5.1.2012

Tarvitaan leveälanteinen ja litteämahainen yksilö

Näyttääpä tyhjältä. Iso, kiiltäväpintainen, ruskea ja miltei satavuotias brittikaappini on muuttanut tänään uuteen kotiin. Herrasmiehen vaatekaapiksi, kuten se alunperin tarkoitettiinkin. Minä tarvitsisin leveämmän ja vähemmän vatsakkaan, ovellisen kaapin kirjoille, kansioille, papereille. Mieluusti valkoisen tai muuten vaan valoisaa sortimenttia. Koska olen maailman onnettomin huonekalujen ostaja, saan katsella tyhjää seinää kukaties kuinka kauan. Ihastun aina sellaisiin, joita ei ole kuin lehtikuvissa, jotka maksavat liikaa tai joiden kohdalla mies kysyy: "Kenen ajattelit kantavan sen yläkertaan?" Niinpä niin. Tiedä sitten lohdutukseksiko vai miksi, mutta ompelin kaapin lähdettyä elämäni ensimmäisen girlandin. Ajattelin ripustaa sen siihen, mistä nyt selvästi puuttuu jotain.


15 kommenttia:

  1. Minä sain taas sydämen tykytystä. Siis myit noin satavuotiaan kalusteen...Miten ihmeessä raskit?

    Tuo girlmikälie, on söpö. On aukko päässyt jäämään sivistykseen. On se tietysti vähän eri kaliiperia kuin kaappi: aiotko sitoa mappisi ja kirjasi tuohon naruun, vai?

    Noihin edellisen postauksen kädenjälkiin. Eikös noita tule ihan itsestäänkin? Vuokraemäntäni kissa jätti myös kuononjälkiä ikkunaan ikkunalaudallani istuessaan. Kissa kuului siis irtaimistoineen vuokraamani asunnon irtaimistoon. Joten oletan myös Onnin jättävän kuononkuvia sinne tänne.

    OP

    VastaaPoista
  2. OP: Mä olen sulle selvästikkin vaarallista seuraa, tuommoiset tykytykset eivät tee hyvää. Ei kuule, kaapista oli oikeasti pakko luopua. Se ostettiin edelliseen asuntoomme, miltei ikäseensä taloon ja se sopi sinne kuin nenä päähän. Täällä meidän nykyisessä kodissa se raukka on olllut koko ajan jotenkin orpo. Liian pulska, ei koskaan sille tarpeeksi tilaa ja koska se oli sisuksiltaan vaatekaappi tankoineen kaikkineen, se toimi aika huonosti viimeiseesä virassaan eli mun työtavaroitteni säilytyspaikkana. Kun lähes vahingossa löysin sille uuden kodin vanhaa arvostavien ihmisten luota, en epäröinyt yhtään. Se pääsee arvoiseensa seuraan ja - vaatekaapiksi. Haikealta tuntuu, joo, mutta meillä on niin ahdasta, että mun on saatava toimivampi kaappi tuohon tilaan. Näin se menee. Ei muuta kuin uutta etsimään.:) Ja joo, Onni jättää jälkiä, muttei me olla ymmärretty niistä hirveästi innostua.

    VastaaPoista
  3. tiens, madame! Une jolie guirlande!
    Kieli -ihmisenä takerruin heti siihen olennaiseen, eli yhteen sanaan :)

    Mutta raskasta on tuo, huonekalun puute. Tässä taloudessa on akuutti upean kirjahyllyratkaisun puute - oikeastaan pari lipastoakin menisi vallan sutjakkaasti sekaan. Pääsisivät heti töihinkin, sillä nykyinen layout ei millään vedä kaikkia tavaroita, kirjoista ja dvd- levyistä ( joitan on molempia metrikaupalla) puhumattakaan. Taidan kallistua laihan ja pitkän ruotsalaisen puoleen.

    VastaaPoista
  4. Mari, Prosessineuloja: Tuo on niitä sanoja, että ilman blogimaailmaa, en varmaankaan olisi tuttu koko sanan kanssa.:) Minäkin mietin sitä ruotsalaista, vaikka olisihan se pyhäinhäväistys vaihtaa herrasmiehen kaappi Ikeaan. Mutta eipäs siellä olekaan enää sellaista mitä mietin, joten saan aloittaa hakuhommani ihan nollasta. Yksi leveä kaappi tai kaksi vähemmän leveää vierekkäin. Tai jonkinlainen senkki, jos siinä olisi hyvin tilaa. Senkki melkein houkuttaisi enemmän, siihen saisi laskutilaakin. Osto-ja myyntiliikkeitä koluamaan!

    VastaaPoista
  5. No voi, meillä rupeaa kohta etsimään kotia kaiketi hollantilainen kaapintekele, joka pitää sisällään astipita ja laseja. Voisi sopia myös työtarvikkeille, kolme ovea, keskimmäisessä lasit, mutta on varmasti liian kaukana teistä täällä syvässä etelässä. Voin siis vaan toivottaa metsästysonnea teille, ja meille myyntionnea, kun se päivä koittaa. :)
    Ja herkä narun olet ommellut. Minä kopioin tänään huopalaukun ohjeita, kun ei muka muuta tekemistä ole...

    VastaaPoista
  6. morso: Aika häjyä kyytiä saavat meiltä britit ja hollantilaiset!:D

    VastaaPoista
  7. Mikä siinä onkin, että huonekalujen ostaminen on niin vaikeaa? Minä ostin veronpalautusrahoilla viimeinkin vitriinin. Se tuli eilen, ja tunsin itseni hyvin aikuiseksi: minulla on vitriini, jossa on lasiesineitä. ( = En aio muuttaa mihinkään.)

    Vaikka ovatkin kalliita, niin kannattaa katsastaa myös suomalaisten firmojen valikoimaa. Kun ostaminen on vaikeaa, on jotenkin lohdullisempaa ostaa sellaista, joka kestää ja jonka lapset (toivottavasti) hinkuvat sitten joskus mukaansa. Tai useinhan käy nin, että lapset hylkivät vanhempiensa tyyliä ja ihailevat mummolaa. ;)

    VastaaPoista
  8. Solveig: Meillä näyttää olevan aika tavalla samanlaiset kriteerit, mitä huonekaluihin tulee. Minä olen niitä ihmisiä, että jos jotakin haluan, niin hankin. Maksoi mitä maksoi, säästän sitten vaikka hiukan pidempään. Ongelma vain on se, etten oikein löydä. Olen ilmeisesti liian lukenut, mitä sisutuslehtiin ja kaikenmaailman sisustuskuviin tulee; mielessä on aina jokin "jossain nähty" huonekalu, jota ei tietenkään reaalimaailmasta mistään löydy. Ja muut eivät sitten kelpaa. Sitten ollaan ilman ja nurkat täyttyvät tavarasta, joille ei ole säilytyspaikkaa. Kun ihminen ostaa tavaraa "loppuelämäkseen", tavaralle tulee asetettua aika kovia vaatimuksia. Sehän on toisaalta hyvä, toisaalta aika rasittavaa.

    VastaaPoista
  9. Jos haluat vanhaa, koita etsiskellä vanhoja ruokavaraston kaappeja. Ne on järkevän kokoisia ja usein tehty " halvemmalla " koska fundeerattiin ettei niitä kukaan koskaan sieltä ruokavarastosta näe. Joten usein esim. ovet ovat vanerista puukehikossa. Ne on ihmisten kannettavissa ja siirreltävissä ja otsikkoakaan ne ei kauheasti kiristä maalata koska niiden rahallinen arvo ei ole suuri. Meilllä on yksi sellainen satavuotias ja se on muuntunut alkuperäisestä ruskeasta valkoisen kautta tiffanylootan väriseksi. Se muru pitää sisällään kaikki kaulahuivit, lapaset ja myssyt sun muut.
    Jos svantelta väijyt mööpeleitä voin suositella sitä talonpoikaismikälieversiota. Meillä on siitä pari vetolaatikollista säilytysmööpeleinä pikkupojan huoneessa ja jos ne on pikkupojan huoneessa pelittänyt loistavasti nyt seitsemän vuotta, niiden on pakko olla ihan hyviä. Täyspuiset asiat toisaalta yleensä kestää mutta ne kyllä joutuivat valkoisen maalipensselin alle aika pian saavuttuaan. Tietokone- / työpöytäkin on sitä samaa sorttia.
    Käyn myöhemmin katsomassa sen sarjan nimen. Oisko ollut Leksvik? Tsekkaan kohtsillai.
    Girlandissa on kivat värit.

    VastaaPoista
  10. WeirdRoskStar: kiitos vaivannäöstäsi! Leksvik kuulostaa nimenä tutulta, joten olen varmaan joskus sitä tiiraillut sillä silmällä. Mutta mistä ihmeestä keksisin tuollaisia vanhoja kaappeja? Kuulostavat täydellisiltä! Täytyy kurvata pari liiketta heti kun kylille pääsen. Kiitos!

    VastaaPoista
  11. Itse sain luvan kanssa nösviä yhden vanhan maalaistalon ruokavintistä, koska " se on niin kamala että poishan se täytyy heittää" . Se kaappi on tämän asunnon namu ja helmi!
    Veikkaisin joitain kirppiksiä tai romukauppoja..? Ennen käsittelyä katsos tuokin oli täynnä hiiren nakertamia koloja ( jätin ne, maalasin vain päälle huolellisen pesun jälkeen ) ja veden aiheuttamia vaaleita laikkuja. Ei kaunis ja toinen vedinkin puuttuu mutta tikkurilaa pintaan vain ja vanhakin näyttää vetävältä. Vai miten se nyt meni?

    VastaaPoista
  12. WeirdRockStar: Ruotsin sedän tuotteissa ja kuvaamissasi hiirensyömissä on se hyvä puoli, niitä uskaltaa ja voi surutta maalata, puleerata ja vaikka mitä. Mulla pitää ruveta etsiskelemään ja tarkistan myös sen leksvikin.

    VastaaPoista
  13. Juu juu. Ruotsin setää ihan suotta katsellaan usein nenänvartta pitkin. Täytyy vain keskittyä niihin täyspuisiin versioihin ettei tarvitse käydä kitisemään. Puristelevyä kun löytyy ihan joka mööpelikaupasta kuitenkin.
    Leksvikin kiskot on kyllä aika ihanan letkeät edelleen.
    Jos etsiskelet tällaista ruokavaraston tyylistä kaappia niin kannattaa aloittaa etsiminen jostain ihan muualta kuin paikoista, missä kaupataan arvo- antiikkia. Omanikin sain nimittäin ihan uloskantohintaan. Itse olen jo karistanut herranpelon antiikkien ja vanhojen maalaamisesta. Mööpeleitä ne vain on loppupelissä.

    VastaaPoista
  14. WeirdRockStar: Minen tahdo raskia. Kaikenmaailman uutta roinaa ja sellaista vanhaakin, mitä on kirpparit pullollaan, saatan käsitellä kovakouraisesti, mutta huonekalut - siis oikeasti vanhat ja sen semmoiset, joita ei ole "pilattu" mitenkään - jätän rauhaan. Vähän olen miettinyt myös keräämiäni kirjottuja liinoja, että mitä niille raaskii tehdä, mutta olen sitten rohkaistunut. Siinä mielessä jo valmiiksi "romuksi" tuomittu huonekalu on aina kivempi; saa tehdä mitä tykkää!

    VastaaPoista