30.4.2012

Kuin Strömsössä

- Sima meni pieleen. Taisin tappaa hiivan. Emäntätesti hylätty.
- Säätiedotus lupasi hyvää ja lähdimme linturetkelle. Nousi sellainen tuuli, että linnut hiljenivät ja lakkasivat lentämästä. Lokkeja, sorsa ja jokunen joutsen on aika laiha saalis lintutornista asti bongattuna. Vaikka kivaa oli silti.
- Tuuli ja tuiverrus uuvuttivat lapset. Itse retki oli melkoista vääntöä, mutta lopussa kiitos seisoi. Eivät jaksaneet tapella. Mikä siunattu, koko illan kestänyt rauha.
- Verhoprojektin puolikas valmiina, silitettynä ja ripustettuna. Toiseen puolikkaaseen tuli hieman miettimistä.
- Koska simaa ei ole, täytyy tyytyä kuohariin. On se harmi.


Toivotan edelleenkin hyvää ja virkistävää vappua kaikille! Kohta on jo toukokuu. Jei!

29.4.2012

Vanha tuttu

Jokunen postaus sitten kävi ilmi, että viimeisin lamppuviritykseni on jäänyt valmiina kokonaan vaille tarkempaa esittelyä. Vilautuksia on kyllä kertynyt; onhan valaisin keikkunut paikoillaan jo kuukausitolkulla. Mutta tässäpä tämä, olkaa hyvät. Minusta siitä tuli aika kiva.

 

Alkuperäinen ajatus oli koota valaisin pelkästään pienistä, värikkäistä pitsiliinoista, joita ehdin kerätä kirpputoreilta melkoisen kokoelman. Jostain syystä tuotos ei kuitenkaan miellyttänyt silmääni ja asia jäi tuumaustauolle. Olin hankkinut käsityökaupasta lamppua varten litteän, ympyrän muotoisen metallikehikon - suurinta kokoa, koska suunnittelin valaisinta huoneeseen, jonka korkeus on hyvinkin 4-5 metriä. Mitään pikkupiiperrystä en sinne kaivannut.

Vastaus löytyi yksittäisestä, kirjotusta liinasta, jota riitti lähes koko kehikon mitalle. Kaivelin esille siihen mielestäni sopivat pitsinpätkät ja irralliset pikkuliinat ja rupesin hommiin. Lampun yläreunaa kiertää pitsi, joka oli helppo kiinnittää pistoilla varsinaiseen rengaskehikkoon. Kirjottu liina ja muut suurimmat, ompelukonetta vaativat osat olivat tässä vaiheessa jo reunuspitsissä kiinni. Ainoa vinkkini, mitä tällaiseen touhuun osaan antaa, liittyykin ompelukoneen käyttöön: sen jälkeen kun kankaat ovat kehikossa kiinni (ainakin tuommoisessa isommassa), ompelukoneella hurruuttelu ei ole enää mikään nautinto. Minä keksin aivan lopuksi kiinnittää mukaan vielä yhden pikkuliinan ja totesin varsin pian, että käsin se on tehtävä. Tämmöinen lamppu syntyy sukkelaan. Ei ehkä kelpaa ihan joka sisustukseen, mutta lastenhuoneeseen, mummonmökkiin tai vaikka vaan kesäfiilislampuksi ihan loistava. Kuvan lamppu on meillä lastenhuoneessa.

Minä poden täällä jälleen kättäni, joten uutta valmista syntyy hiljokseen. Olen keskittynyt viime päivät lähinnä aikuisten "leluihin"; minulla on uusi puhelin ja heti piti päästä leikkimään Instagram-kuvankäsittelysovelluksella. Lamppukuvat otettu siis puhelimella ja käsitelty ko. ohjelmalla. Mukavaa vappua kaikille!

24.4.2012

Jälleennäkemisen riemua

Tekisi mieleni sanoa, ettei tästä päivä parane, mutten sano. Olen hädin tuskin toipunut vuokoista, perhosista ja kurkiauroista. Saatikka siitä, ettei minun pihamaallani ole enää hiutalettakaan lunta. Ja sitten löydän - noin vain, aivan ilman varoitusta - neljä komeaa, paksua kastematoa kukkapenkistäni. Että minä tykkään niistä. Jokohan joku kauppa möisi minulle jokusen säkin hevosenlantakompostia? Kastematojen kunniaksi? Täällä olisi kevätpirskeiden aika! Kompostia madoille ja aurinkopäiviä Outille, kiitos.

22.4.2012

Mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun

Muistaako joku vielä viime keväisen verhoprojektini? Kevätverhot, jotka eivät ehtineet kevääksi? Ja vaikka jäivätkin kesken, niin kyllä ne käytössä olivat. Siis se toinen, joka oli "miltei" valmis.


Kaivelin verhoprojektin eilen esille ja pistelin menemään. Valmista tulee aika haipakkaa ja alkaa näyttää vahvasti siltä, että tälle keväälle ne ehtivät.

Ja sokerina pohjalla viikonlopun pakollinen kevätbongausluettelo: västäräkki, neljä joutsenta, pyörän selkään päässyt kolmivuotias, aika lailla nupullaan olevia sini- ja valkovuokkoja, yksi etana sekä koko joukko peipponen-merkkisiä innokkaita laulumiehiä. Ja heti kun aurinko jaksaa näyttäytyä, kaikki hyönteiset kaivautuvat testaamaan talvikankeita siipiään ja krookukset aukaisevat kukkansa. Myyrähän on ymmärtänyt jättää tädillekin jotain! Vaikka täällä vielä pipo päässä kuljetaankin, niin sanonpahan vain, että Voi pojat!

18.4.2012

Ollappa pöllö

Kevään tulo etenee sen verran rauhallisin askelin, että paatuneinkin keväänodottaja on kovilla. Pari päivää sitten ikuistin pihaltani ensimmäisen avautumistaan selvästi harkinneen krookuksen. Tänä aamuna krookuksesta ei - eikä paljon muustakaan - ollut tietoakaan. Maassa oli hanki, järvet jäässä ja silmä sammunut auringon. Lumisateen läpi erotin pihasyreenistä neljä peipposta. Sääliksi kävi.


Iltapäivällä lumiraja oli selvästi laskeutunut ja kävin tarkistamassa krookuksen tilanteen. Poikkihan se oli. Kuten moni muukin lajitoverinsa. Kävin läpi mielessäni mahdollisia syyllisiä ja tulin tulokseen, että tarvitsen pöllön. Tai sitten lämpöä saisi riittää tänne raukoille rajoille asti sen verran, että kukkasta pukkaisi maasta kuin sieniä. Niin paljon, ettei parin krookuksen perään huomaisi edes kysyä.

Uutisten täti lupasi Etelä-Suomeen lämmintä viikonlopuksi. Leyhytelkääpä rakkaat eteläisemmät lukijani siellä auringon- ja päivänvarjojanne (mikäli pihatöiltänne ehditte), jotta jotain ilmavirtauksia kulkeutuisi tännekin asti. Voin taata, että siitä olisi iloa.

Edit. Hoi, kaikki neulojat! Kurkistakaapas tätä mallia; aika kiva, eikö?

16.4.2012

Herkkuja

Vaikka täällä ei olla neulottu järin uutterasti useampaan kuukauteen (siltä ainakin tuntuu), tulevaan ja parempiin aikoihin on syytä varautua asianmukaisella hartaudella. Kyllä ne työkiireetkin joskus helpottavat. Ja silloin minulla on, millä mällätä. Katsokaapas, mitä täti nappasi tänään matkaansa Lumoavasta langasta.


Ja ihmeellistä kyllä, mallikin on valmiiksi katsottuna. Tiedän tasan tarkkaan, mitä näistä pikku palleroisista vielä syntyy, kunhan ajan jumalattaret ja planeettojen konstellaatiot ovat jetsulleen.

14.4.2012

Kääretorttua

Ensin sitä on päällään kukkapenkissä. Arvelee, josko krookukset aukeaisivat jo seuraavana päivänä. Mikä kasvi on kasvanut pituutta eniten? Jättilaukkako se, vaiko tulppaani? Jouluruusukin suunnittelee selvästi jotain, mutta en tiedä mitä, koska se on minulla nyt ensimmäistä kevättään. On aurinkoa, lämpöä ja muutenkin mukavaa. Tekee mieli ommella, hämmentää puuvillalankoja ja pestä ikkunat. Ei muuta murhetta, kuin se myyrä.

Ja sitten tulee taas talvi. Piha on valkeana, kasvit kaikki lumen alla. Räntää se on. Asteet plussan puolella, mutta kevätfiilis pakkasella. Peipponen, joka ehti jo aloitella kevätjuhlaansa, on viisaasti vaiti. Tässä mitään puuvillalankoja aleta. Sen sijaan leipoa pyöräytin villaisen kääretortun.


Kääretortusta on tulossa huivi. Aika kummallisen värinen sellainen. Toivon hartaasti, että saisin laittaa sen heti valmistuttua suoraan kaappiin.

12.4.2012

Mitäkö tänne?

No, ei mitään. Töissä olen käynyt. Ja olen muutamaa havaintoa rikkaampi.


- Kaakelimaali ei välttämättä peitä yhden tai kahden maalikerroksen jälkeen, kuten purkin kylki lupaa. Maalasin juuri neljännen. Nuo ylemmän kuvan kukkaset eivät näemmä antaudu kovin vähällä. Eikä kovin paksusti viitsi maalata, jos ei sitten ole valumajälkien ystävä.
- Kun maalikerrosten välissä pitää olla vähintään 16 tuntia kuivumisaikaa eikä kaakeleiden läheisyydessä oikeastaan saisi roiskia vettä tai kovin höyrytellä tai kuumennella, keittiöelämä on mennyt kutakuinkin mielenkiintoiseksi. Hella on vedetty kaakeloidusta seinästä kauas ja siinä sitä häärätään sitten keskellä köökin lattiaa. Hermot ovat toistaiseksi pitäneet.
- Vaikka maalausprojekti venyy ja paukkuu, blogipiireissä varsin hyvin tunnetun tosiasian mukaan se ei estä aloittamasta uutta. Saatikka haaveilemasta. Alempi kuva liittyy tähän. Jokin tuossa ovessa puhuttelee minua. Kun vain keksisin, mikä ja miten.
- Sen sijaan olen satavarma siitä, mikä puhuttelee minua komeimmassa kukkapenkissäni. Myyrän kutalehan se. Ja joko vihulainen on viimeisillään raskaana tai sitten se on verottanut ankarasti kukkasipulivarantoani. Paksu se on. Ja vikkeläkinttuinen. Sanomattakin lienee selvää, että täällä ollaan sotatilassa.

7.4.2012

Jopas sattui!


Lehtietojen mukaan muuttolintuset odottelevat parhaillaan jossain etelä- ja länsirannikolla ilmojen lämpenemistä. Olin varautunut siihen, että ihan heti kohta tuulten suunnat eivät muutu, mutta kas, tänä aamuna omassa kamomillapöntössämme odotti melkoinen yllätys. Ja poikasiakin se on jo ehtinyt tehdä! Ettei vain olisi sellainen keltasirkku?

6.4.2012

Aika outoja lintuja


Vaikka on pitkäperjantai, aurinko jaksaa painaa. Lumi sulaa silmissä. Me muut otetaan ihan iisisti. Tekaisin muutaman lintusen roikuskelemaan virpomisvitsoihin. Nimenomaan tekaisin. Jäivät nokattomiksi ja ovat muutenkin ihan vinksallaan. Mutta ei haittaa, tänään on rento meininki.

Iloista pääsiäistä!

3.4.2012

Hyvä mieli

Niini haastoi minut kertomaan vähintään kymmenen hyvän mielen juttua. Vihdoinkin helppo haaste. Tällaiselle peruspositiiviselle hapannaamalle kymmenen ei ole konsti eikä mikään. Tämän päivän kymmenen suora voisi olla vaikka tämä:


1) Valo. Tänään on paistanut aurinko. Muuta ei tarvita, päivä on heti pelastettu.
2) Vihreä. Tähän aikaan vuodesta vihreän ilmaantuminen sykähdyttää erityisesti. Lempivihreäni on rosmariini ja minulla on niitä jo kaksi ruukullista paistattelemassa päivää ikkunalaudalla.
3) Mukavan odottaminen. Pääsiäisvapaa, tuore parsa kaupan hyllyllä, lumen sulaminen, käsien työntäminen tuoksuvaan multaan - you name it.
4) Lentäväiset. Tiedätte ehkä rakkauteni kimalaisiin, perhosiin ja sudenkorentoihin. Niitä odotellessa ilahdun joka ikisestä mustavariksesta ja lokkiparvesta, jotka aloittavat näillä kulmilla kevään muuttajien sarjan. Minusta tulee isona varmaan lintubongari.
5) Kissamme Onni. Yhtä hölmöyttä korvannipukasta hännänpäähän saakka. Kuten kuvasta näkyy, kissa on varsin eläväinen ja vasen koukkunsa on edelleen nopea.
6) Tekeminen. Olen tainnut onnistua tartuttamaan itse tekemisen palon myös lapsiini - vai mitä sanotte keskimmäisen kuvan pöllöstä?
7) Lapsista puheenollen, kotona on kiva olla ja kotiin on aina hyvä tulla. Tänään pääsin valmiiseen ruokapöytään ja siivottuun kotiin. Hölmö, joka ei sellaista arvosta.
8) Tänään kotona odotti myös postipaketti. Kiitos vain AnniKainen; karjalankakadu on laskeutunut turvallisesti ja etsii täällä kuumeisesti pesäpaikkaa. Suklaat on jo kutakuinkin syöty.;)
9) Illalla pääsen maalauspuuhiin. Ja olen ehtinyt neuloakin. Jei.
10) Jos naama menee jostain syystä joskus kurttuun, siihen auttaa JukkaPoika. Aina. Häntä ei voi kuunella pahantuulisena. Koettakaapa vaikka tätä: mies väittää, että siitä tulee oma vaimo mieleen.

Kiitos, Niini, haasteesta!

1.4.2012

Nasulle tasku

Nettiyhteyksiemme piti katketa nyt viikonloppuna, mutta täällä sitä vain ollaan. Käytän yllättävän tilanteen heti hyväkseni ja vilautan teille vaatimatonta sängynpäätyviritelmääni. Olen varsin onnessani lopputuloksesta. Enkä tarkoita ideaa, teknistä taituruutta (hah ja pah) saatikka valmiin tuotteen ulkonäköä - ne ovat tässä huumassa toisarvoisia tekijöitä, vaan sitä, että minä olen vihdoinkin ommellut. Olen ommellut! Edellisestä kerrasta on aikaa. Kaasua oli sen verran kiva painaa, että suunnittelen jo muitakin ompeluprojekteja.


Lapsen sänky on heti ikkunan alla. Siinä on patteri ja patterin edessä puuseppäserkkuni rakentama aika massiivinen patterinsuojus. Sängynpääty on kiinnitetty ylhäältä nauhoin patterinsuojukseen. Pääty on kevyttä tavaraa; se on kankailla päällystetty superlonlevy. Koko ajatus lähti liikkeelle taskuista. Halusin jotain, johon tunkea iltasella kirjaa, nenäliinaa, kuumemittaria ja unikavereita - kaikkea sitä, mitä tuommoisen pikkuviikarin sänkyyn ja sängyn viereen kertyy. Mietin ensin runkojoustinpatjan vuoraamista ja sen reunojen taskuttamista, mutta sängynpääty vei voiton. Nyt vain seurataan, toimiiko homma vai alkaako pääty repsottamaan. Ja pestään tuo Barbamama. Sillähän kasvaa selvästi kissankarvaa vatsassa.