9.10.2012

Kaahu

Lapsi: Äiti. Mitä nää teet?
Äiti: Virkkaan sulle pipoa. 
Lapsi: Ai.
Äiti. Siitä tulee kettu.
Lapsi: Ai... (mietittyään hetken) En mää halua kettua.
Äiti: Et halua kettua? Miten niin et halua? Ketuthan on ihania.
Lapsi: Mää haluan kaahun.


Malli virkattuun pipoon löytyy täältä. Novitan oranssia Keloa meni kerä ja hiukan toista, muut langat ovat jämälankoja yksin- tai kaksinkertaisena. Virkkuukoukku 5,5 mm ja yritin tehdä löysää ohjeen mukaan.

Koska karhun piti ensin olla kettu, sillä on valkoinen terävä kuono ja se on ketun värinen. Jos se olisi ollut alusta lähtien karhu, siitä olisi tullut karhun näköinen ja karhun värinen. Nyt se on jotain ketun ja karhun väliltä, liekö peräti KetHu. Ja se ärsyttää. Mutta lapsi on tyytyväinen. Ja sitten hän vasta onkin tyytyväinen, kun näkee kuvansa tässä postauksessa. Neiti on aina ihmetellyt, miksi hänellä ei ole viiksiä. Nyt on.

PS. Häpeä myöntää, mutta olen tainnut luvata (täällä), etten enää ikinä virkkaa yhtään pipoa. Hiukan selittelyksihän tämä menee, mutta voihan se olla vaikka jokin tauti. Tai vaikka pakkoliike.

28 kommenttia:

  1. Kaahu on hieno! Ei yhtään haittaa, vaikka ensin oli tulossa kettu! Tykkään kauheesti kyllä!

    VastaaPoista
  2. No minä en kyllä olisi huomannut, että on alunperin ollut kettu tulossa. Enkä näe kyllä vieläkään, vaikka sanoitkin.

    Viiksimaniasi senkun kasvaa ;D

    VastaaPoista
  3. Ei se oo noiden karhujen kanssa niin tarkkaa.... :D

    VastaaPoista
  4. Hah, no nyt tiedän mitä yhdellä ylimääräisellä Kelo-kerällä! Kiitti vinkistä. En kyllä tiedä mistä löydän tuolle pään, mutta eiköhän jostakin...

    VastaaPoista
  5. Ah miten hauska! Ja nauroin koko tekstille. Päivä alkoi hymyssä suin.

    Anu

    VastaaPoista
  6. En mie ainakaan havaitse tuossa mitään kettumaisuutta :D Ihana!

    VastaaPoista
  7. Tosi söpö ketru. On se rankkaa, kun lapset tuolla tavoin sotkee neulesuunnitelmat. :D Minkähänlaista jälkeä tulisi, jos samalla tavalla puuttuisivat vaikka neuletakin tekoon? :)

    VastaaPoista
  8. Tätä lukiessa nauratti monta kertaa. (En minä sinulle naura. Vaan hauskalle tarinallesi, jonka niin hauskasti kirjoitit.) :D

    VastaaPoista
  9. Ei kait sitä Kaahun väriä nyt missään ole päätetty, on sen värinen kun on ja just tommosena hieno!

    Ja kivasti teidän tytöillä noit viiksetkin kasvaa. Moni aikuinen mieskin olisi kateellinen

    VastaaPoista
  10. Tuosta viiksimaniasta. Löysin täältä:

    http://helloknitty.net/

    linkin näihin

    http://www.huiyitan.com/shop_mustache_ear_studs.html

    ja tulit niistä heti mieleen.. :)

    VastaaPoista
  11. Viiksekäs lapsesi on varsin viehättävä uusine pipoineen :)

    VastaaPoista
  12. Henkkumaaria: Harmitti vain, kun itselläni oli kohtuullisen selvät visiot ketusta ja olin jo hyvän aikaa vahdannut kettujen naamoja sillä silmällä netissä. Ja sitten yksi tulee ja haluaa kaahun.:D

    Jutta: Ehkäpä sitten oli parempi näin.;) Ja PicMonkey-kuvankäsittelyohjelmasta löysin suurekis riemukseni viiksiä! Vähän kait hienoja!

    mokkakissa: Niin... voihan sitä löytyä vaikka joku uusi laji. Kettukaahu vaikka.

    BoogieW: Se mahtuu aikuisenkin päähän, että siitä vaan naapureita ilahduttamaan.:D Ja saattaa mennä hiukan yli kerän. Minulla oli alun alkaen kaksi kerää, virkkasin niistä yhden lippiksen, jonka jo purin ja käytin lankaa tähän. En ole ihan varma paljonko meni.

    Anu: Lapset ymmärtävät huumorin päälle, peijakkaat!:D

    Nonna: Kiitos!

    Minna: Kiitos!

    Emma: Minulla hetken tuntui, että se olisi kovinkin kettumainen, mutta ei se enää harmita. Kunhan kelpaa ja käyttöä tulee niin passar bra.

    Neulisti: Taivas varjele! Että saisi aloitettua suuritöisen takin ja sitten tulisi joku viisastelemaan. Kääk!

    K: Nauraminen on hyvä. Kun ei itkutkaan auta, niin hyvä näin. Lasten kanssa ei mene aina niin kuin itse oli suunnitellut.

    Soile: Viikset on tosiaan buenot! Lapsi aina joskus kysyy: äiti, miksi minulla ei ole viiksiä? Ajattelin, että jos nyt tuosta näkisi, ettei ole naisihmisellä niin väliksi.:D Mutta kun kissalla on, niin hänkin tahtoisi.

    Neulisti: Jahas. Minähän lähden tarkistamaan heti. Kiitos!

    Nasti: Piti vähän stailata, kun epäilyttää lasten(kin) naamarustingin liika levittely netissä. Onnistui aika hyvin, eikö?:DDD

    VastaaPoista
  13. Ihana Kaahu! Ja kyllä ne viikset on ihan tarpeen - pieni naamioasu on joskus paikallaan, kun netissä esiintyy.

    btw, minusta tämä paikallinen murre on valtavan hellyttävää pienellä kirkkaalla lapsen äänellä puhuttuna. Nyt on runsaasti tilaisuuksia salakuunnella välitunteja valvoessa :)

    VastaaPoista
  14. Tuohan on hieno, ihan selvä nallekaahu! Niih!

    Taitaa fetissit olla periytyvää sorttia. Poirot- viiksethän nuo on.

    Varjelkoon noita kasarilaseja. Niiden taakse naamioisi vaikka kenet.

    Edellisen postauksen kauluri on hieno myös. Ja mallissa on ainesta uudeksi suvi koposeksi.

    OP

    VastaaPoista
  15. Yleensä seuraan ja nautin ihanista blogeista kuten tästä täysin sivullisena ja ilman sen suurempia huuteluita, mutta nyt kolahti niin että pitää lohdutukseksi jakaa oma kokemus. Sain väsättyä ja nykerrettyä omalle nelivuotiaalle poikaihmeiselle yllätyksenä kettulapaset ja riemunkiljahduksia odottaen vein valmiit tuotokset pojalle näytille. Riemunkiljahdusten sijaan poika voihkaisi dramaattisesti ja heittäytyi lattialle: "Äiti mä oisin halunnu karhuuut!". Että näin täällä eikä mulla riittäny luovuus eikä into kettuja karhuiksi muuttamaan. Eli niillä mennään :). Sun karhupipo on kyllä aivan valloittava!

    Salla

    VastaaPoista
  16. Mari: Minä olen ihan pihalla sun välituntivalvonnoista, kun en ole käynyt missään neulojien kokoontumisajoissa kesän jälkeen. Pitäisi päivittää selvästi kuulumisia... Ja joo, kyllä nämä puhuvat puhdasta Oulua nämä minun mussukkani.

    OP: PicMonkeyssä oli vain rajallinen valikoima viiksiä ja laseja, niistä piti ottaa. laseista en ole ihan varma, mutta Poirot-viikset olisin napannut varmaan laajemmastakin viiksikatalogista. Hienot!:D

    Salla: Hyvä tavaton! Mikä kumma ketuissa on vikana, ettei karhuille pärjätä? Minäkin suunnittelin, että kettulapset vielä pipon kaveriksi, mutta ehkä tässä vähänkettuinto laski.:) Mutta jos itselle?

    VastaaPoista
  17. Hihi... hauska tarina. Yllättävää lasten innostus karhuihin kettujen sijasta. Mie en ymmärrä. T: ehdoton kettuihminen :))

    VastaaPoista
  18. Peppiina: No, en ymmärrä minäkään. Eipä silti, että karhuissakaan vikaa olisi, mutta ketut ovat jotenkin erityisen viehättäviä. Niin on se kumma, ettei kettupipo käy.:D

    VastaaPoista
  19. Vallan hellyyttävä kaahumyssy! Ja ihan selva kaahu miunkin mielestäni. =)

    VastaaPoista
  20. Hepsi: Kiitos, hauskannäköinen se on. Saattaisi tarvita hiukan fleeceä alleen, jotta myssyn kanssa tarkenisi talvellakin.

    VastaaPoista
  21. eilen tänään huomenna: On tosi nopea tehdä. Virkkaappas sinäkin pikkukaahullesi oma!

    VastaaPoista
  22. Kiitos vielä, kun muistutit tuosta RuttuNutun ohjeesta. Nyt olisi täälläkin ensimmäinen pipo päättelyä ja koristelua vaille valmiina. Puolen sukua olen jo valjastanut avukseni, että onnistuneesti siihen vielä vuorenkin saan. Kysyisin kuitenkin sinulta virkkasitko korvat suoraan pipoon kiinni? (Erityisen kiitollinen ja onnellinen olisin, jos sinulla olisi oikein jotain ohjetta antaa. Edes vähän sinne päin. Nyt kun oikein tarkkaan kuvaa katsoin niin onko nuo korvat aloitettu tuolta keskeltä kuin pieni kuppi?)

    VastaaPoista
  23. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  24. K: Luin ensin kysymyksesi väärin ja vastasin jo ihan eri asiaan.:D Otetaanpa uusiksi. Minä virkkasin kaikki korvat, kuonot sun muut erikseen ja kiinnitin ne langalla ja parsinneulalla. Otin pistoja sekä korvan edestä että takaa; näin ne eivät kaadu jommalle kummalle puolelle. Vaikeinta oli saada korvat oikealle kohdalle. Muistaakseni jouduin irroittamaan toisen korvan parikin kertaa. Kannattaa sovitella välillä vaikka jonkun päässä ja katsoa, että ne ovat kuten haluat. Minä virkkasin korvat U-kirjaimen malliin. Ne eivät olleet kuppina vielä silloin. Viimeinen kierros U:n reunasta reunaan: virkkaa kiinteillä, hyppää jokusen silmukan yli aivan kuin kaventaisit. Kiristä lankaa välillä, ei mitään löysää käsialaa tähän = korvanlehti kääntyy reunoistaan vähän sisäänpäin. lopullisen kuppimuodon tein kiinnittäessäni korvaa myssyyn. Käänsin sen reunoja pikkuisen sisäänpäin. Tsemppiä! Toisottavasti tästä on apua.

    VastaaPoista
  25. Kiitos, aivan varmasti tästä on apua.

    VastaaPoista