulumaahan muutamaksi päiväksi. Nähdään taas joulun pyhien jälkeen! Siihen asti kaikille

Erittäin Hyvää ja Rauhallista Joulua!
Muistakaa pitää lystiä!

20.12.2012

Matti Myöhäsen pajassa

Onko sitä oikeasti näin tuulella käypä ihminen? Ainakin täällä blogissa takkini kääntyy helposti niin että heilahtaa. Jos valittelen kiireitäni ja ilmoitan blogitauosta, minulla tulee jo saman päivän iltana ideoita kuin sieniä ja pakko päästä postaamaan viimeistään tauon aloitusta seuraavana päivänä. Nyt kun kehuin, etten tälle joululle askartele lahjan lahjaa, niin johan on paja täydessä käynnissä. Ja taitaa se käydä vielä niinkin, että ehdin tehdä myös joulusiivouksen. Täällä on nyt iso remeli päällä.

Mutta niin; se joulupukin paja. Ensimmäiset näyttäisivät tältä. Ja hei te muutamat harvat, jotka arvelette, että jotain se saattaisi siellä suunnitella, niin te ette sitten katso. Tämä on yllätys, hus!


Kirjontakehykset Hemtexistä. Liinat kirpputorilta. Kangasvärit ja painovehkeet mikä mistäkin. Aika kivoja tuli, eikö? Nyt minä lähden käymään välillä töissä ja sitten jatketaan!

16.12.2012

Peruspipo

Se on ihan vaan Rikke. Tumman harmaa tai musta, otappa tuosta selvää. Aviomies, joka meillä yleensä filmaa ne kuvat, joihin en itse kykene, sai suksien voitelussa kohmettuneilla käsillään aikaiseksi tällä kertaa vain ns. tärähtäneitä kuvia, mutta huomasin niiden sopivan loistavasti näihin naamapostauksiin. Ei teidän nyt ihan kaikkea tarvitse nähdä, eihän?

Joskus olen tuuminut, että jokin sellainen burkhan tapainen olisi aika jees näihin kuvaamme-Outia-tilanteisiin. Enkä muuten kaiva nenääni tuossa.


Malli: Jo legendaarinen Rikke, ohje löytyy englanniksi täältä.
Lanka: Toinen suosikkini Léttlopi, väri 0052, langankulutus hieman toista kerää. Jätin myssyn edellistä versiotani paljon pienemmäksi, sillä hiuskuontaloni koko on vain varjo entisestään. Sitä ei riitä juurikaan pipoon tungettavaksi.
Puikot ohjeen mukaan.
Kettu on tyttäreni hamahelmistä tekemä. Kettupostaus on jossain olemassa, mutten tähän hätään ehdi sitä haeskella.

Oranssi haastoi minut jo hyvän aikaa sitten kertomaan kahdeksan asiaa itsestäni. Vastaan haasteeseen ja tarjoan samalla vertaistukea kaikille heille, jotka myöskään eivät ehdi. Tämä on tietysti hiukan kerettiläistä; käsityöblogissa kun ollaan...

1. Ostin joulukortit enkä tehnyt yhtään itse. En edes yrittänyt vaan astelin aivan pokalla Tiimariin. Kortit postitin halvempaan hintaan ns. viime tipassa. Korttikuoren tunkeminen täpötäyteen postilaatikkoon kävi hauistreenistä.
2. Joulusiivous ei ole käynyt mielessäkään. On tässä muutakin puuhaa.
3. Laatikot, pullat ja miltei kaikki ruokaherkut ovat tekemättä. Piparit on jo syöty ja nekut heitetty roskiksiin. Mutta kaiken tämän puutteen tulen paikkaamaan, sillä jouluna pitää olla ruokaa. Tässä asiassa saattaa vielä tulla kiirus.
4. Aika monta joululahjansa ansaitsevaa ihmistä on lahjomatta.
5. Lahjat hankin kaupasta. Miltei kaikki. Yhden yhtä lapasta en ole pukinkonttiin neulonut.
6. Ei ole kranssia ovessa eikä jäädytettyjä lyhtyjä pihassa. Eivät keiku pihasyreenin oksalla leivosmuottiin linnuille jäädytetyt talisiemenseokset. En ole vienyt perhettäni kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Ei ehdi, vaikka ihanaahan se olisi.
7. Täällä on aivan kelpo pilttejä - ei mitään valittamista, mutta kilttejä he eivät ole. Heistä lähtee ääntä kuin torvisoittokunnasta ja usein tuntuu, että elämme Kissankulmassa kahden Eemelin kanssa. Emme siis uskalla jäädä odottamaan joulupukkia, vaan hän vierailee talossa yleensä silloin kuin Eemelit ovat käymäsillään jossain muualla. Vaikkapa joulukukan vientimatkalla mummin luona.
8. Kaikesta tästä huolimatta en aio ottaa joulusta stressiä. Joulu on kiva, jouluna on kivaa. Ja mikä parasta, se tulee aina. Torvisoittokunnallekin.

15.12.2012

pom pom pom

Ei siitä ehkä kuuseen. Yllättävän raskaita tuommoiset huopapallot. Varsinkin, kun änkeät niitä kymmenittäin samaan nauhaan.


Pallojen teko-ohje löytyy pari postausta alempaa (täällä). Sitten vain napakkaa lankaa neulan silmään ja neula palloista läpi. Helppoa kuin heinänteko.

Viikonlopun käytän keskittymiseen. Minulla on joulunäytelmässä vaativa luonnerooli. Esitän aasia.

EDIT. Nimimerkki PIVIKKI tai PÄIVIKKI! Jätit minulle joulukuun alussa kommentin postaukseen, jossa esittelin tekemäni kämmekkäät ja osin oikein itse kehrätyllä langalla. Huomasin juuri, että kommenttisi oli mennyt jostain syystä roskapostin puolelle ja jotenkin onnistuin tunaroimaan sen sieltä hukkaan, ennen kuin ehdin klikata yhtään pidemmälle sinun suhteesi. Eli olet minulta vallan hukkateillä enkä pääse vastavierailulle, jos et ilmineeraa itsestäsi uudelleen. Anteeksi aasiuteni.

13.12.2012

No se joulu


Minulle on esitetty jokunen jouluinen kysymys ja aion vastata.


Lempijoulukukka? Jouluruusu, mutta koska onnistun tappamaan ne aina alta aikayksikön, olen antanut niiden jäädä viime vuosina kauppaan. Yhden olen saanut pidettyä hengissä ja se rautainen yksilö asuu nykyään kukkapenkissäni. Minulle kelpaa joulukukaksi mikä tahansa, kunhan se ei ole joulutähti (no, sekin kelpaa, mutta ei ole suosikkini ollenkaan). 

Joululaulu, joka virittää tunnelman? Meillä soivat joululaulut parhaimmilaan (vai kaameimmillaan?) marraskuusta lähtien ja olen tässäkin asiassa varsin kaikkiruokainen. Kestän kuin nainen rasittavimmatkin tonttupolkat ja piirileikit. Jos saisin itse valita, jouluna kuunneltaisiin vain keskiaikaista loilotusta tai barokkiorkestereita. Joku komeaääninen tenorikin kävisi laatuun. Ei missään tapauksessa mitään menoon ja meininkiin viittaavaa.

Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä. Saattaa olla, että joskus on jäänyt kaikki väliin, mutta eivätköhän nuo piparit, piparitalo ja sahramipullat ole yleensä tullut pyöräytettyä. Ja joulupakettiin on aina kääräisty jotakin. Ja valosarjoja ripusteltu koko huusholli täyteen. 

Joulun tuoksu? Hyasintti. Mausteet porisemassa kattilassa. Joulukuusi, sanoisi aviomies. Paitsi ettei sitä kuusta enää ole, muovipuu vain. Ja lasten mielestä tuoksulistauksen ykkönen on pipari. Niitä pitäisi muuten paistaa lisää.

Jouluhaasteen saa napata, ken tahtoo. Joulu tekee ihmisen näemmä vallan höveliksi.

9.12.2012

Laiskana

Koska eilen kaikki meni pieleen, tänään on aloiteltu arasti ja vaatimattomalta tasolta. Siksi minulla on näytellä asti vain laiskan naisen huopapalloja. Laiskan siksi, että ne ovat pieniä villalankakeriä, jotka on pesty pesupussissa muun pyykin mukana ja huovutettu siten hiukan tavallista lyhyemmällä kaavalla.


Pyörittelen pallojen sisälle rumia lankojani ja päälle pyöräytän jotain siedettävämpää. Samalla tuhoan lankanöttösvarastoani ja niitä kaapin hiljaisia keriä, jotka eivät ole puhua pukahtaneet vuositolkulla mitään. Ja mikä parasta; ei taatusti mene pieleen.

8.12.2012

Koska meillä on Joulu

Ajattelin tehdä nekkuja; oikeita joulunamuja. Muistin nähneeni jossain lehdessä ohjeet sekä koviin että pehmeisiin nekkuihin ja repäisseeni sivun talteen. Kuvittelin touhun olevan kovinkin idyllistä; mitä mukavinta puuhaa kilttien pilttien kanssa yhdessä touhuttavaksi. Ja pehmeitä nekkuja - niitä me tekisimme! Jotta lasten hampaat pystyisivät eivätkä aikuisten paikat hampaista lohkeilisi.

Ohjetta ei löytynyt, mutta en antanut sen masentaa, sillä elämä oli hyvä ja meininki mallillaan. Ohjeitahan löytyy internetistä. Haetutin esikoisella astiallisen lunta ja virittelin ilmapiiriä. Tarjoilin esiliinoja pikkuapulaisille, jotka vaikuttivat vastahakoisilta ja ilkesivät väittää, että äidillä on usein outoja ideoita. Esikoinen sanoi suorittaneensa velvollisuutensa jo hakiessaan lunta ja katosi läppärin taakse. Pienempi halusi maistaa kermaa, sokeria ja siirappia. Siirapin jälkeen hänkin katosi.


Virittelin jouluradion ja jouluessuni ja tuumasin, että voi sitä äiti-ihminen tunnelmoida yksinkin. Ihan mukava puolituntinen hellan ääressä, ei siinä mitään, mutta nekkujen teon hc-vaihe onkin vasta loppusuoralla. Olin värkännyt leivinpaperista nekkutötteröitä ja iskenyt ne esikoisen lumella täyttämään astiaan. Se oli soma näky ennen karkkimassaa. Vaikka kuinka yritin täyttää niitä sievästi lusikan avulla, karkkimassaa levisi kaikkialle ja touhu rupesi näyttämään omaan silmäänikin epäilyttävältä. Lusikoin tuskastuneena loput massasta pieniin, vessapaperirullien värisiin kakkuvuokiin (ei, en osaa selittää, miksi minulla on sellaisia) ja rukoilin, että nekut maistuisivat paremmalta kuin miltä ne näyttivät. Pudotin kokkareen massaa kylmään veteen jäähtymään ja tarjosin sen hetken kuluttua näköetäisyydelle uskaltautuneelle kolmivuotiaalle. Noh? Onko hyvää? Ei ollut. Karkki tarttui voimalla lapsen hampaisiin ja hän ei saanut hetkeen suutaan auki. Syvältä keuhkojen pohjasta asti noussut huuto onneksi auttoi siihen vaivaan.

Rauhoiteltuani lapsen ja poltettuani kaksi sormea ja yhden kitalaen, kiikutin tuotokseni parvekkeelle. Tällä välin esikoinen oli palannut virtuaalimaailmasta ja soi äidilleen vain yhden sanan: En. 


Loppuilta kuluukin mukavasti rapsutellessa kovettunutta karkkimassaa lieden pinnasta ja keittiön tasoilta. Kattilallekkin pitäisi tehdä jotain. Mieluusti ennen kuin mies kotiutuu; hän taisi olla sitä mieltä, että touhuni on turhaa ja ettei nekkuja syö kukaan. Sieltä suunnasta apua ei ole tulossa. Saan siis imeskellä nekkuni itse. Hampaani eivät niihin pysty.

PS. Tässäpä loistava hetki esitellä jo hyvän aikaa sitten miehelleni tekemä taulu. Se sopii oikein hyvin tuon ruotsinkielisen kaveriksi; hilpeä teema, etten muuta sano. Tuommoisen jävla skitin tarvitsisin oikeastaan keittiönkin puolelle.

6.12.2012

Joka ikkunalla kaksi kynttilää

Ajattelin sytyttää tänä iltana myös joulukuusen kynttilät. Tuikata töpselin seinään. On meinaan hyvät tuunatut Airamit. Kyllä, se on ihan vaan kuvioteippiä.


Ja rakas J. Pukki. Minä ehkä ihan oikeasti haluaisin tämmöisen (linkki). Sunnuntaikäyttöön. Ja voisit harkita, jos vaikka Soilelle toisit kanssa. Se on kova pyöräilemaan ja saattaisi tarvita ihan oikeasti.

Niin ja Pukki: katso se linkin videoklippi sitten äänen kanssa, sulla menee muuten koko juttu ihan ohi.

3.12.2012

Puupää

Olen yhtä periaatetta köyhempi: ostin muovikuusen. Enkä edes mitään valkoista tai pinkkiä tai muutakaan ärjyä, vaan ihan tavallisen ja virkamiesmäisen vihreän. Tuijotettuani kuusta nyt muutaman päivän au naturel (ilman koristeita, siis se kuusi, en minä), olen päättänyt pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. Päätin aloittaa latvasta.


Latvatähteni valmistui nopeasti tutulla kokeilenpas-onnistuuko-tämä-menetelmällä. Pöljyyttäni en hoksannut ottaa valokuvamateriaalia tästä aivomyrskystä, mutta ei tähtösen rakentaminen mitään insinööriopintoja vaadi. Värkkäsin ensin halutun kokoisen tähden rautalangasta. Pudottelin jokaiseen rautalankasakaraan puuhelmiä siten, että rautalankaa jäi näkyviin puolisen senttiä. Alimmasta kapeasta kuvasta näkyy, miten ylijäänyt rautalanka on taivutettu "lukoksi"; se estää helmiä putoilemasta. Tähden keskuksesta tuli kaamean näköinen rautalankaviritys ja se oli pakko piilottaa. Iso nappi, huopalevystä leikattu tähti, vaatekaupoissa ja koruosastoilla myytävä iso koristekukka....? Mitä siihen laittaisi? Minä pyörittelin keskelle punaista lankaa ja siinä se. Aika kiva.

En ole varma, onnistuuko painavan puuhelmitähden kiinnittäminen oikeaan kuuseen. Mutta muovikuusen pitkä latva taittui näppärästi kolmeen osaan; näin siitä tuli kyllin vahva pitämään puupäätä pystyssä. Että joku hyöty muovikuusestakin.


Niin no joo, oikeaa kuusya varten voisi tietysti vaihtaa puuhelmet huopapalloihin. Että ei tämän takia tarvitse kenenkään muovikuusikaupoille lähteä.

2.12.2012

Ensimmäinen

Neulerintamalla on kärsitty pitkästä kuivasta kaudesta. Jospa nämä kämmekkäät olisivat jonkinlainen alkusoitto. Että kohta taas kulkisi.


Malli: Abra-Alba ranteenlämmittimet, suunnittelija Matilde Skår. Ohje löytyy norjaksi ja englanniksi täältä.
Lanka: Vauvankakan värinen on Dropsin Karismaa, valkoisesta ei ole mitään käsitystä ja ranteiden osuus itse kehrättyä (!) BFL:a Tuulian värjäämöstä.
Puikot: Emmätiijä, mitä nuo ovat eikä niissä lue mitään. Ehkä 3,5 mm?

On muuten ihan mahdottoman mukava ja nopeatekoinen ohje. Peukalonreikäkin tuli tehtyä minulle ihan uudella tavalla virkkuukoukkusella. Koko projekti lähti liikkeelle tuosta itse kehrätystä möykkylangasta; teki mieli kokeilla, miltä epätasainen ja vaihtelevalla kierteellä kehräytynyt säie näyttää valmiina pintana. Noh, ei siitä mitään kaunista tullut, mutta tuossa yhtenä värinä muiden joukossa menettelee. Seuraavaksi tulossa on Rikke-myssy, joten pienin askelin edetään.

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille!