28.9.2012

Knitprovisation

Täällä virkataan kyllä, mutta tulee kerrassaan ruman näköistä. Neulottukin on, mutta se ei valmistu tällä vauhdilla ihan justiinsa. Joten ihastellaan muiden tekosia.

Kuvat ovat Cilla Ramnekin upeasta kirjasta Knitprovisation, joka lienee eniten kirjastosta lainaamani kirja. Käytännössä kirja taitaa viettää enemmän aikaansa täällä meillä kuin kirjaston hyllyssä tai muilla lainaajilla. Tällä kertaa otin suosikki-ideoistani kuvia ennen palauttamista ja jaan ne teidän kanssanne vaikkapa ihan vaan inspiraation vuoksi.


Knitprovisation-kirjassa tehdään vanhoista tekstiileistä uutta käyttövaatetta ja esimerkiksi kasseja. Siinä ei ole ohjeita, vaan pelkästään kuvia. Kirjan tarkoituksena lieneekin enemmän innostaa kokeilemaan kuin tarjota valmiiksi pureksittuja malleja. Ensimmäisessä kuvassa on pari raikasta ideaa pikkuliinoille sekä miesten umpinaisesta slipoverista auki leikattu liivi. Kahdessa alemmassa kuvassa on esimerkkejä useampien vanhojen neuleiden yhdistämisestä uudeksi vaatteeksi.

Ennen kuin innostutte, kerron erään käytännön ongelman. Ainakin minulla on ollut suuria vaikeuksia löytää kirpputoreilta mukavan näköisiä, kivan värisiä ja materiaaleiltaan kriteerini täyttäviä vaatekappaleita tämmöisiin kokeiluihin. Ja tyhjästä, noh, siitä on paha nyhjäistä.

Mukavaa viikonloppua! Olisikohan se toivioretken paikka kirpputorille?

19.9.2012

Moi vaan!


Tulin vain sanomaan, että nyt on kalenteri aika täysi. Kaiken tavallisen päälle olen ilmoittautunut myös opiskelijaksi ja arvaatte varmaan, mistä joudun karsimaan. Tämä blogi laskeutuu ainakin joksikin aikaa säästöliekille ja päivittyy harvemmin, kuin mihin olette tottuneet.

Ensi alkuun köllähdän sohvalle tuohon ketun ja pesukarhun viereen ja koetan selvitä flunssasta, joka on kuin Mustanaamio. Se ei näytä kuolevan koskaan.

16.9.2012

Pitsivati

Mitä tarvitset?

- pitsiliinan passelia kokoa
- tapettiliimaa tai jotain muuta "tärkkiä"
- elintarvikekelmua
- sopivaksi katsomasi muotin, esimerkiksi syvän lautasen. Katso, että muotti on hivenen liinaa isompi.
- esineen, joka sopii vatisi jalaksi. Tässä on käytetty kirpulta löytynyttä yksinäistä jalallista lasia; kynttilänjalka, pieni maljakko tai esim. pokaali kelpaavat myös hyvin
- tehokasta pikaliimaa


Miten homma etenee?
1) Pese ja silitä liina, jos se ei ole valmiiksi soma.
2) Peitä muottisi kelmulla, jotta liinan irrottaminen kovettuneena kävisi helpommin. Tässä on elmukelmutettu lautasen ulkopuoli. Tarkista, ettei kelmuun jää massivisia ruttuja tai muita epätasaisuuksia.
3) Kastele liina käyttämälläsi tärkillä/kovetteella. Minä lotrasin liinan molemmilta puolin tapettiliimalla.
4) Levitä liina muotin päälle. Oio, venyttele, silittele. Älä jätä kupruja. Tarkista erityisesti liinan reunat, jotta ne asettuvat haluamallasi tavalla.
5) Jätä liina kuivumaan. Minun liinalleni riitti ilta ja yö saunan jälkilämmössä sekä aurinkoisella parvekkeella vietetty aamupäivä.
6) Varmista, että liina on varmasti kuiva. Hiukankin kosteutta ja se lörpsähtää muodostaan pois.
7) Liimaa pikaliimaa astian siihen kohtaan, johon aiot liinasi kiinnittää. Paina liina kiinni napakasti ja anna kuivahtaa. Voit halutessasi laittaa liimauskohtaan liinan päälle jonkin painon, mutta huomaa, että liima nousee helposti pitsin läpi. Voi olla, että painona käyttämäsi esine liimautuu pitsiin kiinni.
8) Se on valmis. Vati ei kestä valtavan painavia tilpehöörejä enkä suosittele siinä säilytettäväksi suuhun pantavia ilman lautas- tai muovisuojausta.

Edit. Vatini reunat alkoivat näyttää sen verran lerpuilta jo muutaman päivän jälkeen, että suosittelen suorilla teille muille kovempia aseita. Erikeeperitärkkiä en ole koskaan kokeillut, mutta kehuvat hyväksi. Sen sijaan olen varsin tuttu sokeritärkin kanssa ja se pitää varmasti. Siksipä uitatin omaa vatianikin sokerivedessä ja nyt toimii eikä lerputa. Jos tärkkiasiat eivät ole jollekulle tuttuja, niin kurkistakaapa vaikka Marttojen vinkit täältä.

15.9.2012

Syksyä

Olen täyttänyt sata vuotta. Siltä se ainakin tuntuu.


Lahjoin itseäni konjakinvärisillä, aika miehekkäillä kengillä, vaikka tarkoitus oli ostaa mustaa ja korkeakorkoista. Sitten löysin venäläistyyppisen ruusuhuivin; sellaisen, mitä ennen vanhaan tuotiin tuliaisina Pietarista. Siis silloin kun Pietari oli vielä Leningrad. Halusin mustan, mutta sain sinisen.

Joskus tuntuu, että tätä naista ohjataan autopilotilla.

12.9.2012

Huippusalaista

Voi, mikä äiti olenkaan! Ei saanut lapsi kauluriinsa rusetteja, perhosia eikä kukkasia. Ei edes aurinkoa, vaikka niitä lapsi halusi vain yhden.


Vastalahjaksi lapsi kieltäytyi kuvista. Piti lainata isosiskoa, joka on kolmivuotiaaseen verrattuna huomattavasti kiinnostuneempi huippumallin töistä. Piti lainata salaa, koska ei se olisi tykännyt siitäkään. Se kolmivuotias. Että isosisko on HÄNEN hommissaan ja pitää HÄNEN kauluriaan. Jestas sentään.

Kauluri on mallia "omasta päästä", lanka on Novitan punakukertavankirjavaa Nostalgiaa ja puikkoja en nyt muista (tarkistin: 3,5 mm). Aloitin kaulurin 2o, 2n -joustinneuleella, 4-5 sentin jälkeen lisäsin nurjia yhden lisää (2o, 3n) ja seuraavien 4-5 sentin täyttyessä yhden oikean silmukan lisää (3o, 3n). Kun mittaa oli tarpeeksi, päättelin, mutta en katkaissut lankaa, vaan jatkoin suoraan virkkuukoukulla pitsinpoikasta kaulurin reunaan. Niin julma en sentään ole, että olisin jättänyt tytärlapsen vaille kaikkia krumeluureja.

Lisää kuvia Ravelryn puolella. Sieltä minut löytää värikoodilla "harmaa". Tietysti.

10.9.2012

Pikkumusta

Hyviä ja huonoja uutisia. Hyvää lienee se, että virkatut taulunkehykset (täällä) onnistuvat myös rautalankavirityksen ympärille. Eli pois huoli ja murhe kaikki te, joilta puuttui rengas johon virkata. Täti täällä pyöräytti ihan normirautalangasta suorakaidetta kehykseksi ja toimii se. Ei tietenkään niin hyvin ja siististi, kuin valmiilla kaunismuotoisella kehysrenkaalla, mutta paremman puutteessa käy näinkin.

Huonoa saattaa sen sijaan monella tehdä se, että taas olisi viiksikarvaa tarjolla. Perversioni on jo sen verran julkista laatua, että minua osataan ilahduttaa viiksiyllätyksillä. Kiitos Helenalle karvakortista, se pääsi heti seinälle.


Minulla ei ollut mustaa puuvillalankaa, joten kehys on virkattu rasittavan liukkaasta ja oudosti hohtavasta efektilangasta, jota löytyi yksi pienehkö nöttönen lankakorini pohjilta. Ei ollenkaan hyvä, mutta saa kelvata, kunnes täydelliset kehykset karvakortille löytyvät. Saisivat olla ehkä ohuemmatkin kuin nuo nyt valmistuneet.

Niin ja kiitos Ina, Minna ja Hanne! Olette piristäneet flunssaista syksyäni muistamalla minua tunnustuksilla. Olen tavattoman otettu ja iloinen.

7.9.2012

Kristallien loisteessa

Meillä on perintönä saatu kristallikruunu. Ollut jo vuosia. Se tuntui aluksi ihan naurettavalta, mutta jossain vaiheessa sitä lakkasi ajattelemasta. Nyt se on entistäkin överimpi, kun löysin siihen halvalla eriparivarjostimia. Oikein sellaista perinteistä sorttia. Voi tätä porvarillisuuden määrää.


Kuva on otettu alakulmasta, koska parempaan ei pysty. Flunssa on kaatanut tädin pötkölleen ja nyt on sopivaa luppoaikaa miettiä, miten yhteen lapsen kauluriin saisi mahdutettua rusetteja, kukkia ja yhden auringon. Kolmivuotiaan kanssa aika ei totisesti käy pitkäksi.

4.9.2012

Huivipa hyvinkin

Halusin pienen, nopean ja helpon kaulaan laitettavan. Sain aikaiseksi suurehkon ja vienosti pitsisen. Isommankin siitä saisi, jos neuleen pystyisi pingoittamaan kunnolla koko komeuteensa, mutta minulla loppuivat saunan lauteet kesken. Lauteille venyttely on riittänyt minun tähän astisille neuleilleni varsin mainiosti, mutta nyt tulivat seinät vastaan. Remontti ei ole harkinnassa.


Väri on upea; ostin langan pelkästään tuon oranssin lumovoiman takia. Mallin löytyminen ei sujunut yhtä sutjakkaasti. Ehdin aloittaa kahtakin muuta huivia, mutta jouduin niiden kanssa sellaisiin matemaattisiin voltteihin, että purin mokomat pois. Tämä nyt valmistunut Springtime Bandit on passeli "paksummalle" langalle ja oli myös lankamäärälleni riittävä. Vaikka jännäksi meni tämänkin kanssa, sillä ohjeen pari viimeistä kierrosta piti jättää kokonaan neulomatta.

Malli: Springtime Bandit (ilmaisohje Ravelryssä täällä).
Lanka: Tiibettiläistä lankaa! Langan nimi on Ecoline resham silkwool ja siinä on villan lisäksi aika tavalla kierrätyssilkkiä. Siellä täällä putkahteleva monisävyinen silkki tekee pinnasta tweedmäisen. Lankaa meni kaikki mitä oli eli kaksi kokonaista vyyhtiä.
Puikot olivat vitoset.


Nyt pitäisi sitten neuloa lapselle kauluri. Hän on muistuttanut pitkin matkaa huivin neulonnan lomassa, että maailmassa olisi tärkempääkin neulottavaa, kuin joku pöljä huivi. Ja on tietysti aivan oikeassa.

1.9.2012

Costo

Aamulla lapsen kanssa antiikkimessuilla. Neiti tuntee palavaa kiinnostusta vanhoja kimaltavia pukukoruja kohtaan ja halusi tarkistamaan tarjonnan. En laittanut sanottavammin vastaan.


Koru jäi hankkimatta. Sen sijaan ostin lapselle lippiksen. Kyllä, antiikkimessuilta. Ja vieläpä omaa kokoani. Neidin hiukset ovat tilavuudeltaan niin valtaisaa laatua, että aikuisen koko ei näyttänyt eikä tuntunut ollenkaan pöljältä. Hyvällä tuurilla tästä napataan pitopäähine vielä taloutemme kaikille naisille. Hattu on Costo-merkkinen (täällä) ja riehaantumistani hillitsi vain hinta. Sitä oli sen verran, että ajatuksenjuoksuni ehätti aika pitkälle kohti ompelukonetta. Aion tutkia tuon Coston rakenteen vielä tarkkaan, mutta kysynpähän kuitenkin varuilta, onko kukaan törmännyt missään vastaavan tyyppiseen hatun kaavaan. Olisin kovin kiitollinen vinkeistä.

Illalla on treffit Oranssin kanssa. Saattaa olla, että huomenna on mitä pingottaa.