31.3.2012

Julma noutaja

Huomenna on se noitapäivä. Ja vaikka se lasten juhla onkin, niin saa kait sitä äiti-ihminenkin hiukan mörköillä. Teki mieleni hieman pelotella tuota ikkunan toisella puolella vellovaa valkeata massaa.


Julma noutaja (tai Kevätkeiju, kuten mieheni asian ilmaisee) taitaa olla elämäni ensimmäinen amigurumi. Ja vaikka kaikki muut täällä noutajasta tykkäävätkin, niin varsinainen työn suorittanut osapuoli ei oikein ilmiölle lämpene. Pääasia tietysti, että piha alkaa lämmetä ja lumet sulavat. Siksi Julma noutaja sai lanteilleen barbin hiustenkuivaajat eikä mitään viikatetta. Minun pihani on luonnonsuojelualue; siellä ei viikate niitä kuin tuholaisia. Huomatkaa hiustenkuivaajien asento: tavoittelin sellaista villin lännen kuudestilaukeavien tyyliä. No niin, noutaja, anna föönin puhaltaa!

Ohje mokomaan ja lukuisaan joukkoon vastaavia kammotuksia löytyy kirjasta Karmivan suloiset amigurumit (Atena). Virpomisiin!

28.3.2012

Oi, kevättä!

Lupasivat viikonlopuksi takatalvea. Innokasta kevään odottajaa ei mokoma lannista, päinvastoin. Vastaiskuna raportoin vuoden ensimmäisen puutarhakatsaukseni täältä viitosvyöhykkeeltä.


- Lunta on. Voi pojat, että on lunta. Mutta kuten kuvista näkyy, joitakuita pälvipaikkoja on paljastunut ja niiden mukana ensimmäiset sissit ovat kaivautuneet ylös hangesta. Lumikellot kukkivat, krookukset ovat jo aika pitkällä ja jokunen selvä narsissin ja tulppaanin alku on uskaltautunut ihmisten ilmoille.
- Vaikka lumi alkaakin tässä vaiheessa vuotta enemmän tai vähemmän nyppimään, on siitä hyötyäkin. Olen lapioinut hankea arempien kasvien päälle suojaksi ja peitellyt sillä esimerkiksi jo kasvatuslaatikosta paljastuneita mansikantaimia. Jos viikonlopuksi luvatut hirmupakkaset pitävät kutinsa, lumilapiohommia on luvassa myös jatkossa. Ja onhan minulla tietysti vielä joulukuusikin tallessa ihan vain tällaisia tilanteita varten. Jos lunta ei riitä koko kevääksi, havuissa on mistä ottaa.
- Sen verran on riehaannusta ilmassa, että kauppakassissa meille kotiutui juuri yksi pioninjuurakko. Kyllä, luitte oikein. KodinAnttilassa oli muovipusseihin pakattuja pikkiriikkisiä perennantaimia. Ne olivat niin järkyttävä näky, että melkein pisti vihaksi kasvien puolesta. Minun oli pakko pelastaa yksi. Vinkkinä vain Soilelle, joka menetti muutossa pionipenkkinsä. Kasvien kunnosta tosin en mene takuuseen.
- Ja aivan kuin sokerina pohjalla: talven yli kestänyt pelargonini on jälleen kukassa. Jos viis veisaisin lähimmäisteni kuuloelimistä, saattaisin pistää vaikka lauluksi!

25.3.2012

Emäntähommia

Löysin jokin aika sitten kuvissa näkyvän Emännän oman leikekirjan kirpputorilta. Sitä olen sitten ihmetellyt. Että voi riittää yksi pahvisivu käsityöideoille, yksi leivonnaisille jne. Yksi kirja kaiken tuon säilyttämiseen. Vähenisiköhän kiireen tuntu tai stressi yhtään sillä, jos vaihtaisi Ravelryn, Pinterestin, blogit ja kaikki muut maailman virikkeet yhteen pieneen pahviseen leikekirjaan? Ajatus tuntuu suorastaan kerettiläiseltä, niin hullunkurinen se on.


Ja aivan yhtä hullulta tuntuu myös neuloa pitkästä aikaa. Jospa akut olisivat sen verran täyttyneet, että koko talven kestänyt neulelamaannus olisi pian vain kalpea muisto. Puikoilla on kaksi ohjeetonta "kunhan nyt neulotaan jotain"-tyyppistä huivia, joiden kanssa en aio ottaa mitään paineita. Tarkoitus on edetä pienin askelin, herätellä ja verrytellä talven kangistamia neulelihaksia ja muita -elimiä. Nousta hangesta vähän samaan tapaan kuin pihani ensimmäinen lumikello tässä männä päivänä. Pitäkäähän neuleihmiset peukkuja, jotta saataisiin kone taas käyntiin.

23.3.2012

Jahas,

mies sanoi ja kysyi heti perään: Rouvalla on sitten lanka loppu, vai?


Kirjakaupassa oli ekolankakirja, jota en raskinut ostaa. Muovipusseista leikatuista suikaleista virkatut heksikset jäivät kuitenkin kummittelemaan mieleeni ja päätin paremman puutteessa viritellä oman versioni. Mutta ei tämä taida olla minun juttuni. Tuntuu jotenkin ihan pöljältä virkata muovipussia. Että jos korkeintaan kynnysmatto. Oikea lanka ei nimittäin ole loppu.

18.3.2012

Italialaisessa keittiössä

Sunnuntaiaamun valossa syntyi pikkuinen ilmoitustaulu neiti koululaisen huoneeseen. Kehyksen sininen on ihan väärää sinistä, mutta kun muuta ei äitiraasulla ollut. Jatkossa ilmoitustaulu saanee kylkiinsä jotakin hurjempaa, mutta nyt mennään tällä.


Kehykset, pohjakangas ja osa nauhoista on kirpputorikamaa. Projekti meni mielestäni sarjaan "italialaisessa keittiössä". Eikös sielläkin oteta pataan sitä, mitä kaapeissa sattuu kulloinkin olemaan?

Touhutessa tuli tehtyä mukava havainto. Askarteluvarastoni kaipaa kipeästi päivitystä: esikoisen pienempänä rakastamalle sävymaailmalle ei tässä taloudessa ole oikeastaan enää kannatusta. Jahka saan tämmöiset söpöt vauvapastellinauhani ja muut tilbehöörini kulutettua, tilalle voikin ruveta hankkimaan potkuisampia värejä. Saa nähdä, kauanko neiti vaaleanpunaisia nauhoja ilmoitustaulussaan katselee.:)

17.3.2012

Kirppislöytöjä

Blogini on saanut viime viikkojen aikana joitakin tunnustuksia. Toivottavasti muistan nyt ne kaikki: kiitokset Sailalle Sukkasillaan -blogiin, Harmaa villatakki -blogin Käsityöläiselle sekä sokerikorpulle Neljänteen kerrokseen! Lisäksi taidan olla kiitoksen velkaa myös virkatulle linnulle, sillä nappaan häneltä idean kuitata tunnustusten mukana tullut haaste kirpputoriasioilla. Virkattu lintu listasi hyviä löytöjään, minä ajattelin listata satunnaisessa järjestyksessä suurimmat himoni kohteet. Eli jos käsityö- ja askarteluasioista puhutaan, niin kirpputoreilla minun katseeni etsii erityisesti:


1) Vanhoja verhoja, pöytäliinoja ja pitsejä. Käsintehdyn tuntu, kirjailut ja reuhakkaat värit luetaan ansioksi. Kahvitahrat eivät haittaa.
2) Mukavan värisiä villavaatteita. Kuten tiedätte, niistä on huovutettuna vaikka mihin.
3) Lampunvarjostimia. Ostan lähestulkoon jokaisen vähänkään silmää miellyttävän, jos hinta vain on kohdallaan ja varjostin on sellainen, että sille voi kuvitella monipuolista käyttöä.
4) Käsityöaiheisia kirjoja ja lehtiä.
5) Sisutustavaraa ja huonekaluja. En oikein ymmärrä koriste-esineiden päälle, mutta joitain sellaiseksikin luettavia on tarttunut matkaan. Erityisen perso olen peltirasioille ja muille säilytysratkaisuille sekä pienille hyllyille ja kaapeille. Semmoisia tulee vain turhan harvoin vastaan.
6) Astioita. Osa tulee käyttöön ja osa kuuluu seuraavaan kategoriaan:
7) Tavaraa, joiden tarkoitus voidaan muuttaa joksikin toiseksi. Olen etsinyt esimerkiksi koko viime talvikauden tietyn värisiä ja paksuisia nahkavöitä ja huonosti on tärpännyt. Etsintä jatkuu.


Kaikkia yllä mainittuja yhdistää kaksi asiaa. Minä pidän vanhasta tavarasta, jonka muotokieli on kaukaa edellisiltä vuosikymmeniltä. Se toinen asia liittyy kukkaron nyöreihin; jos tavara on mielestäni liian kallis, se jää yleensä ostamatta.

Kaikki kuvissa näkyvä on ostettu kirppu- tai rompetoreilta. Tämän päivän löytöni ovat alemman nelikentän vasemmassa alakulmassa näkyvät kaksi... niin, sanokaapas, minkä nimisiä nuo piikkilevyt ovat. Tiedän käyttötarkoituksen ja tiedän, mitä niillä aion itse tehdä, mutta olisihan se kiva tietää myös, mitä nimeä esine kantaa. Tietääkö kukaan?

Mukavaa viikonloppua kaikille! Täällä lumi sulaa niin, että kohina kuuluu! Että osaa elämä olla mallillaan.

16.3.2012

Uusi takki - taas

Sain virkattua toisellekin Mammut-tuolille päällisen. Ihan kiva, vaikka päällimmäisin tunne onkin hämmästys. Olen virkannut puuvilla- ja bambulankavarantojani vähemmäksi jo vuositolkulla. Ja se lanka ei vähene. Ei ollenkaan. Kesälankakorini on ja pysyy sini-vihreä-sävyisenä. Tekisi mieleni vähän muitakin värejä. Kokeilla markkinoille tässä välissä tulleita uutuuspuuvilloja. Mutta kori ei tyhjene, tilaa uudelle ei synny. Epäilen salaliittoa.


Malli kukkaan on omasta päästä.

Edit. Jos joku ehti innostua siitä, että poistin Bloggerin sanavahvistus-systeemin pois päältä, niin ei kannata. Palautin sanavahvistuksen pikaisesti takaisin, vaikka kommentointi onkin sen kanssa turkasen hankalaa. Mutta kävi kuten pelkäsin: spämmirobotit tykkäävät minusta näemmä edelleen. Ja vaikka toisaalta on hirmuisen kiva, että blogilla on uskollisia "lukijoita", niin noiden robottien kanssa en jaksa sählätä. Sori kaikille teille, jotka olette myös kurkkuanne täynnä näitä Bloggerin uusittuja sanavahvistuksia.

11.3.2012

Arki kutsuu

Oi lomaseni, miten sukkela sinä olitkaan! Ehdinpäs kuitenkin vielä viime metreillä maalata edellisessä postauksessa kovin kalvakkaalta näyttäneen hyllyn. Se ei ole kalvakka enää. Hyllyn uudesta väristä tulee mummola mieleen. Mies sanoi samaa. Taisi olla hittiväri ajalla ennen efektilankoja ja supermarketteja.


Perhosseinä on vanha tuttu jo täältä. Neiti koululainen esitti toivomuksen huoneen sisustuksen muuttamisesta ja siinä huonekaluja siirrellessä rupesi tuntumaan, että seinäkin kaipaisi hivenen päivittämistä. Osa perhosista poistettiin ja uusia, hiukan eri sävymaailmasta kotoisin olevia siivekkäitä lisättiin niiden tilalle. Osa perhosista on tapettia, osa on tehty ihan tavallisista lahja- tms. papereista.

Jos jollakulla kiinnostaa, miten työ on tehty, se menee kuta kuinkin seuraavan kaavan mukaan: olen taittanut tapetti- tai paperiarkin kahtia niin, että arkin nurja puoli on päälle päin. Siihen nurjalle on helppo hahmotella perhosta tai sudenkorentoa kynällä, minkä jälkeen lentävän leikkaaminen taitteesta käy helposti. Perhoset on liimattu seinään tapettiliimalla. Muistakaa pyyhkäistä luutulla ylimääräiset liimat pois perhosen pinnalta ja reunoista.

Minä palaan huomenna arkisesti töihin, mutta no hätä, virkkuukoukkuni on ollut ahkerana. Pian nähdään!

10.3.2012

Vuf!

Mitä ne sanovatkaan vanhoista koirista ja uusista tempuista? Niinpä. Harmaa täti on jälleen tapettien kimpussa. Tällä kertaa koululaisen huoneessa.


 Tuo hyllykön voisi maalata. Lapsi liputtaa turkoosin puolesta.

8.3.2012

Aika kivoja

Minua muistettiin Aika kivoja -blogissa, kiitos sinne. Aika kivoissa tykättiin blogeista, joilla on alle 200 lukijaa ja siihen porukkaan täälläkin tietysti kuulutaan. Ja vaikka tuntuukin kamalan hankalalta, niin ajattelin silti, josko saisin minäkin listattua ne tässä leikissä vaaditut 4-5 alle kahdensadan lukijan blogia. Ikään kuin semmoiset omat suosikit. Suosikkeja on kyllä miltei mahdoton sanoa; te pidätte siellä piuhojen toisessa päässä niin iloista menoa, että taidan tykätä lähes kaikista, jotka vain olen löytänyt. Olitte sitten yli tai alle kahdensadan.


Mutta jos rohkeasti yrittäisi, niin päivän "pienten blogien" kvintetti voisi olla vaikkapa seuraavanlainen:

Hupsistarallaa. Voi pojat, sitä iltaa, kun löysin tämän. Hauskaa kesti hyvän tovin. Ja edelleen olen sitä mieltä, että tämän blogin voima on asenteessa ja huumorissa. Huumori on tietysti makuasia, mutta minuun se potkaisee. (Rehellisesti sanottuna, minulla ei ole aavistustakaan, moniko on ilmoittautunut Terhin blogin lukijaksi. Heitä saattaa olla vaikkapa ziljoona. Mutta haitanneeko tuo mitään.)

Moderni mummola. Minussa asuvat keskenään varsin riitaisat nti Graafinen Urbaani ja rva Mummola Romantiikka. Naiskaksikko tekee elämäni aika hankalaksi ainakin siltä osin, mitä tulee esimerkiksi sisustamiseen tai pukeutumiseen. Arvannette, että jos blogin nimi on Moderni mummola, se on kuin taivaan lahja minun pulmiini. Aivan kuin kahdesta voisi tehdä yhden. Moderniin mummolaan kannattaa kurkata niidenkin, joilla ei vastaavaa ongelmaa ole. Siellä on nytkin ihana koruarvonta meneillään. Hopi, hopi!

Kiertoidea: Tarvinneeko selitellä. Kieroidean idea on vaan niin hyvä.

Pikkusisko: Pikkusisko osaa kaiken. Ja vaikka ei osaisikaan, tekee silti. Ihmeellinen ihminen.

Jokkemaa. Jokkemaa näyttää karkaavan lukijoiden puolesta ihan kohta yli kahdensadan, mutta nyt kun olen nopea, ehdin vielä hätäisesti napata blogin tähän sarjaan. Jokkemaa menee samaan kategoriaan Pikkusiskon kanssa. Mihin kaikkeen ihminen ehtiikään?

Kootkaa te muutkin oma viiden sarjanne, aina sieltä jollekulle jokin uusi blogi löytyy luettavaksi. Ja kaikille erinomaista naistenpäivän iltaa!

6.3.2012

Mammutin uusi takki

Lemmikeistä levittäytyi mukava peitto Ikean Mammut-pallille. Meillä asuu toinenkin Mammutti, mutta en ole vielä päättänyt, mitä virkkausmallia testaisin sen verhoilussa.


Alemmasta kuvasta näkyy reikärivistö. Ajattelin tehdä kerrankin sellaisen jo valmiiksi; puuvillavirityksethän löystyvät ajan oloon. Tuollaiseen reikäriviin on helppo pujottaa jokin kiristysnauha tarvittaessa. Jos joku innostuu virkatuista kukkaisista, niiden virallinen nimitys on African Flowers ja ohjetta löytyy esimerkiksi täältä.

Minä lähden nyt synttäreille. Onnea vaan, iskä!

PS. Ei kenelläkään arjen sankarilla olisi vinkkiä, miten tuollaisen vuosikymmenet taiteltuna säilytetyn tekokuituisen liinan laskokset saisi oikenemaan. Ihan perussilitysrautajutut eivät riitä ja minulta ovat ns. keinot lopussa. Ongelma näkyy ylemässä kuvassa varsin selkeästi. Martat, hoi, apua!

5.3.2012

Forget me not

Niinhän siinä kävi. Ruususormuksen jälkeen virkkuukoukku ei halunnutkaan takaisin koukkupurkkiin. Sillä on kevät ja mieli täynnä lemmikkejä.


Kukattaa vietävästi. Ehkä se on hyvä merkki.

4.3.2012

Vitsi vitsi

Koska akkuosastoni kaipaa näemmä raskaan sarjan huilia, olen viritellyt viime päivinä vain aivan pikkiriikkisiä puuhia. Kuten esimerkiksi huumorikategoriaan luokiteltavan sormuksen. Se on hauska ja kesäinen. Ja iskee tietysti tyttölapsiini kuin ne kuuluisat tuhat volttia. Näytti muuten aika hauskalta myös pinninä.


Ohje löytyy blogista (täältä), jota kaikkien Granny Chic -tyylistä innostuneiden kannattanee tutkailla sillä silmällä. Ja silmistä puheenollen; tarkkasellaiset huomannevat alakuvasta, että olen ottanut kadonneen inspiraationi metsästyksessä kovat aseet käyttöön. Oh, Dottie Angel, show me the light!

1.3.2012

Voi ukkokulta

Se on maaliskuu. Mies huokaa jo raskaasti. Tästä eteenpäin, joka ikinen päivä, toistuu sama. Parhaimmillaan jopa muutaman kerran päivässä. Koko kuukauden. Asiahan on sinänsä pieni ja vähämerkityksinen, mutta jos on jo yli kaksikymmentä vuotta viettänyt kaikki maaliskuunsa ihmisen kanssa, joka tuijottaa kaiken joutoaikansa pihamaalle ja hokee maaliskuu maata näyttää, niin saattaahan se käydä jotenkin liian... tutuksi? Ennalta arvattavaksi?


Kuvasta huolimatta minulla ei ole aavistustakaan, mihin tarttuisin seuraavaksi. Hätäpäissäni olen virkannut ympyrää ilman sen kummempia aatoksia. Kädet käyvät, pää lyö tyhjää. Mutta ensi viikon olen lomalla ja oloni on siksi vähintäänkin toiveikas.