30.3.2011

Itken seinään päin

Haluan kevätverhot. Keveät, heleät, iloiset. Sellaiset joista tulee hyvälle tuulelle. Edellisen postauksen kuvat ovat verhoprojektistani, joka on kohdannut yllättävää vastatuulta. Eikä vika ole tällä kertaa minussa. Vaan Suomen kansassa. Sen kielessä ja historiassa. Kuulostaa mahtipontiselta, eikö?


Suomen kieli on kaunista. Ja rakaskin se on, totta kait. Mutta saappas päähäsi harjoitella kirjontaa kepeän kevätverhoprojektisi yhteydessä. Niin, helppoahan sen pitäisi olla: suomenkielisiä iloluontoisia ja suruttomia sutkautuksia, sananlaskuja ja laulun pätkiä ihan vaan suoraa tikkiä verhon kulmaan. Neulan ja langan kanssa olen pärjännyt, kun en ole ollut kovin kranttu työn jäljestä. Mutta ne iloluontoiset kotimaiset värssyt... Tähän menessä olen onnistunut keräämään vaivalla kuta kuinkin kolme sellaista lyhyttä tekstiä, joissa asuu ilo, hyvä tuuli ja keväinen kupliva tunnelma. Kolme! Ja niissä on pitänyt ottaa jo iskelmätkin avuksi. Ja vähän oikaista.


Helpompaa olisi tehdä marrasverhot. Keksisin heti monta.

- nyt on elokuu ja minä olen viljaa

- itku pitkästä ilosta

- räkänokastakin mies tulee, vaan ei tyhjän naurajasta

- Jumala ei laiskoja elätä

- routa ei lopu

- hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä

- sitä tikulla silmään

Olen puolivakavissani pohtinut synkempien tekstien hyötykäyttöä. Koska iloisia ei ole. Vai keksittekö te? Antaa tulla vaan! Minä vetäydyn nyt murjottamaan ja kuuntelemaan tätä.



PS. Kuvissa uusin neulatyynyni. Oli ihan pakko kokeilla, kiitos vaan ideasta sinne Parolan asemalle!

26.3.2011

Työn alla

Kokeilen yhtä juttua. Dottie Angel taisi jäädä vähän päälle.

25.3.2011

happy happy joy joy

Kun en muutakaan keksinyt, virkkasin vanhoille puuhengareille vähän kevätmekkoja. Joutessani. Suurempia oivalluksia odotellessa. Saisivat pitää kiirettä; täällä alkaa olla tylsää.


Silitettävää näyttäisi olevan. Jos en muuta keksi. Ohje hengareihin löytyy täältä.

Edit. Unohtui mainita, että virkkasin kotoa löytyvistä aika ohkaisista puuvillalangoista koukulla 3,5. Jouduin tekemään 20 silmukkaa enemmän kuin Tif ohjeessaan neuvoo. Vaikka kaikissa hangareissa on sama 85 silmukkaa, noiden muodostuvien pylpyröiden (simpukoiden) määrä hengareissa vaihtelee. Sormipelillä mentiin. Silmukoita olisi voinut olla enemmänkin, jouduin hiukan taistelemaan saadakseni hengarit virkkuun sisään, mutta puuvillan venähtävän luonteen huomioonottaen tappelu saattoi kannattaa. Ja minun hengareissani ei ole nurja puoli päällä kuten ohjeessa.

22.3.2011

Luontokatsaus

Ette ehkä usko, mutta näin tänään kaksi kärpästä. Eläviä ihan. Ei mitään semmoisia, jotka maata pötköttävät kaikkensa menettäneinä ikkunaruutujen välissa. Jalat ylöspäin. Ehei. Toinen olla jökötti työpaikan ulko-oven kahvassa aamulla kello kahdeksan. Piti oikein miettiä, miten oven saa vedettyä auki ilman, ettei tee kevätjäykälle kärpäsparalle vääryyttä. Ja sitä siinä ihmetellessäni taivaalta tipahti toinen ihan siihen viereen, lumihangelle. Kankeaa on kärpäsen meno maaliskuisella nietoksella. Mutta eteni se. Pikkuaskelin, kuten kevätkin.

Ja kotona meillä on semmoinen kevätradio. Sitä ei saa kiinni. Se pauhaa jatkuvalla syötöllä kuten propagandakanava Pohjois-Koreassa. Mutta ei se haittaa, se on kiva. Meillä on tiilikatto. Tiilien alla on lintujen pesiä, kesällä oravankin. Juuri tuossa keittiön ikkunan kohdalla asuu varpuspariskunta, joita nimitämme tuttavallisesti Rusasiksi. Rusasilla on aika iso ääni ja vuodenajasta johtuen paljon asiaa. Ne messuavat onneksi vuoroissa; toisen viserrellessä toinen huilaa. Yöt ne nukkuvat. Vielä.


Käsityörintamalla vallitsee lamaannus. Olen paininut työasioiden merkeissä kaksi vuorokautta putkeen sata lasissa. Ja nyt kun homma on selvä, en enää muista, mille minun piti seuraavaksi ryhtyä. Sellainen muistikirja olisi hyvä. Tai siis sellainen tapa, että muistaisi laittaa ideansa ylös silloin, kun niitä on. Nyt ei nimittäin ole yhtään. Outo olo.

20.3.2011

Joku hulluus taas

Mulla on tällaiset. Toinen löytyi kirpputorilta kolmen euron hintaan ja toinen kirjastosta. Oli tarkoitus opetella kirjomaan. Tempaista tuo pusero täyteen harjoittelukappaleita. Mutta ei se mennyt niin. Kirjominen on hankalaa eikä minulla riitä nyt sinni. Ei ollenkaan. Minä virkkaan.


Nyt on sitten tällaisiakin. Jatkoin edelleen sillä linjalla, että katsellaan oman lankakorin omituisuuksien perään. Niitä riittää, muttei niistä nyt tähän hätään mitään kovin nättiä saatu aikaiseksi. Ja mihin näitä nyt sitten laitetaan? Pilaisiko tuon sinänsä ihan hyvän puseron?


Kyynärpääpaikat? Tissitasku? Taskut? Sanokaa nyt hyvät ihmiset, ettei aikuinen ihminen pukeudu näin. Paitsi jos on lastentarhassa töissä. Ja minä en ole, vaikka siltä joskus tuntuu.


En ole ommellut vielä mitään puseroon kiinni. Mutta jos ompelen, pelkään, ettei hulluus lopu tähän. Tekisi mieli virkata reunuspitsiä ja päästää mopo vallan irti. Mihin katosi vanha kunnon minimalismi? Laittakaa nyt vähän jarrua, jooko?

18.3.2011

Postia Japanista

Tilasin päivä ennen maanjäristystä kaksi kirjaa Japanista. Sain ne tänään. Vaikka ajattelin, etten rupea huutelemaan niiden perään ihan heti. Tokko koskaan. Että varmasti kestää. Ja saa kestää. Joku oikeus ja kohtuus maailmassakin. Minun eloni ei kahteen kirjaan kaadu. Kirjojen toimittajan elosta en tiennyt.



Japanin paketit eivät ole koskaan tulleet näin nopeasti. Outo juttu. Vielä oudompaa on se, että japaninkielisestä kirjasta löytyi silkkaa suomea. Kummastus suli hymyksi.

16.3.2011

Nykäsen Matti

Minulla on uusi villatakki. Pikkuisen se on nafti. Tosin aivan eri tavalla kuin luulin.


Yleensä minulla on ongelmia pelkästään vaatteiden pituuden kanssa. Tämä malli näytti jo paperilla lyhyeltä kuin Nykäsen Matin rotsit joskus ennen aikaan. Neuloin ohjeeseen lisää pituutta niin että hirvitti. Sekä vartaloon että hihoihin. Hihoihin lisäykset riittivät mainosti, mutta vartalo-osaa olisi voinut vieläkin jatkaa. Takki kiristää nimittäin myös leveydestä. Oletan sen syövän pituutta, koska eihän lankarukka joka suuntaan jaksa venyä ja joustaa. Ilmeisesti tämä täti on onnistunut kasvattamaan vatsanympärystään vuoden pimeinä kuukausina menestyksellisesti. Se tarkoittaa jatkossa vähemmän suklaata. Ja hiukkasen liian ahdasta villatakkia.


Lisäpituuden lisäksi takissa on muitakin säätöjä. Kaulus on neulottu puolta pienemmäksi kuin ohjeessa, hihojen leveyttä on kavennettu aika reilusti. Valmiin mallin hihat pussittivat kuvissa oudosti enkä pitänyt myöskään hihan suihin muodostuvista "hörhelöistä". Hihoihin on neulottu ohjetta pidempi resori ja hihan suut on tikutettu kakkospuolosen puikoilla mahdollisimman tiukasti, jotta ne eivät levenisi resorin loppumisen jälkeen yhtään enemmän kuin tarvis. Nappilistatkin muutin. Valmis neule oli ennen kylvetystä aika hurjan näköinen ja epäilin jo tehneeni turhaa työtä, mutta pingotus teki taas kerran ihmeitä. Saattaa olla, että tuota nappilistaa säätelen vielä myöhemmin, mutta asialla ei ole kiire. Neule on nimittäin todella lämmin. Ei mikään kevättakki.


Malli: Forecast by Stefanie Japel
Ohje: Knitty talvi 2005 (täällä)
Lanka: Dropsin Nepalia meni vajaat 11 kerää
Puikot: Neuloin kaulukset ja nappilistat nelosilla, takin neljäpuolosilla ja hihan suut kakkosilla.
Jaa, että miltäkö tuntuu? No, Nykäsen Matilta tietysti. Koska onhan se lyhyt. Mutta muuten aika kiva. Olen hurjan tyytyväinen siihen, että neuloin nuo pampulat viidellä silmukalla enkä ruvennut pihtailemaan. Jos kerran pampuloita tehdään, niin tehdään sitten kunnolla! Tunnelmat ovat vähintäänkin sen fifty-sixty.

12.3.2011

Astioiden väärinkäyttöä


On tullut koluttua kiitettävästi kaiken maailman kirpputorien nurkkia. Olen hamstrannut varsinkin astioita, tarkoituksenani kokeilla mitä niistä saa liiman kanssa aikaiseksi. Yllätyksekseni parittomat kahvikupit ja yksittäiset - jopa kolhiintuneet - lautaset ovat kovissa hinnoissa. Kysyntää näyttää olevan. Ilmeisesti uiskentelen aika tavalla massan mukana, koska kaikki se, mitä etsin, on jo ostettu tai hinnoiteltu käsittämättömän ylös. Minua tärppäsi vasta naapurikunnan puolella; sieltä sain hyvän kasan kahvikuppeja, lautasia ja jopa maljakon - alle kolmen euron yhteishintaan. Sillä hinnalla uskaltaa ryhtyä askartelukokeiluihin; meni syteen tai saveen.


Kerrosvati on koottu liimaamalla kolme lautasta, kahvikuppi ja yksi kantensa hukannut sokeriastia yhteen. Jos joku kauhistelee, että nyt se hullu on pilannut yhden Arabian Ali-lautasen kokeilullaan, niin ei hätää. Tuo keskimmäinen, sinivalkoinen Ali on pohjasta todella huonossa kunnossa. Rikki ja kolhuilla. Ihan sopivaa testiryhmää siis.


Ja arvatkaas mitä? Tämä touhu ei mennyt paskarteluksi. Tämä tulee käyttöön. Korujakohan siihen latoisi vai mitä?

10.3.2011

Oululaiset, hoi!


Kaikki te, jotka asutte Oulun seudulla ja joiden sydän pompahtaa ylimääräisen lyönnin aina, kun vastaan tulee vanhoja käsityölehtiä tai -kirjoja. Ihan vain ilmoitusluontoisena asiana vinkkaisin, että Limingantullin Prisman (Oulussa) takana olevalla kirpputorilla (realisointikeskus) on kokonainen pöytä täynnänsä vanhoja lehtiä. Siis kaikenlaisia. Mutta kun kaivatte, niin löytyy käsityölehtiä 30-, 50-, 60- ja 70-luvuilta. Ainakin. Irtonumeroita. Kokonaisia vuosikertoja. Kaikki muoviin pakattuina niin, että täytyy ostaa kansikuvan perusteella ja ristiä kädet. Toivoa parasta. Minä kaivoin sieltä tänään itselleni melkoisen kasan ja melkein itku pääsi, kun en voinut ottaa kuin murto-osan tarjonnasta mukaani. Kotona huomasin, että 50-luvun lehdet olivat tällä kertaa parhautta. Hakekaa hyvät ihmiset ne sieltä hyviin koteihin! Hus!

8.3.2011

Outi-Poutin pajassa

Lupasin lapsille, että tänään tutkitaan siemenpusseja ja laitetaan vihreätä tulemaan. Siitä se sitten lähti. Jonkinlainen lumivyöryefekti, jos nyt maaliskuussa lumivyöryistä viitsii enää paljon porista. Kurjia juttuja ne.


Laitoimme kasvamaan rucolaa, hernettä ja kauraa. Sotkua syntyi sen verran, että oli sama tehdä sitä vähän lisää. Hetket, jolloin esikoisella on minä haluan auttaa äitiä -olo kannattaa käyttää visusti hyväksi. Annoin lapselle rautakaupasta löytyneet istutustikut, pensselin ja maalia. Me mitään puunvärisiä käytetä.

Lapsen kyllästyttyä touhuun kasvatin kalustoa. Muistin syksyllä lähikaupan tädeiltä saamani kiikkerän omenalaatikon ja vasta hankkimani sabluunat. Hätistelin nuorison ja kissan jaloista loitommalle ja rupesin tutkimaan, miten sabluunoilla oikein ollaan.


Kannattaisi askarrella useammin. Touhu heilahti aika nopeasti ns. paskartelun puolelle. Koska itku ei auta, hoidin homman loppuun ja päätin kokeilla seuraavalla kerralla jotain muuta tapaa. Töpöttely-tyyliä ehkä. Epätasainen alusta ja sivellin eivät varsinaisesti olleet mikään match made in heaven.

Koska touhutessa tuli vähän sellainen olo, kuin kävisi sotaa jotain itseään suurempaa luonnonvoimaa vastaan, sabluunoin kylkeen 39 Sortavala.


Ensikertalaiselle sabluunan käyttäjälle laatikko välttää, mutta istutustikut kaipaavat selvästi tujauksen liitutaulumaalia. Koska maalia ei löytynyt kotoa mistään, sain vielä kaupan päälle hyvän syy lähteä kylille. Tiedä mitä sieltä löytyy.

6.3.2011

Purkaakko vaiko eikö purkaa, kas siinä pulma


Uaaaa, miten se rupeaa tuntumaan, että taidan tehdä sutta. Kiroan hiiteen kaikki langanostolakot ja sellaisen mentaliteetin, jonka ydin voidaan tiivistää lauseeseen käytän tähän vain kotoa löytyviä lankoja. Jestas! Jos langat ovat marinoituneet pussukoissa jo hyvän aikaa, niin joku syyhän siihen on. Kummallisten lankojen sekoittaminen muutamaan ihanaan - toivoen jälkimmäisistä jotakin nostetta niille ensiksi mainituille - ei näytä automaattisesti takaavan pirskahtelevan yllätyksellistä jälkimakua. Ainakaan positiivisessa mielessä. Kyllä tämä on kuulkaa karvasta mantelia. Ja tällaiselle huonosti tappiota sietävälle ihmiselle aika hankala nielaistava. Tulee mieleen yksi etana, joka oli kerran upotettuna valkosipulivoihin. Tiukkaa teki senkin kanssa.

3.3.2011

Tuulella käypää


Parina päivänä on tuullut navakasti. Se on puhaltanut sieluun asti. Läpi. Jos tuolla puhurilla ei ihminen puhdistu eikä olo kevene, niin jo on ihme. Ulkona on painettava kumarassa tai varottava, ettei tuuli nakkaa naista selälleen. Tulee mieleen se yksi lastenlaulu, jossa hoetaan onko etukeno parempi kuin takakeno? En osaa päättää, vaikka hiukan olen asiaa miettinytkin keinuessani tuulen suunnan mukaan etukenosta takakenoon ja päinvastoin. Olen orientoitunut säähän positiivisesti ja ajatellut, että kevättä se on ja että ennen lomaa ei ole yhtään pahitteeksi puhallella enimpiä pölyjä tästäkään muorista. Sitähän kirkastuu ihan silmissä.

Esikoinen on keskittynyt arvioimaan tuulen suuntaa. Neitiä kismittää, kun ei muista, onko Maija Poppanen tulossa vai menossa länsituulella. Sillä enimmäkseen se näyttäisi puhaltelevan lännestä. Minua huolettaa se, etten ole vielä osannut päättää riehuisinko lomani myrskytuulen tavoin. Saattaisinko sinnillä jokusen käsityön finaaliinsa. Laittaisinko huushollin uuteen uskoon. Vai olisinko mieluummin sellaista seisovaa ilmaa; olla möllöttelisin, pötköttelisin ja laiskottelisin. Vailla huolta huomisesta. Molemmille olisi tilausta.

Mies on jo vaihtanut lomavaihteelle. Rakensi teille lumiukonkin. Viiksekkään tietysti. Ja eikös tuolta kuvan alalaidasta pörhistele jokunen rintakarvakin!

1.3.2011

Juupas eipäs


Minulle on tullut ihan hirmuisen kauan Moda-lehti. Varmaan jo sieltä asti, kun se vielä oli Novita. Niitäkin vuosikertoja nimittäin löytyy. Se on kaiketi kummallinen asia, sillä en muista kauheasti neuloneeni, saatikka ommelleeni ko. lehdestä. Viime aikoina postin mukana on tupsahdellut numeroita, joissa ei ole ollut kerrassaan mitään. Olisi niin kiva saada kotiin postia; varsinkin mieluista sellaista, mutta jatkuvat pettymykset ottavat paitsi mielen myös lompakon päälle. Miksi maksaa tyhjästä? Nykyaika on tietysti lehtikustantajille haasteita täynnä. Vaatimustaso ja harrastajien tietämys asioista ovat nousseet, blogit, ulkomaiset lehdet ja kirjat ovat rynnineet markkinoille. En tiedä, noista edellä mainituistako asioista se johtuu. Se pettymyksen tunne. Että kaikki on jo nähty.


Moda-lehdelle on alkanut tässä taloudessa lähtölaskenta; todennäköisesti en enää jatka tilaustani. Ja kas kummaa, tänään minua odotti kotona yllätys. Vaikka ei tarvinnut tälläkään kertaa lähteä vetämään lippua salkoon ja jänisräikkiä hakemaan, niin kahvikupposen verran kului aikaa ihan mukavissa tunnelmissa. Uusimmassa numerossa on kaksi Outin näköistä mekkoa ja kaksi neuletta. Ja se on näinä päivinä paljon, se. Ei nimittäin ole natsannut viime aikoina Designers Knitting eikä Interweave Knits-lehtikään. Taitaa vaivata sama tauti niin ulkomaisia kuin kotimaisiakin julkaisuja: hankalat asiakkaat. Tai sitten minussa on joku vialla. Taas.


Tuommoinen kuvissa näkyvä neule (Moda 2/2011) olisi aika makea tämmöiselle täti-ihmiselle. Älkää kuitenkaan kuvitelko, että laittaisin sen puikoille. Mulla on jo neljä työtä kesken. Kyllä, luitte oikein. Siinä porukassa se viides ei tietenkään enää paljoa painaisi, mutta annetaan nyt olla kuitenkin. Kaksipuolosilla noin iso vaate, huhhuh. Mutta kiva se olisi!

Miten se teillä muuten on; oletteko yhtä ynseitä vai hankitteko/tilaatteko säännöllisesti jotain käsityöalan lehteä? Minä en ole viime aikoina innostunut juuri muista kuin siitä virolaisesta Käsityö-lehdestä. Siinä on asennetta minun makuuni.