31.1.2012

Etuajassa


 Nyt sillä on kevät. Että mistäkö sen tietää? Noh..

1) Se aloittaa aina liian aikaisin. Minkäpä se luonnolleen mahtaa. Hätähousu mikä hätähousu.
2) Sillä roikkuu kesäinen ruusupöytäliina ikkunassa.
3) Se tuijottaa silmänsä kipeiksi blogeja, joissa ollaan jo ns. asian ytimessä.
4) Sillä on pelargoni kukassa.
5) Sen lankalaatikossa vihertää. Vaikka ainahan siellä. Ja nyt sillä on myös vihreä lankalaatikko.
6) Se kuuli juuri olevansa Nasun - siis sen Nalle Puhin kaverin - mummo. Tieto oli äkkiseltään yllättävä, mutta keväthän on ihmeiden aikaa. Niin että mitäpä sitä vastaankaan väittämään. Saattaa se hyvinkin olla. Ja totuushan tulee aina lasten suusta.
7) Se on nähnyt yhden talviuniltaan heränneen kärpäsen ja on satavarma siitä, että talitinteillä on jo sutinaa. Ne juttelee siihen malliin, vaikka kylmähän se vielä on.

Ja että mitäkö se nyt tuommoista? No, kun yksi Lotta väitti, että se olisi peräti monipuolinen bloggaaja (lisää blogipalkinnosta Lotan blogissa täällä). Monimielinen ehkä, mutta ei se siitä puolisuudesta tai taitoisuudesta osaa sanoa mitään. Ainahan sillä on ne samat jutut. Nyt se ajatteli kuitenkin ihan vaan Lotan vuoksi blogata jotain muuta, kuin ne iänikuiset ilmoja pitelee, onpas kiire ja neuleet ei etene, voivoi -tyyppiset lempiaiheet. Samalla se kiittää Lottaa kauniisti ja on varsin otettu. Mutta ei se laita palkintoa eteenpäin. Tulppaaneja se voisi sen sijaan lähettää teille kaikille. Oikein semmoiset valtavat kimput. Että kevättä teille kaikille muillekkin. Ja jos kuitenkin sen verran niistä ilmoista, että älkää palelko.

27.1.2012

On taas aika,

jolloin fysioterapeutti on ihmisen paras ystävä. Kallonpohjani ja olkavarteni eivät kuulemma ole tästä maailmasta. Jokaisen laimeamman neulontakauden jälkeen sama juttu. Huimaa, heittää ja vipattaa. Minut jo ilmeisen hyvin tunteva fysioterapeutti kehotti pistämään puikoille jotain heti, kun kriisi on ohi.


Lisäksi olen onnistunut tässä väliajalla selvittämään, että tavoittelemani haitarilamppu on norjaksi sakselampe. Mies arveli, että meillä olisi ehkä paras muuttaa Norjaan, koska rouvalla tuntuu kieli sujuvan.

Kaikesta huolimatta Hyvää viikonloppua! Meillä täällä täyttää joku peräti kolme vuotta. Juhlakalu kertoi jo viime viikolla olevansa tästä lähtien vanha ihminen.

21.1.2012

Pliis!

Olen ollut viimeisen vuorokauden lähinnä petipotilas, mutta sisustusmojo pakotti raahautumaan koneelle ja kysymään apua. Olen ihan varmasti nähnyt jossain (tiedä vaikka juuri sinun blogissasi?) sellaisia seinälle kiinnitteviä, tummanpuhuvia lamppuja, joiden varsiosa on haitaria. Kun valoa ei tarvitse, lampun saa ikään kuin "kasaan" pois haitolta ja sitten taas, kun valoa kaivataan, lampun voi vetää lähemmäs. Se haitari siis joustaa. En tiedä, aavistatteko ollenkaan, mistä puhun, mutta jos joku hoksaa ja muistaa vasta nähneensä jossain tai muistaa edes jotain - nimen? - jolla lamppua voi ruveta metsästämään, niin auttakee ihmistä täällä. Tuo valkoinen kovia kokenut nojatuoli on nimittäin tämän huushollin The Ultimate Favorite Knitting Center (ettei peräti Institution) ja tällainen tonttukin huomaa, että siinä ei nyt valo riitä. Mihinkään.


Ja älkääkä luulkokaan, että tästä olisi tulossa joku sisustusblogi. Palaan ruotuuni ihan kohta.

PS. Ja jos joku on ruukannut seurata kokoelmieni karttumista Pinterestissä, niin vaihdoin siellä nimeä. Otan Pinterestin harrastuskäytön lisäksi myös työkäyttöön ja siksi löydyn sieltä tästä lähtien enempi omalla nimelläni.

18.1.2012

Mojo mikä mojo


- Huomasin, että minullahan on jo leveälanteinen ja litteämahainen kaappi. Tekemällä hieman erinäisiä järjestelyjä astiakaappi vaihtoi paikkaa ja sen alimmat hyllyt jäivät vapaaksi papereilleni. Vähän kait säästin rahaa.
- Sellainen meillä päin harvoin vieraileva ilmiö kuin siivousmojo on antanut kuulua itsestään.
- Ja mikä parasta, sillä on kaverikin mukana. Sisustusmojo. Voi että tekee kuulkaa hyvää näille nurkille.
- Kuten kuvasta rohkeimmat ehkä huomaavat, elämme myös muutoin historiallisia hetkiä. Tuolien päällä keikkuvat keltaiset kankaat odottelevat ompelukonetta. Kyllä! Ompelukonetta! Se on jo ihan siinä hollilla, että en ole nostanut Huskyä pöytään ja painanut kaasua.
- Olen niin ihastunut tuohon tapettiin (pala seinällä), että oikein kiusaa, kun en keksi, mitä tuollaisella tapetilla voisi tapiseerata. Meneeköhän se elämä miten pimeäksi, jos kokonaisen seinän tuolla peittäisi?
- Ja hei, pakkanen tuntuu hyvältä!

15.1.2012

Opiksi ja ojennukseksi

Koska olen neulonut viime kuukausina aivan liian vähän. Koska siitä on seurannut kaikenlaista. Koska olen huomannut maailman vain näyttävän yksinkertaisesti paremmalta paikalta, kun sitä katsoo neuleen ja puikkojen takaa. Jotta ei tulisi enää häslinkiä. Jotta en unohtaisi, miten neuleohjeita luetaan. Jotta ei palelisi ja olisi lystiä vallan.


Siksi minulla on uusi huoneentaulu. Cast on, babe. Neulo ja pysy järjissäsi. Niin kait se menee. Pitää nyt kehitellä taululle vain joku paikka.

12.1.2012

Ei se norja, vaan jokin minussa

Fritt etter Fana?
Älä nyt sinäkin ala. En minä norjaa ymmärrä, ruotsia vaan ja sitäkin huononlaisesti. 

Fritt etter Fana?
No joo joo, sanon kuule suoraan, etten ymmärrä mitään. Tietysti olen yrittänyt kääntää tuota internetin avulla. Mulla on sen niminen norjalaisneule tekeillä. Mutta se robotti oli huumorituulella. Fritt etter fana kääntyi suomenkielellä "stand-by fanaattiseksi" ja toisella kotimaisella se oli "stand-by fanatisk". Vaikka kyllä se minulle sopii. Minulla on ne molemmat vaihteet; välillä on seisokki päällä ja osaan olla kyllä fanaattinenkin, jos tarvitaan. Tarvitaanko nyt?


Str videre fram og tilb med åpning midt foran.
Nyt en kyllä ymmärtänyt. Eikä niiden ohjeiden lukemisestakaan ollut mainittavaa hyötyä. Norjaa ne olivat. Leikkisää ja hyppelehtivää viikinkien kieltä. Tuijoteltuani aikani kaavioita sekä valmiiden projektitöiden kuvia Ravelryssä loin kuitenkin silmukat. Se kohta ohjeessa löytyi helposti. Koko M. Sitten alkoi tekstikin kirkastua; se aukeni ihan eri tavalla kun sitä tavasi samalla kun neuletyö eteni. Rehellisesti sanottuna luulin hetken verran olevani aika pätevä.

På de p der du str med 2 fg dvs. p med lus.
Kyllä, ymmärsit oikein: pätevä hetki oli lyhyt. Mutta kaunis tietysti. Helman tähtikuvio olisi kannattanut neuloa pyörönä, niin kait se ohjekin suositteli. Mutta minä tyttö se neuloin tasona. En ollut aiemmin neulonut kirjoneuletta nurjalta. Jos olisin, en ehkä olisi tehnyt sitä toista kertaa. Ei se vaikeaa ollut, mutta turkasen hidasta. Mikään maailmassa ei voi olla niin puisevaa neulottavaa kuin se onneton helmakuvio nurjalla puolella. Varsinainen säätö alkoi kuitenkin vasta sen jälkeen. Seurasin ohjetta jostain syystä orjallisesti ja aina kun ymmärsin väärin, neuloin tietysti reippaasti metsään. Puuta kaatui ja ryteikkö oikeni. Ei käynyt mielessäkään verrata taka- ja etukappaleiden kokoa johonkin olemassaolevaan vaatteeseen. Tai nostaa työtä sylistä tarkempaan syyniin, jotta olisi huomannut neuloneensa esimerkiksi yli metrisen hihan. Jos ohjeessa "käskettiin" neuloa 46 senttiä niin minä neuloin, vaikka kaksivuotiaskin olisi voinut sanoa, että My little ponyn -mittainen pätkä olisi tarpeeksi. Ja kylliksi neulottuani ja purettuani aloin paitsi leipääntyä myös suuttua norjan kielelle, josta ei erkkikään tuntunut ottavan selvää.


Str de 2 neste m r sm.
No ei se norjan vika ollut. Tajusin sen, kun vähän rentouduin heitettyäni ohjeet seinään ja päätettyäni vaihtaa automaattiohjaukseen eli mennään-sillä-miltä-näyttää. Tein edelleen naurettavia virheitä. En osannut laskea viiteen, vaan neuloin viiden kerroksen raidoista mitä sattuu. Raidoissa olevat pisteet eivät osuneet sinne minne piti, vaikka homman piti olla helppoa kuin heinänteko. Suutuin itselleni. Ilmoitin lapsille, että heidän äitinsä on tonttu. Ehkäpä peräti suurin tonttu ikinä. Aiheutin turhaa hämmennystä, sillä jouluinen ajankohta tällaisen vakavahenkisen ilmoituksen antamiseen ei ehkä ollut loppuun asti ajateltu. Mutta totta se on, eikä siihen hoopoiluun norjaa tarvittu, hölmöydet kumpusivat ihan neulojasta itsestään. Tuskan kuumimmilla hetkillä löysin vielä uutisen, jonka mukaan ihmisten aivokapasiteetti alkaa alentua jo 45-vuotiaasta alkaen. Uskon sen, vaikken ihan nelivitonen vielä olekaan. Voihan se aleneminen alkaa joillakin jo vähän ennen.

Fell til ermehull som på bakstk og forts å felle mot midt foran som forklart over.
Toinen hiha on kesken. Toinen on valmis ja paikoillaan. Takkia on jo jonkin verran koristeltu virkkamalla ja kirjomalla, jos tuota sanaa nyt uskaltaa käyttää. Neuletta on siis voinut sovittaa. Ja mitäpä huomasin? Huomasin, että pieleen meni jo ihan alusta lähtien. Koko M ainakin tällä valitsemallani langalla on liian leveä ja kaikesta purkamisesta, säätämisestä ja uudelleen neulomisesta huolimatta myös liian pitkä. Olen seisonut peilin edessä ja kietonut kappaleita ylleni. Eikä se siitä muuksi muutu. Olisi pitänyt valita se S. Mies on koettanut piristää minua näyttämällä kuvia norjalaisten naisten raameista. Että sielläpäin tytöt ovat hiukan eri kaliiperia kuin meillä täällä koto-Suomessa. Että ne tarvitsevat minua enemmän tilaa takkiin. M-kokoonkin. No joo, jos kiinnitän takin eri tavalla kuin mitä alkuperäinen ajatus oli, niin ehkä siitä jotain tulee. Niin ja voinhan minä ruveta käymään salilla. Tai ostaa jotkut überluokan pump up -rintaliivit täytteeksi. Ja voinhan aina neuloa toisen. Nyt kun tajusin, että ohje on ihan helppo ja minä itse olen vaikea.

7.1.2012

Taitaa olla aika

palata taas rauhallisempaan postaustahtiin. Loma oli pitkä. Loma oli hyvä. Mutta maanantaina soi kello ja harrastusten parissa vietetyt hetket alkavat olla kortilla. Sain lomalla monta touhua jalalle tai saateltua hyvän matkaa, mutta valmista tuli toivottua vähemmän. Vaikka onhan tässä vielä tämä viikonloppu aikaa.

Kuvassa remontin alla oleva lastenhuone. Vielä olisi vähän hommaa maalipensselille, ompelukoneelle ja ehkäpä jokunen pikkuideakaan ei olisi pahitteeksi. Piensisustus- ja koristeluosio odottaa tekijäänsä. Huoneen seinät ovat kuitenkin nyt kauttaaltaan valmiit ja kuten huomaatte, se aiemmin esittelemäni tapettipuu on saanut yhdelle seinälle kaverikseen kokonaisen metsän. Ja tuossa toisessa kuvassa pilkottaa syyllinen siihen, ettei tässä blogissa ole enää herran aikaan esitelty valmistuneita neuleita. Olen taistellut kuvan neuleen kanssa marraskuusta lähtien kaikki vähät neuleaikani ja saanut vasta vartalo-osat valmiiksi. Kunhan olen töistäni ja kaikesta tarpeeksi väsynyt, saatan heittää täältä ärräpäitä sisältävän postauksen teemalla "norjankielinen neuleohje". Laitan siihen kyllä jonkin varoitustarran päälle, älkää huoliko.

Kaikesta huolimatta: hyvää viikonloppua! Valoa kohti mennään!


5.1.2012

Tarvitaan leveälanteinen ja litteämahainen yksilö

Näyttääpä tyhjältä. Iso, kiiltäväpintainen, ruskea ja miltei satavuotias brittikaappini on muuttanut tänään uuteen kotiin. Herrasmiehen vaatekaapiksi, kuten se alunperin tarkoitettiinkin. Minä tarvitsisin leveämmän ja vähemmän vatsakkaan, ovellisen kaapin kirjoille, kansioille, papereille. Mieluusti valkoisen tai muuten vaan valoisaa sortimenttia. Koska olen maailman onnettomin huonekalujen ostaja, saan katsella tyhjää seinää kukaties kuinka kauan. Ihastun aina sellaisiin, joita ei ole kuin lehtikuvissa, jotka maksavat liikaa tai joiden kohdalla mies kysyy: "Kenen ajattelit kantavan sen yläkertaan?" Niinpä niin. Tiedä sitten lohdutukseksiko vai miksi, mutta ompelin kaapin lähdettyä elämäni ensimmäisen girlandin. Ajattelin ripustaa sen siihen, mistä nyt selvästi puuttuu jotain.


4.1.2012

Eräänlainen viritys

Aina siitä lähtien, kun näin tämän, olen haeskellut kotoa paikkaa omalle vaihtuvalle taidenäyttelylle. Paikka löytyi, mutta tapa, jolla ajattelin Picassolta napatun lainauksen toteuttaa, ei onnistunut. Rehellisesti sanottuna en jaksanut ruveta värkkäämään tuossa linkissä neuvotulla tavalla ja omat oivallukseni osoittautuivat kutakuinkin kelvottomiksi. Asia ehti jo unohtua, kunnes eilen lapsen huoneessa touhutessani muistin korkkaamattomat washi-teippirullani. Ja päätin yrittää hiukan toisenlaista, toisenlaisella tyylillä. Tuumasin, että jos teippaisi sinänsä rumaan oveen linkissäkin olleen tekstin ja lapsen taideteoksia siihen alle. Koristelisi parilla pikkukätösellä. Että minkäköhänlainen siitä tulisi?


Noh, aamusella sormiväreillä toteutetut pikkukätöset lohkeilivat oven pinnasta irti ja koko paketti näytti silmiini muutenkin levottomalta. Päätin pesaista käden jäljet pois ja ryhtyä muhituttamaan ajatusta, josko maalaisi oveen liitutaulumaalilla mustan suorakaiteen. Asialla ei ole kiire, koska monta muutakin touhua on jalalla, joten ehdinpähän kerrankin miettiä. Tänään pitää joka tapauksessa koota toinen tuollainen teksti. Esikoinenkin haluaa. On kuulemma ihan pakko.

1.1.2012

Vain tipi puuttuu

Ja sellainen keppi tuohon oviaukon alle. Mutta sitä en aio laittaa, koska joku ripustaa siihen kuitenkin jotakin roikkumaan. Ja sitten se menee rikki koko mökki.


No niin peipposet, täällä olisi koti yhdelle vapaana! Sellaiselle, joka ei laita pahakseen vienoa kamomillan tuoksua. On meinaan entinen teepaketti tuo uusi koti, köhöm..