27.11.2011

Tuiki, tuiki tähtönen

Ensimmäisen adventin kunniaksi askartelin lasten kanssa koko joukon paperisia tähtiä. Kuvat ovat aamupuolen varovaisesta päivänpaisteesta. Nyt iltasella tähtiä on jo koko joukko enemmän ja niitä näyttää sikiävän koko ajan lisää. Kaksi suurta ikkunaa alkaa olla aika tavalla täynnä.

Touhu on helppoa, nopeaa ja näyttävää ja onnistui aika sujuvasti myös näppäräsormiselta ekaluokkalaiselta. Tarvitset vain silkkipaperia, sakset, puikkoliimaa ja maitoa tähtien ikkunaan kiinnittämistä varten. Niin ja ohjeen tietysti. Se löytyy täältä. Harmaa täti suosittelee aivan ehdottomasti. Suorastaan täysillä. Ja menee tekemään vielä ehkä pari lisää.

23.11.2011

Pöllötauti palasi

Kaikki lähti vyörymään tästä. Kaksivuotias halusi nähdä videon toisenkin kerran. Ja kolmannen ja... siitä ei tullut loppua. Tuijotettuaan pöllöä aikansa hän sanoi vakaasti ja rauhallisesti: Minä haluan pöllön. Äänensävy oli sellainen, etten käynyt kinaamaan luonnonvaraisista eläimistä. Sen sijaan tein sen, minkä jokainen äiti olisi tehnyt. Minä hommasin lapselle pöllön.


Pöllön ohje on täältä. Neuloin pöllön kaapissa ihmisiän lötköttäneestä Novitan Huopasesta (alaosa) sekä saman firman Ainosta (yläosa), jota kuvittelin kyllä värin ja vahvuuden perusteella Huopaseksi. Epäilykset heräsivät jo neuloessa ja vahvistuivat pyöritettyäni pöllöä tovin kuivausrummussa huopumassa. Alaosa huopui, yläosa ei. Kaiveltuani lankakaappiani hiukan tarkemmin, löysin sekä Huopasen että Ainon irrallisia vyötteitä. Ihmelankaa tuommoinen Aino; en ole ennen tavannut 100% villaksi mainostettua tavaraa, joka ei huopuisi. Tarjosin Ainolle vielä väkivaltaisesti kuumaa silitysrautaa, joka onneksi pörhisti langan pintaa sen verran, ettei lopputuloksesta taida juuri eroa huomata. Silmiä en ruvennut neulomaan, vaan turvauduin trikooseen, pitsiin ja nappeihin. Ohjeessa pöllö on neulottu kympeillä ja sitä mukaa tipi on aika lailla isompi kuin tämä juuri valmistunut versio. Vitosen puikoilla tuli sellainen kaksivuotiaan kainaloon sopiva koko.

Niin että kiitos vaan, Soile, mojosta ja ehkäpä hiukan pöllöviruksestakin, jonka luulin täältä jo lähteneen. Pöllö onnistui oikein hyvin ja nyt olen niin reippaalla päällä, että rupean tekemään joulusiivousta ja tiedä vaikka rohkenisin askartelemaankin. Hoot! Hoot!

20.11.2011

Ihan vaan sen takia,

että Pakkasherra, Kuura ja Huurre suvaitsivat vihdoinkin saapua, minä tartuin valkoiseen maaliin. Voi, miten olen odottanut.


Vanhat kirpputorikehykset saivat kylkiinsä askartelukaupan perinnemaalia. Kehikkoon pingotettiin palanen jäykkäsidoksista puuvillakangasta sekä vanhaa pitsiliinaa päällekkäin. Lisäksi selätettiin yksi kammo: kankaat kiinnitettiin nitojapyssyllä ja se oli elämässäni ennen kokeilematon teko. Kyllä pelotti. Loppu olikin aika helppoa. Puukehikko, jonka rimoihin kankaat niitattiin, nostettiin varsinaisten kehysten sisään ja koko komeus teipattiin kiinni kehyksiin. Paitsi että en löytänyt kaikkia vanhoja rintarossejani. Ja esikoisellakin on sellaisia. Ilmeisesti hukassa nekin, koska hän vaihtoi nopeasti puheenaihetta. Mokoma kettu.

19.11.2011

Pusipusi

Ensin sitä odottaa aurinkoa. Se kestää kauan. Sitten kun aurinko tulee, on muilla menoja. Pitää juosta siellä sun täällä ja sen jälkeen kuvaaja ottaa päiväunet. Sitten odotetaan, että kahvi tippuu ja saadaan kupposet kuumaa. Kun vihdoin kaikki on kohdillaan, aurinko on jo matalalla ja paistaa hankalasta suunnasta. Kuvaaja ja kuvattava pyörivät parvekkeella parasta valoa hakien. Kaulurin väri ei meinaa tarttua kuviin oikein. Jalkoja alkaa paleltaa. Parvekkeen oven läpi kuuluu sinnikäs lapsen ääni: Mitä te siellä oikein teette? Kysymys toistuu monta kertaa. Äänenpaino muuttuu vaativaksi. Lopulta kuvaaja kyllästyy ja korottaa äänensä oven suuntaan: No, tultiin tänne pussailemaan! Lapsi hiljenee. Miten lie naapureiden laita.


Malli: Mari Muinosen/tikrun Kotiliesi-lehdelle suunnittelemat Lyydian lämmittimet. Settiin kuuluu myös lapasohje, mutta niitä en ole vielä tehnyt. Mallin ohje Kotiliedessä 19/2011.
Lanka ja puikot ohjeen mukaan eli kauluriin kului kolme kerää Dropsin Nepalia. Sävy on harmaa.
Nappeja en löytänyt kotioloista viittä samanlaista. Laitoin sitten erilaiset. Ei se ole niin nöpön nuukaa.

Työn edetessä tuntui välillä, että kaulurista tulee julmetun suuri ja miten päin sen kanssa oikein ollaan, mutta elämä kirkastui, kun neuloin kiltisti loppuun asti ja kiinnitin napit. Se vinkiksi muille hätähousuille, jos sattuvat tarttumaan tähän ohjeeseen. Harmaa täti tykkää ja suosittelee. Ja on muuten ihanaa onnistua välillä. Marraskuu on ollut tällä suunnalla melkoinen Aku Ankka -kuukausi. Kaikenlaista on yritetty, mutta valmista ei ole saatu. Tänäänkin virkkasin yhden pöllön rintarossiksi itselleni ja mörköltä kuulemma näyttää. Joten antaa olla. Seuraavaksi taidan neuloa taas uuden myssyn.

15.11.2011

Paljonko ihminen tarvitsee lampunvarjostimia?

Paljon. Ilmeisesti.


Minulla on täällä monta rautaa tulessa. Tai paremminkin neulottavaa puikoilla. Mutta koska aikani ei näytä riittävän niiden loppuun saattamiseen juuri nyt, oli ihan pakko huitaista joku "vartissa valmista" - tyyppinen askartelu. Ihan vaan oman mielenrauhan vuoksi. Se nimittäin tulla jollottaa. Se joulu. Ja siitä väistämättä seuraa, että jotain jouluista on kotiin hommattava. Jos ei muuten, niin lasten takia. Niinpä minä sitten vaihdoin keittiöön punavalkoiset verhot. Virkattu valaisimeni näytti jotenkin hölmöltä niiden seurassa, joten ei kun tutkimaan, olisiko kaappien kätköissä jotain puna-valkeaa leikeltäväksi. Parempaa en löytänyt; vanha verhon palanen sai ruveta lampunvarjostimeksi. Täti, valmis kangaspäällysteinen varjostin ja verhonpala, purkki erikeeperiä, muoviastia ja pensseli linnoittautuivat kylpyhuoneeseen noin viideksi minuutiksi. Purkkiin liimaa, vettä ja pienen sekoittelun jälkeen liima-vesi seosta varjostimen päälle. Valmiiksi leikattu kangas siihen, ylä- ja alareunoihin liimaa tolkummin, jotta varmasti tarttuvat, kun ne taitellaan siististi nurjalle. Tutkitaan, että pysyy. Jätetään varjostin lämmittelemään kylppärin lattialle ja poistutaan takaisin työkiireiden pariin. Kun muistetaan, niin haetaan varjostin pois ja laitetaan paikoilleen. Ei se nyt ihan super ole, mutta saanee kelvata. Harmittaa hiukan, ettei ollut mitään kivempaa kangasta jemmoissa.

Huomatkaa joulupalloni. Se raukka on edelleen ihan yksin.

PS. Onko lampunvarjostin yhdyssana vaiko ei? Ihan niin kuin ei olisi muuta mietittävää..
Edit. Viisaammat ovat neuvoneet ja täti on käynyt korjaamassa kaikki lampunvarjostimet yhdyssanoiksi. Kiitos!

11.11.2011

Hyvää viikonloppua!

Aamulla oli toimelias olo. Ajattelin mahtipontisesti, miten nyt olisi hyvä hetki pitää asioiden järjestykseen saattamisviikonloppu. Näin silmissäni siisteihin pinoihin kasattuja lehtiä, selätettyjä työasioita ja kaappeihin viikattuja vaatteita. Uskaltauduin unelmoimaan jopa tavaroista tyhjennetystä ruokapöydästä, jolle kelpaisi isänpäivän kunniaksi levittää puhtoinen liina. Elämä hymyili.


Iltapäivän hämärässä vaeltaessani toimeliaisuudesta ei ollut tietoakaan. Voin vakuuttaa, ettei mikään asia maailmassa voinut olla minusta kauempana raahatessani perässäni kitisevää ekaluokkalaista ja nälästä huutavaa kaksivuotiasta. Kahta reppua, uimahallikassia, kolmea kauppakassia ja omaa työlaukkuani. Kääntäessäni avainta ovessa olin täysin vakuuttunut siitä, että tästäkin tulisi (jo tutuksi käynyt) äidin tolpilleen saattamisviikonloppu. Aloitin elpymisen miettimällä iloisia asioita. Kuten ensi viikoksi luvattua pakkasta ja punatulkkuja, joita molempia tapaa nykyään aivan liian harvoin. Ja tietysti Arnea ja Carlosia ja joulupalloja. Että voi olla ihania miehiä. Lisää tuommoisia ja maailma on pelastettu.

Minä menen nyt neulomaan. Ensimmäinen joulupalloni kaipaa kipeästi kaveria. Moi vaan!

8.11.2011

Totta se on

Pidempään blogiani seuranneet saattavat muistaa yhtä sun toista historiastani sukkien neulojana. Sanalla sanoen minä ja se touhu emme ole varsinaisesti olleet mikään match made in heaven. Viime vuotisessa Sytyck-kisassa tosin ylitin itseni ja sain aikaiseksi enemmän sukkia kuin koko siihen astisessa neulojan elämässäni yhteensä. Kolmeko paria se oli? Olen koettanut pitää virettä yllä myös tämän vuoden puolella, mutta näyttää siltä, etteivät keskeneräiset parit valmistu aivan heti. Jos meissä jokaisessa asuu pieni sukanneuloja, niin minun sukanneulojani näyttää olevan kotosalla vain kilpailutilanteissa. Tai sitten se on todella pieni.

Taustani huomioon ottaen tuntuu erityisen hyvältä julkaista sukka-asioihin liittyvä iloinen uutinen. Lieneekö ensimmäinen laatuaan? Joka tapauksessa huomasin juuri liittyneeni kerhoon, johon en ikinä uskonut yltäväni: omistan itse neulotut sukat, joilla on ikää pian kokonainen vuosi. Kuvittelin joitakuita teistä melkoisiksi huumorinaisiksi, kun kehuitte joidenkin sukkienne kestäneen vuoden, pari tai jopa enemmän. Mutta totta se on! Neulotun sukkaparin elinkaari voi olla paria-kolmea kuukautta pidempi! Muistatteko nämä? Olen pitänyt niitä sisällä, ulkokengissä, kumisaappaissa, kaikkialla. Paljon. Ja ne ovat ehjät. Niissä ei ole nyppyjä. Voisin tirauttaa jokusen onnen kyyneleen. Niin uskomatonta se on.

6.11.2011

Tuskan tullen työhön tartu

Ei tullut käsilaukkua, ei kauppa- eikä kässäkassia. Ei patalappua eikä pannumyssyä. En aio tehdä siitä amppelia, vaikka Luoja tietää, että mieleni tekisi. Enkä ota rastojakaan. Oravanpesäksi se voi päätyä. Tai virkkausgraffitiksi bussin penkille. Ottakoot ken haluaa (mutta hei, kuka haluaa?). Saunamyssyjen päälle en ymmärrä, joten olkoot. Mies heltyi ja lupasi pitää sitä pimeimmissä mahdollisissa metsissä hiihdellessään. Sellaisilla latuosuuksilla, joissa valoja ei ole tai ne ovat rikki. Mutta kaksivuotias pitää siitä. Sen voi laittaa yhtäaikaa omaan ja vauvanuken päähän. Eläköön: tandempipo!

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että pyörittyään lähes taukoamatta kaksi vuorokautta kuivausrummussa se on nyt paljon pienempi. Jopa lähellä sopivaa. Mutta matkan aikana siitä on tullut susiruma (anteeksi sudet ko. ilmaisu). Ja olen todella - siis todella - väsynyt katselemaan sitä. Vain ja ainoastaan siitä syystä, että kaksivuotias pitää siitä, saatan vielä laittaa sen pesukoneeseen pyörimään parit tangot. Ja jos se ei siitä enää pienene, mies saa ripustaa sen oravalle kuuseen.


Kyseessä on virkattu lippalakki siitä japanilaisesta miesten neulekirjasta, josta joku aika sitten tein sen noitakuninkaan harmaan huppukaulurin. Josta uhosin tekeväni kaikki projektit. Tähän astisen kokemuksen valossa vaikuttaa siltä, että kyseisen teoksen ohjeilla valmistuvilla vaatekappaleilla on sen verran kookas hiilijalanjälki niihin sisältyvän massiivisen kuivausrumpuhässäkän takia, että olen valmis tarkistamaan kantani. Jos se orava haluaa, se saa myssyn lisäksi myös kyseisen kirjan. Aivan vapaasti.

Te halusitte kuvia. Yritin tietysti, kiltti kun olen. Mutten löytänyt jalustaa, käsi tärisi eikä valo riitä. Sain sumukuvia; tässä niistä yksi. Parempia ei ole ja tuskin tulee. Huomenna on onneksi maanantai ja töissähän ne murheet yleensä unohtuvat. Jos tästä nyt jotain jäi käteen niin olisiko se vaikka lohdullinen ajatus siitä, että ihan kohta ei taida olla tarvista uudelle virkatulle pipolle. Minä lupaan yrittää jättää tästä lähtien pipojen virkkaamisen vaikkapa niille lehdissä mainostetuille "virkkaaville pojille". Pitäkää hyvänänne. Minä menen nyt neulomaan. Vaikkapa joulukuusen palloja.

5.11.2011

Siperia tuskin opettaa

Sarjassamme "Blondi touhuaa" kysymme tänään, että oliko pakko?
Ilmeisesti oli, koska lopettaakaan en voinut. Kaikki merkit kyllä olivat vastaan, mutta milloinkas minä sellaisista olisin perustanut. Purin aika monta alkuunsa. Ja muistan todenneeni miehelleni jossain vaiheessa, että pitäisi vissiin jo uskoa. Mutta en uskonut. En, vaikka mieskin sanoi mallin nähtyään, että aivan erityisen typerä. Että ei ainakaan hänelle, kiitos. Eikä hänen maussaan ole yleensä mitään vikaa.

Siitä tuli siis taas liian iso?
Minulla tulee yleensä aina liian iso. Toiset ostavat liian pieniä vaatteita ja kuvittelevat joskus laihtuvansa, minulla se näyttäisi menevän päin vastoin.

Teitte hatun. Uskotteko päänne vielä kasvavan?
Ilmeisesti. Mieheni olettaa, että kasvatan sarvia.

Päähineenne ei tällä kertaa ole harmaa. Kaipaatteko lisää sävyjä arkeenne?
Tässä tapahtui virhe. Aloitin harmaalla. Kokeilin useampiakin harmaan sävyjä, mutta virkatessa ja purkaessa volyymit kasvoivat. Väreissäkin. Kaduttaa vietävästi.

Miksi ette purkaneet heti, kun tajusitte tekevänne sutta?
Jaa-a. Eikös tätä kysytty jo ihan ensiksi? Ensinnäkin myssyyn tuli raitoja. Jokainen tietää, ettei sellaista lopeteta noin vain. Niiden syntymistä on kiva seurata. Toiseksi kyse on minulle tyypillisestä tavasta, josta en pääse irti. Aika ajoin virkkaan itselleni - kuin pakon sanelemana - aivan käsittämättömän ruman näköisen tai värisen myssykän. Niitä on jo aika monta ja ne pitävät toisilleen iloista seuraa kaapin pimeimmässä nurkassa. Minulta pitäisi kieltää myssyjen virkkaaminen. Nimenomaan virkkaaminen. Äläkä sotke susia tähän. Ne eivät ole rumia ensinkään ja ihan viattomia tässä myssyasiassa. Ne eivät myöskään tietääkseni virkkaa.

Onko mitään enää tehtävissä?
Tietysti voisin aina purkaa. Mutta kuvioon kuuluu, että virkattu kammotus laitetaan kuivausrumpuun huopumaan. Vasta sen jälkeen järjen valo palailee. Kun kaikki on peruuttamatonta. Aluksi tosin tarjosin liian isoa myssyä miehelleni, joka katsoi minua merkitsevästi, mutta suostui silti kokeilemaan. Päättelin, ettei kauppoja tule, sillä hän sanoi pipon olevan kuin suoraan BB-talosta. Eikä se ole meillä mikään kehu. BB-pipo joutui kuivausrumpuun. Itse asiassa kahteenkin kertaan.

No, tuliko pienempää?
Se pentele venyi entisestään. Olen onnistunut tekemään raidallisen reggae-myssyn JukkaPojalle tai jollekkin muulle Jamaica-tyypille.

Miten tästä edetään?
Sanoppa sinä. Se on nyt saunassa ja kohta otamme löylyt. Kiusaan ja piinaan sitä vielä tovin, ennen kuin vetäydyn miettimään. Tiedä vaikka perustan siitä semmoisen saunamyssyn.

Milloin saamme nähdä Reggae-pipon kuvissa?
Nyt panit pahan. Lähdetäänkö vaikka siitä, että sitten kun on valoa. Ja kunhan olen keksinyt, mitä sille voisi vielä tehdä. Koska jotainhan sille on tehtävä.

Rakas harmaa,

sinua on viime päivinä riittänyt. Olet kietonut koko kaupungin uneliaaseen harsoosi; kuin syliin, johon tekee mieli vaipua. Tein värisesi myssyn, joka päässäni lähes katoan sinuun. Minusta tulee näkymätön nainen. Jopa kameralle, joka ei enää erota, missä menee raja. Missä minä alan, missä minä lopun. Otin monta kuvaa, joissa on vain sumua. En haluaisi loukata, mutta pelkään puhuvani totta, kun sanon, ettet ole valokuvaajan taivas. Paitsi tietenkin silloin, kun valokuvaaja haluaa usvaisia kuvia. Mystistä tuntua ja marraskuuta. Minä halusin selkeitä myssykuvia, jotka tekisivät mallille oikeutta. Sillä siinä ei ole mitään vikaa. Se on yhtä mukava kuin värinsä - ja ota tämä nyt kehuna. Mutta tunnustan hieman mananneeni, ettet päästä valoa maailmaan lainkaan. Edes hetkeksi, jotta ihminen voisi otta pari onnistunutta kuvaa. Jos se kuului sinulle asti, pyydän anteeksi.

Ystäväsi, Outi, jolla on huomattavasti somempi uusi myssy, kuin mitä kuvista voisi päätellä.


Malli (nimeltään Zumthor) löytyy täältä ja kuvatkin ovat siellä sellaisia, että saatte parempaa tolkkua myssyn arkkitehtoonisesta rakenteesta. Päähinettä voi pitää molemmin päin ja lisäksi ohjeessa on mallista lyhyempi pipoversio tämän tekemäni pidemmän ratkaisun lisäksi. Oikein mainio myssy. En ole aivan yhtä rakastunut kuin vasta tekemääni Rikkeen, mutta hyvältä tuntuu tämäkin. Lankana käytin tweedmäistä pintaa tavoittelevaa Sandnes Garnin Smartia (1052) ja sitä meni reilu kerällinen. Puikot olivat 4,5 ja 4,0.

Vieläköhän mulla myssyttäisi? Pari kivalta näyttävää ohjetta olisi takataskussa..

1.11.2011

Erittäin hyvä, täydellinen

Marraskuu taitaa olla monelle lapaskuu. Täällä näyttää vahvasti pipokuulta. Tai myssykuulta - miten vain. Yksi on valmis, toinen puikoilla ja aika monta mukavaa mallia mielen päällä. Olen joutunut jopa hieman hillitsemään itseäni. Jostain syystä myssyni pukkaavat usein olemaan jonkinlaisia huomiomerkkejä väriensä puolesta; nyt olen piiskannut itseäni pysymään niin sanotusti ruodussa. Tylsemmän värisille päähineille on vain yksinkertaisesti enemmän käyttöä. Pitemmittä puheitta: ensimmäinen harmaa, olkaa hyvä!


Malli: Rikke Hat by Sarah Young täältä.
Lanka: Harmaata Nallea omista jemmoista. Määrää en osaa arvioida; oisko puolikastakaan kerää.
Puikot taisivat olla neloset.

Yllytän teitä kaikkia kokeilemaan tätä mallia. Se on ihan kuningas. Minusta tuntuu, ettei minulla ole eläessäni ollut toista näin hyvän mallista myssykkää. Ja jos myssylle ei tarvista olisikaan, niin kannattaa käydä sitten vaikka youtubesta opiskelemassa ohjeessa vinkattu German twisted cast on -niminen tapa luoda silmukat. Voi pojat, etten taida muuta enää käyttääkään neuleissa, joihin tarvitaan joustavaa aloitusta. Tässä projektissa ei oikeastaan ole muuta vikaa, kuin työhön valittu lanka. Väri on minulle jetsulleen, mutta langan tunnusta en tykännyt yhtään. Minulla on yhdet sukatkin Nallesta kesken, mutta ei se siellä rapise ja natise käsissäni, kuten tämä harmaa poloinen tässä myssyssä. Hyi.

Vaikka taisin löytää omaan päähäni lähes ylittämättömän myssymallin, niin aion silti testata pari muutakin. Seuraava harmaa on jo hyvällä alulla.