28.5.2012

all those who

Olisi ollut oikeitakin hommia, mutta tartti tehrä jotain. Kirpputorilta matkaan tarttuneet kultakehykset eivät päässeetkään maalikylpyyn, vaan saivat jäädä.


Hiukan kangasväriaskartelua pellavalle ja se on siinä. Loppuviikon painan duunia, joten viikonloppuun asti moi!

25.5.2012

Mertsu kysyy - Outi vastaa

Mertsu heittäytyi vallan uteliaalle tuulelle ja nakkasi minulle joukon kysymyksiä. Ja minähän vastaan.

1. Mikä oli ensimmäinen neuletyösi?
En harmainta haisua. Ensimmäisen virkkaukseni muistan, koska se oli katastrofi, mutta neuletta en saa mieleeni. Se saattaa hyvinkin olla villasukka. Todennäköisesti vain yksi sukka, ehkä jopa vajaa yksi sukallinen.


2. Jos saisit valmistaa vain yhdenlaisia neuleita, olisiko työ pusero, sukat, kaulaliina vai jotain muuta?
Saattaisin kallistua jonkinsortin huiveihin, koska minulla on miltei aina jotakin kaulassani. Olen palelevaa sorttia ja tykkään kääriytyä villaan. Neuletakitkin voisivat olla kova sana tällaisessa kisassa.

3. Mistä langasta et missään nimessä haluaisi neuloa ja miksi?
Joku saattaa muistaa yritykseni virkata muovipussia. Se jäi yritykseksi ja lupaan, etten yritä toiste. En virkaten enkä neuloen. En myöskään halua koskea mihinkään, mikä natisee tai missä on ns. efektiä enemmän kuin laki sallii.

4. Jollet kilkuttelisi puikkoja/koukkuja, mitä tekisit "säästyvällä" ajalla?
Pelkäänpä, että tekisin oikeita töitä. Olen alalla, jossa on varsin helppo hukuttaa myös ns. vapaa-aikansa työn tekoon ja siihen liittyvään oheistoimintaan. Pitää olla siis äärimmäisen tarkkana, että muistaa kilkutella välissä. Niin ja sitten on tietysti se multa. Sulan maan aikana olisin tietysti kukkapenkissä.

5. Pidätkö helteestä?
Ennen en pitänyt. Nykyään, kun luitani tuntuu kolottavan ja palelevan jatkuvalla syötöllä, vastaan suorastaan odottavani sitä. Eli kyllä, kiitos.

6. Monetko villasukat omistat?
Yhdet ehyet. Yhdet rikkinäiset, jotka joutuvat aivan kohta tekemään tuttavuutta saksien kanssa. Ja sitten on vielä eräs sukkapari, jonka toinen osapuoli on parsittu ja toisesta on tehty väliaikainen kännykkäkotelo. Jahka saan hankittua puhelimeeni oikeat kuoret, minulla on siis kaksi ehyttä sukkaparia. Jotta tilanteeni ei vaikuttaisi onnettomalta, haluan korostaa, että kahdet sukat ovat kesken.


7. Montako pitsihuivia normaali immeinen tarvitsee ja miksi?
Vaikka kehuinkin jo tuossa yllä olevani huivi-ihmisiä, niin pitsihuivien päälle en ole ymmärtänyt koskaan. Joskus on tullut nähdyksi joku niin huikea pitsihuivi, että hetken verran olen kuvittellut aloittavani sellaista, mutta kuvitelmaksi se on jäänyt. Vastaan siis, ettei yhtään. Tietysti sillä edellytyksellä, että uskallan väittää olevani ns. normaali ihminen.

8. Jos olisit eläin, mikä olisit?
Olisin aivan varmasti Myyrä N. Kutale. Saisin möyriä kaiket päivät kukkapenkissä ja vuorata pesäni leikkotulppaaneilla. Talvisaikaan voisin testata luovuuttani rakentamalla lumen alle suurkaupungin metrokarttaa muistuttavan tunneliverkoston, joka kiidättäisi minut kukkasipulipöydästä toiseen. Koska myyrät tekevät aika monta pesuetta vuoden aikana, elämä ei olisi tylsää nähnytkään ja sutinaa olisi tarjolla riittämiin.

9. Pidätkö ruuanlaitosta vai ulkoistaisitko sen mieluusti jollekin muulle?
Kyllä ja en. Innostun välillä ja sitten mennään tovi lamaannuksen vallassa. Taidan olla fiiliskokki ja -leipuri, mutta äiti-ihmisenä sitä on kokattava, oli fiilistä tai ei. Onneksi ukkokulta hankki nuoruudessaan myös kokin koulutuksen, joten ulkoistaminen onnistuu aika helposti.

10. Harrastatko ristipistoja?
En vielä. Paitsi jos harrastukseksi lasketaan se, että olen kerännyt aika massiivisen kokoelman vanhoja tekstiilejä, joissa on muiden ristipistelyjä. Teen niistä vielä joskus jotain.

11. Mikä on viimeinen hankintasi käsityörintamalla?
Odottelen postipakettia Japanista, josta tilasin kaksi virkkauskirjaa. Ja kirppiskierros tuotti tänään mm. kaksi hametta, jotka ostin ihan vaan kankaan takia. Eli kangasta on hankittu. Se peijakkaan Mekkotehdas-kirja!


Ekaan kuvaan tuli totta kait kirjoitusvirhe. Jumalainen lankahan on tietysti PukkIlua. Ja jos joku otti minut ihan tosissaan, niin hänelle voisin kertoa, että haluaisin oikeasti tämmöiset kuoret. Mutta en ole vielä ehtinyt. Siihen asti mennään villasukalla.

24.5.2012

Vaihtokauppa

Yksi puutarhahaave on täyttynyt. Pihassani kasvaa ja kohisee aito, oikea, vanhan liiton ukonhattu. Violetti sellainen. Vaihdoin sen tupakseen valkovuokkoja. Nyt sitten jännitetään, mitä se tykkää uudesta kodistaan.


Sitä minä vaan, että voisi se kait ihmisellä mennä huonomminkin. 

22.5.2012

Tiistaina

äiti: Haluaisitko sovittaa uutta mekkoasi? Se on nyt valmis.
lapsi: En. Sovitan tiistaina.
äiti: Nyt on tiistai.
lapsi: Onko? Sovitan sitten vaikka maanantaina.


Kuvat maksoivat äidille kolme dominokeksiä. Mekon kaava Mekkotehdas-kirjasta, malli Alviina. Kangas esihistoriallinen löytö vaatekaappini perimmäisestä nurkasta. Mekon alla nuhjaantunut pusero; raitahihat eivät siis kuulu mekkoon. Kolme dominokeksiä ei riitä aivan kaikkeen...

20.5.2012

Kyllä ja ei

Melkein sain mekkosen valmiiksi. Olen ommellut kokoa 110/116 kolmivuotiaalle, mutta hän ei suostu sovittamaan. Täällä on siis pattitilanne. Koristelut ja helman mitta selviävät, kunnes tiedän, tuleeko Alviinasta todennäköisesti hieman liian väljä kolmivuotiaan mekko vai hieman liian nafti koululaisen pusero. Mahtuu nimittäin isommallekin neidille ja näyttää oikeastaan aika kivalta hänen yllään.


Mekon ohje uutukaisesta Mekkotehdas-kirjasta (malli helpoksi mainostettu Alviina).

Minä jään odottelemaan uhmaikäisen "parempaa" hetkeä ja ehkäpä saatte sitten kuvia myös in action. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

18.5.2012

Kipinöitä

Yksi pylpyrä on kuin Sauronin koskaan lepäämätön silmä. Kolme pylpyrää kuin silmät ja suu. Ammollaan kaikki kuin Munchin Huudossa. Olen silti jatkanut. Ei se unikkopellolta näytä. Enemmänkin kekäleiltä hiipuvassa nuotiossa.


Lankana virolaista liukuvärjättyä villaa ja Rowanin Fine Tweediä. En pidä huivin kanssa kiirettä, vaikka touhu on edennytkin hyvin. Elän toivossa, etten tarvitsisi villahuivia aivan lähikuukausina.

Edit. Eiköhän laiteta edesmenneen Donna Summerin muistoksi jalalla koreasti. Se on sentäs perjantai. Jei!

16.5.2012

SurSur

Täällä on jo pitkään metsästetty kadonnutta ompeluintoa. Onhan sitä verhoa, tyynyä ja muuta nopeata surautettu, mutta mitään järin todellista ei ole tullut valmiiksi. Voi olla, että se juna meni jo. Että minun Huskyllani kaasutellaan enää vain satunnaisia pikkupilkahduksia ja parsitaan joskus farkkujen polvia. Masentavaa, eikö? Ihan luovuttanut en kuitenkaan ole. Tilasin Mekkotehdas-kirjan ja siinäpä onkin sellainen karkki, että jos ei tuosta ompeluinspiraatio iske, niin sitten ei mistään. Nyt täällä odotellaan, josko jokin ylimaallinen ompelumyräkkä kohta saapuisi ja tekisi hirveää lovea kangasvarastoihin. Olisihan se jotain se.

Odotellessa aion neuloa. Se sujuu taas.



13.5.2012

Joko nyt on tiistai?

Olen kinunnut jo hyvän aikaa kolmivuotiaalta hiukan pidempiä aamu-unia. Meillä kun noustaan aamuisin aika tavalla aikaisin. Vänkääminen kannatti: kolmivuotias lupasi, että äitienpäivänä nukutaan tosi pitkään. Tiistaihin asti.


Noh, herätys tuli hiukan ennen seitsemää. Totuuksilla höystettynä. Korttiin oli kirjoitettu:

Äitillä on vaaleat farkut ja vaaleat varpaat. Se on kokonaan vaaleeta. Äiti komentaa ja lukkee mulle unikirjoja. Äiti tykkää musta.

Iloista äitienpäivää kaikille äideille! Omalle erityisesti.

11.5.2012

Hyvä päivä

Saila ja Ina ovat muistaneet minua blogitunnustuksilla. Kiitän kauniisti molempia ja kuittaan asian kuuluttamalla koko maailmalle muutaman mukavan asian. Sellaisen, joka on vetänyt tänään hymyä korviin.

1. Kevät. Siunattu kevät. Pari sateista päivää on tehnyt ihmeitä puiden silmuille ja muulle vihreälle. Katsokaa vaikka näitä kuvia. Ihan noin vehreää täällä pohjoisessa ei vielä ole, mutta tuntuu miltei hekumalliselta ajatella, että perässä tullaan. Aijai tätä onnea.
2. Vaikka oikeastaan se kait on jo kesä. Näin tänään ensimmäisen pääskysen ja kyllä te tiedätte, mitä se tarkoittaa.
3. Ohi kiitävän jäteauton kylkeen oli kiinnitetty pehmonalleja. Likaisia ja nuhjaantuneita, kyllä, mutta jotenkin liikuttavia. Ajatelkaa nyt. Joku roskakuski poimii jätteiden joukosta pehmot ja ajeluttaa niitä kylillä. Pisteet hänelle ja hyvä mieli kaikille auton näkeville.
4. Joku toinen ihana oli tehnyt kaupunkisissi-iskun ja kiinnittänyt sillan metallikaiteeseen paksulla kettingillä ja munalukolla linnunpöntön. Pönttö oli sen jälkeen pudotettu ns. iloisesti sillalta alas, jolloin se oli jäänyt roikkumaan pari metriä kaiteen alapuolelle. Siinäpä linnulle pesäkolo keskellä kivierämaata. Päivä oli pelastettu heti aamusta, kun näin linnunpöntön huristessani viereistä siltaa pitkin linjuribiilillä.
4. Arvatkaapa, miksi meidän kolmivuotias haluaa tulla isona? Nasuksi.
5. Isomman lapsen ystävä tuijotti toissapäivänä meillä viiksitauluani ja ihmetteli sitä suureen ääneen. Järjestin varhaisteinille uutta pohdittavaa ompelemalla vielä viiksityynyn. Toivottavasti neiti tulee pian vieraisille.


9.5.2012

Vahinkoja sattuu

Täällä on mennyt päivä ihmetellessä. Että sellaistakin sattuu, että tässä taloudessa nähdään uuden uutukainen, itse tehty ja vieläpä valmiiksi asti saatettu neule. Liekö vahinko.

 Tarkemmat tiedot huivista löytyvät Ravelryn puolelta täällä. Todettakoon tässä vain se, että huiviin meni kaksi kerää GarnStudion Drops Delightiä. Huivi on tehty aika lailla omasta päästä - mallihan on perusperus ja vanha kuin taivas, mutta huomasin surffatessani, että Dropsin ohjeista löytyi juuri samanlainen. Siellä vain tuo raidoituspuoli on minun silmääni nätimpi; harmi, etten hoksinut heti alkuunsa kaivella netin ilmaisohjeita. Oma huivini taitaa olla piirun verran Dropsin huivia isompi.

Ymmärrän toki, että se on vain huivi ja vieläpä maailman helpointa sortimenttia, mutta sen verran vähän täällä on viime aikoina päästy puikkoja kilkuttelemaan, että valmis työ on suoranainen ihme. Nyt kun vielä keksisin jostain sellaisen jänisräikän. Eikös se sopisi juhlatunnelmaan? Olisi hyvä tilaisuus pyöräyttää kierros tahi kaksi. Tai kolme, peijakas sentään. Saa sitä riehaantua joskus.

8.5.2012

Mullan alta

Runkoruusuni on viettänyt jälleen yhden talven mullan alla. Kaivoin sen esiin juuri ennen vappua ja hyvältä näyttää. Lehtiä ja oksan alkua pukkaa mukavasti. On se sentäs onni, että tajusin, että kasveja voi talvettaa tälläkin tavalla.


Edit. Jos joku kaipaa tarkempaa tietoa, niin homma menee kutakuinkin näin: kaivan syksyllä kukkapenkkiini runkoruusun mittaisen kuopan. Jotkut hautaavat runkoruusunsa perunamaalle vakoihin, ajanee saman asian. Kuoppa kuin kuoppa. Sinne sitten ruusu ruukkuineen pötkölleen. Ollaan varovaisia, ettei latvusto katkea touhutessa. Sitten ruusu ja kuoppa peitellään mullalla, varovasti edelleen. Minulla on ollut tapana kasata kukkapenkkiin ruusun päälle vielä ylimääräinen kumpare multaa ja sen molempiin päihin olen tuikannut tukevat kepit merkiksi, jotta tiedän sitten keväällä, mihin kohti kumpua käteni upotan. Täällä Oulun korkeudella multa on lämmennyt ja pehmennyt huhtikuun lopussa sellaiseksi, että ruusun on voinut nostaa. Olen tehnyt touhun käsipelillä ja todella hellin ottein, etten vain vahingossakaan napsauta mitään poikki. Ruusu kannattaa kaivella aika näkösälle, ennen kuin ruvetaan nostopuuhiin. Multaa kasvin päällä on ollut kuta kuinkin 15-20 senttiä. Kannattaa ehdottomasti yrittää.

5.5.2012

Kävipä hassusti

Tiedän järkyttäväni pitkäaikaisia lukijoitani, mutta lohdutan sillä, että kerran se vain kirpaisee. Uudemmat lukijani pääsevät aistimaan takinkäännön syvyyttä esimerkiksi tästä postauksesta, joka taitaa kuulua blogini kolmivuotisen historian eniten kommentoituihin.

Mitäpä sitä peittelemään. Näin alas täällä on vajottu: olen syvästi ihastunut vanhanaikaisiin, vahattuihin viiksiin. Kaikki alkoi viime syksynä, kun törmäsin Akateemisessa nuorukaiseen, joka oli päästä varpaisiin saakka huomiotaherättävän tyylikkäästi ja jopa erikoisesti pukeutunut. Siis sellainen hipsteri, oletan. Vaikka hänessä olisi ollut silmänruokaa yllin kyllin, huomasin tuijottavani hänen ylähuulillaan keikkuvia hillittömiä viiksiä. En ollut kuunaan nähnyt sellaisia livenä, vanhoissa kuvissa vain. Ja suureksi järkytyksekseni minun yli myönnettävä, että kokonaisuus toimi. Se iski, kuin se kuuluisa metrinen leka. Joku viikko siinä meni toipuessa.



Koska oman miehen karvankasvu ei yllä puunattuihin hipsteriviiksiin (ja muita ei edelleenkään siedetä), päätin tulla reippaasti kaapista ja tuunata jokusen parin sisustukseen. Seinätaulu on valmis, tyynyä suunnitellaan. Jos joku muukin haluaa tarttua ideaan, niin viiksitaulu syntyy nopeasti kangasväreillä. Minä askartelin jokusen erilaisen viiksimallin (ah, tätä perversion määrää!) ihan vaan retkipatjasta. Tussilla piirsin ja saksilla irti leikkasin. Maalia pintaan ja lakanakankaalle painamaan. Hyvä tuli. Vaikka jos olisin jaksanut ruveta kirjomaan viikset, olisi saattanut tulla vieläkin parempi. Mutta joku raja sentäs.

3.5.2012

Ilmoitusasiaa

Jos jollakulla Oulussa tai muuten vain lähimaastoissa olevalla on akuuttia tarvetta yhdelle tai kahdelle runkojoustinpatjoista ulos kuoritulle joustinkehikolle (mikä ihme sellaisen oikea nimi on?), niin saa tulla hakemaan. Ovat olleet ulkosalla koko talven ja saaneet siksi nätin ruostutuksen pintaansa. Suunnittelin niistä ensin kehikkoa kärhöilleni ja sen ajatuksen hylättyäni tuumasin laittavani niistä toisen ihan vaan ronskisti kotiseinälle noin niin kuin taiteen virkaa toimittamaan. Mutta ei siitäkään mitään tule. Ovat lähdössä maanantaina kaatopaikkakuorman mukana huis hiivattiin. Yhden hökötyksen koko noin 80 cm kertaa 2 metriä. Mikäli joku innostuu, niin yhteyttä voi ottaa tuossa sivussa näkyvään sähköpostiosoitteeseen. Ja sitten leuhotan vielä hiukan uusia saappaitani. Aika.... koristeelliset, vai mitä?