28.2.2012

Tunnelmasta toiseen

Eilen
- aurinko lämmitti ja sulatti parvekkeen pöytätasolta lunta niin, että se hävisi silmissä
- mittari kiri auringossa pitkälti plussan puolelle
- vesi lirisi, tiputti ja kimmelsi
- teki mieli yhtyä varpusten ja tiaisten kuoroon
- oli niin hyvä meininki

Tänään
- lunta, lunta ja lunta..
Tämä saisi olla nyt tässä. Siis tämä lumi. Niin nähty. So last season.


Talo & Koti - lehdessä 3/2012 on juttu, joka on otsikoitu Valmiina kevääseen. Jos se olisi kysymys, vastaus Oulusta kajahtaisi: Kyllä! Aivan valmis. Tuskin koskaan olen ollut enemmän valmis mihinkään.

25.2.2012

Sideways Grande Hat

Mitäpä sitä kevätauringon kolostaan kaivama talvenkalvakka neuloja muuta. Yllätettynä ja edellisen projektin jäljiltä vielä vähän orponakin, raukka. No, piponhan se tekee. Tehneekö toisenkin, tiedä häntä. Kaikki kävi niin nopeasti, ettei neulojan katse ehtinyt juurikaan kirkastua. Nuppilihaksesta puhumattakaan. Mutta kiva piposesta tuli. Erityisesti neulojaa ilahduttaa mallin vieno 20-luvun henkäys sekä tietysti se, että tällä kertaa tuli tehtyä kerralla sopiva.

Nyt olisi tarvetta jonkinsortin inspiraatiolle. Läytyisiköhän se kirpputorilta, jos tokenisi tästä pienelle toivioretkelle.. En ole nimittäin ollenkaan varma, mille rupeaisi seuraavaksi. Ja se on joka kerta aivan yhtä hölmö tunne.




24.2.2012

Tilannepäivitys

Koska en saanut tätä (rullaa sivun loppuun).
Ja koska en raskinut ostaa tätä enkä juuri muutakaan.
Niin hankin sitten tämän:


Haitarilamppuprojekti on siis onnellisesti finaalissa, vaikka jäinkin ilman haitaria. Kiitokset kaikille vinkanneille!

PS. Aivan osaton en ole silti ollut. Ina muisti minua Liebster Blog - tunnustuksella Atlantin takaa jo jokin aika sitten, mistä lähetän tietysti takaisin päin lämpimiä kiitoksia. Omia suosikkejani en aio edelleenkään ryhtyä rajaamaan, mutta sen verran voisin avautua, että ilahduin kovasti huomattessani Kummitustalon ovien jälleen avautuneen. Sen sijaan Hiljan päiviä kaipaan edelleen. Siinä oli sitten raikas ja sopivan viisto blogi. Ota tämä Hilja kehuna, jos luet tätä. Ja Hiljan päivien osoite ei enää mene sinne, minne se ennen meni, joten ei linkkiä, sori. Jos hyvän viikonlopun toivotukset sen sijasta?

22.2.2012

Lunta

Jokin naapurin katon rajassa varasti huomioni. Menin lähemmäs ikkunaan. Kesti hetken ennen kuin tajusin: vettä. Naapurin räystäästä tippuu vettä. Lumi sulaa. Havainnon jälkeen minulla on ollut vaikeuksia pysyä nahkoissani.

19.2.2012

Kiitos!

Laitetaan kuumeen piikkiin. Kun muuhun ei oikein kykene. Kun rima alenee aivan itsestään. Kun vesi valuu silmistä eikä näe mitä värejä käteen sattuu. Kun niistää, yskii ja hourailee jokaisen piston välissä. Silloin voi käydä niin hullusti, että yhtäkkiä huomaa saaneensa norjalaisneuleen valmiiksi. Ja se on niin iloinen hetki, että sitä riemua on päästävä julistamaan koko maailmalle. Neule on päättelemättä ja silitysraudalla viimeistelemättä. Mutta hei, se on valmis. Valmis! Ja minä olen vihdoinkin vapaa mokomasta piinasta!


Malli on siis Fritt etter Fana ja tarkemmat tiedot löytyvät Ravelryn kautta täältä.
Lanka on Sandnes Garnin Smartia enkä millään jaksa muistaa paljonko lankaa takkiin kului. Kirjailut ja virkkuut on tehty mikä milläkin lankakorista löytyneellä langalla. Nappiohje täällä.
Ravelrystä läytyy lisää kuvia.

Blogiani pidempään seuranneet ovat varmaankin huomanneet, että tapani neuloa on hivenen talvisota-henkinen. Mutta harvoin on vastus ollut tämän projektin luokkaa. Tunnustan ihan suoraan, että ilman teitä takki olisi jäänyt tekemättä. Enkä tarkoita pelkästään kannustusta, jota täältä on satanut vuolaasti vaan myös tunnetta, etten kerta kaikkiaan VOI jättää työtä kesken, kun on tullut siitä täällä jo hyvänlaisesti meuhkattua. Onko se sosiaalisen häpeän pelkoa vai mitä? Näyttää kuitenkin toimivan aika hyvin.:)

En ole takkiin edelleenkään täysin tyytyväinen. Vaikka koko-ongelma parani huomattavasti ommeltuani koneella olkasaumoja sisään, näette alemmasta kuvasta, että tarttis tehrä jotain myös hihasaumoille - ainakin tuolta ylhäältä. Takin välittämä tunnelma on jostain kukkahattutädin ja Leena Hefner o.s. Herppeenluoman (olkapäät) väliltä, mutta juuri nyt en osaa enkä jaksa päättää, teenko vielä joskus jotain istuuvuuden parantamiseksi. Hartialinja ei kuitenkaan pysty lannistamaan tunnelmaa täällä kotona. Vaikkei kymppi tullutkaan, voitin itseni. Sanoisivatkohan ne norjalaiset vaikka että vi har ju vunnit?

Ja muistakaa, ettei takki sinänsä ole vaikea neulottava, ei ollenkaan. Kaikki projektin aikana ilmenneet ongelmat ovat ihan puhtaasti omaa tuotantoa. Olen näemmä aika hyvä neulomaan metsään ja vastaavasti huono huomaamaan virheitäni. Että siitä vaan, jos innostutte. Mutta valitkaa normitilannetta pienempi koko. Ehdottomasti. Minä lähden nyt mittaamaan kuumetta - moi vaan!

17.2.2012

Minussa asuu pieni Jone

Liekö norjalaiskuumetta vai mitä, mutta olen hankkinut habitukseeni hiukan skandinaavista hohtoa. Olen blondi. Siis todella. Enkä enää pelkästään korvien välistä.


Jos hiustyylini ja värini ennen kampaamoon astumista oli mallia Jone Nikula, nyt olen lähempänä Mike Monroeta. Kaikki sanovat, että Mike on kivempi, mutta minulla on kyllä vähän Jonea ikävä. Jonen kanssa oli kotoisa ja leppoisa olo, mutta Mike pakottaa heräämään aikaisemmin ja föönaamaan. Pitää laittaa kaikenlaista tököttiä ja seisoa peilin edessä. Kampaaja sanoi, että näytän nyt aikuiselta naiselta. En ole ihan varma, miten siihen pitäisi suhtautua. Että haluanko olla semmoinen aikuinen nainen. Heti ensi näkemältä. Vai haluaisinko sittenkin olla Jone Nikula ja viitata kintaalla kaikelle.

Illalla aion kuitenkin katsoa Mikea telkkarista ja tutkia, miten sillä on tukka tänään.

16.2.2012

Tulollaan


Mitäs sanotte? Värit ovat nyt nuo enkä enää pura. Kiitän ja ylistän isointapapua, joka ehdotti rohkeasti ompelukonetta kokopulmaan. Olen kylmästi ommellut olkasaumaa sisään ja saatanpa tehdä samat vielä hihojenkin kohdalla, jos joku hurja päivä kohdalle osuu. Pelottaa tietysti kaikki tuommoinen, mutta tuumasin, ettei se voi enää huonommaksi mennä. Eikä muuten mennyt.

13.2.2012

Ihan vain koska

huomasin, että huomenna on ystävänpäivä, tulin huikkaamaan teille kaikille sydämen kyllyydestä mukavaa ystävänpäivää. Ja nyt menen takaisin lakkoilemaan. Se (tiedätte kyllä mikä) ei ole vielä valmis.

4.2.2012

Entinen neuloja?

Ajattelin kyllä, etten sano norjalaisesta enää mitään. Luulisin kaikkien olevan yhtä kyllästyneitä ko. aiheeseen kuin allekirjoittanutkin. Mutta jos joku siellä ihmettelee, että miksi se harmaa täti ei saa enää mitään aikaiseksi. Että tuleeko niitä valmiita neuleita enää ollenkaan? Ei niitä tule. Ei, ennen kuin se yksi pahus on valmis. Olen päättänyt, etten neulo mitään muuta, ennen kuin homma on selvä. Saatikka virkkaan, ompelen tai mitä niitä keskeneräisiä nyt on. Että jos tämmöinen lakko ja kieltäymysten meri auttaisi minua runnomaan käynnissä olevan maaottelun Suomi-Norja voitokseni.

Jättäydyn myös blogitauolle teemaan liittyen. Siitä tulee toivon mukaan lyhyt. Takkihan on käytännössä neulottu ja siis sikäli valmis, en vain saa kaikelta tympääntymiseltäni sitä pääteltyä, kirjottua ja koristeltua, vaikka aluksi kuvittelin sitä koko projektin hauskimmaksi vaiheeksi. Mittari on tässä matkan varrella vain aika tavalla täyttynyt ja tällä hetkellä sellaisissa lukemissa, ettei paremmasta väliä. Ja kuten huomaatte, intoa odotellessa voisin lukaista vaikkapa kirjan. Tai useamman.

Voikaa paksusti! Ja pitäkää tädille peukkuja.

PS. Alla oleva kuva viittaa viimeisimpään ongelmaani takin kanssa. En saa päätettyä mieleisiäni värejä takin koristeluun. Aika monta yritystä on kirjottu ja purettu. Epätoivon astetta kuvannee se, että jopa rehellinen vaaleanpunainen alkaa näyttää hyvältä, koska mikään muu ei näytä.

 



1.2.2012

Kerrankin mistä ottaa

On aina mukavaa oivaltaa jotain, jonka suhteen on siunattu ylenpalttisesti.


Neulojalla ei palele. Ei ainakaan pitäisi, mikäli on ymmärtänyt käydä ahkerasti vaatekaapillaan. Koneet hyytyvät ja talotekniikka pettää, mutta villa pelittää aina. Oi onnea! Vielä kun joku designeri kehittelisi lämpöisen yrttien kotiinkantopussukan. Sellaisen, että basilikakin tarkenisi.

Keksin minä tosin yhden puutteen neulerintamalta. Suomen Kuvalehdessä 2/2012 oli juttua suunnittelija Aamu Songista ja sitä lukiessani tajusin, että vaatekaapissani on Kuumat sääret -tyyppisten villahousujen mentävä aukko. Ja koska kuitenkin tihrustatte myös Aamun villapaidan kaarroketta, säästän silmiänne ja vahvistan: kyllä, ne ovat lunneja.

PS. Edith-tädin oli ihan pakko käydä lisäämässä tähän tämmöinen linkki. Ihan pakko.