29.12.2012

2012

Vuosi raahautuu loppuaan kohti. Piristin iseäni muistuttamalla, että jotain on sentäs saatu aikaiseksi. Lisääkin olisi ollut, mutta kelvatkoon tämä kuvavirta esimerkeiksi vuoden aikana tässä blogissa esitellyistä valmiista projekteista. Ensimmäinen kollaasi kulkee työnimellä "langatta" ja alempi "langalla".


Mietin jo hetken sellaista uudenvuodenlupausta, että ryhtyisin yhdeksi niistä naisista, joilla on aina pöytäliina pöydässä (olen aina ihmetellyt ja salaa ihaillut heikäläisiä). Mutta juuri nyt tuntuu, että täällä kohisee sellainen minimalismin aalto, ettei paremmasta väliä. En taida siis luvata mitään, vaan jään jännityksellä odottamaan, lisääntyykö vai väheneekö tavarapaljous pöydillä. Mitään korkealentoisempaa en edes aio yrittää luvata, koska lupausteni toteutumisprosentti on jäänyt varsin alhaiseksi.

Kaiken varalta kiitän teitä kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivotan jo Hyvää Uutta Vuotta 2013! Olkoot se hyvä, lämmin ja hellä. Ja kait me neulotaan jotain ensi vuonnakin, vai?

22 kommenttia:

  1. En tiedä, olenko minimalisti, mutta olen vähentänyt tavaraa niin, ettei minulla ole mitään ylimäääräistä ja tunne on kuin onnistuneen laihdutuskuurin jälkeen.

    Minimalismin ei tarvitse tarkoittaa sitä, että sisustuksen mitäisi olla modernia. Ja mullapa löytyy se kirjottu tai virkattu liina pöydältä silti.


    Ah, mutta hienot ja monipuoliset kollaasit - itsellä olisi paljon, paljon vähemmän.¨

    Viikset tuntuvat olevan jokin teema tuossa. Oletko muuten raportoinut Movember viiksien kohtalosta?

    Hyvää uutta vuotta 2013

    OP

    VastaaPoista
  2. Kiva tuo kuvasarja! Paljon olet saanutkin tehtyä- näin vuosiperspektiivissä...
    Onnea ensi vuoden käden töihin!

    VastaaPoista
  3. OP: Ihan aluksi terveisiä mieheltä: Koska mieheni karvankasvu on hitaanlaista, hänen Movember-kasvunsa jäi vaatimattomaksi. Hän luonnehti viiksiään juuri tuossa kun kysyin seuraavin sanoin: "Ne olivat vähän kuin se suolaton muna". Minä jään puolestani makustelemaan tuota liinan ja minimalismin yhdistelmää; moderniin päin täällä tuskin kallistutaan. Ainakaan kovin vahvasti. Vanha muotokieli vain yksinkertaisesti puhuttelee minua enemmän.

    margsan: Kiitos! Minä ehdin jo piehtaroida heken itsesäälissä, kun käsityövuosi tuntui niin löysältä taaksepäin katsottuna. Mutta kertyihän tuota tosiaan; blogin pidossa on se hyvä puoli, että todisteet löytyvät täältä nopeasti.:) Neulomuspuoli jäi vähälle, mutta onneksi muuta sentäs sain tehtyä.

    VastaaPoista
  4. Kyllä todellakin neulotaan! Antoisaa tulevaa vuotta toivotan sinulle, Outi!

    VastaaPoista
  5. Mahtava kollaasi toinen toistaan upeammista töistä! :)

    VastaaPoista
  6. Kauniita käsitöitä kollaasin täydeltä! Erityisesti pisti silmään tuo kauluri, jonka reunassa komeilee virkatutu viisikulmiot. Kauniita värejä!

    VastaaPoista
  7. oi että, ei voi kuin ihailla, mitä kaikkia ihanuuksia olet tehnyt! tykkään varsinkin värimaailmastasi, koska se on ihan erilainen kuin minulla. miksiköhän se onkin niin, että joitakin värejä ei vain osaa käyttää, vaikka niistä tykkää..hmm.

    hyvää vuotta 2013 sinne myös!

    VastaaPoista
  8. Ihan loistokollaasihan tuo on! Ja kuinka mä olen missannut nuo kukka- kukkaiset!?!
    Minä olin ennen heitä joilla oli aina liina pöydässä. Mutta sitten tuli rouhea lankkupöytä ja sitä puuta on hienompi katsella nyt. Joskus " kiillotan " sen oiiviöjlyn ja pikakahvin sekoituksella. Jouluksi tosin kaivoin fiinit liinat sun muut ja tänä aamuna tuli mieleen että sen voisi jo ottaa pois. Tunne vahvistui siitä kun Poikalpsi oksenti sen päälle.
    Joo se piti vielä mainita että sulla on ihanat värit noissa kaikissa töissä.
    Ei mulla muuta kai.

    VastaaPoista
  9. sanna: Kiitos, Sanna! Kulunut vuosi on ollut hiukan sellainen, että se on vienyt minua ja minä olen pystynyt kontrolloimaan sen menoa aika huonosti. Jospa seuraava olisi jotenkin paremmin omissa käsissä.;)

    Mollie: Kiitos sinulle!

    Maikki: Haa, se olikin jännä kauluri. Koko matkan mietitytti, että tuleeko siitä ihan kamala, mutta loppujen lopuksi se toimiikin aika hyvin.

    emmi: Kiitos. Voin lohduttaa noiden väriaaoksiesi suhteen, että olen isekin hiukan hakusalla värien kanssa. Olen koittanut opetella "värikkäämmäksi", mutta aika usein tuntuu, että vanha harmaa minäni kolkuttelee eikä kestä kovin kirjavia. Kuluneet, vanhat sävyt ovat viime aikoina osoittautuneet keskitieksi, saa nähdä, mitä sitten ensi vuonna!

    WeirdRockStar: Minulla ei ole rouheaa lankkupöytää, vaan sellainen, johon lapsoset ova hakanneet haarukalla reikiä, kissa on kurvannut muutamat raidat ja eräs uudenvuodenkakku (siinä oli sädetikkuja) polttanut mustia pisteitä. Se kaipaisi liinaa, vaikka sitten se liinakin on kyllä aika kamala heti ensimmäisen ruokailun jälkeen.. Meillä kissa oksensi tarkasti läppärin ja iPadin väliin. Olin kovin huojentunut, että osumatarkkuus oli niinkin hyvä.

    VastaaPoista
  10. Kyllä ensi vuonnakin neulotaan ja tehdään vaikka mitä ja kaikkea! Kiva kuvakollaasi, sähän olet tehnyt vaikka mitä ja kaikkea.

    VastaaPoista
  11. On teillä fiksu kissa!
    Jos teillä on puupöytä, ehdotan että siitä hiotaan ja ehkä päälle voisi sipaista jonkun käsittelyn, Liberonilla esmes on hyviä värillisiä puuvahoja. Noihin meidän lankkuihin nimittäin on ihan tarkoituksella hakattu haarukoilla ja sokeripihdeilä ( niissä oli kivan terävät reunat! )ja ruuvarilla sun muilla venttejä. Se on *patinaa*, ja tarvittaessa patina voidaan järjestää. Juurikin olin puukolla veistämässä lankkujen reunoja rouheammiksi.

    VastaaPoista
  12. Soile: Mulla oli joku ihme masennuksen hetki ja kuvittelin olevani aivan saamaton. Teki aika edwardia pistää kuvia riviin todistusaineistoksi. Joo, neulotaan me! Tekisiköhän Onnille villapuseron? Noin niin kuin aluksi?

    WeirdRockStar: Saattaisi se olla hiottavaa tavaraa. Puupöytänä olen sitä pitänyt, mutta vasta yhden pöydänkulman hieman rikkouduttua pinta näytti hieman viilumaiselta. Pitäisi utkia tarkemmin. Olen miettiny maalavani koko rötiskön joskus, mutta pelottaa, että pieleen menee. Noita vahoja voisin miettiä, kiitos hoksautuksesta. Niin ja joo, tuttu puuseppä nimiti niitä haarukkareikiä madonkoloiksi.

    VastaaPoista
  13. Jos Onni tarttee villapuseroa niin sittenhän semmoinen on tehtävä. Ja jos intoa riittää niin meidän Bertan tassuja palelee kun se käy pihalla. Sille jos tossut saisi? Ei kun sitten se taitaa karata, kun tassuja ei enää palele.

    VastaaPoista
  14. Soile: Älä hullua yllytä.:) Varmaan jostain vauvatöppösohjeesta saisi viriteltyä ihan hyvät tossukat kisuliinille...

    VastaaPoista
  15. Olet saanut paljon luovaa ja kaunista aikaiseksi! Lisäksi olet verbaalisesti niin lahjakas, että aina on ilo tulla blogiisi!

    VastaaPoista
  16. Kissaneuleista tulee mieleen ne juutuubivideot jossa kissat on puettu hassuihin vaatteisiin. Kaatuilevat suorilta jaloilta kyljelleen. Voisi päätellä etteivät niin erityisen ihastuneita ole vaatteisiinsa :D

    VastaaPoista
  17. Ihania kuvia! Mahtavaa tulevaa vuotta!

    VastaaPoista
  18. Ei se määrä vaan laatu. Huipuujuttuja olet taas saanut aikaan. Tossut kisulle voi olla mielenkiinotinen projekti, mutten tiä, mitä mieltä kisut itse on moisista. ;) Lankaa on ainakin tässä talossa sen verran, että ensi vuonnakin on 'pakko' neuloa.

    VastaaPoista
  19. Mä en ole koskaan tajunnut, miten ne pöytäliinat pysyy puhtaina. Meillä ei ole edes lapsia, mut kokeiltu on, eikä se pysy puhtaana edes meillä kahdella aikuisella.

    Puhumattakaan, että kaksi kissaa on sit siinä pöytäliinan päällä liimattuna, kun on varta vasten heille laitettu jotain, jonka päällä voi olla..

    VastaaPoista
  20. Mukavat kollasit sinulla ahkera immeinen. Ja juu, luvataan vaan että neulotaan ens vuonnakin. Se lupaus lienee helppo pitää :)

    Kaikkea hyvää ja kaunista myös ensi vuodelle!

    VastaaPoista
  21. Yksi minun ensi vuoden motoistani - lupaus on liian suuri sana - on LESS IS MORE ihan kaikessa.

    Viiksijutut ovat kivoja!

    Onnellista Uutta Vuotta ja Paljon Uusia Käsitöitä vuodelle 2013!

    VastaaPoista
  22. Ingi: Kiitos! Toivottavasti ensi vuonna ehdiään myös touhuta kivoja - niin siellä kuin täälläkin päässä.:)

    Soile: Minä laitoin puikoille kissavaatteen ja täällä on miehen kanssa aprikoitu, käyneeköhän juurikin noin kuin kuvaat. Että kaauu kyljelleen eikä ala millekkään..

    Mun Tekemä: Kiitos! Hyvää ja tekevää vuotta myös sinulle!

    morso: Oma logiikkani menee tuon neulomisen suhteen aika samoilla urilla kuin sinullakin; kyllä tätä lankamäärää kelpaa neuloskella.:D

    Rouva Vadelma: Huokaus, noin se menee. Meillä kissa vielä kuvittelee, että liina on sitä varten laitettu ja se usein rappaa ja räpeltää liinaa kuin lelua. Onkohan tämä taas niitä "olen-lukenut-liikaa-naistenlehtiä" - asioita, joissa utopia ja realismi eivät kohtaa?

    AnniKainen: Luvataa vaan! On se helpompi kuin se pöytäliina. Saatikka mikään muu. Minä olen tosin ollut täällä niin hurjana, etä olen uhonnut ostavani jopa sukset ja se on aika paksua puhetta jo, se.

    Elsa: Voi, Elsa. Kävin juuri katsomassa sinun kollaasiasi ja vietin kyllä erinäisen hiljaisen hetken sen edessä: ihastelin selkeyttäsi ja sitä, että ihmisellä on kirkas linja/ajatus/visio, joka - ainakin täältä sivusta seurattuna - virtailee siellä aivan rauhassa tempoilematta ja ilman ainuttakaan harha-askelta. Joskus kun täällä tuntuu, että ollaan harha-askelilla koko ajan.:D

    VastaaPoista