31.7.2011

30.7.2011

Raitapaita

Täällä on aamusta asti koetettu saada kovapäistä kaksivuotiasta pukeutumaan uuteen raitapaitaansa. Kovin hyvin ei onnistuttu, mutta muutama kuva sentäs. Lapsen mielestä kamera on syvältä. 


Kyseessä on todellakin sellainen tunikamittainen pusero, eikä mekko. Isohan se on, mutta haitanneeko tuo mittään. Alkuperäinen idea oli tehdä paitaan myös hihat, mutta koltusta rupesi tulemaan sen verran painava, että luovutin ja jätin puseron sellaiseksi kuin se ohjeessakin oli. Tai no joo, ohje on mekolle. Löytyi Suuri Käsityö -lehdestä 7/2010. Eli raskaasti lyhennetty versio koossa neljä vee. Langat olivat mitä sattuu, koukku 3,75.

Ja tuo Hello Kitty se on suoranainen siunaus. Sain puseron päälle kun tajusin laittaa kittysen neulalla rintarossiksi.

28.7.2011

Virkkaappa liivi

Tässäpä olisi kuvallinen ohjeistus jokunen postaus sitten esitettyyn isoäidinneliöistä koottuun väljään liiviin. En osaa oikein sanoa, tuliko kuvasarjasta riittävän informatiivinen, mutta jos joku leikkiin ryhtyy eikä homma toimi, kysyähän aina voi. Kuvasarja on sikäli valheellinen, etten virkkaa palasista pikkuhiljaa koostuvia vaatteita niin matemaattisesti, kuin mitä kuvien perusteella ehkä näyttää. Kiinnitän palaset sitä mukaa kuin virkkaan, vaikka minulla ei olisikaan vielä selkeää kuvaa siitä, mitä koukulta on tulossa. Aloitan selkäpuolelta, koska sieltä näkee äkkiä hartioiden kohdalta, montako neliötä, heksistä  - tai mitä nyt kulloinkin virkataan - selkäkappaleen leveyteen tarvitaan. Sen ratkettua pyrin saamaan aikaiseksi jonkinlaiset hiha-aukot, jotta virkkuun sovittaminen päälle onnistuu ja vaate alkaa saada jotakin hahmoa.

Eli en ole tehnyt kuvasarjan mukaista liiviä ja sen päälle suorakaiteen muotoista kaulusosaa ihan noin jämptisti ja suunnitellusti, mutta piirsin ne noin, jotta vaatteen muoto tulisi paremmin selville.


Jokainen voi soveltaa liiviä omien lankojensa ja kokonsa puolesta helposti. Neliöistä voi tehdä isompia, pienenmpiä. Niitä voi tehdä enemmän tai vähemmän. Lisäämällä lisää kaulusta liiviin saa hupun. Vähentämällä kaulusta tulee helpommin takin alle mahtuva liivi. Nappeja ja nauhoja voi lisätä. Myös hihat.

Isoäidinneliöissä on se hyvä puoli, että ne valmistuvat nopeasti. Eli jos joku visio ei toimi, purkaminen ei kauheasti harmita. Yksi huono puoli niissä kuitenkin on. Tarpeeksi niitä virkattuaan kyllästysmispiste saavuttaa sellaisen maksimin, että sen sulatteluun saattaa mennä aikaa. Minulla oli pari ajatusta siitä, mitä tämmöisistä voisi viritellä lapsille, mutta just nyt ei natsaa. Ei millään.

En saanut kuvia kuten olisin halunnut. Bloggerilla taitaa olla se aika kuukaudesta.

27.7.2011

Muistiinpanoja

Kahden päivän mullassa pyllistelyn jälkeen lienee parasta laittaa jotakin itselleen muistiin. Koska en minä muuten muista. Se kevät on semmoinen, kyllä te tiedätte. Sitä vaan liihottaa pihamaalla kukasta kukkaan eikä käy mielessäkään, että jotakin pitäisi oikein tehdä ja suorittaa. On innoissaan kaikesta esiin tunkevasta. Voikukatkin ihanimmista ihanimipia silloin. Niin että jos muistaisin muistilistan sitten joskus toukokuussa, niin voisin vain lukaista täältä, kääräistä hihat ja ruveta hommiin.


- Ihan ensimmäiseksi pitäisi levitellä valkovuokkoja laajemmalle. Erityisesti uuteen kohopenkkiin, jota olen viime päivät rakentanut kuunliljoille. Siellähän on niitä vuokkoja, muttei niitä nyt kaiken sen mylläyksen jälkeen enää löydä. Sama juttu muuten lemmikkien kanssa.
- Ja jos hyasintit ihan oikeasti vielä nousevat, niin keksi niille kivempi paikka. Ne on nyt istutettu hätäisesti kuunliljojen viereen, mutta ei se ole hyvä. Ei ollenkaan.
- Ja mitä hittoa tapahtui punahatuille? Missä ne ovat? Pitääkö niitä ihan mennä ostamaan?
- Laita tukikepit ajoissa. Hommaa ritarinkannuksille jotkut kunnon seipäät. Kurjan näköistä, kun miehen mittainen kasvi maata retkottaa pitkin kieloja. Kuin juopunut. Ja kannattaa muuten siirtää se yksi pioni. Se on ihan omenapuussa kiinni. Sinne nurkkaan vaan.
- Ja jos oikein on semmoinen julma olo, niin riipaiseppas vielä villiviinistä yksi taimi huis hiivattiin, niin saadaan kannuksille elintilaa. Eikös se ole se huhtikuu kuukausista julmin? Aika lähellä se on se toukokuukin siinä. Niin että tuskin se villiviini sitä hoksaa, että mikä kuukausi se milloinkin on menossa. Julmaa joka tapauksessa.

Kitkemistä tietysti on. Asioista perillä oleva lähde vihjaisi, että syreeniaidan alustan pitäisi olla puhdas rikkaruohoista. Pitäisi ja pitäisi. Mutta kun ei ole. Eli jos ei muuta, niin sinne sitten. Syreenin alle. Miten se kuulostaa niin romanttiselle ja ihanalle? Syreenin alla? Harmi vaan, ettei sinne ole kummempaa seuraa tarjolla kuin ne rikkaruohot. Miten miehen saisi ällyytettyä kitkemiskaveriksi? Tämän postauksen jälkeen ei mitenkään.

Niin ja selvästikään yksi kesäkurpitsa ei riitä.

24.7.2011

Ne pienet ilot

Olen istuskellut illat katoksen alla ja virkannut. Kuunnellut kaupungin ääniä ja etanoiden rouskutusta kukkapenkissäni. Nautiskellut trooppista lämpöä, mojitoa ja leppeää tuulta. Tehnyt muutamia huomioita.


Lintuja ei enää laulata ja se huolestuttaa minua hiukan. Vettä ja ukkosta tuntuu riittävän. Ja kirvoja. Auta armias, että on kirvoja. Leppäkertuista sen sijaan huutava pula. Illalla on sytytettävä valoja, jos halajaa nähdä jotain. Ja syödä. Voi pojat, että olen syönyt. Siitä kuuluu kiitos Solveigille ja himalaiselle, joilla on blogeissaan semmoiset reseptit, ettei paremmista väliä. Näin meidän kesken: kannattaisi kokeilla.

Niin ja näköjään en pysty lopettamaan virkkaamista.

22.7.2011

Lapsi (2v) - aikuinen -sanakirja

Minua ei väsytä = Lapsi on todella väsynyt. Petiin äkkiä.
Minulla ei ole nälkä = Taitaa olla ruoka-aika käsillä.
Haluan sitä! = En pitäisi kauheaa kiirettä. Kahdenkymmenen sekunnin kuluttua lapsi on todennäköisesti muuttanut mielensä eikä halua enää. Ainakaan sitä, mitä äsken halusi.
Onni on hyvä poika = Parasta viedä kissa (Onni) turvaan. Lapsi suunnittelee koiruutta ja aikoo kiusata kissaa.
Niinkö? = Yleispätevä vastaus tilanteissa, joissa aikuinen varoittelee lasta, tyyliin sitä ei saa laittaa suuhun, sinne ei saa kiivetä, sisällä ei saa juosta, kissan häntään ei saa koskea jne. Niinkö?-kysymyksen käyttöön liittyy viaton ja hämmästynyt ilme. Lapsi teeskentelee, ettei ole koskaan aiemmin kuulut puhuttavankaan kyseisestä asiasta.
Iso varis = Kaikki varista suuremmat linnut.
Pikkuvaris = Kaikki varista pienemmät linnut.
Hyvä lätäkkö = Meri.
Läski/Haluan Läskiä! = Jäätelö, jätski. Isompi sisarus on ottanut itselleen jäätelön.
Mikä on Se? = Lapsen äiti on saanut käsityöprojektinsa valmiiksi.


Olen saanut siis hippimummovirkkuuni valmiiksi. Inspiraationa projektiin oli uusimmassa Designers Knitting -lehdessä ollut Anna Suin suunnittelema liivi (Rav-link), joka oli mielestäni edestä aika kiva ja selkäpuolelta sitten vähemmän. Ja liian väljäkin se oli. Piti siis miettiä. Aivomyrskyn lopputuote muistuttaa vilttiä, mutta haitanneeko tuo mitään, koska lämmikkeestähän tässä on kysymys. Viltti kuin viltti.


Jos joku on kiinnostunut, saatan sutaista jotain piirrosta siitä, miten isoäidin ruudut tässä oikein asettuvat. Ruudut on virkattu yllä mainitun lehden ohjeen mukaan, mutta muuten ohjeesta ei ole perustettu. Lankaa vilttiin paloi yksi kerä Noron Silk Gardenia (sävy 84) ja seisemisen kerää Noron Silk Garden Liteä (sävy 2011). Huomattavasti vähemmälläkin langalla pärjää, sillä massiivinen lerppakaulus tuossa edessä ei ole ollenkaan tarpeellinen. Viltti näytti enemmän liiviltä silloin, kun edessä oli yksi kerros neliöitä vähemmän leveyssuunnassa. Koukku oli 4,0.

Joku saattaa muistaa, että tämä projekti oli loppua alkuunsa langan mukana. Lisää Liteä sain Joensuusta liikkeestä nimeltä Käsityövakka. Joku teistä - mikä lie ihanainen Joensuun Elli - oli vinkannut, että Oulun tädillä on lanka loppu. Kaupasta otettiin yhteyttä ja maksut, postit ja kaikki sujuivat suorastaan lentämällä. On tämä blogimaailma sitten mainio! Että kiitokset vaan vielä kerran sinne Joensuuhun niin kaupalle kuin Ellillekkin! Niin, vieläköhän sitä jaksaisi virkata?

19.7.2011

Neliöhommia

Kiitos jonkun teistä, lankaongelmani on poistunut. Täällä virkataan taas isoäidinneliöitä ja olen vihdoinkin tajunnut, mitä niistä tulee. Taidan saada valmista ihan pian.

17.7.2011

Viime aikoina


Olen tavannut alpakoita ja aika monta lammasta. Nähnyt kadehdittavan monta upeaa vanhaa rukkia. Ja kaikenlaista muuta peliä, vempelettä ja hiluvitkutinta, mitä käsityöihminen saattaisi tarvita. Olen kerännyt pietaryrttiä, josko sitä yrittäisi värjätä jotain. Saanut postista lankaa ja virkannut. Neulonut. Löytänyt suursiivotessa kaikenlaista unohtunutta. Kuten karstat ja läjä päin villaa. Niin ja retkeillyt. Ihan kuin olisin käynyt tankilla.

15.7.2011

Retroilua

Retrovillityksen kuumin huippu taitaa olla ohitse, jos kirpputoritarjontaa on uskominen. Vastaani on purjehtinut jos minkälaista haalaria, takkia, mekkoa ja päähinettä kuluneen kesän aikana. Niitä näyttää olevan kaupan mukavasti. Toisaalta taas retro-nimikkeen alla myydään tavaraa, joka ei ole vanhaa ja alkuperäistä nähnytkään. Että ilmeisesti jotkut ostavat pelkkää sanaa, mielikuvaa. Tiedä häntä. Lehdessä kerrottiin, että vanhoista arvovaatteista on tulossa sijoituskohde. Ehkä löytöihin ja löytämiseen pitäisi ryhtyä suhtautumaan vakavammin.

Minä en ole koskaan ollut 1970-luvun tyylin ystävä. Olen elänyt sen vuosikymmenen jo kerran ja se kiitos riittää. Minua rupeaa polttelemaan vasta, jos mittari alkaa tikittää 1950-lukua tai mieluusti vielä sen alle. Mummolaromantiikka on sitten asia erikseen. Tänäänkin tein pienen toiviokierroksen vanhojen koristeltujen pöytäliinojen toivossa, mutta ei niitä ole. Sen sijaan pienempää pitsiliinaa, posliinia ja nauhaa tarttui mukaan aika mukavasti. Ja alla oleva hattu. Ostin sen upean kankaan takia, vaikka hermostuttikin, että hintalapussa oikein erikseen sanottiin, että hattu on retroa. Mielestäni sillä ei ole väliä. Pääasia, että hattu miellyttää silmää, kukkaroa ja tuntuu mukavalle. Käytetyt yleensä tuntuvat. Ja koska näin oli, neiti kaksvee sai käsintehdyn, kelpo hellehatun kelpo hintaan. Tietysti minua saattoi hermostuttaa sekin, että hatun sanottiin olevan 1970-luvulta. Ja pidin siitä silti.


Ja alla löytö itselle jo viime keväältä. Jakku on kaavoitettu minua hieman lyhyemmälle ja rintavammalle ihmiselle, minkä takia rintalaskokset asettuvat hiukan hankalasti, mutta en ole antanut sen häiritä. Tällä on menty jo vapusta lähtien. Vanha tämäkin. En uskalla edes ajatella miltä kymmeneltä. Ettei se vaan taas olisi sieltä..


Ja jotta lopullisesti todistaisin seonneeni, ilmoitan jo nyt ostaneeni neljällä eurolla varsin hillittömät oranssi-ruskeat verhot, jotka aion laittaa toisen lapsosen huoneeseen, jahka saan siellä hiukan remontoitua. Ja paitsi että ne ovat oranssi-ruskeat, ne ovat aivan taatusti myös sietämättömältä 1970-luvulta. Etteivät vallan sitä retroa. Ja tykkään niistä ihan kamalasti. Tiedän, se on hirveää.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Me juhlitaan synttäreitä. Joku täytti jo seitsemän.

12.7.2011

Rumat ne vaatteilla


Kukko oli kyllästynyt keikariin. Niin kyllästynyt, että meinasi naurattaa. Mutten kehdannut, ennen kuin vasta nurkan takana. En halunnut pahoittaa mieltänsä yhtään enempää. Sentäs hyvä kukko. Ja kaveri oli kuin aurinkokuningas. Varustettu egolla, joka tarvitsisi oman planeetan. Aika ison.

10.7.2011

If you can´t stand the heat

Ostin Novitan Puroa ihan vaan sävyn vuoksi. Se näytti sopivan kuin nenä päähän villatakkiin, jota olen neulomassa. Että jos siitä lapsen takille kaveriksi lakkia, pipoa, myssyä, jotain. Kotona huomasinkin virkkaavani langasta isoäidin neliöitä; halusin kokeilla ideaa, joka on käynyt mielessä toista työtä virkatessa. Ja ei ollenkaan hullumpi tullut. Kauluri itselleni. Tai noh, kauluri vietiin jo käsistä. Saan tehdä itselleni toisen.



Ja helppohan tämä on. Virkataan yhteensä kymmenen aika kookasta neliötä niin, että neliöistä muodostuu yhteenkiinnitettäessä suorakaide, jossa on kahdessa rivissä viisi neliötä. Sitten vain suorakaiteen molemmat päät yhteen, mutta hox: älkää tehkö sellaista suoraa putkiloa, vaan kiepsauttakaa suorakaiteen toinen pää nurjalle ja kiinnittäkää nurja puoli oikeaan reunaan kiinni. Kauluri laskeutuu mielestäni sillä lailla mukavammin. Lankaa meni aika tasan kaksi kerää koukulla 4,0. Langan sävy on Takkatuli.

Edit 1. Kuten tuolla kommenteissa jo mokkakissa ehätti toteamaan, suorakaide kiepsautetaan lopussa siis kierteelle. Suorakaiteen päitä yhteenkiinnitettäessä ei saa vahingossakaan mennä niin, että oikeat puolet olisivat molemmista päistä "samalla puolella". Kun nurja ja oikea ovat vieretysten kiinnityssaumassa, kauluri on todellakin kierteellä ja juuri se kierre saa kaulurin laskeutumaan mielestäni sulavasti. Tämän kokoinen kauluri on aika iso, sen voi nostaa vaikka hupuksi. Tiukempien kaulurien ystävien kannattaa pienentää neliöiden kokoa tai neliöiden määrää.

Edit 2. Tuo pikkuisen reilun kahden kerän Puro-menekki on tienattu niin, että kussakin neliössä on viisi pylväsryhmää kanttiinsa. Ja neliöt on virkattu kiinni sitä mukaa kuin niitä syntyy; viimeinen kierros on ollut kiinityskierros.

7.7.2011

Terveisiä takapihalta

Takapihan terassi alkaa olla hyvällä mallilla. Vanhat terassilaudat on pesty ja puhdistettu ja ne on käsitelty useampaan kertaan värillisellä puunsuoja-aineella. Harmaalla tietysti. Terassia reunustava aita on maalattu valkoisella. Olen aika tyytyväinen itseeni. Kyse on savotasta, jota olen vältellyt vuosia. Aidan sain kertaalleen maalattua jo parisen vuotta sitten, mutta muuten terassimme on ollut siinä kunnossa, ettei siellä ole juuri tehnyt mieli viettää aikaansa. Eikä olla vietettykään. Nyt suunnittelen jonkinlaisen lepolassen hankintaa; aion kantaa sellaisen kotiin alennusmyynneistä ja etsiä parhaat köllöttelyasennot.


Terassin toiseen päähän olen haaveillut jo pitkään ns. ruukutuspöytää ja paikkaa kaikelle sille tavaralle, jota ihminen tarvitsee puutarhahommissa. Tarkoitusta varten olen hankkinut 50-luvun täyspuisen tiskipöydän, joka on aika reippaassa oranssissa maalissa. Pöytä on seissyt ulkona jo jokusen talven, eikä maali ole ollut moksiskaan. Mitä lie neutronipommin kestävää muovivalmistetta kylmän sodan ajoilta. Terassihuumassani olen päättänyt käydä myös pöydän kimppuun ja laittaa asian vihdoin paremmalle tolalle. Koska täällä on lanka edelleen loppu, uhraan luppohetkeni taisteluun oranssia vastaan. Kyllä lähtee!

5.7.2011

Ei luonnista

Tänään on semmoinen päivä. Pyörittelen vain käsiäni ja huokailen. Pöytäliinoja ei ole löytynyt kylliksi. Mitään, mitä tarvitsisin juuri nyt, ei ole löytynyt kylliksi. Kasoja ja röykkiöitä, joita on pitkin huushollia, on sen sijaan aivan omiksi tarpeiksi. Mutta ne eivät huvita. Terassiakaan en jaksa tänään. Siellä olisi enää ihan pieni homma ja sitten pääsisin tekemään sinne itselleni mieluista nurkkausta, mutta hermostuttaa sekin. Heti kun astun takapihalle ja terassin vasta käsitelty lauta narahtaa jalkani alla, paikalle ilmestyy ainakin kaksi siiliä. Ovat ehdollistuneet kuin Pavlovin koirat. Vainukaan minusta ja heti niillä on nälkä. Sitten ne tuhisevat, tappelevat ja kiipeävät terassille pyörimään jaloissa. Näkisittepä mitä virityksiä olen joutunut rakentelemaan, etteivät ne sotke maalauksiani ja itseään. Pitävät minua tuttunaan eivätkä piikkiäkään heilauta, vaikka mesoan ja hätistelen niitä harjan varrella.

Eikä löydy sohvaa, ei sitten millään. En tajua, miten joka ikisessä sisustuslehden ja -blogin keittiökuvassa voi olla vanha, valkoiseksi maalattu puusohva tai -penkki, kun joka paikka myy ei oota. Mistä te löydätte niitä? Lähes joka ikisellä tämän tienoon osto- ja myyntikauppiaalla on yhteystietoni, mutta arvatkaapa, onko puhelin pirissyt. Kaikki, mitä löydän, ovat liian isoja. Liian rikki. Liian kalliita. Liian uusia. Liian pieniä. Ja koska olen päättänyt tarvita sellaisen, olohuoneen sisustusprojekti seisoo jäissä, kunnes sohva löytyy. Uusin Maalaisunelma (6/2011) -lehti kaataa - jälleen kerran - suolaa haavoihin. Siellä oli yhdellä perheellä kuvien perusteella oikein kaksikin sohvaa, jotka kelpaisisivat. Olen kateudesta niin vihreä, että voisin sulautua heinäkuiseen luontoon.


Ja sitten loppui lanka. Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy lehden alla kesken oleva virkkuuni, joka on sujunut kuin tanssi. Olisi kohta valmis, jos olisi lankaa. Tilanne on tietysti absurdi. Langan tässä taloudessa luulisi loppuvan ihan viimeisenä. Mutta niin se vain on. Jostain luin, että Silk Garden Lite - jota siis tarvitsen - olisi poistumassa valikoimista ja sitä on ihan turha etsiskellä. Olen laittanut pari kauppiasta asialle, mutta siltä varalta, että heidän metsästyksensä on yhtä menestyksellistä kuin osto- ja myyntiliikkeiden sohvan etsintä, voisin varuilta kysäistä myös täällä: olisiko kenelläkään kahta tai kolmea kerää Silk Garden Liteä sävyä 2011. Siis ylimääräistä? Olisin valmis hieromaan kauppoja aikani kuluksi.

Menen nyt muualle marmattamaan.

Edit. Langan kanssa on tärpännyt. Iso kiitos kaikille yhteyttä ottaneille ja apuaan tarjonneille!

3.7.2011

Viilenevää

En tiedä, miten kova ranskalaisrunoilija Apollinaire on kääntyilemään haudassaan, mutta revin silti miehen alkuperäiskielisen runoteoksen silpuksi ja päällystin sillä pari kukkaruukkua. Pahoittelen kovasti. Paitsi että tykkään kovasti siitä, miten ruukkujen uusi pinta reagoi parvekkeella veteen ja paahteeseen.


Terassiremonttini on edennyt hyvinkin jo yli puolen välin. Tänään taidan huilata. Mittarissa seisoo vaivaiset 15 astetta ja minulla palelee. Olen yllättänyt itseni täysin muuttumalla hellemarisijasta polttavan kuumuuden ystäväksi. Toivottavasti kelit, jolloin ihmisen ei tarvitse pitää alati villasukkia, palaavat pian. Minä virkkaan taas.