31.8.2012

Kettuja

Taidettiin vähän seota. Tyttäret ja minä. Ajateltiin ihan vain hiukan kurkistaa, mitä Pinterestillä on tarjottavana hamahelmien saralla. Ja olihan siellä. Vanhemmalla neideistä on vaikka mitä tulollaan, minä jämähdin kettuihin. Tänään piti sitten kipittää kaupoille ostamaan pohjia ristarosseihin. Ja nyt minulla on kettumainen rintarossi. Sopii hyvin ruotsalaisen kirosanataulun jatkoksi.


Ideavarkaus täältä.

29.8.2012

Jävla igen

Är den bättre nu? Vet inte.


26.8.2012

Oh, yes!

Nyt loppui valitus. Tulin kiittämään Raglanaa, joka vinkkasi, että Ravelryssä voi ihan surutta vaklata idoleidensa jonoja ja neulesuosikkeja. Edellisen postauksen kahdeksan suora tuli jälleen todistetuksi: enpä olisi itse tajunnut hakea malleja tuota kautta. Ainakaan tähän hätään. Niinpä minä sitten illalla tuijotin toisella silmällä televisiosta Sherlockia ja toisella läppäristä gurujeni kokoamia listoja ja löysin vaikka mitä. Jopa huiviohjeen, vaikka olinkin haudannut jo koko ajatuksen. Se löytyi Nastilta, tottakait, sillä Nasti on ihan uppoamaton laiva näissä neuleasioissa. Niin, että täällä neulotaan taas eikä kiroilla edes ruotsiksi.


Kuvissa lisää ilonaiheita. Vaikka heräsinkin viime keväänä liian myöhään kylvöpuuhiin, jotakin satoa on sentäs saatu. Tuo ILO ei tarkoita kansainvälistä työjärjestöä eikä Haukiputaalaista käsityökauppaa, vaan vaikkapa sitä tuiketta herneille person lapsen silmissä, kun hän saa kerättyä lippalakkinsa täyteen vihreää herkkua. Ja noista omenoista menen nyt leipomaan omenapiirakan. Sellaisen amerikkalaisen, jossa on taikinakuori päällä. Uudessa Oliviassa oli ohje.

25.8.2012

Voihan nenä

En olisi uskonut olevani näin päättämätön. Olen nyt aloittanut kahta eri huivia ja jotenkin ei vain nappaa. Purkuun menivät. Lankani on liian paksua tai sitä on liian vähän. Enkä jaksa ajatella yhdistämistä muihin väreihin, lankoihin, raidottamista tai mitään vastaavaa. En halua muokata ohjetta enkä suunnitella omaa. En nyt. Halusin vain nopeasti mukavaa pientä oranssia kaulan ympärille piristämään hapanta naamaani. Ja koska aikaa on kulunut ja olen ajautunut sisäiseen juupas-eipäs-ilmiriitaan pitsihuiveista, taidan puhaltaa pelin poikki ja palata huiviasiaan uudestaan, kunhan kaulaani alkaa palella. Väkisin vääntämällä ei hyvää tule.

Kiitän lämpimästi kaikkia, jotka näkivät vaivaa ja vinkkasivat minulle huivimalleja. Aika moni niistä meni jonoon. Mutta todennäköisesti jostakin toisesta langasta toteutettavaksi.

Koska olen itseeni tällä hetkellä aika lailla tyytymätön, ajattelin rangaista itseäni vastaamalla Oranssin ja jonkun muun (Apua, olen unohtanut! Linkitän heti kunhan muisti palaa) haasteeseen (kiitos kovasti molemmille!) ja kertoa itsestäni muutamia totuuksia. Luin joskus jostain lehdestä artikkelin, jossa bloggaajia vinkattiin kertomaan blogissaan aina vain mukavia ja hyväntuulisia asioita. Siis jos haluavat menestyä. Ilmeisesti en ottanut opikseni, koska aion nillittää nyt koko rahan edestä. Kahdeksan totuutta kuluneelta viikolta, olkaapa hyvät:

Minulla
1) ei ole kaikki kotona
2) eikä hissi mene ylös asti.
3) Minulla ei ole kaikki inkkarit kanootissa
4) eivätkä kaikki muumit laaksossa.
Minulla on
5) palikat levällään ja
6) neulon vain yhdellä puikolla.
En ole
7) penaalin terävin kynä
ja minun
8) vintilläni tuulee.


Ärsyynnyksen laineiden lyödessä korkeimmillaan askartelin itselleni uuden huoneentaulun. Ymmärsin, että huonoina päivinä työpöydän päällä komeileva Happiness is a way of life -teksti saattaa nostattaa hetkellisesti verenpainetta ja että se kaipaa kipeästi viereensä tasapainottavaa arkirealismia. Pyydän kopiointia syvästi anteeksi ruotsalaisilta.

Jos mittailisi tänään tiluksia. Kävisi rautakaupassa ja vaikkapa kirpulla. Siinäpä trio, joka yleensä auttaa.

21.8.2012

Nainen hermoromahduksen partaalla

Katsokaa nyt, mikä lanka. Mikä väri! Minä poloinen ajattelin tehdä siitä pienen kolmiohuivin. Tai semmoisen ison ja lötkön kaulassa roikkuvan härpäkkeen. Mutta ei se mennytkään niin. En löydä ohjetta. En kerta kaikkiaan. Kaikki löytämäni ovat jotakin ihan muuta: liian isoja, liian koristeellisia, liian jotakin. Mikä tuska! Asiallisimmat löytöni tähän asti ovat härpäkkeitä (täällä ja täällä).


Ihan vaan siltä varalta, että jollakulla syttyy siellä huivilamppu päässä, niin sanon, että lankaa on sadassa grammassa 180 metriä. Minulla on kaksi vyyhtiä. Muita faktoja ei ole. Suositeltu puikkokoko 4-4,5 ja materiaali villaa ja kierrätyssilkkiä. Ideoita? Muuten alan neuloa mitä sattuu, sillä neulomaanhan tässä on päästävä. Mieluiten heti.

Näinkö se huivien jumalatar nyt rankaisee eliniän kestänyttä ylenkatsettani kolmiohuiveja ja pitsihuiveja kohtaan? Kysynpähän vaan.

18.8.2012

Takin kääntö

Aamusella lapset olivat huovan, lankojen ja neulojen kimpussa jo kello yhdeksän. Se näytti niin mukavalta, että päätin siirtyä omista (niistä "oikeista") töistäni samaan seuraan. Ihan vain hetkiseksi. Eikä siinä sitten kauaa mennytkään, kun minun takkini oli valmis. Kahdeksan nappia, tamppi taakse ja lankojen viimeistely. Luovuin ajatuksesta kirjoa lisää kukkia, sillä takki näytti silmiini jo muutenkin niin kumman väriseltä. Sen sijaan ristipistoilin kyynärpäihin "paikat". Takki tuntuu edelleen jotenkin oudolta. Luulen, että se on tuo Hanko-langan väri. Vaatekaapissani ei ole sille kauheasti kavereita.


Takki on mallinsa puolesta aivan suora Odd Mollyn Grandma´s. En muokannut ohjetta juuri lainkaan. Takaosan tamppi on tehty oman pään mukaan ja etupuolen taskun kannet jätin pois. Kokoasioissa olen vekslaillut kyllä kiitettävästi; leveys on S/M ja pituus sitten jotakin paljon suurempaa. Ohje löytyy täältä. Lanka on Novitan kierrätyspuuvilla/akryylilanka Hankoa, joka ei ollut ollenkaan hassumpi tuttavuus. Lankaa meni 9 tai 10 kerää aika tasan. Jos olisin tehnyt taskut, olisin joutunut korkkaamaan vielä uuden kerän. Kaikki Hankoa värikkäämmät osat ovat Noron sukkalankoja. Herra Koukku oli jykevä kasi.

"Oikeita" töitäkin on tehty. Tiedä vaikka ehtisin sittenkin aloittaa huomisiltana jo jotakin uutta. Ajatukset tosin lyövät siltä osin aika lailla tyhjää. Mutta no hätä, ei se kauaa kestä.;)

Edit. Ai niin, virkkasinhan minä takkiini nappilistat (kuusi kierrosta ylhäältä alas) molempiin etukappaleisiin. Semmoiset eivät kuulu tuohon originaaliin ohjeeseen, mikä kannattaa huomioida, jos siellä joku suunnittelee omaa takkia ja miettii langankulutusta.

17.8.2012

Unten mailla

Käsityörintamalla on ollut hiljaista. Suorastaan uneliasta. Viikon saldo on pyöreä nolla lasketaanpa tilannetta sitten silmukoiden tai neulanpistojen lukumäärällä. Niitä "oikeita" töitä riittää myös tulevalle viikonlopulle, joten jos ei nyt vallan ihmeitä tapahdu, niin käsityöni saavat uinua vielä jonkin aikaa. Onni tuossa alhaalla näyttää mallia.

PS. Sänky on Peppi Pitkätossun, mutta vaikuttaa siltä, ettei maailman vahvin tyttö pärjää sängynvaltauksessa täysveriselle ja hyvin ruokitulle kollikissalle. Sängyn voisi oikeastaan maalata.

13.8.2012

Hitaasti hyvä tulee

Tuumailin tänään nappikaupassa. Hankotakistani taitaa tulla tuumailutakki, niin paljon pään raapimista se vaatii. Jokin takissa vaivaa minua hirveästi, mutten tajua, mikä. Palaan siis mietintämyssyyni muhimaan ja vilautan takkia vain sen verran, että pysytte kärryillä.

11.8.2012

Voi sentään

Kovin ovat porkkanaiseni laihaa sorttia. Samaa en voi sanoa itsestäni, sillä Hanko-langasta virkkaamani takki ei tunnu yltävän vatsan ympäri. Täällä tarvitaan nyt mietintämyssyä ja selvästikin jokin lisäosa. Nappilista ehkä.


Harmi, etten ryhtynyt viljelemään tänä kesänä riisiä. Olosuhteet olisivat olleet otolliset.

8.8.2012

Painin jälkeen teki mieli karkkia

Olen ihastellut virkattuja taulunkehyksiä Pinterestin puolella. Kun silmiini sattui paikallisessa Nappi-Kikassa metallisia renkaita, ajattelin tehdä hiukan testausta. Ja hyvinhän se sujui.


Yllä oleva kolmen sarja näyttää, miten helposta hommasta on kyse.
1) Hommaa jostakin joku rengas tai vastaava. Myös rautalankaviritelmät kelpaavat. Luulisin ainakin.
2) Virkkaa renkaasi (tai mikä se onkin) täyteen (siis niin paljon, ettei rengasta näy enää läpi) kiinteitä silmukoita.
3) Jos haluat kehykselle kokoa, virkkaa seuraava kierros pylväitä. Tämän vaiheen voit jättää halutessasi myös väliin.
4) Sitten pitäisi kehitellä jonkinlainen reunapitsi. Niitä riittää jokaiseen makuun ja taitotasoon; tässä mentiin pelkillä pylväillä ja piilosilmukoilla.
5) Vaikein kohta: kehyksen sisälle pitäisi keksiä jotain. Minulla oli mielessä eräs piirustus, mutten tietenkään löytänyt sitä. Laitoin sitten tuommoisen tekstin ihan vain teidän iloksenne. Ei se siinä kauaa pysy, älkää huoliko. Ajateltiin miehen kanssa, että "Varokaa, lapsia!" -teksti sopisi meille paremmin, kun ei meillä kummallakaan ole partaa.

7.8.2012

Siellä lepää!

Voi pojat! Vaikka paikallisen sanomalehden mukaan suomalaisen painin tuskanhuuto kaikuikin eilen Lontoon olympiakisojen molskilta kauas molempien painijoidemme karsiuduttua, niin täällä neuleolympialaisten puolella on oltu mitalitahdissa. Ja luulenpa, että nyt on mitalikahvien aika. Se ei taida Suomen "oikeaa" painiväkeä paljon lohduttaa, mutta neulepainijalla on täällä hymy herkässä ja uudet villasukat jalassa.


Malli: Ykskyntöset, suunnittelija Jenni Osterman (Ravelryssä ilmainen ohje täältä)
Langat: Vaalea on Novitan Nallea ja sininen kirjoneule jotakin SandnesGarnin lankaa (onko niillä semmoinen kuin Sisu?). Jälkeenpäin neulalla pistellyt koristeet ovat mitä sattuu, ainakin jotain Regian sukkalankaa ja Mokkasukkaa. Osa kirjailuista on kaksinkertaisella langalla ja aina välillä tuntuu, että yksinkertainenkin olisi riittänyt.
Puikot: Oisko kolmoset?

Mitäs nyt? Sitä kun on kaikkensa antanut, niin olo on hiukan tyhjä. Aloittaisiko jotakin uutta? Vai tekisikö kesken olevaa loppuun? Käyttäisikö nappiin osuneen kuntohuipun hyväkseen ja vyöryttäisi mattopainissa loputkin marinaadit kypsiksi? Vai käyttäisikö pari viimeistä lomapäivää elpymiseen, koska perjantaiaamuna tämä atleetti palaa takaisin leipätyönsä ääreen ja sitten harrastellaan taas vähemmän. On se tämä urheiljan elo sitten hankalaa. Voi hitsi.

5.8.2012

Maali lähestyy

Tervetuloa takaisin neuleolympialaisten painimolskille. Täällä on seurattu viime päivät sinivalkoista ottelua Sakkolan Sisun sukan, Yks Kyntösen, ja Oulun voimailijoita edustavan neulojan välillä ja jo nyt uskaltaa sanoa, että peli on selvä. Jos Kyntönen olikin Oulun tädille vielä reilu vuosi sitten liian vahva vastus, niin ei ole enää. Kyyti on ollut Kyntöselle sen verran kylmää, ettei se ole pystynyt akuuttia langanloppumisepisodia lukuunottamatta nappaamaan täti-ihmiseltä pisteen pistettä. Ja hetki sitten tapahtui se, mitä täällä on odotettu: tätisarjan ottelu päättyi Kyntösen selätykseen ja lankojen päättelyyn. Neuleosuus on valmis.


Ainoa hiukan dramaattisempi kohta ottelussa nähtiin jo ensimmäisen sukan lopussa, kun neulojan olisi pitänyt sääntöjen mukaan poistua hakemaan neulaa ja päättää työ kärkiosasta silmukoimalla. Tädin mielestä operaatio oli turha, koska homman voi hoitaa myös puikoilla käyttämällä niin sanottua kolmen puikon tekniikkaa. Kyntösen kärkiosissa tapahtui siis sääntörikkomus, mutta ainakaan vielä siitä ei ole seurannut hylkäystä. Kyntösestä itsestään ei ole valituksen tekoon, sillä sen verran puikko kurkulla koko ottelu on sukan osalta sujunut. Jäljellä on vielä ns. kosmeettinen osuus, jossa Kyntösen varressa oleva kirjoneuleosio koristellaan kuin voiton merkiksi. Kyntönen tuskin laittaa enää hanttiin, tuleehan sukkaparista käsittelyn jälkeen nätti kuin suihkunraikas painija.

Päätämme täältä pieruntuoksuiselta painihallilta tähän. Palataan sukkakuviin heti, kun ehostuspuoli on valmis ja neulojamme pääsee lähtemään kotimatkalle uuden sukkaparin kanssa.

1.8.2012

Uutisia painihallilta

Täällä molskilla alkaa näyttää pahasti siltä, ettei Oulun Voimailijat ole varannut edustajalleen kylliksi lankaa. Joku on taas tyrinyt, vaikka kyseessä on kauden tärkein kisa. Voivoi tätä suomalaisen urheilun tasoa.


Tilanteen tekee erityisen kutkuttavaksi se, että sukan kaatoa yritetään kotimaisen lankavalmistajan Nallella. Lankavalmistaja on kuuluisa lähes Usain Boltin tasoisesta vauhdinpidosta lankasävyjen vaihtumisessa. Niin että jos ja kun yli vuosi sitten ostettu lanka loppuu, niin onko sitä ylipäänsä enää saatavissa? Ottelu on selvästi saamassa uuden käänteen..  Neljän vuoden päästä uudet kisat, kuten täällä tukijoukkojen kantava voima lohduttaa.

Edit. Joskus käy munkki. Sävy 061 on myös uusimmalla lankakartalla, joten sitä löytyi iloisesti heti ensimmäisen marketin hyllystä. Joten sori vaan Kyntönen: I´m back and I´m bad.