28.10.2012

Tosihelppo

Tällä kertaa lumi todella yllätti. Pöydällä lojuu juuri ennen lumen tuloa alelaarista nappaamani kukkasipulipussi. 1.95 euroa. Kuvittelin tehneeni hyvätkin kaupat. Ja eilen todistin ikkunalasin läpi kummaa näytöstä: naapuri pukkasi pihalla pilkkihaalareissaan ruohonleikkuria. Kone ei ollut käynnissä, joten ehkä asialle on olemassa järkevä(kin) selitys.


Malli: Superhelppo syyspipo (ohje täällä)
Langat: Dropsin Nepalia ja Karismaa maustettuna Novitan Goldilla. Kultalangan käytin kaksinkertaisena. Aloitin ohjeen silmukkamäärällä, hyvä tuli.
Puikot: 5,0 mm.

Äkkitilanteita ja yllätyksiä varten on hyvä olla olemassa jokaäidin-survival-pack-osastoon laskettavia nopeita ratkaisuja. Kuten nyt vaikka tämä Tiinan superhelppo syyspipo, jonka takaisee suorastaan yhdeltä istumalta. Sen verran muokkasin ohjetta, että hattunen on huomattavasti originaalia ohjettaan pidempi. Meillä tykätään, että pipot löpsöttävät. Tupsukin saattaa olla suurempi. Ja jotta meininki olisi varmasti riittävän isoa, keksin tuhlata vielä vanhat kultalangan jämätkin. Kulta on siitä kivaa, että sillä kauppaa tässä maailmassa nirsoille neiti-ihmisille miltei mitä tahansa. Jopa vihreän pipon.

25.10.2012

Oho!

Aurinko yllätti verhojen raosta. Minä rynnistin äkkiä nappamaan jokusen kuvan, ennen kuin se taas karkaa. Vaikka ei täällä kyllä ole valmista.


Remontointi on oikeastaan aika vaarallista hommaa. Ei riitä, että tasoitat lasikuitutapetin, hiot, pohjamaalaat ja maalaat ja/tai tapetoit. Jossain vaiheessa huomaat, että listat ja ovien karmitkin voisi oikeastaan maalata. Ja kun olet tehnyt sen, huomaat, että ahas, nuo ovethan näyttävät nyt jotenkin kellertäviltä. Että pitäisiköhän niillekkin tehdä jotain. Ja siinä käsi poskella istuessasi ja miettiessäsi katseesi harhautuu ikkunan karmeihin, jotka nekin kaipaavat ihan selvästi apua. Puhumattakaan, että jos olet niin pöljä, että pidät vielä blogia ja olet tottunut dokumentoimaan kättesi töitä... viimeistään valokuvista huomaa aika äkkiä koko joukon unohtuneita töitä. Kuten nyt vaikka sen, että kattovalaisimet pitäisi pyyhkiä hiontapölystä. Kierre on valmis. Sisustamisesta en sano mitään, sillä mitkään entiset tavarat eivät tunnu sopivan yhteen uutukaisen tapetin kanssa. Hyvällä tuurilla pääsen vielä pyöräyttämään koko huushollin sekaisin.

Ja joku kysyy kuitenkin tapetin valmistajaa, se on Osborne & Little.

21.10.2012

L-O-M-A

Jälkikasvu on tottunut saamaan sesongin ensimmäiset piparit syyslomalla ja saamansa piti tänäkin vuonna. Koska j-kirjaimella alkava asia on vielä kaukana, lasten koristelumopolla on lupa keulia ihan vapaasti. Mitään j-fiilistä ei vielä haeta. Tämmöisiä tuli ja hyvälle maistuu.


Tärkein oma lomatavoitteeni on saada maalia ja tapettia seinään. Ostin kesällä Jutalta häneltä remontista yli jääneitä tapettirullia ja jo jonkin aikaa on tuntunut, että nyt saattaisi olla se hetki. Mies on tasoittanut eteishallin seinäpinnat kauttaaltaan, joten tässä voisi vaikka kääräistä hihat. Kyseessä on muuten ikkunaton läpikulkutila eli kuvia - ainakaan laadukkaita - en uskalla teille ihan heti luvata. Ihailkaa sen sijaan vaikkapa Jutan kaunista kotia (täällä). Ostamani tapetti näkyy linkkiin lisätyn postauksen kahdessa alimmassa kuvassa.

16.10.2012

Kirvestä kaivoon

Otsikosta huolimatta en ole vielä luovuttanut, päinvastoin. Olen vasta aloittanut. Sitä, pääsenkö ikinä onnelliseen loppuun saakka, en voi luvata, sillä olen tarttunut itselleni hulluuden rajoja lähentelevään haasteeseen. Siksi tuo otsikko; kaivohommiinkin voidaan vielä päätyä.


Niinhän siinä kävi, kuten Pohjan akkaa jo neulonut Soile minulle lupasi: akka alkaa puhella. Ostotapahtumasta ei ehtinyt kulua vuorokauttakaan, kun lankapussista kuului sellainen leukojen louskutus, että oli pakko hiukan kokeilla. Kokeilla ohjetta, jota pitää muokata omiin mittoihin ja tarpeisiin sopivaksi. Tehdä muutoksia, joita en ole kuunaan ennen tehnyt. Ja neuloa läjittäin palmikkoja, jotka kyllä miellyttävät silmää, mutta joiden neulomiselle en ole koskaan ollut erityisen perso. Luvassa on siis verta, hikeä, kyyneliä ja paljon purkamista. Ja voi olla, että heitän hanskat tiskiin ja tunnustan, etten osaa enkä pysty, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että hittolainen, tekee mieli yrittää. Älkää odottako nopeita tuloksia, neuleaika on vähissä ja palmikkoa syntyy NIIN hitaasti. Mutta mielentila, se on vielä ihan zen.

9.10.2012

Kaahu

Lapsi: Äiti. Mitä nää teet?
Äiti: Virkkaan sulle pipoa. 
Lapsi: Ai.
Äiti. Siitä tulee kettu.
Lapsi: Ai... (mietittyään hetken) En mää halua kettua.
Äiti: Et halua kettua? Miten niin et halua? Ketuthan on ihania.
Lapsi: Mää haluan kaahun.


Malli virkattuun pipoon löytyy täältä. Novitan oranssia Keloa meni kerä ja hiukan toista, muut langat ovat jämälankoja yksin- tai kaksinkertaisena. Virkkuukoukku 5,5 mm ja yritin tehdä löysää ohjeen mukaan.

Koska karhun piti ensin olla kettu, sillä on valkoinen terävä kuono ja se on ketun värinen. Jos se olisi ollut alusta lähtien karhu, siitä olisi tullut karhun näköinen ja karhun värinen. Nyt se on jotain ketun ja karhun väliltä, liekö peräti KetHu. Ja se ärsyttää. Mutta lapsi on tyytyväinen. Ja sitten hän vasta onkin tyytyväinen, kun näkee kuvansa tässä postauksessa. Neiti on aina ihmetellyt, miksi hänellä ei ole viiksiä. Nyt on.

PS. Häpeä myöntää, mutta olen tainnut luvata (täällä), etten enää ikinä virkkaa yhtään pipoa. Hiukan selittelyksihän tämä menee, mutta voihan se olla vaikka jokin tauti. Tai vaikka pakkoliike.

6.10.2012

Väreissä piisaa

Kauluri on valmis. Ja niinhän siinä kävi, kuten Noro-lankojen kanssa usein käy, että ei se valmiina sitten niin hölmöltä enää näytäkään.


Malli: Amiga by torirot design (ilmaisohje, linkki Ravelryyn täällä)
Lanka: Noro Kureyn sock. Eikä aavistustakaan sävynumerosta.
Koukku oli 2.5 mm ja puikot tuohon kaulaosan resoriin 3,0.
En seurannut ohjetta muutoin kuin virkatun viisikulmion osalta, mutta tuskinpa siinä eroa kauheasti tuli.

Nyt pitäisi sitten saada jostakin pipo tai pari. Viime talvinen Rikke on miehellä ja kaikki muut myssykkäni tuntuvat hönteiltä. Malleja on mielessä useampiakin, pitäisi vain saada homma käyntiin.

2.10.2012

Se on lokakuu jo

Ei ollut kirpputorilla vanhoja, hyviä neulepaitoja, ei. Oli kaikenlaista nyppyyntynyttä, rikkoutunutta ja muuta virttynyttä, joiden kohdalla ei voinut välttyä ajatuksesta, että tavara oli tuotu kerrassaan väärään paikkaan. Löysin kuitenkin pienen opetustaulun ja kotiinhan se lähti. Ja sille piti tietysti lyödä heti naulaa seinään.


Alakuvassa todiste siitä, että puikot pysyvät vielä käsissä. Värisilmä sen sijaan... Vai syyttäisikö värien tulvasta ihan pokalla Noron tehtaita? Että olisi siellä vähän voitu miettiä.