3.7.2012

Huhuu, Henna!

Lehtiarvontani voittaja, "anonyymi-Henna", ei ole vielä lomailultaan ehtinyt kurkkaamaan blogiini. Eli kukkuu, Henna! Yhteystietoja kaivataan sähköpostiini. Ja sitten asiaan: ilmoja pidellessä tuli mieleeni Annina, joka kyseli jo hyvän aikaa sitten minulta kakenlaista. Täältä pesee:

1. Mikä oli edellinen projektisi? 
Herranen aika, en edes muista (käy äkkiä rullaamassa blogiaan alaspäin). Minulla on tällä hetkellä niin monta juttua kesken ja suunnitteilla, että muisti pätkii... Se oli se minivillistaulu!

2. Mikä on seuraava projektisi?
Kesken on huivi, joka alkaa olla kokonsa puolesta aika hidasta neulottavaa, joten se tuskin valmistuu ensimmäiseksi. Sitten on yksi kuvissakin jo vilahdellut virkkuu, jolla ei ole kiirus. Yhdet kämmekkäät ja lapaset ovat jonossa seuraavina ja tuntuu, että aloitan ne kämmekkäät tänään. Sitten on sukkasuunnitelmia. Luulenpa, että ohi kiilaavat kuitenkin erinäiset ompelukset tahi yksi noitumistaulu. Tämä on niin kivaa, kun ei tiedä. Maalatakin pitäisi ja tapettia on tilattu.

3. Mistä löydät ispiraation?
Milloin mistäkin. Ravelrystä, blogeista ja Pinterestistä enimmäkseen. Joskus joltakulta ohi sujahtavalta ihmiseltä tyyliin "minäkin haluan". Nämä ovat hiukan niitä henkimaailman asioita.. Minulla saattaa olla myös niin päin, että löydän jostain jotain sellaista materiaalia, jota tekee mieleni muokata. Lampunvarjostimet ovat tästä hyvä esimerkki. Nyt oli pakko kaivaa esille Jane Austin Knits - lehti, kun ostin P. D. Jamesin Death Comes to Pemberley -dekkarin kesälukemiseksi. Näyttäisi siltä, että Lydia Wickham on aika pian leski-ihmisiä (kyse siis Jane Austinin Ylpeys ja ennakkoluulo kirjaan kirjoitetusta "jatko-osasta". Löytyi Akateemisesta, vinkvink).


4. Mikä on lempitekniikkasi?
Vaihtelee. Joskus tekee mieli tehdä toista ja sitten taas jotain muuta. Tällä hetkellä tuntuu, että kauan kadoksissa ollut neulemojo on tulollaan päin.

5. Teetkö käsitöitä enemmän itsellesi vai muille lahjaksi?
En tee juurikaan lahjaksi, joten lähes kaikki tuotokset jäävät omaan kotiin, itselle tai joskus myös perheenjäsenille.

6. Mikä on vahvin osaamisesi?
Heikoimmillani olen ompelijana, se on selvä. Vahvimmillani olen haaveilussa ja yltiöpäisten suunnitelmien rakentelussa. Sitten loppuvat yleensä taidot tai aika ei riitä.

7. Teetkö käsitöitä enemmän vaatteiden tms muodossa vai onko vahvuutesi kodin sisustus?
Sekä että. Paitsi että meillä kaikilla tässä osoitteessa asuvilla on vahvuutena paremminkin kodin sotkeminen kuin sievänä pitäminen, niin että ehkä se vaatteisiin kallistuu.

8. Mikä oli ensimmäinen tekniikka jonka opit?
Minulla ei ole tästä muuta muistikuvaa kuin ala-asteen käsityötunnit, jotka muodostuivat kohdallani painajaismaisiksi. Olin ilmeisesti todella huono tekstiilitöissä ja vaihdoinkin siksi myöhemmin ns. poikien käsitöihin, joissa meni paljon paremmin. Onneksi kotona oli käsistään taitava äiti, jonka luulen vaikuttaneen siihen, ettei intoni kadonnut kokonaan.


9. Onko joku projektisi epäonnistunut niin pahasti, että se lensi suoraan roskiin sen sijaan, että säästtäisit materiaalin muihin töihin? Jos, niin mikä?
Ei varmaankaan suoraan roskiin, sillä pyrin säästämään materiaalin vastaisuuden varalle. Mutta muutoin moni tässäkin blogissa esitelty tuotos on jo manan majoilla.

10. Minkä tekniikan haluaisit seuraavaksi oppia?
Minulla on ollut tälle kesälle suunnitelmissa touhuta betonin kanssa, mutta kun sataa ja palelee koko ajan, niin ei ole tehnyt mieli eikä ole ollut mitään järkeä lähteä tuonne pihamaalle läträämään. Värttinän kanssa haluaisin olla parempi. Ja mietin edelleen, josko ostaisin rukin. Kirjominenkin kiehtoisi. Näitä riittää.

11. Mikä on lempikäsityöliikkeessi?
Langasta jos puhutaan, niin asioin mieluiten "paikallisessa" eli Lumoavassa Langassa. Sitten on ihan pakko lisätä, että muun materiaalin osalta minut löytää varmimmin kirpputoreilta. Vaikka löysin minä vasta kirppikseltä iskemättömiä Noron sukkalankakeriäkin, mutta se olikin ihan käsittämätön ihmejuttu.

Täällä paistaa aurinko ihmejutuista puheenollen. Ilmankos on niin toiveikas olo.

4 kommenttia:

  1. Ihan vaan pakko kommentoida, minullakin on P.D James:n dekkari kesken, englanniksi. Hyviä ovat.
    OP

    VastaaPoista
  2. OP: Oli ihan pakko ottaa ko. kirja matkaan tuon Austin-kytköksen takia. Nyt kun osaisi lukea ja neuloa yhtäaikaa.:)

    VastaaPoista
  3. Siinäpä taito jonka haluaisin oppia, yhtä aikaa kutominen ja lukeminen siis. Joskus tosi kauan sitten Kaari Utrio taisi väittää jossain haastattelussa, että häneltä se sujuu.

    VastaaPoista
  4. luminen: Kommentistasi päätelleen taito olisi siis opittavissa sitkeällä treenillä. Minä olen sillä lailla outo neuloja, ettei minulla tahdo sujua edes telkkaria katsoessa; parhaiten onnistuu pelkkä neulominen ilman mitään virikkeitä.

    VastaaPoista