29.4.2012

Vanha tuttu

Jokunen postaus sitten kävi ilmi, että viimeisin lamppuviritykseni on jäänyt valmiina kokonaan vaille tarkempaa esittelyä. Vilautuksia on kyllä kertynyt; onhan valaisin keikkunut paikoillaan jo kuukausitolkulla. Mutta tässäpä tämä, olkaa hyvät. Minusta siitä tuli aika kiva.

 

Alkuperäinen ajatus oli koota valaisin pelkästään pienistä, värikkäistä pitsiliinoista, joita ehdin kerätä kirpputoreilta melkoisen kokoelman. Jostain syystä tuotos ei kuitenkaan miellyttänyt silmääni ja asia jäi tuumaustauolle. Olin hankkinut käsityökaupasta lamppua varten litteän, ympyrän muotoisen metallikehikon - suurinta kokoa, koska suunnittelin valaisinta huoneeseen, jonka korkeus on hyvinkin 4-5 metriä. Mitään pikkupiiperrystä en sinne kaivannut.

Vastaus löytyi yksittäisestä, kirjotusta liinasta, jota riitti lähes koko kehikon mitalle. Kaivelin esille siihen mielestäni sopivat pitsinpätkät ja irralliset pikkuliinat ja rupesin hommiin. Lampun yläreunaa kiertää pitsi, joka oli helppo kiinnittää pistoilla varsinaiseen rengaskehikkoon. Kirjottu liina ja muut suurimmat, ompelukonetta vaativat osat olivat tässä vaiheessa jo reunuspitsissä kiinni. Ainoa vinkkini, mitä tällaiseen touhuun osaan antaa, liittyykin ompelukoneen käyttöön: sen jälkeen kun kankaat ovat kehikossa kiinni (ainakin tuommoisessa isommassa), ompelukoneella hurruuttelu ei ole enää mikään nautinto. Minä keksin aivan lopuksi kiinnittää mukaan vielä yhden pikkuliinan ja totesin varsin pian, että käsin se on tehtävä. Tämmöinen lamppu syntyy sukkelaan. Ei ehkä kelpaa ihan joka sisustukseen, mutta lastenhuoneeseen, mummonmökkiin tai vaikka vaan kesäfiilislampuksi ihan loistava. Kuvan lamppu on meillä lastenhuoneessa.

Minä poden täällä jälleen kättäni, joten uutta valmista syntyy hiljokseen. Olen keskittynyt viime päivät lähinnä aikuisten "leluihin"; minulla on uusi puhelin ja heti piti päästä leikkimään Instagram-kuvankäsittelysovelluksella. Lamppukuvat otettu siis puhelimella ja käsitelty ko. ohjelmalla. Mukavaa vappua kaikille!

17 kommenttia:

  1. Ihan superi idea uusiokäyttää kirjottua liinaa! Kaunis tuli!

    VastaaPoista
  2. On kyllä hieno lastenhuoneeseen. Omaperäinen, toisin kuin ne kaupan lastenhuoneen valaisimet, tai suurin osa niistä siis. Tuosta voisin sanoa, että päheä. Ja vaikka on vaaleanpunaista ja pitsiä, ei ole silti äitelä.

    OP

    VastaaPoista
  3. Ei se ole aika kiva vaan ihana! Nätti ja herkku ja kaikkea muuta sellasta

    VastaaPoista
  4. Onpas persoona :) Ihanat nuo pallukat. Nimenomaan kesäfiilis lamppunen :)

    VastaaPoista
  5. Melkoinen taideteos. Lastenhuoneeseen ihan täydellinen!

    VastaaPoista
  6. eilen tein: Se oli niitä käytännön sanelemia ajatuksia; eri vahvuisten pitsiliinojen yhdistelmä näytti aika möykkyiseltä. En saanut sitä laskeutumaan nätisti. Niinhän se usein menee. Ajatus A vaihtuu vaihtoehtoon B.:)

    villafani: Kiitos!:D

    OP: Tytön huoneessa on muutoin aika lailla musta-valkeaa, joten tuommoiset äitelät yllätykset ovat siellä tarpeeseen.

    Soile: Kiitos kovasti. Onhan se aika makea. Kehikko on sieltä aseman vierestä TaitoShopista, jos innostut.;)

    Kodinhenki: Pallukoita onneksi oli omissa jemmoissa. Taitavat olla alun perin Tildaa. Joten kaupoilta saa, jos tarvitset!

    Neulisti: Meillä tytärlapsi on tykännyt lampustaan kovasti. Onhan se semmoinen karkki tuo lamppu.:)

    VastaaPoista
  7. Tosi hieno! Sopisi meidän kesäkotiin ihan täydellisesti!

    VastaaPoista
  8. Aivan ihana erikoinen lamppu, karkki todellakin! Siinä ei ole luovuuden puutetta!

    VastaaPoista
  9. Nonna: Nyt ei auta muu, kuin ruveta tekemään oma. Suurin homma on kasata tarvittavat liinat sun muut ja hoitaa tuommoisen renkaan ripustus säällisellä tavalla. Näkisitpä, minkälainen naruviritelmä lampun sisällä on.:)

    Ingi: Kiitos!

    VastaaPoista
  10. Lamppuhan on oikein suloinen. Lystiä vappua sinnekin =o)

    VastaaPoista
  11. Hanna: Just kuule mietin sun jalkoja.:D Olit kommentoinut Soilelle, että sulla on uudet juoksutossut, jotka ovat just sun "ongelmajaloille". Kysyn vielä joskus tarkemmin, koska mullakin on semmoiset. Siis jos ihan oikeasti aion ruveta taas juoksemaan. Vappua!

    VastaaPoista
  12. Minä onneton tunari aiheutin itselleni liian pienillä juoksutossuilla plantaarifascian. Mulla on ollu se kerran aikaisemminkin. Silloin en tienny mistä on kyse ja vaivan paranemiseen meni yhteensä 2,5 vuotta. Kun viime syyskuussa vaiva alkoi ilmoitella itsestään uudestaan, niin säikähdin ihan kamalasti. Pidin lenkeissä taukoa reilun kuukauden. Sitten kävin ostaan Interistä neutraalit Asics Cumulukset, joihin laitoin aikanaan askelkilinikalla teettämäni erikoispohjalliset. Mulla on hieman laskeutunut jalkaholvi, jolloin kantakalvo on tavallaan jatkuvasti ylivenyneessä asennossa. Ja se altistaa helpommin tulehdukselle. Marraskuussa rupesin lisäämään sauvakävelyä ja pientä hölkkää sekä kävin ahkerasti vesijuoksemassa, jotta aerobinen kunto ei katoa. Nyt nää mun uudet kengät on Asics Gel Kayanot. Ne on kevyesti pronatiotuetut ja täysvaimennetut juoksukengät. Niihin en laita omaa erikoispohjallista, sillä ne kengät toimii tosi hyvin ihan sellaisenaan. Ostin tossut Sportiasta, olivat kyllä hieman kalliit, mutta jos meinaa yhtään juosta, niin EHDOTTOMASTI hyviin kenkiin PITÄÄ panostaa. Ei niissä mun vanhoissa PUMA -tossuissakaan varmaan muuta vikaa ollu, kuin että ne oli liian pienet. Se oli mulle uutta, että tossujen pitää olla sen verran isot, että varpaille jää centistä puoleentoista centtiin tilaa, kun niitä kaupassa sovittaa. Juostessa jalka liikkuu ja turpoo, jolloin tilaa pitää olla. Leveyssuunnassa varpaille ei saisi olla liikaa tilaa. Eli tämmöisien jalkavaivojen kanssa minä olen painiskellut. Niin, ja ilmoittauduin muuten eilen Helsinki City Maratonille, joka juostaan 18.8.2012. Pelotta jo nyt ihan sikana, että miten ihmeessä selviydyn. Olen ennen tätä osallistunut ydelle juoksumatkalle ja siitäkin on jo kohta kolme vuotta. Ja aika vähän olen juossut muutenkin. On se maraton vaan niin sika-pitkä matka. Mutta, eihän sitä tiedä, jos ei yritä! Klara Vappen sinne Ouluun =o). Minä jatkan kuumeen ja räkäyskän kourissa pötköttelyä punkan pohjalla. Kuuden päivä jo menossa, ei kiva ;o(

    VastaaPoista
  13. Hanna: Kiitos, Hanna, vastauksesi antaa toivoa, vaikka kaikkea kamalia vaivoja siellä olikin.;) Minä olen aiemmin juossut aika tavalla paljon. Juoksin polveni rikki käytännössä jo heti kolmikymppisenä. Typeryyttäni en hoidattanut vaivaa aikoinaan, kuvittelin sen menevän ajan kanssa ohi. Vaikka minulla oli hyvät ja tyyriit tossut, ilmeisesti jatkuva asfalttijuoksu oli liikaa. Jokin kierukkavaiva se oli: en päässyt pahimmoillani kyykistymään ja pyöräillessäkin polvi pamahteli kummaa ääntä. Vaivat palasivat voimalla esikoisen syntymän jälkeen. Jatkuvat huonot lapsen kanniskelu- ja nukuttamisasennot yhdistettynä huonoon sänkyyn taisivat tehdä tehtävänsä. Minulla on ollut nyt eka kevättalvi vuosiin, ettei ongelmaa ole ollut ja ilmeisesti se tarkoittaa sitä, että pitää hoitaa polvi kipeäksi sitten muilla konsteilla. Vaikka juoksemalla.:D Koetahan parannella. Ja tsemppiä treeniin!

    VastaaPoista
  14. Kate: Kiitos. Lamppu syntyi sen kummempia suunnittelematta; tehtiin sillä, mitä löytyi kotoa ja kirppikseltä.:)

    Jutta: Kiitos!

    VastaaPoista