7.9.2012

Kristallien loisteessa

Meillä on perintönä saatu kristallikruunu. Ollut jo vuosia. Se tuntui aluksi ihan naurettavalta, mutta jossain vaiheessa sitä lakkasi ajattelemasta. Nyt se on entistäkin överimpi, kun löysin siihen halvalla eriparivarjostimia. Oikein sellaista perinteistä sorttia. Voi tätä porvarillisuuden määrää.


Kuva on otettu alakulmasta, koska parempaan ei pysty. Flunssa on kaatanut tädin pötkölleen ja nyt on sopivaa luppoaikaa miettiä, miten yhteen lapsen kauluriin saisi mahdutettua rusetteja, kukkia ja yhden auringon. Kolmivuotiaan kanssa aika ei totisesti käy pitkäksi.

16 kommenttia:

  1. Kylläpä ootan mielenkiinnolla miten tuon kaulurin toteutat! ;o)

    Joskus se vain on niin, että se mikä aluksi tuntuu kauhealta (rumalta), muuttuuki ajan kuluessa ihan tai jopa tosi kivaksi. :o)

    VastaaPoista
  2. Hurahtanu Heidi: Minäkin odotan... Nyt tuntuu, että haluaisin tehdä vain kaulurin ilman mitään krumeluureja, mutta suostuuko kolmevee sitten sitä käyttämään. Pitää miettiä, saisiko lapsen aatokset harhautettua jonnekkin toisaalla.

    VastaaPoista
  3. Sopo lamppu! :) Ei sopis meille kylla mitenkaan. Mutta sopo! Tee ensin kauluri ilman krumeluureja ja kirjailet ne vaadittavat sitten siihen kauluriin. Tammonen ehdotus multa. Parane pian!

    VastaaPoista
  4. Ina: Kyllä tuo lamppu on enimmäkseen aika kauhea, vaikka kristalleista sinänsä olen oppinut tykkäämään. Katsotaan, mitä keksin kauluriin. Juuri nyt en mitään.

    VastaaPoista
  5. He hee... Joskus enemmän on liian vähän. Tiedän. Meilläkin on kolmevuotias. Järjestyksessä toinen, ja yks vielä jonossa. Se kuuluu ikään. Siinä on äidin mielikuvitus ja värisil koetuksella :)

    VastaaPoista
  6. kirjoneuletta ja pitsineuleena nauhakuja johon jonkinmoinen nauha rusetille, kuitenkin niin, että nauhaa ei saisi vahingossa kiristettyä?

    Tai käske lapsen piirtää oma visionsa kaulurista ja toteuta se kirjoneuleena.

    On toi varjostin aika...liian... hieno. Luulen, että ainakin nti 3v ja se vanhempi neiti pitävät.

    OP

    VastaaPoista
  7. Minna: Ja kun ne mielihalut muuttuvat jatkuvasti! Huomenna voi ollakkin, että rusetit ovat ihan passé ja mites sitten suu pannaan? Kääk.

    OP: On se. Ja odotas, kun saadaan siihen vielä joulukoristeet roikkumaan, niin sitten se vasta onkin fiini. En minä siitä luovu; siihen on jo niin kiintynyt. Se on vanha rouva ja hoitaa sen varsinaisen virkansa, eli valonlähteenä toimimisen, aika hyvin.

    VastaaPoista
  8. Tosi ihana valaisin! Meilläkin on hieman epäsopiva kristallilamppu kullanvärisin reunuksin, pitää sitä vähän blingiä olla elämässä.

    Kuulostaa tutulta. Meitin kolmevee haluaa, että kaikissa vaatteissa on jokin kuvio. Kohta pitää varmaan niitä alkaa aplikoimaan valmisvaatteisiinkin. :D

    VastaaPoista
  9. Mertsu: Pitää sitä olla vähän blingiä, joo. Muuten täällä onkin aika ankeaa, niin tuleepahan sitä "kontrastia", jota sisustuslehdet huutavat.:D

    VastaaPoista
  10. Tuohan on hyvä idea! Vaatii ehkä lampun ympäristöltä jonkinasteista boheemiutta. Ja sitten kun kyllästyy, varjostimet kokonaan pois ja taas on ihan uudenlainen tyyli.

    VastaaPoista
  11. Tämmöstä ei kyllä löydy ihan samanlaista ihan heti :)

    Nyt en muista onko tämä kyseinen tunnustus jo täällä käväissyt, mutta http://www.eilentein.com/2012/09/esd.html loppupuolelta löytyypi pieni maininta :)

    VastaaPoista
  12. BoogieW: Lamppu on ehtinyt nähdä jo jos sun mitä virityksiä, tällä mennään nyt jonkin aikaa. Ja kait meillä on aika boheemia.;)

    eilen tein: Kiitos, minä ehdin jo käydä siellä päin kylässä ja huomasin ja punastutti ja ujostutti ja vaikka mitä.

    VastaaPoista
  13. Aivan ihana lamppu, tuollainen maalaisromanttinen:)

    VastaaPoista
  14. Tuo on aito Maria Teresia kattokruunu. Kannattaa säilyttää, klassinen malli. Ja pitäytyä tuunaamisessa vain niillä osin jotka ovat peruttavissa...

    VastaaPoista
  15. Anonyymi: "Klassinen malli" kuulostaa aina hyvälle.;)

    VastaaPoista