24.11.2012

Jännittäviä aikoja

Nykyisen ilmanalan vallitessa rukki on tietysti joutava hankinta; kukapa tässä maailmassa enää villoja tarvitsee. Saatikka lankaa semmoinen, jolla kaapit ovat jo lankaa täynnä. Mutta niin se vain on, että mukavalta tuntuu istuskella, kehrätä ja liittyä esiäitien kanssa samaan käsintekemisen ketjuun tälläkin saralla, vaikka pelottaa vietävästi ja mies naljailee ohi mennessään vaimonsa kauhusta kankeaa olemusta. Minulla on siis uusi "rentouttava" harrastus, josta en ymmärrä tuon taivaallista. Pitäisi vain saada jostain kuitua lisää ja aika äkkiä. Omat vaatimattomat varastoni loppuivat jo.


Ja mitäpä muuta? Istuttaisiko vaikkapa jo kukkineet jouluhyasintit ulos takapihalle? Miksi odottaa kevättä, kun lapio pystyy maahan ja kastematosia tapaa harva se päivä? Outoa muuten tavata joulupukki ja kastemato saman vuorokauden aikana.

13 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon uuden perheenjäsenen johdosta ja tervetuloa ihanan harrastuksen pariin. :)

    VastaaPoista
  2. Judiuni: Kiitos kovasti! Kunhan tämä tästä lähtee rullaamaan, niin ihanaa on varmasti. Nyt tämä kehrääminen on enemmänkin säikeen katkomista ja efektilangan valmistumista. Harmittaa, etten tajunnut varata kuitua tähän alkuun enempää; on hiukan eroa värttinän ja rukin välillä, miten ahnaasti ne haukkaavat kuitua.:D

    VastaaPoista
  3. Jotain siellä pohjoisessa on eri tavalla, koska täällä tapaa vain sen kastemadon...

    VastaaPoista
  4. En olekaan tuon näköistä rukkia ennen nähnyt,taitaa olla malli vähän esiäitejään modernimpi. Jännä olis päästä kokeilemaan.
    Ja ilmanalaan liittyen, eilen kauhuissani tutkin viinimarjapehkoja, joiden silmut näyttävät ihan sille, että haluaisivat pian avautua. Toivottavasti eivät jouluksi ;)

    VastaaPoista
  5. mokkakissa: Kaupallinen väki avasi eilen Oulussa ns. joulukadun oikein uusilla valoilla ja paikalle oli tilattu oikein "Oikea Napaoiirin Joulupukki". Me ei sitä alettu, vaan mentiin moikkaamaan Stockkalle joulupukkia (sielläkin oli!) ja se olikin paljon jännempi, kun mietitytti koko ajan, että hoksaako lapset, että sen toinen viiksi oli irti liimauksistaan ja repsotti villisti.

    Peppi: Sama vika täällä. Tajusin postausta kirjoittaessani, että jos kerran matoja niin mitäs ne kasvit ja syöksyin tarkastuskierrokselle. Jep: krookukset ja tulppaanit nousevat. Voi pieru! Tämä marraskuu on ehkä eniten hanurista. Ja rukki on moderni peli. Pelkäsin, että se on kauhean ruma, mutta kyllä sitä katselee.:)

    VastaaPoista
  6. Tervetuloa kehruukärpäsenpuremien joukkoon! Se on oikeasti aivan ihana harrastus kun pääsee jyvälle. (Mulla tosin kesti pari topsia ennekuin olin mitenkään jyvällä mistään,....) Nyt kehräillessä mieli lepää ja olo on jotenkin... grounded (mikä mahtaisi olla sopiva suomalainen sana?) Haaveilen itse että saisin jostain raakavilla (tai raaka-alpakka!) kasan, jonka saisi käsitellä alusta loppuun asti itse! Tämä ihan varoituksena kehruukärpäs-taudin etenemisestä;-) Mukavia kehruuhetkiä!!

    VastaaPoista
  7. A-L: Kiitos, kovasti täällä harjoitellaan ja merkkinä siitä joka paikkaa kolottaa. Täytynee ensimmäiseksi tarkistaa kehruuasento.;) Jälki on vielä aika kamalaa ja paksua, mutta ehkä se tästä. Asiallinen kuitu loppui ja olen nyt yrittänyt karstavillalevyä. Raakavillaa mulla olisi tarjolla riittämiin, mutta se on lihakarjan villaa eikä imeisesti mitään herkkua käsitellä. Alpakka kuulostaisi kyllä aika hienolta!

    VastaaPoista
  8. Hän on siis saapunut, hienoa! Ja hei, rullalla näyttää olevan ihan oikean näköistä lankaa, että kyllä sä osaat, älä väitä vastaan. Nyt vaan rentoudut, nojaat vähän taakse päin ja annat mennä!

    Ei puhuta tästä marraskuusta mitään. Joulukuu ja lunta kehiin.

    VastaaPoista
  9. Soile: Olen ollut NIIN tyyytväinen, että olen nähnyt monesti vierestä, miten sinä kehräät: oli valmiiksi joku käsitys asiasta. Ja eka vyyhti kuivaa kylppärissä; sinun hengaripainovinkeilläsi sekin.:) Vyyhdissä on paikka paikoi kivan näköistä kohtaa, mutta välillä ei olla kaukana Novitan PomPom-langasta. Turkasen paksua lankaa tulee! Sitten jos sen kertaa, niin mullahan on köyttä. Kääk.

    VastaaPoista
  10. Onnea rukista! Samaistun niin täysin tuohon "rentouttava harrastus" käsiteeseen, mies sitä viljelee aina välillä minun suuntaani. Toki ei vielä puhuta kehräämisestä.

    Ihan varmasti sinäkin rentoudut ja kehräämisestä tulee juuri niin rentouttava ja palkitseva harrastus kuin... no, ... neulomisesta. Parhaimmillaan :D

    VastaaPoista
  11. Mari: Kiitos onnitteluista! Ja kyllä tästä vielä hyvä tulee. Nyt on eka kerran sitten rukin tänne saapumisen jälkeen semmoinen olo, että taidan oppia. Soile kävi näyttämässä, miten homma etenee ja helpotti kovasti. Eli luottavaisin mielin eteenpäin!

    VastaaPoista
  12. Ainahan sinä voit kuittailla takaisin, no vaikka siitä miehesi lammaslaumasta; jos en väärin muista hänestä tuli tavalla tai toisella lampuri tässä jokin aika sitten. Vai oliko se joku muu?

    Meillä olisi mökillä myös rukki, ihan toimintakuntoinen ja olen haaveillut sen käyttöön ottamisesta, mutta ensin liene hyvä opetella värttinällä, joskus.

    VastaaPoista
  13. Anonyymi: Oikein sinä muistat tämän lammasasian. Sitäkin villaa pitänee kokeilla, vaikka lihakarjaa se on. Karstaushomma oli vain sen verran hartioiden päälle ottavaa touhua, että se ajatus on jäänyt. Jotkut sanovat, että värttinää kannattaisi opetella ennen rukkia, mutta ei se välttämätöntä ole. Jos sulla on siellä toimiva peli, niin joskus vain koeajot pystyyn!

    VastaaPoista