23.7.2012

Jotenkin näin

Edellisen postauksen kommenteissa kysyttiin, miten olen ajatellut toimia varjostimen kaarevien reunojen kanssa. Minäpä kerron.

Aloitin virkkaamalla varjostimen alareunan ympärille kiinteitä silmukoita. Varjostin oli tietysti sitä ennen riisuttu kellisilleen kaikesta kankaasta, nauhasta ja rimpsuista. Kun koko alareuna oli virkattu ympäriinsä, aloitus ja lopetuskohta yhdistettiin piilosilmukalla. Alla olevassa kuvassa ollaan menossa toisella kierroksella. Varjostimen kiinteillä silmukoilla virkattua alareunaa näkyy kuvassa vasemmalla ja oikealla puolella on jo valmista simpukkariviä. Nimitän simpukaksi tuollaista puoliympyrää, joka on saatu aikaiseksi tekemällä pylväitä samaan silmukkaan. Alareunan simpukoissa pylväitä on 9.


Seuraavalla kierroksella simpukat tehdään edellisen kierroksen simpukoiden väliin. Huomasin aika pian, että simpukka saa olla nyt reilusti pienempi varjostimen muodon takia. Kolmannen kierroksen simpukoissa on vain viisi pylvästä. Alla olevassa kuvassa toisen kierroksen simpukkarivi on sinisellä ja kolmannen kierroksen pienemmät simpukat ovat pinkillä. Kolmen kierroksen jälkeen virkkaus myötäilee varjostimen kaarten muotoa ja aaltoilee mukavasti.

Minä halusin "tasata" työn samalle viivalle ja päästä aaltoilusta eroon, joten neljännellä kierroksella tein ensin kiinteitä (kaksi tai kolme, miten näytti tarvetta olevan), puolipylväitä (saman verran) ja sitten pylväitä. Tällä tavalla "aallon pohjan" syvetessä myös käyttämäni silmukat pitenivät ja pohjan "kuoppa" tuli täytettyä. "Kuopan" pohjalle tein yhden simpukan ja sitten jatkoin kuopasta ylös ensin pylväillä, sitten puolipylväillä ja lopuksi kiinteillä. Kuvassa tämä kierros näkyy vihreän poikkiviivan yläpuolella. Virkkuukoukkunen on siinä tosin jo kiinnittämässä seuraavan kierroksen simpukkaa (keltainen), mutta jospa se ei sotkisi kovin paljoa. Vihreän katkoviivan ideana on hahmotella aallon (kuopan) muotoa.


Viidennen kierroksen jälkeen virkkuu on tasattu ja kuoppa täytetty. Alakuvassa on näkösällä yksi valmis kaari viidennen kierroksen jälkeen.

Homman olisi voinut hoitaa monellakin eri tapaa, mutta minä tein sen tällä kertaa näin. Nyt menen virkkaamaan simpukoita simpukoiden päälle aina varjostimen yläosaan saakka ja ihmetteln sitten siellä, miten yläosa selvitetään kunnialla. Niin ja joo, en odottanut kaupan aukeamista. Valkoisella mennään.


9 kommenttia:

  1. Nerokasta, rakas Watson!

    Vaikka osaan virkata siksakkia ja erilaisia pintoja, ja kaventaminen, lisääminen yms ovat selvää päässinlihaa lihatiskiltä, niin eipä minulle olisi tullut mieleenkään virkata varjostinta kehikkoonsa suoraan, vaan jotenkin niin, että olisin virkannut erillisen kappaleen ja sovittanut sen tuon metallihäkkyrän päälle. Jotenkin niin...ööö.

    Paitsi että olen värirajoitteinen, niin ilmeisesti myös kärsin luovuuden puutteesta.

    Luulen, että tuo pyväsjutska on jossain nimetty myös viuhkaksi.

    Hieno siitä tulee.

    Sain itse pari päivää sitten kaksimetrisen leveän verhokapan/salusiinin tehtyä. Olin ajatellut, että sen tekemisessä olisi iloa kahdeksi kuukaudeksi, mutta otti ja valmistui kuukaudessa. Höh.

    OP

    VastaaPoista
  2. OP: Näin meidän kesken sanottuna suoraan kehikkoon virkkaaminen on aika hanurista. Varsinkin tuo alku, kun varjostimen metalliosat ovat aika tavalla tiellä. Olen joutunut kaivamaan 1,5 -kokoisen koukun naftaliinista saadakseni langan silmukoihin, jotka ovat metallin ympärillä tai lahimaastossa. Ensi kerralla teen irrallisen kappaleen ja virittelen päälle. Niin minä yleensä ruukaan, mutta ajattelin kokeilla jotakin uutta. Höpöhhommaa semmoinen. Harmi, ettei sulla on blogia, jossa esitellä tuotoksiasi. Olen tainnut valittaa tätä jo aikaisemminkin?

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen. Valkoinen voi olla hyvä väri valon kannalta. Tietysti, jos olisit halunnut nimenomaan pnkin tunnelman, niin se jää puuttumaan. Ehkä koko rytäkän voi värjätä jälkikäteen?

    Rautalangan päälle virkkaaminen ei ihan joka kohdassa ole kivaa ja yksinkertaista, huomasin saman, kun virkkailin muinoin päällystä siihen pesulan rautahenkariin. Mutta mehän ei periksi anneta. ;)

    VastaaPoista
  4. morso: Juurikin näin, ei anneta periksi!:) Ja arvaappa olinko tajunnut ajatella tuota valoasiaa ollenkaan. Pinkki valo? ÖÖh, ehkä on hyvä, että oli tarpeeksi vain valkoista lankaa.

    VastaaPoista
  5. Sä olet nero. N E R O, oikeasti! Näyttää huikean hyvältä ja olin salaa tuon valkoisen kannalla koko ajan :D

    VastaaPoista
  6. Maija: Tästä on kuule nerous kaukana!:D Olen koko päivän manannut sitä, etten virkannut irtonaista päällistä ja kiinnittänyt sitten sitä varjostimeen. Varjostimen metalliosat ovat nyt koko ajan tiellä ja virkkaaminen on tosi hidasta. Mutta aika lailla finaalissa ollaan!

    VastaaPoista
  7. Selasin matkaoppaita etsiessä jotain positiivisen ajattelun opasta...(Positiivinen ajattelu on pokkona ihan syvältä pimeästä.)¨

    Harjoitus I
    Mutta ajatteles, jotta olisit saanut siitä erillään virkatusta hyvin istuvanniin sehän se vasta hankalaa olis ollut...Nyt kun ollaan finaalissa niin se on sitte valmis.
    Harjoitus II
    Mitä sitä ei kauneuden tai kauniiden esineiden takia tekis.

    Ugh.

    OP -

    VastaaPoista
  8. Kehikkoon virkaaminen ei kuulosta olevan sieltä helpoimmasta päästä, mutta lopputulos varmasti palkitsee vaivan :O) Valkoisesta tuleekin kiva!ys

    VastaaPoista
  9. OP: Kieltämättä virkkuu istuu kehikon päällä nyt kuin hansikas, joten ehkä vaiva kannatti.;)

    Minna: Kiva siitä tuli, rupean laittamaan nyt kuvia blogiin, niin näette muutkin!

    VastaaPoista