29.6.2011

Tähän aikaan kesästä



Tänään taitaa olla pensselipäivä. Yhdet ruman väriset taulunkehykset maalattu ja kolmasosa terassista. Eikä kello ole vielä yhtätoista. Tarvitsisin kasoittain vanhoja kirjottuja kahviliinoja. Juuri nyt. Minulla on idea.

Enkä muuten ole järin perso vaaleanpunaiselle. Mutta katsokaa nyt noita pioneja. Vastustamattomia, vai mitä?

27.6.2011

Pieni ja nopea

Kuvissa juhannusvirkkaukseni. On tuollaiseen ihan ohjekkin (täällä), mutta koska juhannuksena ei näköjään ollut niin nöpön nuukaa, sävelsin itse. Eikä se tietenkään kannattanut. Tuli levennettyä liikaa, purettua, yritettyä uudestaan ja taas purettua. Mutta siinä se nyt on ja saa olla. Ja koska minulla on toinenkin tuommoinen jakkara, tälle on tulossa kaveri. Sukkelammin, luulisin.



Pylpyrässä on sotkettu sekaisin Novita Luxus Cottonia, Novita Tennesseetä ja Marks&Kattensin Avanti Cottonia. Koukku oli hankalan iso, peräti 5 ja puoli. Olisi pitänyt virkata kaksinkertaisesta langasta; näin yksinkertaisena työ jäi jotenkin köykäiseksi. Verratkaapa tuossa ohjelinkissä oleviin kuviin, paksummalla langalla ja vieläkin isommalla koukulla päällisestä tulee upean muheva. Päällisessä ei ole mitään kiinnitysnauhoja. Viimeiset kerrokset on virkattu kiinteillä silmukoilla aika reippaasti silmukoita vähennellen niin, että reunuksesta tuli tiukahko. Päällisen asettaminen paikoilleen vaatii vähän venyttelyä ja pysyy - ainakin uutena ja tuoreena - hyvin paikoillaan. Kokeilkaapa; tämmöinen valmistuu nopeasti!

26.6.2011

Eläimellistä menoa

En nähnyt ihmisiä suviyössä. Sen sijaan tapasin koko joukon lehmiä. Lapsi, joka on halunnut nähdä niitä koko kesän, totesi, että nyt niitä on liikaa. Lisäksi tapasimme lampaita, possuja ja kaneja. Luulisi kuopuksen saaneen vähäksi aikaa kyllikseen. Esikoinen valitsi vedenelävät ja lähti isänsä kanssa kalaan. Päätöstä edesauttoivat uusi virveli, uistinlaatikko ja uistimet. Väliaikatietojen mukaan neiti on näyttänyt miesväelle niin sanotusti närhen munat; pinkkisävyisellä virvelillä on nostettu kotiin tuomisia kahden muovikassillisen verran. Yksitoista siikaa, kaksi ahventa ja yksi hauki. Luulisi senkin riittävän.


Minun saaliini sen sijaan on varsin vaatimatonta sorttia. Sain aikaiseksi miltei kokonaisen virkkaustyön, mutta neulomaan en päässyt yhtään. Tosin en ollut lähimaillakaan kotoista sohvannurkkaani; pääsen linnoittautumaan siihen vasta tänä iltana. Toivottavasti teilläkin oli kivaa.

23.6.2011

Päättämättömyyttä

Juhannussuunnitelmat ovat aika lailla levällään. Esikoinen ei osaa päättää, haluaako kalalle vai katsomaan lehmiä. Kuopukselle kelpaa kaikki. Minulle riittäisi, kun saisi olla rauhassa. Neulotuttaa pitkästä aikaa. Ja kirpparilla on käynyt kankaiden kanssa sellainen viuhka, etten tiedä, miten päin olisin. Voisin istua juhannuksen vaikka kotisohvalla. Neuloskella sukkaa, kaasuttaa välillä ompelukonetta ja katsoa Ihmisiä suviyössä sekä Hercule Poirotin munanmuotoista päätä. Molemmat ovat televisiossa viikonloppuna. Ja yksi pionin kukkakin meinaa aueta ihan väen vängällä. Ne muut vielä miettivät.


Oikeastaan en tullut jaarittelemaan vaan toivottamaan suloista mittumaaria teille kaikille. Menkää luontoon. Siellä on rehevää, runsasta ja paljon sääskiä. Vettäkin lupasivat. Jos ei sitten teilläkin satu neulotuttamaan?

21.6.2011

Ette kyllä usko,

mutta täällä on jotakin valmista käsityörintamalla. Hyvä, etten suorastaan pökerry.



























Onneksi jouduin teurastamaan kaksi alppikärhöäni aivan mataliksi. Olivat ilmestyneet täyteen pienen pientä mustaa papanaa; mitä lie toukan alkua. Eivät edustaneet mitään sellaista lajityyppiä, joka olisi tullut minulle jo aiemmin tutuksi. Ja kun niillä oli seuranaan sankoin joukoin joka keväisiä vihreitä pistiäistoukkia, päätin laittaa niin sanotusti haisemaan. Olivat vaan aika isoja ne kärhöt. Ja oli niissä muutakin porukkaa. Sääskiä, hämähäkkejä, yökkösiä ja vaikka sun mitä siivekkäitä. Sain niskaani aika kasan kaikenlaista. Vaikka juoksentelin hämähäkinkammossani läheisen metsikönkin puolella, en tainnut saada kaikkia salamatkustajia karistettua kyydistä. Kotosalla tuntui, että niitä on housussakin. Miksi ne muuten aina menevät housuihin? Niin, että ei täällä jouda pökertymään. Uutta putkeen vaan.

PS. Tyynyyn ohjetta täältä. Käytin koko joukon erilaisia puuvillalankoja: Novitaa, Marks&Kattensia ja vyötteettömiä langanloppuja korien pohjilta. Koukku oli 4,0. Valkoiset kukat (kukkakaalit) tein kaksinkertaisella langalla.

17.6.2011

Kukassa!


Kuka muistaa, miten viime vuotiselle äitienpäiväruusulleni kävi? Sille, joka kukki kuin vimmattu koko kesän. Vielä silloinkin, kun kesä oli ohi. Huonostihan sille kävi; siltä se ainakin tuntui, kun keksin kaivaa sen talveksi kukkapenkkiin. Huhtikuun lopussa nostin pitkän ja sorjan runkoruusuni takaisin ihmisten ilmoille eikä se silloin ollut järin kaksinen näky. Ainoa, mistä kasvin tiesi eläväksi, olivat sen upean vihreät oksat. Muuten se oli kurja ja kalju. Leikkasin kuolleet oksien päät pois, vaihdoin uudet mullat ja tarjoilin annoksen kanankakkaa.

Silmuja ruusu rupesi tekemään aika pian. Täydessä lehdessäkin se on ollut jo hyvän aikaa. Ja nyt se on räjähtämäisillään kukkaan. Koko "puu" on tupaten täynnä nuppuja, joista jotkut ovat jo auenneet. Aivan varmasti hautaan ruusun multiin myös tänä vuonna ja toivon menestystä. Nyt sille on ihan oma kehikkokin siltä varalta, ettei kukkapenkissä ole enää syksyllä tilaa. Mies nikkaroi alkuviikosta pihaamme kasvatuslaatikon ja teki siitä sen verran korkean, että ruusuni mahtuu sinne tarvittaessa pötkölleen ruukkuineen päivineen. Eikä tarvitse olla siellä yksin. Istutin laatikkoon eilen pari mansikkaa ja kesäkurpitsan. Nostin sinne suuren yrttiruukkuni. Ja pohdin, josko ostaisin yhden herukantaimen ja kasvattaisin siitä laatikon nurkkaan pienen runkopuun. Siellä ne sitten olisivat talven laatikossaan: ruusu, herukka ja mansikat. Toivon mukaan sulassa sovussa.

15.6.2011

Rovaniemen Mari

Iso kiitos sinne Rovaniemelle 1200 neliön puutarhaan! (Kuitenkin olet siellä jossain kukkapenkissä päälläsi. Minä ainakin olisin).Vaihdoin kommentointiasetuksistani ponnahdusikkunan päälle, ihan niinkuin Rovaniemen Mari kommentissaan vinkkasi. Ja arvatkaapa mitä? Hommahan toimii! Pystyn kommentoimaan blogissani omana itsenäni ja jahka tähän huusholliin saadaan illan mittaan jotakin rauhaa, aion testata pääsenkö jättämään kommentteja myös teille. Niin että jos muilla on ollut samaa vikaa, niin ei muuta kuin asetuksia säätämään. Apu saattaa löytyä sieltä.



Olen kurvaillut tänään kaupungilla useampaankin kertaan. Yhdellä reissulla mukaan tarttui uusin Tessa Kiroksen keittokirja. Oli alennuksessa. Kirjan alla dokumenttia siitä, että tehdään täällä käsitöitäkin. Ja kirjan päällä siitä, että oliivipuuni on edelleen hengissä. Kahden talven jälkeen. Puuta voisi nimittää jo jonkinlaiseksi sissiksi tai korpisoturiksi.

14.6.2011

101 ideaa

Kyllä minä virkkaan. Kukkakaalityyny on kohta valmis. Älkääkä syyttäkö minua nimestä, ihan toinen sen minulle sanoi enkä sen jälkeen ole enää voinut ajatella daalioita. Niitä mietin ensiksi. Ja on niitä neuleitakin. Ompeluksia. Ja niitä kirjottavia verhoja, joista tulee kyllä syksy- eikä kevätverhot. Tällä vauhdilla. Niin ja sitten on sellainen kummallinen kasa, joka vain kasvaa koko ajan. Oikeastaan niitä on kaksi. Toisessa on korjattavia vaatteita. Tiedättehän, jokin ihan pieni juttu. Yhteen vaatteeseen ei menisi kuin korkeintaan viisi minuuttia, mutta koskaan ei tunnu olevan kylliksi aikaa. Toisessa on pitsiliinoja, kankaita, nauhoja, kirjailtuja ja muutoin koristeltuja liinoja - vaikka mitä. Niille minulla olisi päässäni ideoita vaikka kuinka. Mutta koska siivoan, kaivelen, etsin, perkkaan ja lajittelen täällä tavaraa päätoimisesti, kasat vain kasvavat. Minulla on myyntipöytä itsemyyntikirpputorilla. Sinne pitäisi löytää nyt kaikki liian pieni ja tarpeeton. Mutta kaikesta ei raaski luopua. "Jos siitä vielä voisi tehdä jotain". Ja kotiin päin tulen sieltä kirpputorilta joka kerta jonkin pikkunyssykän kanssa. Eilen lautasia. Tänään pitsiä. En ole ehtinyt karstata ollenkaan.



Niin ja siitä kommentoinnista. Luullakseni olette lopen kyllästyneitä. Minä ainakin olen. Koska ongelmaan ei näytä tulevan minkäänlaista korjausta, kommentoin jatkossa niissä blogeissa, joihin en normaalisysteemillä pääse, anonyyminä. Oma blogini kuuluu tähän joukkoon. Laitan sinne perään kyllä sitten jonkin merkin, että tiedätte, kuka siellä oikein porisee. Että nyt se on se. Se aikoo virkistyä blogirintamalla. Ehkä.

10.6.2011

Perjantaina

- mittailin tiluksia. Kasvimaata en ehkä saa, mutta mies lupasi nikkaroida minulle kasvatuslaatikon. Semmoinen mahtuu, just ja just.
- fysioterapeutti löysi minusta yhden "aika hyvän" kohdan. Vihdoinkin. Se on paras uutinen aikoihin.
- edellisestä riemastuneena kuurasin terassin puhtaaksi. Voin sanoa, että tuli lämmin.
- siivousvimma alkaa vahvasti siirtyä sisustuspuolelle. Tekee kauheasti mieli siirrellä huonekaluja. Mies seuraa tilannetta sivusta hivenen huolestuneena.
- päätin varata kirppispöydän. Lienee aika viedä vähän tavaraa päinvastaiseenkin suuntaan.


Niin ja kiitos ja terveisiä kaikille heille, jotka pystyvät ja jaksavat kommentoida Bloggerin kesälamaannuksesta huolimatta. Blogistaniaa seuraava ei voi välttyä ajatukselta, että pakka on jossakin aika sekaisin. Miltei joka päivä törmää uuteen bloggaajaan, joka on joutunut kommentointinsa kanssa vaikeuksiin.

PS. Vaikeuksista edetäänkin jouhevasti huomiseen Knitting In Public - päivään. En nimittäin pääse. Mutta ajattelin olla hengessä mukana ja aloittaa uuden neuleen. Se on vasta neljäs keskeneräinen. Hellettä ja hupia heille, jotka pääsevät!

8.6.2011

Helle

Pihallamme on iso vesikuppi siileille ja kaikille niille, joita sattuu maan rajassa janottamaan. Linnuille on kaksi kylpyallasta ylempänä; ei pidä tehdä touhua kissoille turhan helpoksi. Altaat ovat sitä kokoa, että variskin mahtuu vilvoittelemaan. Onhan siinä tietenkin oma työnsä pitää kipot ja kupit puhtaina ja raikkaina, mutta vaiva kyllä palkitaan. Lintujen vierailuja on mukava seurata. Tiedän kuulostavani hassulta, mutta hellepäivinä altaiden yläpuolella kaartuvan syreenin oksat ovat täynnänsä lintuja, jotka ikään kuin odottavat vuoroaan. Siltä se ainakin näyttää. Ei puutu kuin sellainen vuoronumeroautomaatti. Sen jos hommaavat, lupaan olla yllättynyt.

Eikä kissoja ole tänä suvena näkynyt mailla halmeilla. Meidän omammekin on helteestä tajutonna. Suuri Saalistaja ei jaksa heilauttaa tassuaan edes kärpäselle. Siinäpä pöriskööt.


6.6.2011

Loma

Olen opettanut esikoista virkkaamaan. Oppi ei tosin lankea kovin otolliseen maaperään. Hyvin alkanut harjoitus näyttää tökkäävän siihen, ettei lapsi halua muuttaa jo aiemmin kehittelemäänsä ja hieman omintakeista tapaa pidellä koukkua ja lankaa. Ei, vaikka asento estää langankiertoa pysymästä koukulla eikä esimerkiksi pylväs onnistu. Mutta kun ei sitä äidinkään käyttämää tyyliä voi opetella. Siis sehän on, noh, äidin.

Minullakin on uutta ja ihmeellistä. Valtava röykkiö lampaiden selkävillalevyjä odottaa karstaajaansa. Olen jo vähän opiskellut ja varovasti kokeillutkin. Antiikkikarstani pelittävät ihan hyvin. Sitä minä vain mietin, että mitä minä sillä kaikella karstatulla villalla sitten teen. Värttinätön ja rukiton ihminen. Älkääkä sanoko, että huovutat ne. Siinä on semmoinen ala, johon en ole päässyt ihan sisälle. En pysty kuvittelemaan itseäni huomiotaherättävään huovutetuun hattuun. Ja jos jotakuta kiinnostaa rukkikuumeeni tila, niin voin kertoa, että se lähti laantumaan päin heti kun tajusin paljonko modernit rukit oikein maksavat. Paljon.


1.6.2011

on niin märkä, uh





Jouduin tänään kaivelemaan puskia oikein viran puolesta. Musta jätesäkki kainalossa, kumihanskat käsissä. Tennarit kastuivat. Huomasin, että tupakoivat osuvat aika huonosti roska-astioihin. Ja että jonkun mielestä on aivan asiallista heittää avattu jäähdytysnestepullo pötkölleen luontoon. Olin jo valmiiksi näreissäni, kun katseeni osui johonkin aivan käsittämättömään korkeassa heinikossa. Kaiken sen vihreyden keskellä, aivan hukuksissa, kyyhötti yksinäinen villasukka. Ehyt, käsinneulottu, harmaa ja hyvin märkä. Varressa jokunen sininen raita. Eikä kaveria mailla halmeilla. Että joku hukkaa sukkansa. Ja vielä neulotun. Semmoisen työn toinen nähnyt, hyvä sukka. Ei varmasti ollut itse sukkaansa neulonut, se hukkaaja. Ei varmasti. Samassa kohdin kasvoi mesimarjaa. Se vähän lievitti.

Vettä sataa koko ajan. Kasvit ja lapset kasvavat silmissä.